Now nothing holds significance, and nothing holds relevance

Havahduimme tänä aamuna siihen, että on Siivouspäivä. Silloin koko Helsinki roudaa vanhat, turhat, epäsopivilta tuntuvat tavaransa kaduille ja pistää ne myyntiin pilkkahintaan.

Minäkin innostuin mukaan puolen tunnin varoitusajalla. Kävin puoliksi juosten kaapit läpi, ja sen mitä oli jäänyt edelliseltä kirppikseltä kassin pohjalle.

Sain melkein kaiken myytyä ja sen mitä en myynyt pistin Pelastusarmeijan laatikkoon. Ei tuntunut vaikealta luopua mistään, edes niistä jutuista, jotka olivat joskus lemppareita.

Eräs tyttö osti talvitakkini, sen kaikista lämpimimmän, josta ei mene mikään tuuli tai viima läpi. Katsoin perään kun hän käveli takki kainalossa pois, ja kylmät väreet vilistivät pikkuvarpaista korvanlehtiin.

Nimittäin sillä hetkellä hiffasin, että this is it: myymällä sen takin lähetin maailmankaikkeudelle ja/tai naapuruston mummoille mutta ennen kaikkea itselleni vahvan ja selkeän viestin, että en aio olla täällä ensi talvena. 

Illalla Ikea-kassit tyhjinä ja sydän keveänä join viiniä onnellisten ihmisten ympäröimänä. Tajusin entistä selkeämmin, että noilla ihmisillä on jotain, mitä minulla ei. Kävelin kotiin ja laitoin kuulokkeista soimaan biisin, jota en ollut kuunnellut vuosiin.

And I’m just standin’ there, I can’t say a word 
‘Cause everythin’s just gone 
I’ve got nothin’ 
Absolutely nothin’

Sillä hetkellä tajusin, kun katsoin parin katuvalon valaisemaa naapurustoa: juuri nyt minulla ei ole mitään, mitä en voisi jättää viiden minuutin varoitusajalla. Mitä joskus oli, on mennyttä. Minulla ei ole mitään.

Ja oikeastaan juuri siksi minulla on kaikki. 

Share

Kommentit

enkeksinimimerkkiä (Ei varmistettu)

Hyvä Eeva! Kylmät väreet meni.

<3

Vierailija (Ei varmistettu)

Wau. Onnea kaikkeen. Voimaa virtasi tänne ja sinne. Hienoa.

Tarja L. (Ei varmistettu)

Tuli haikea, mutta samalla toiveikas ja vahva olo. Toivon sinulle kaikkea hyvä ja onnellista! <3

Katri M. (Ei varmistettu) http://www.instagram.com/makinenkatri

Kylmät väreet vilisi täällä(kin), kun luin tämän tekstin. Myötätuulta – seikkailusi voi alkaa :)

Katjakokko (Ei varmistettu) http://www.katjakokko.com

Eeva, mulla on ihana sama tilanne. Konkreettiset reissusuunnitelmat kytevät jo - ainoa mitä täytyy/saa pohtia on, että milloin lähden, kuinka pitkäksi aikaa ja mihin. Koska kaikki on mahdollista, voin itse valita. Mikään ei sido tänne. Parhain tunne ikinä, joka saa koko kehon hyrisemään onnesta ja hengittämään elämää varpaisiin asti.

Eeva Kolu

Hihii, jes! x

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja ah minkä biisin valitsit tämän tekstin tueksi, ehdoton suosikkini vuosien takaa! Onnea sinulle kaikkeen tulevaan ja kiitos monista liikuttavista, herättävistä ja ajatuksia kääntävistä kirjoituksista. Toivottavasti ne eivät lopu, minne ikinä päätätkään kulkea!

Mindeka
Ma-material Girl

Kaikkea hyvää tulevaan ja myötätuulta purjeisiisi!

Iduu (Ei varmistettu)

Ihana. Ihana, voimaannuttava Eeva. Olet upea ihminen. Onnea seikkailuihisi!

