Päivän kysymys

Pahoittelut hiljaiselosta, arvon lilyläiset.

Kävi nimittäin niin, että harvinaisen äkäinen kesäflunssa kaatoi bloggarin sängynpohjalle. (Ja kun sanon harvinaisen äkäinen, tarkoitan sitä. Minkä fysiikan lain mukaan on edes mahdollista, että nenä vuotaa kuin seula ja on samanaikaisesti täysin tukossa?) 

Laittaisin tähän kovin mielelläni jonkun muka-ankean mutta oikeasti kuitenkin vähän makean kuvan bloggarista sairastamassa poikaystävän vanhassa paidassa ja uskottavasti sotkuisessa tukassa, mutta sellaista ei nyt ole. Totuus on nimittäin se, että flunssaeleganssini ei ole sopivan rähjäistä vaan pelkästään rumaa. Ympärilläni on vuori rutattuja nenäliinoja, karkkipapereita ja teekuppeja. Tukka ei hapsota suloisesti, vaan on päälakea myöten lintassa ja takaraivolle alkaa kehittyä rasta (tuo hiusten versio makuuhaavasta).

Pilattuani kauniin kesäkeskiviikkonne näillä rumilla mielikuvilla vetäydyn takaisin kammiooni niistämään ja tuijottamaan Pretty Little Liarsia, mutta sitä ennen haluaisin esittää kysymyksen:

Miksi aina käy niin, että kun ihminen aloittaa urheilun ja/tai terveellisemmän elämän, tulee vähintään kahden viikon sisällä kipeäksi?

Kipeäksi tuleminenhan tarkoittaa sitä, että liikkumiseen tulee väkisinkin tauko. Ja kaikki tietävät, että liikunnanvihaajalla viikon tauko venähtää äkkiä vuodeksi. Ja sitä, että karkkia ja jätskiä on pakko syödä hirveät määrät, koska on tylsää ja koska yhyy oon kipee.

Haluaisin tähdentää, että näin käy aina. Siis AINA.  

Onko kyseessä alitajuinen itsesabotaasi vai maailmankaikkeuden viesti siitä, että joidenkin ihmisten vain kuuluu viettää epäterveellistä elämää?

Share

Kommentit

so out of glamour

mulla aina ihan sama homma! Onneks antibiootit on nyt tältä erää popsittu ja ehkä kohta vois oikeesti urheilla. Tai sairastua uudelleen, todennäköisesti.

Hertta
Lilou's Crush

Sama juttu mullakin. Tosin mun kipeyskierre on kestänyt jo niin kauan, että en taida masentaa ketään siitä kertomalla. Kesäterkkuja Turun suloisimmalle tytölle :)

Eeva Kolu

Veerra, voih, toivotaan ensimmäistä. Mä yritin tänään jo tahdonvoimalla parantua ja lähdin rautakauppaan - tuloksena, että melkein pyörryin sinne maalihyllyjen väliin. Ei muutakö häntä koipien välissä takaisin kotiin ja peiton alle.

Hertta, se on kyllä niin inhottava juttu! Pientähän tämä on siihen verrattuna (vaikka tietysti sairastaessa tuntuu aina siltä, että kenestäkään ei ole ikinä voinut tuntua näin hirveältä kuin musta juuri nyt). Terkkuja Kulosaareen kaikille ihanille!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei kuinka siistiä, mä oon aina luullut, että noin käy vain mulle :D Siis aina, joka kerta, JOKA IKINEN KERTA, kun aloittaa käyn-neljästi-viikossa-salilla-ja-kolmesti-viikossa-lenkillä-elämäntavan tulen kuumeeseen, niska kramppaa tai jotain murtuu. Ja on tosiaan totta, että silloin kun elämä potkii noin kovasti päähän, niin on vaan ihan pakko syödä puoli kiloa karkkia päivässä.
-Paula

Vierailija (Ei varmistettu)

Löin itse samppanjapullosta vetoa, että pärjään puoli vuotta ilman suklaata (ainoa makeinen, jota syön). Ja pystyin siihen! Lakko loppui äsken ja joulusuklaat ovat vieläkin korkkaamatta, koska ei vain tee mieli. Sen sijaan olen kehittänyt riippuvuussuhteen mustiin viinimarjoihin.

Eeva Kolu

Paula, et ole ainoa! Muistan, kuinka olen jo joskus lukiossa kirjoittanut tästä päiväkirjaan. Näin käy JOKA IKINEN KERTA, ja ei suinkaan silloin aluksi kun kaikki on vaikeaa, vaan nimenomaan juuri silloin, kun kaikki sujuu hyvin ja olet hehkuttanut kavereile miten mahtavasti menee. Kuinka kieroa!

