Päivä rouva G:n kanssa

Ladataan...

Vietin eilen mitä mainioimman päivän Hannan seurassa. Kaikki alkoi pressipäiviltä, joilla kohtasimme raparperimehulasit kädessä.

Minulla ja rouva G:llä oli samanlaiset kengät. Hyvä merkki yleensä. Onnittelimme toisiamme loistavasta ostoksesta. Pressijuttujen välissä juoksimme pitkin Espaa sateessa, pysähdellen parin metrin välein, Akateemiseen selaamaan kirjoja ja Samujille sovittelemaan mekkoja. Ei löytynyt mekkoa, mutta keittokirjoja vino pino.

Saatiin jalka- ja käsihoidot. Viime kuukausina yleensä pitkistä ja vahvoista kynsistäni on tulleet hauraat ja liuskottuvat, mutta ammattilainen taikoi jopa niistä näinkin kivan näköiset. Lyhyet kynnet on kyllä tosi kivat, kun ovat vain kunnolla hoidetut. Onnistuin tosin tärvelemään tämänkin manikyyrin 15 minuutin sisällä - huomaa lohkeilut lakassa...

Ilta jatkui Savoyhin, jossa olin muuten nyt ensimmäistä kertaa. Viimeiseksi ei jää - paikan sisustus ja tunnelmahan oli kuin suoraan päiväunistani.

Elämälläni on uusi tarkoitus: PÖYTÄHOPEAT. Haluan olla ihminen, jolla on pöytähopeat ja pyhäastiasto. En meinannut saada katsettani irti noista koko iltana. Harakan geenejä, näemmä.

Haluaisin muuten myös Aalto-maljakon. Kirkkaan ehdottomasti, korkean ehkä. Eikö ole ironista, että kaikki saavat ylioppilaslahjaksi Aalto-maljakoita ja inhoavat niitä, paitsi minä, joka oikeasti haluaisin sellaisen? 

Varsinainen syy Savoy-vierailulle ei ollut sisustuksen tai pöytähopeiden kuolaaminen, vaan nuo pullot tuossa - olimme maahantuojan vieraina maistelemassa Peter Lehmannin viinejä. Nyt tekisi  mieli intoilla siitä että maisteltiin kahta sataprosenttista semillonia, mutta säästän teidät.

Rouva G juo rieslingiä. Kuulemma koko kevään.

Tuossa lasissa illan omituisin: paksu, iso shiraz-kuohuviini. On kuulemma kovinkin australialainen juttu, tosin itse en muista sielläkään koskaan törmänneeni tähän. Tätä aion juoda juhannuksena grilliruuan kanssa. 

Helsinki on kaunis läheltä ja kaukaa, matalalta ja korkealta.

Vähän kuin tämä annos.

 

Eilen oli aivan kummallinen sää, ihan kuin heinäkuun helle ilman sitä hellettä. Janotti, hiosti, painosti, tukkakin käyttäytyi juuri samalla tavalla kuin himohelteillä - kihartumalla ja menemällä lättään. Siitä huolimatta onnellinen ja tyytyväinen tyyppi.

 

Kävellessäni Savoylta asemalle törmäsin tuttuihin kasvoihin ja sain kutsun syntymäpäiväjuhlille. Istuin junassa vatsa täynnä hyvää ruokaa ja juomaa, takana mitä mainioin ilta, kun sain puhelimeeni kuvan uuden kodin makuuhuoneesta, jonne oli päivän aikana ilmestynyt lattia! Olin niin sekopäisen hykerryttävän maailmaasyleilevän onnellinen, että hymyilin leveästi jopa sille pojalle, joka pelasi videopeliä äänitehosteet päällä ja sille juopolle, joka istui viereeni. Vaihdoin paikkaa ja nukahdin.

Jossain unen ja valveen rajamailla mietin sitä, miten Aalto-maljakkoa kutsutaan myös Savoy-maljakoksi, ja siinä tilassa pidin tätä merkkinä siitä, että kaikki on yhteydessä kaikkeen. Koko maailma, minä, Alvar Aalto ja Savoyn rapeakuorinen spelttileipä.