Henneka (Ei varmistettu)

Itsehän töröttelin pari tuntia täällä perämeren rannalla kyläyhdistyksen järjestämällä peräkonttikirppiksellä yrittäen saada omaisuuttani myytyä. En myynyt tavaran tavaraa ja sitten kahen tunnin jälkeen lähdin pois.

Niin surullista mut kaunista. Kiitos Eeva kun laitat ajatuksiasi sanoiksi just eikä melkein!

emmmi (Ei varmistettu)

Minulla on sama tilanna. Vaikka eri.
Sama siinä, että minullakaan ei ole enää mitään. Ei sitä, mitä haluaisin.
Mutta minä en voi lähteä mihinkään, enkä kai edes halua, vaan joudun jäämään tänne ja elää musertavan ikävän ja sen tosiasian kanssa, että minulla ei ole enää sitä jotakin. Että on liian myöhäistä saada se takaisin. Ettei se ole käsissäni enää.
Kaikki on tämän epäreilun maailman käsissä. Olisi ihanaa uskoa sydämestään niin, että kaikella on jokin merkitys tai osata toivoa, että asiat korjaantuisivat vielä... Eivät ne taida korjaantua.
Silti en edes tiedä lähtisinkö, vaikka voisin.
Ihailen sinua Eeva siinä, miten tunnut käsittelevän ja kestävän "menetyksiä". Miten uskallat vain olla ja luottaa. Kadehdinkin, ehkä.

Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle, minne ikinä päätätkään päätyä. Jotenkin luotan siihen, että sulle käy hyvin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Uskon kyllä, että sama koskee meitä kaikkia ihmisolioita yhtälailla: aina kun "menetämme" jotain, saamme tilalle ajallaan jotain uutta, usein vieläkin parempaa. Voimia sinulle! Ja ihanalle Eevalle kans!

Vierailija (Ei varmistettu)

"there are far better things ahead, than any we leave behind"

What else is there?

Oon lukenut tätä blogia abaut kolme vuotta mutta tää tais olla mun lempikirjoituksia ikinä:)

minniska (Ei varmistettu)

Nyt ei muuta ku suuri kannustushuuto: HYVÄ EEVA!!

maijo (Ei varmistettu)

Tästä tekstistä jäi jotain sieluun..

-TT- (Ei varmistettu)

Ihana Eeva! Minne ikinä menetkin, toivon, että olet onnellinen.

universumi (Ei varmistettu)

<3

Itse ollut vahvasti sama viba. Universumin kutsuun kannattaa vastata silloin kun se tuntuu menetyksien kautta puskevan jonnekin... Itselläni juuri maailmalle... Eron, vanhemmille paluun ja muun joka on hetken tuntunut toivottomalta voi ottaa käännekohtana joka sysää kellä minnekin, minulla tien päälle, vastuuttomana mistään. Koska nyt voin. Koska nyt jos koskaan. Valinnat tuo vastuuta.

kao kao
Kao Kao

Itku tuli. Ihana kirjoitus <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana kirjoitus Eeva! Olen onnekas, koska tiedän jo nyt, että olen ensi talven poissa. Jossain lämpimämmässä ja en niin pimeässä paikassa. Palaan tosin keväällä, mutta se ei haittaa, koska silloin täälläkin on taas mukava. Ihmeellistä reissua mihin ikinä lähdetkään. Maailma on mahtava paikka.

thinky (Ei varmistettu)

Kiitos Eeva.

Erkki alias Erika (Ei varmistettu) http://minajuonnytkahvia2.wordpress.com/

Vau. Hienosti asettelit sanat. Vahvaa. Onnea matkaan!

P.S. Hassua muuten, etten saa kommentoida omalla nimelläni tähän. Tulleepi herja, että se on jo jonkun toisen käytössä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Oon lukenut tän kirjoituksen ehkä kymmenen kertaa. Kylmiä väreitä meni biisiä kuunnellessa aamuyön tunteina pikkuhiprakassa. Ja toiveikkuudesta huolimatta päällimmäinen tunne on se, että haluisin hetkeksi olla sun ystävä, jotta voisin antaa ison halauksen. Kaunis kirjoitus.

mikko rekisteröimätön (Ei varmistettu)

truth speak!

