nelijalkainen ystäväni

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Oi kuulkaa kuomat, eräs elämänmittainen unelmani on tullut toteen! Ei, ei se valkoinen poni eikä henkilökohtainen croissant-leipuri, vaan... sohvapöytä.

 

 

Tämä voi kuulostaa aika oudolta, mutta olen tosiaan koko ikäni unelmoinut sohvapöydästä. Lapsena kaikilla muilla oli sellainen paitsi meillä, ja muistan joskus ekaluokkalaisena tivanneeni asiaa äidiltä. 6-vuotiaan mielessäni oli vaan niin hitsin hienoa, että muilla oli olohuoneessa pöytä, joka oli tarkoitettu vain lehdille, kahvikupeille, posliinieläimille ja oransseille lasikoreille, joissa säilytettiin karkkeja tai epämääräistä rojua (sellainen oranssi lasikori oli toinen asia, joka oli 90-luvun alussa melkein kaikilla muilla paitsi meillä. Siitä olen näin jälkeenpäin pelkästään onnellinen).

 

 

Kun muutin omilleni, olikin aikamoinen tragedia huomata, että neljä ensimmäistä kämppääni olivat sellaisia, ettei sohvapöytä olisi mahtunut mihinkään. Mutta nyt!

 

Olen ihan lapsellisen innoissani tästä. Olen joka ilta ja aika monena aamunakin fiilistellyt sitä, että voin istuskella sohvalla, kääriytyä vilttiin, tehdä töitä tai lukea ja poltella samalla kynttilöitä sohvapöydälläni. Ja nautiskellut siitä, että on joku paikka, johon laskea teepannu tai kirja tai vain oikaista villasukkien verhoamat koivet. (Minun kotonani saa pitää jalkoja pöydällä silloin, kun kukaan ei ole katsomassa. Ja joskus silloinkin, kun on.)

 

 

Pöydässä on jotain 60-lukulaista, mistä tykkään hurjasti. Se on poikaystäväni tekemä, minkä vuoksi se on tietysti vielä kaksinverroin ihanampi - ja minkä vuoksi oli aika olennaista löytää lasinaluset ja äkkiä, tai muuten saisin kuulla siitä loppuikäni.

 

 

En löytänyt mistään kivoja lasinalusia (tämä oli tietysti samalla myös eka kerta elämässäni kun sain hankkia lasinaluset! Wuhuu!), joten päätin kokeilla, olisiko meikäläisestä askartelijaksi... Ostin arkin paksua mustaa huopaa, piirsin siihen kuusi ympyrää käyttäen mallina lasipurkin kantta ja leikkasin ääriviivoja pitkin. Niistä tuli tosi kivat, ja projekti oli minun tuunaustaidoilleni juuri riittävän haastava, heh.

 

 

Kynttilänalusiksi metsästin kirppikseltä pikkuisia hopeavateja sekä kahvikupin asetteja. Neilikoita pitää ihmisellä olla aina, paitsi silloin, kun on ruusuja, tulppaaneja tai pioneja.

 

 

  

Share

Kommentit

vivi (Ei varmistettu)

Voi miten on kaunis pöytä. Näyttää juuri oikealla tavalla 50- tai 60-lukuiselta. Ja se vielä, että poikaystäväsi on TEHNYT SEN ITSE. Kuolen kateuteen. No ei vaan, mutta ihanaa silti. Mistä sellaisia poikia vois löytää? Huokaus... ps. Kiva blogi sulla! Oon vasta alkanut lukemaan tätä.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Vivi: voi kiitos, ja kiva kun eksyit tänne! Kannattaa hengailla muotoiluoppilaitosten läheisyydessä, sieltä niitä löytyy :D

K (Ei varmistettu)

Pöh, miksei mun poikaystävät koskaan nikkaroi mulle mitään :( Alankin vaatia käkikelloa saman tien!

Hosuli / hosuli.blogspot.com (Ei varmistettu)

No huh huh miten täydellinen pöytä! Hurjan kaunis. Meilläkin tykätään 50- ja 60-lukulaisista kalusteista kovin. Ja lasinaluset ovat supersöpöt! Hienosti askarreltu, saatan ehkä matkia. :)

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

K: oi vitsi, käkikello olis upea! Löytyisköhän sellaisia kirppiksiltä... hmmmm... ************ Hosuli: eikös hän olekin kaunis! Matki pois, oli ainakin helppo projekti toteuttaa :)

Pee (Ei varmistettu)

Ihana pöytä! Ja kui siistii, että se on vielä sulle tehty! Onnittelut! Tykkään myös kynttilöistä, niiden alusista, teepannusta, kupeista ja lasinalusista! Ja kukista! ps. itse käytän alusia ruokapöydälläkin, ihan vaan koska ne on kivoja ja kauniita.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Pee: kiitos, mäkin tykkään niistä kaikista! Ja hei ehkä mäkin voin nyt käyttää lasinalusia ruokapöydällä, kun mulla on sellaiset! Näin ne asiat vaan järjestyy kuin itsestään.

inke (Ei varmistettu)

On se taitava! Ja oot sinäkin - ovatpa ne aluset pyöreitä!

Kerrassaan kaunista!