Heräsin, kun naisen ääni sanoi hyvät matkustajat, tervetuloa Turkuun.

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Nyt on pakko kommentoida, että kirjoitat Eeva niin kauniisti, että pakahdun. Ja olet niin aito, ei yhtään mitään tekosyvällistä vaan arjen syviä oivalluksia. Kaikkea hyvää sinulle! T: Outi

Hömppäblogi

Joo, mikä lopetus merkinnälle ja tarinalle! Upeaa!

Outi ja Hosuli, kiitän mitä nöyrimmin mutta vähän sillee suupielet ylöspäin nykien kuitenkin! 

Kauniita kuvia, etenkin ruoka oli niin herkän ja kauniin näköistä että miten sitä malttoi syödä?! :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Oooo, shiraz-kuohuviini eli ystävien kesken punkkuskumppa :D Tutustuin ja rakastuin siihen, hieman yllättäen, Bulgariassa! Kun muut viilensivät itseään noilla kammottavilla Breezereillä, minä nautin punkkuskumppaa. Sopii niin rannalle, kuin uima-altaalle, puhumattakaan kuinka hyvää se on ruuan kaverina ja hyvässä seurassa :D

viiru (Ei varmistettu)

Meidän perhe on jo useamman vuoden juonut Shiraz kuohuviiniä jouluna, siitä on oikein tullut jo traditio:) Todella hyvää.

Annemi, no sitä minäkin eilen mietin! Eihän tuommoiseen taideteokseen kuten vaikka tuo kala/rapuannos, tohtinut melkein koskeakaan..

Vierailija, ooh, oliko se siellä Bulgariassakin shirazista tehty? Olen aiemmin juonut sellaista kovin makeaa ja hedelmäistä italialaista punkkuskumppaa ja ymmärtääkseni joku vastaava on myös Venäjällä tosi suosittua. Mutta että tuollainen superhevi ja tuhti PIHVIPUNKKU pistetään kuplimaan... kaikkea ne keksii!

Viiru, kuulinkin että Australiassa tätä juodaan kuulemma nimenomaan jouluna ja uutenavuotena :)

Miss T (Ei varmistettu)

Samaa ajattelin kommentoida kuin yllä olevat: kirjoitat niin kovin kauniisti Eeva. Sinun juttujasi on aina iloa lukea. Kiitos ja ihanaista, kuplivaa kevättä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaikki ei ole yhteydessä kaikkeen vaan Aalto suunnitteli Savoy-maljakon Savoy-ravintolaa varten:) Kiitos kivasta blogista.

 

Miss T, voi kiitos kaunis! Ja kuplia ei tästä keväästä puutu, se ainakin on varmaa!

Vierailija, mutta miten tämä poistaa yhteyden niiden väliltä? :) Minusta kun se nimenomaan on aika vahva yhteys :D (Jos tarkkoja ollaan, niin Aalto ei suunnitellut maljakkoa Savoylle vaan kilpailutyöksi, mutta Savoy kyllä myöhemmin osti oikeudet maljakkoon.) Kiva että olet tykännyt blogista, kiitos!

SSP (Ei varmistettu)

Voi Eeva! Jätän gradun kirjoittamisen kyllä juuri nyt tältä päivältä tähän, marssin alkoon ostamaan pullon ihanaa kuohuvaa ja juon sitä kotona suoraa Aalto-maljakosta. Oi, pelastit päiväni! Kiitos!

Manuu (Ei varmistettu)

Voi ei mitä ihania kuvia viineistä ja viinilaseista! Mulla on pakkomielle löytää ihanat iisot viinilasit, mutta vielä ei ole tärpännyt. Suosittele Eeva jotain sun lemppariviiniä, jookos? Sellasta mikä maistuu aina hyvälle, vaikka olisi rumat lasit :)

erika (Ei varmistettu)

Mä aina piristyn sun postauksista, elämä tuntuu heti jotenkin kevyemmältä ku on lukenu sun ihania ajatuksia! Kiitos kivasta blogista ja hyvää viikonloppua :)

muikkis (Ei varmistettu)

Voi Eeva, sinulla on sitten juuri tuo ylihinnoiteltu, ihana Zaran huivi, jonka hankkimista oon harkinnut pitkään, mutta en vain viitsisi laittaa niin paljon rahaa _huiviin_. Mutta niin hyvältä se vaan näyttää, aah!