Vierailija (Ei varmistettu)

Pakahduttava teksti, joka sai olon mietteliääksi. Vaikutat aidolta ja rohkealta sielulta. Toivottavasti et ikinä muutu tai lakkaa kirjoittamasta, sinulla on ainutlaatuisen inspiroiva tapa nähdä maailma. Halauksia ja lämpöä syksyyn!

riikka1234 (Ei varmistettu)

Itselläni on vähän sama tilanne: minulla ei ole mitään. Aiemmin tunsin pahaa oloa aina tajutessani tämän, mutta tekstisi auttoi minua ymmärtämään, että juuri nythän minulla on kaikki mahdollisuudet maailmassa ja suuntani on vain eteenpäin. Kiitos tästä, Eeva.

Nuuh beibe!

Kiitos Eeva - omat sanani eivät nyt riitä, mutta Nina Simone on viisaampi:

 

&noredirect=1

 

Kuuntelin laulun yhä uudestaan kun elämä tyhjentyi ja sanoin lukuisia hyvästejä - se auttoi kantamaan uuden vapauteni ylpeänä.

Eeva Kolu

Kiitos tästä :)

annija (Ei varmistettu)

Hei te kaikki joilla "ei ole mitään". Miettikää nyt vielä että eikö muka ole. Naurettavaa dramatiikkaa.

Eeva Kolu

Mietipä sinäkin vielä, ymmärsitkö kirjoituksen pointin :) 

klotta (Ei varmistettu)

hei eeva! osaisitko suositella turkusesta jotain loistavaa kampaamoa? :)

Eeva Kolu

En ikävä kyllä osaa, kävin kaikki Turku-vuodet Helsingissä tai Tampereella kampaajalla :D 

Mielikki (Ei varmistettu)

Apua, olen lukenut tätä blogia noin vuodesta nakki &amp; pottu, ja nyt on pakko kommentoida ensimmäistä kertaa.

Kiitos Eeva blogistasi ja ennen kaikkea kiitos tästä kirjoituksesta. Sain tästä valtavasti ns. vertaistukea. Olen jo pitkään ajatellut, että minulla ei ole yhtään mitään. Kaikilla muilla on jotain sellaista, josta minä olen jäänyt paitsi. Mutta nyt tämän postauksen myötä tajusin, että juuri siksi minulla on niin paljon sellaista, jota muilla ei ole. Hitsi, minulla on elämä, joka ei ole sidottu kenenkään toisen elämään, vaan voin elää sen ihan just niin kuin itseäni huvittaa.

Kiitos ja tsemppiä! :)

Zinie (Ei varmistettu)

Puhuit kauniisti vapaudesta. Sivupalkissa mainitset olevasi vapaa toimittaja? Muistaakseni kuitenkin muutit Helsinkiin ainakin osittain uuden päiväduunin perässä. Saanko kysyä, onko se nyt sitten menneen talven lumia, vai olenko käsittänyt jotain väärin?

Eeva Kolu

Heippa, olin reilut puoli vuotta päivätöissä, mutta nyt olen taas täysipäiväinen yrittäjä. 

Enkeli (Ei varmistettu)

Hei Eeva! Kiitos, että kirjoitat :) En voi olla ihailematta kykyäsi analysoida elämää ja kertoa ajatuksistasi, jakaa tavallisia asioita arjesta ja saada kanssaihmisetkin ajattelemaan syvällisiä. Elän kaiketi tällä hetkellä hyvin erilaisessa elämäntilanteessa kuin sinä, mutta aina asiat eivät ole olleet tällä tolalla. Muista hyvin ajan, jolloin tuntui, ettei minulla ole mitään ja ympärilläni on vain onnellisia ihmisiä. Se tekee kipeää. Elämästä puuttuva ihmissuhde, terveys, työ ja/tai kaikkinainen tarkoituksettomuus kalvaa ihmistä ja saa pelkäämään, että elämänvaihe kestää ikuisesti.