Saija (Ei varmistettu)

Ihan supersievä pöytä ja muutenkin kuvat ovat tunnelmaa täynnä. Tykkään blogistasi!
-Saija http://www.divaaniblogit.fi/blogit/cosyhome

Linda (Ei varmistettu)

Arvaas mitä? Meillä on samanlaiset lasinaluset, jotka on ostettu jostain design-sisustuskaupasta tietääkseni (en oo itse hankkinut)! :D En ole koskaan edes ajatellut, että tollaset vois tehdä itsekin! Teidän pöytä on todella kaunis kuten myös aluset;)!
Eikä kannata unohtaa "kahvipöytäkirjoja", jota vieraat voivat selailla sohvalla istuessaan. :)

Elina (Ei varmistettu)

Ehkä kaunein lause: "Neilikoita pitää ihmisellä olla aina, paitsi silloin, kun on ruusuja, tulppaaneja tai pioneja." :D
Näin joskus jossain matkamuistomyymälässä Lapissa istuinaluset, pyöreät poronkarvaiset. Niin kauniit. Ja niin hintavat. Kotiin tullessani muistin, että mulla on varastossa tyhjänpanttina porontalja pussiin käärittynä. Nappasin karvan olohuoneen lattialle ja samalla tekniikalla kuin sinäkin leikkelin koko taljan pyöreiksi istuinalusiksi :) ja niitä tuli monta kaunista! Kelpaa istua nuotion lämmössä pakkasiltoina äärettömän tähtitaivaan alla. (tule jo talvi!)
sulla on ihana blogi, käyn aina lukemassa, mutta olen äärettömän hidas kommentoimaan..

Pilvi (Ei varmistettu)

Kaunis pöytä ja kaunis postaus. :) Mistä löysit noin paksua huopaa?

Minna (Ei varmistettu)

"tai muuten saisin kuulla siitä loppuikäni" - ihana sitoutumisen osoitus sivulauseessa, noin vaan huomaamattomasti. Ihana on myös pöytä!

Riina (Ei varmistettu)

Ihana pöytä! Pakko kysyä, mistä ovat nuo teekupit ja pannu jotka niin kovin sopivasti istuvat yhteen suloisten lasinalusiesi kanssa?

Päivi (Ei varmistettu)

On mukava lukea blogistasi arjen iloista ja kauneudesta. Tamperelaisena lukijana on kiva seurata, mitä uutta löydät itselleni tutusta miljööstä. Kiitos piristävistä jutuistasi!

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Inke: tattis muru! Ei ne mun ympyrät ihan symmetrisiä taida olla, mutta oikeastaan ne näyttää ihan hauskoilta just siksi. ******** Saija: voi kiitti, mäkin kävin juuri lueskelemassa sun blogia! :) ************* Linda: ooh, tein sitten ihan vahingossa eurolla designia! Oi ja JUU, kahvipöytäkirjoja! Tämähän on kokonaan uusi maailma... *********** Elina: mulle tuli ihanan lämmin jo kun ajattelin porontaljaa peffan alla, oi että, kuulostaa ihanalta! ************* Pilvi: löytyi niinkin salaperäisestä paikasta kuin Tiimari :D *********** Minna: haha, enpä ajatellutkaan sitä noin :) Pöytä on ihanin, siitä pitää pitää huolta, ettei jää teemukirinkuloita :) ************** Riina: mukit ja teepannu on molemmat Marimekolta :)

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Päivi - onpas mukava kuulla. Kiitos kommentista! :)

n (Ei varmistettu)

Mä voin samaistua täydellisesti! Meilläkin on puuttunut olkkarista aina sohvapöytä, eikä sitä ole siellä vieläkään. Sohvapöytä on kyllä yksi munkin elämänmittaisista unelmista, ja odotan vieläkin sen toteutumista. Ihanaa huomata, etten ole ainut jolle sohvapöytä on tärkeä juttu!:D

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

N: sinunkin sohvapöytäaikasi koittaa vielä! Ja lupaan, että näin monen(kymmenen) vuoden odotuksen jälkeen tämä sohvapöydällisen elämä on vieläkin makeampaa :)

annukka (Ei varmistettu)

Kyl vaan, mä oon ihan samaa mieltä, että kun ihmisellä on sohvapöytä, kynttilöitä, teetä ja NEILIKOITA, sillä on kaikkea. No okei, ja maailman parasta seuraa. <3 Me tullaan pian kattomaan tota sitten paikan päälle! :)

Mipa (Ei varmistettu)

Voi ei! kuka nikkaroi minulle tuollaisen?! Olin rakastunut jo ensimmäisen kuvan jälkeen ja mistämistämistä kaikui jo päässäni... Tuo pöytä sopisi täydellisesti äitini lapsuudenkodista kotoisin oleviin äidin entisöimiin 50 -luvun nojatuoleihini. Hmm, kiinnostaisikohan äitiä nikkarointi entisöinnin ohella...?

Minä <3 sohvapöydät, tosin yhteenkään aikuisiän asuntooni ei sellaista ole surukseni mahtunut. Some day....

Hanna (Ei varmistettu)

Voih. Ehdin jo ajatella, että nyt meidänkin kodissamme on pitkään jatkunut etsintä päättynyt, sillä juuri tuollaisesta sohvapöydästä olemme haaveilleet. Eipä päättynytkään. Pitää kai jatkaa tee se itse -sohvapöydän suunnittelua... Hurmaava pöytä siis!

Päivi (Ei varmistettu)

Hei!
Pakko kertoa vielä, että aitoa 50-luvun kalustetta hyvässä kunnossa olevaa löytyy Tampereelta Pienestä huonekalukaupasta, jossa myydään rakkaudella kunnostettuja kalusteita. Kauppa on auki vain lauantaisin, mutta netistä löytyy kuvastoa kaupassa myytävistä huonekaluista. Suosittelen lämpimästi, jos kotoa ei löydy nikkarimiestä tai naista.

cherry (Ei varmistettu)

kynttilät, pöytä, teepannu ja -mukit, oi ihanuutta !

Piia (Ei varmistettu)

Varmasti hienoin näkemäni sohvapöytä. On niin hieno, että nyt pistätte pisneksen pystyyn. Tässähän on kommenteissakin tullu vaikka kuinka monta tilausta. :D

Kommentoi

Ladataan...