Oi mikä aamu

Ladataan...

Olen taas viisastunut vähäsen. Eilen opin, että tämä kaupunki saattaa ehkä olla parhaimmillaan lauantaiaamuna kello 8.30.

Aluksi kirjoitin tästä hiffauksesta kamalan pitkän tekstin, mutta poistin sen. Ajattelin, että ehkä huonolaatuiset kännykkäkamerakuvat kertovat kaiken täydellisestä aamustani hiljaisessa kaupungissa, jossa aurinko paistoi. Tiedättehän te, millaista se on. Kun ihmisiä tulee vastaan nii vähän, että jokaista meinaa moikata. Vähän kuin oltaisiin kaikki samassa hississä.

 

 

Ja sen, millaista on törmätä torilla valtavaan kukkamereen juuri, kun on edellisenä iltana valittanut kaverille, ettei kaoottiseen ja tavaraa täynnä olevaan kotiin viitsi ostaa kukkia. No, kahdella eurolla ei voi kieltäytyä. Universumi tietää, että kukat kuuluvat kaikille.

 

 

Ja tiedättehän te, miten helppo on haksahtaa mansikoihin, vaikka tuli torille ostamaan retiisejä. Aamulla mansikoita myytiin halvimmillaan 25 senttiä litra. Pimeetä! Oman litrani ostin eurolla. Ja sitten vielä toisen. Varmuuden vuoksi.

Ja jos ette vielä tienneet, että universumilla (tai jollain S-marketin työntekijällä) on loistava huumorintaju, pläjähti lauantaiaamuna S-marketissa soimaan Sean Paul. Ihan vain vähäsen sheikaten kurkottelin rahkaa maitotuotehyllyltä ja mietin, kuunteleekohan kukaan muu, mitä niissä biiseissä lauletaan.

 

 

 

Ja tarvitseeko kertoa, milloin ihminen tajuaa olevansa täysin vapaa? Silloin, kun on kävelemässä kauppakassit kädessä kotiin siivoamaan, mutta päättääkin hetken mielijohteesta istahtaa Café Artin terassille odottelemaan kahvilan aukeamista.

 

 

Silloin ihminen taasen tajuaa, ettei ole täysin omien päätöstensä herra, kun kahvilan aukeavista ovista pelmahtaa tuoreen pullan tuoksu, joka valtaa hetkeksi koko kadun. Silloin ihminen tajuaa, että tuore pulla on herra ja ihminen vain renki.

 

 

Jos vapautta on se, että voi skipata tylsät arkiaskareet hetkeksi ja istahtaa niiden sijaan kahville, niin onnea on se, että se kahvi on Suomen virallisestikin paras cappuccino.

 

 

 

Tiedättehän te, semmoista on istua terassikahveilla naama aurinkoon päin, uudet liian kalliit kengät jalassa ja liian halvat aurinkolasit päässä. Istua niin kauan, että katu alkaa täyttyä ihmisistä ja lauantaisen aamukaupungin rauhallinen taika on ohi.

Mutta aamun jälkeen alkaa päivä, ja se on jo ihan eri juttu. Tiedättehän te.

 

Share

Kommentit

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

No tiedetään! Hetki Café Artin terassilla on mahdollisesti paras ajateltavissa oleva hetki ihmisen elämässä. Kiitos Turku-fiilistelystä.

Eeva Kolu

Kati - todellakin. Ne jotka puhuvat jostain hääpäivistä ja lasten syntymistä eivät vaan ole sattuneet tuonne oikealla säällä, oikeana vuorokaudenaikana ja oikean baristan työvuorolla.

Iisa

Tervetuloa Lilyyn, Eeva!

Eeva Kolu

Kiitos Iisa! Mukava tulla!

Marissa (Ei varmistettu)

Kirjoitat Eeva niin kauniisti, että meni oikein kylmät väreet selässä! Itsekin rakastan aikaisia aamuja, kun saa syödä aamupalan ja juoda ison latten ihan rauhassa <3
Ihanaa viikonloppua Turkuun!

Neely (Ei varmistettu)

Olipas taas kaunista kuvailua, ihanaa viikonloppua sinulle Eeva!

Fani (Ei varmistettu)

"...tuore pulla on herra ja ihminen vain renki."

you said it.

Kommentoi

Ladataan...