Haluan Eeva luoda sinulle uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että elämä kantaa. Suuri viisaus " Ikuinen auringonpaiste synnyttää hiekkaerämaan" (alkuperää en muista) on totta, vaikka se ei kuulostakaan hyvältä. Haluan sanoa, että asioilla on tarkoituksensa. Elämä satuttaa joskus kovinkin, sitä on vaikea hyväksyä ja ymmärtää. Se taitaa olla kohtalo, joka tarvitsee tietyt tapahtumat saattaakseen elämän uudelle mallille. Osaan asioista voi itse vaikuttaa, osa on niitä, jotka vain tapahtuvat. Ja niinkuin minulla, jälkikäteen ajatellen, sattuma on saattanut minut siihen pisteeseen, että voi sanoa elämässä olevan jotain. Jotain, mitä rakastan ja tarvitsen niin, että melkein sekoan. Ja jotka tarvitsevat minua.

Joskus elämässä sattunut ikävä asia onkin se pienempi paha. Jos olisin saanut unelmieni opiskelupaikan nuorempana, en ehkä olisi koskaan saanut tätä perhettä ja kotia. Kuka tietää.

Olet rohkea ja syvällinen tyyppi, minne ikinä menetkin, pidä huolta itsestäsi, kulje päivä kerrallaan eteenpäin. Kaikkea hyvää!

Vierailija (Ei varmistettu)

Eeva, olet ihana ja viisas ihminen. Elämänasenteellasi sinulle tapahtuu varmasti hyviä asioita. Kiitos, kun kirjoitat tätä blogia. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Itse olen useamman vuoden todella raskaan jakson jälkeen löytänyt elämääni sellaisen onnen, josta en olisi osannut edes uneksia. Elämä voi tosiaan yllättää.
-Lili

Twinkie (Ei varmistettu)

Siis rakastan tätä sun blogia. Ei mulla muuta :) Kiitos.

mmilia (Ei varmistettu)

Voi Eeva! Kunpa tietäisit, kuinka suuri inspiraation lähde olet minulle, ja varmasti monelle muullekin, ollut jo monta monituista vuotta (enpä osaa sanoa, kuinka monta, ihan lukiosta asti olen sinua seurannut ja nyt on jo yliopisto-opinnotkin loppusuoralla, eli no, monta...). Itselläni ei myöskään ole mitään, lopetin työtkin hiljattain ja pakollista läsnäoloa ei yliopistossakaan enää vaadita (vaikka tutkinto onkin vielä kesken). Poikakaveria ei ole (koskaan ollut), ei lapsia, ei asuntoa, ei mitään mikä sitoisi minua mihinkään. Välillä tämä tunne on ollut huumaava, mutta usein myös ahdistavan kuristava, etenkin ajatus siitä, etten ole kovin tärkeä hahmo kenenkään elämässä. Mahdollisuudetkin tuntuvat kovin rajallisilta. Toisaalta joskus taas niitä tuntuu olevan aivan liikaa, ettei tiedä mitä valita tai haluta, joten kai niitä on sitten oikeasti tarpeeksi.

Päätin kuitenkin yrittää keskittyä vapauteen, ja varasin lennot kohti tuntematonta. Lähden marraskuussa pakoon Suomea, ja aivan yksin. Vaikka minua pelottaa ihan kamalasti, eikä vähiten se, että palattuani olen työtön, koditon, rahaton ja todennäköisesti onneton (ja mulla on maailman huonoin suuntavaisto), minulla on tunne, että tämä oli oikea päätös.

Kiitos siis tästä tekstistä! Jos kerran Eevan mielestä se, ettei minulla ole mitään, on hyvä juttu, on sen pakko olla. (Ja aurinko kaamoksen sijaan ei vaan voi olla väärä valinta)

Kommentoi