SSP, täydellistä! Mulla oli vähän väsähtänyt olo tässä iltapäivän vuoksi, mutta ajatus jostakusta juomassa skumppaa Aalto-maljakosta piristi kummasti!

Manuu, kiitos! Meillä on kotona noi samat lasit kuin noissa kuvissa. Nuo isoimmat on Riedelin Bordeaux-lasit ja niillä on kyllä kokoa, ihanat juoda. Mun lemppariviinejä on Alsacen ja Saksan rieslingit ja gewürztraminerit sekä Uuden-Seelannin sauvignon blancit :)

Erika, olipa ihanasti sanottu. Ilo keventää teikän oloa!

Muikkis, en tiedä puhutaanko samasta huivista, koska tuo maksoi muistaakseni 20 e :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei Eeva, mun piti kysyä aiemmin, että minkälaiset ne sun murheenkryynijalat on, ja miksi Pistolit on niille hyvät? Mullakin on murheenkryynijalat, ja mietin, toimisiko ne itsellänikin. :) -Maija

Maija, mulla on tällaiset superongelmalliset jalat joissa mitkään kengät ei tunnu ikinä hyviltä. Ei varsinaisesti lättäjalka, mutta ulkosyrjästä vähän lanassa - isompi ongelma on jalan virheasento sekä se, että jalat turpoaa mulla päivän mittaan niin paljon, että kipeytyvät senkin vuoksi. Pistoleissa on aivan fantastinen lesti ja korko on tukeva mutta ei yhtään liian matala tai korkea :) Pahimpia tällaiselle jalalle on mun mielestä nimittäin ihan lättäpohjaiset ballerinat tai tennarit!

pipaa (Ei varmistettu)

Mua ihmetyttää, miks kaikki aina kommentoi vaan sun tekstiä (missä siinäkään ei totisesti mitään vikaa ole) ja jättää nämä yltiömäisen taivaallista valoa puhkuvat kuvat täysin kommentoimatta! Mulle tulee tosta viininkaatokuvasta fiilis että katsoisin elokuvaa, niin "sisälle kuvaa" sitä katsoessa joutuu/pääsee. Kerrassaan upeita siis. Saako siis tiedustella (ellei tätä kysytä koko ajan ja oon silti tän missannu), että mitä kameraa ja lisävarusteita käytät? Terminologian käyttö on hyvin hakusessa, pahoitteluni, kyselen valokuvauksesta mitään tietämättä täysin silkasta uteliaisuudesta ja tiedonjanosta ja kuvien aiheuttamasta ihmetyksestä.

Myös ruoka näyttää nam ja olette molemmat kauniita, sinä ja Hanna.

Hanna - (Ei varmistettu)

Mäkään en koskaan saanut aaltoa ylioppilaslahjaksi, enkä kyllä muuksikaan elämän merkittävien päivien lahjaksi. Olen aina vaan ilman ja samaisessa haikailijan roolissa, koska jotenkin tuntuu vain siltä että ei sellaista voi mennä itse itselleen ostamaan. Se jos jokin esine tässä maailmassa kuuluisi saada lahjaksi :) Taidan kirjoittaa siis joulupukille.

Aalto-maljakko -huomio on osuva. Minä en ainakaan arvostanut niitä lainkaan nuorempana, enkä onneksi saanutkaan sellaista ylioppilaslahjaksi vaan vasta viime jouluna joululahjaksi, kypsässä 37-vuoden iässä. Sellaisen korkean ja kapean. Ja tykkään kovasti.

Ihana juttu, ihanat kuvat.

Vierailija (Ei varmistettu)

Toinen harakka tunnisti heti ton pöytähopeakaipuun ;) Tosin itse aion sitkeästi odottaa ja periä hopeat- kuten äitikin teki! Ovat isoisoäidin nimikirjaimilla varustetut ja mahdollisesti ajalta, jolloin suku vielä asui Viipurissa... Aion myös periä vanhempien Tsaikat, joten en niitä raaski ostaa-varsinkin kun äidin versiot ovat siniset! Kiitos muuten elähdytttävästä tiedosta, että on olemassa punkkuskumppaa- ehkä se on se punkun muoto, josta oikeasti opin tykkäämään!

Sini - nautiskellen.blogspot.com (Ei varmistettu)

Teksti ja kuvat olivat kyllä tällä kertaa jotenkin erityisen ihania ja upeita - alkoi heti tehdä mieli viiniä ja hyvää ruokaa ja Samujin mekkoja ja Pistoleita... Aalto-maljakko ja pöytähopeat sentään jo löytyy - maljakon sain valmistujaislahjaksi ja pöytähopeat 18-vuotislahjaksi. Molemmat isoäideiltäni, isoäidit kyllä tietävät mikä säilyttää arvonsa :)

Kaiken ihanuuden keskeltä on pakko takertua Aalto-maljakkoon. Minäkään en saanut ylioppilaslahjaksi, mutta olen iloinen siitä! Luulen etten (mitä, kuusi vuotta sitten?) olisi osannut arvostaa. Tänä vuonna sain kummeiltani neljännesvuosisadan kunniaksi - ja olin niin iloinen, se on niin kaunis ja kukat asettuu siihen ihan valtavan upealla tavalla. (Sellainen perinteisenmallinen ja -kokoinen. Ihan pikkuisen turkoosiin vivahtava. Tulen niin onnelliseksi joka kerta kun vain näen sen!)

Sannamaija (Ei varmistettu)

Oisin halunnut kommentoida vaikka mità, ihania kuvia ja hauskoja lauseita, ruokakuvista vesi kihosi kielelle ja viinien tuoksu tuntui tànne asti.
Yhdestà asiasta ei vaan muut ole kommentoineet, joten minà pààtin, ettà on minunkin jotain sanottava: ihanaa ettà bloggarilla ei ole rakennekynsià!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei Eeva!
Häpeillen joudun utelemaan ihanasta pilkkupaidastasi... mikä se on, mistä, ja vieläkö sellaiseen on mahdollisuuksia?
Pilkkumanian ohella tahdon myös kiittää. Blogisi on ehkä parasta tarjontaa mitä blogilistaltani löytyy. Kiitos!
Ja ihanaa kesän odotusta <3

-m

AnnaAusseista (Ei varmistettu)

Aussisemillonit on kyllä tosi hyviä. Maisteltiin Hunter Valleyssä 15-vuotiasta semillonia, oli lähellä täydellisyyttä. Oli kyllä myös pikkasen kallis niin hankittiin toiselta tilalta 8-vuotias kaveri. Nom nom. Noita kuohushirazeja ei ole kyllä kovin paljoa näkynyt, muutamalla tilalla on kyllä ollut jotain vastaavaa. Jouluna varmaan menisikin hyvin kun on niin kuuma mutta pitää rillata.

ddiu (Ei varmistettu)

<3 <-- siinä kaikki kiteytettynä sinusta, tästä kirjoituksesta ja sanoisin myös koko blogista. kiitos!

Pipaa, kiitos! Tosi kiva kuulla :) Mulla on kamerana ihan tuommoinen perus Canon 550D ja kuvaan yleensä 50 mm/1.4 tai 28 mm /2.8 -objektiiveilla :)

Hanna, mulla on ollut vähän toi sama tunne! Mutta kattoo nyt sitten kun ollaan siellä uudessa kodissa - ehkä joskus täytyy vaan ottaa ohjat omiin käsiin :)

Liisa, onnea maljakosta! Ehkä minullekin vielä napsahtaa sellainen joskus - noin ikuisella muotoilulla ei onneksi ole kiirettä :)

Vierailija, voi vitsi, kuulostaa just sellaisilta kuin pöytähopeiden kuuluu olla! Mä perin kanssa meidän äidin Tsaikat. Tai siis, perin lähinnä niitä kahvoja koska suurin osa laseista oli rikkoutunut  jo ajat sitten :D Mutta onneksi niihin saa nykyään uusia lasiosia! (Tosin ei sinisiä.)

Sini, onnea maljakosta ja hopeista! Multa puuttuu vielä ne (ja se Samujin mekko), mutta onneksi on kengät, hyvää ruokaa ja viiniä :)

Anna Mai, voi onneksi olkoon, mahtavaa että oli mieluinen lahja :) Minä sain yo-lahjaksi Mariskooleja joita en myöskään osannut ollenkaan arvostaa, mutta kaivelin ne muutama vuosi sitten äitin kaapeista esiin ja nyt tykkään niistä ihan hirmuisesti :)

Sannamaija, haha, no tällä bloggarilla ei ole! En osaa edes kuvitella, miten hankalaa elämä olis semmosten kanssa, kun tavallisetkin kynnet tuntuu olevan koko ajan tiellä :D

M, kiitos kauniista sanoista! Pilkkupaita on KappAhlista mutta se taitaa olla jo 1-2 vuotta vanha, joten ihan samanlaisia ei varmaankaan enää saa :(

AnnaAusseista, oho, aika iäkäs! Oli varmaan sitten jo jälkkäriviini? Semillon toimi loistavasti kyllä myös makeana viininä (taisi olla 7-vuotiasta tuo, jota me juotiin). Voi olla, että tuo kuohu-shiraz on sit enemmän Barrossan alueen juttu!

Ddiu, kiitos ihana! 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Yllättävää kyllä se ei ollu varsinaisesti makea se semillon vaan enemmän voinen ja pähkinäinen. Todella hyvä. Omnomnom.

AnnaAusseista (Ei varmistettu)

Ja mun nimi tippu pois edellisestä kommentista. Kannattaa tulla Ausseihin viinikierrokselle, kun viinit on yleensä ilmaisia!! Muualla maksaa ja vielä paljon. Vähän saattaa suomalaisilla lipsua maistelut dokaamikseksi ekoilla kerroilla kun ilmaista alkoholia :D

AnnaAusseista, aika jännä, että semillon kestää tuommoisen ikääntymisen ilman reilua sokeria! Haaveilen viinitilaturneesta Uuteen-Seelantiin ja Australiaan, koska viimeksi en päässyt lainkaan viinitiloille ja harmittaa yhä :( Erityisesti New Zealand Wine Route olisi ihana ajaa vuokratulla kaaralla. Ilmainen alkoholi ei onneksi ole ongelma, mediatyöläisenä olen kehittänyt sille aika hyvän toleranssin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos ihanasta päivästä Eeva, kanssasi on aina niin mukavaa. <3

http://chicling.blogspot.com/ (Ei varmistettu)

Minä se tuossa siis huutelin. ;)
Hanna

inken

Rouva G kuulostaa aivan joltain satuhahmolta. Ihmekö tuo, olette moisia kyllä molemmat :)

<3

(Ei varmistettu)

Onko nuo aurinkolasit sun vai satuolento Rouva G:n? Vai onko ne edes aurinkolasit? Niitä kun nykyään on kuulemma ilman tummuutta myös olemassa. Mistä ja mitkä ja kuinka kamalasti? Hävitin ilmeisesti juuri omat ikivanhat rakkaat Miu Miut ja uudet tarvitsen siis. Jotkin hienot.

Hanna, kiitos itsellesi! Nähdään taas pian :)

Inke, no satuhahmoksi minäkin sitä välillä epäilen - nainen omistaa kaksi ravintolaa ja pitää ruokablogia ja näyttää silti TOLTA.

Vierailija, ei ole mun lasit, en ikävä kyllä osaa siis vastata kysymyksiisi :( Muistelisin kuulleeni, että Beamista on ostettu, ehkä.

Kommentoi

Ladataan...