Vierailija, hieno homma, onneksi olkoon! Nyt voitkin sitten odottaa vääjäämättä saapuvaa flunssaa ja sen mukanaan tuomaa suklaanhimoa ;) 

Vierailija (Ei varmistettu)

No koska liikunta nostaa stressihormonien määrää ja vähentää valkosolujen määrää, siksi liikunnalliset ihmiset on aina kipeinä.

Eeva Kolu

Vierailija, hmm, eikös sen liikunnan juuri pitäisi poistaa stressiä! Siis kun puhutaan tavallisesta kuntoliikkujasta, ei huippu-urheilijasta... hyvin vaikea uskoa, että näillä määrillä vielä voisi olla kyse tuosta :D

MariMaalla
Kivistössä

Joku antoi mulle joskus myös sellaisen  "elimistö joutuu hetkelliseen stressitilaan, jos aloittaa liian rankasti" -selityksen, ja joku toinen selitti että sairastumisen vaan huomaa hanakammin, kun sillä flunssalla on tavallista suurempi vaikutus elämään. Mene ja tiedä, mun mielestä selitykset vaan vie terän mielenkiintoiselta ja ilmeisesti yleismaailmalliselta ilmiöltä :)

Pau (Ei varmistettu)

Tää on niin totta! Minä, liikunnanvihaajien kruunaamaton kuningatar, olen saanut itseäni niskasta kiinni ja käynyt viimeisen kuukauden sisällä 12 kertaa salilla (12! Enemmän kuin edellisen vuoden aikana yhteensä). Tänä aamuna kohtalo rankaisi minua kamalalla kurkkukivulla. Ensimmäinen reaktio oli itkupotkuraivarit siitä etten pääse tänään liikkumaan. Toisena tuli pieni itsetyytyväisyys, sillä "ennen" ärsyyntymisen syynä olisi ollut lähinnä se etten pysty nielemään eikä mikään maistu miltään ;) Eli psykologistakin kehitystä on salikuukausi saanut aikaan. Kyllä me Eeva tästä noustaan, pian taas pääsee liha liikkeelle!

Martina (Ei varmistettu)

Tiän JUST mitä tarkoitat!

Kuntosali-innostus tuli tammikuussa ja flunssa maaliskuussa. Kolme viikkoa kipuilua ja yksi antibioottikuuri pakotti makaamaan sohvalla ja kuis ollakaan, sille tielle on aika helppo jäädä...

terv. nim. käsi vaahtokarkkipussilla

Vierailija 25 (Ei varmistettu)

Pakko kertoa, että et ole ainoa jolle tuo himputin flunssa tms iskee aina kun aloittaa urheilun. Liityin maaliskuussa pitkästä aikaa kuntosalille ja kappas, siitä lähtien joka kuukauden alussa olen ollut kaksi viikkoa vuoteen oma...että ei nyt tullut hankittua sitä kuuluisaa kesäkuntoa! Noh, nyt paremmalla yrityksellä sitten. Jos joku tietää miten tuon ärsyttävän kierteen voisi estää, niin kertokaa! Paljon paranemisia sinulle Eeva! Ja nauti kaikesta mistä flunssainen nyt voi nauttia, eli hyvistä leffoista ja ihanasta teestä nyt ainakin. :) niin ja pehmeistä nenäliinoista!

shazz (Ei varmistettu)

Ehkä sitä voimansa tunnossa, uutta terveellistä elämää aloittaessaan ottaa vähä liian rajun startin ja kroppa pistää vastaan? :) Itselläni aika usein tulee sama vaiva, kun aloitan taas uudelleen paremman ja terveellisemmän elämän..

Milla84 (Ei varmistettu)

Mä ehkä onnistuin selättämään systeemin! Kuvio on nimittäin myös mulle tuttu aika monen vuoden ajalta, mutta muistin sen vasta luettuani postauksen.

Saatan vain olla onnekas, mutta tänä vuonna olen jumpannut enemmän kuin ikinä ENKÄ tullut kipeäksi kertaakaan. Ja nyt mietin into piukassa, johtuisiko se siitä, että aloitin kevyesti ja rennolla otteella, tyyliin "menen nyt jumppaan kun muutkin menevät, ehkä menen huomennakin, ehkä en". Mitään ruokaremontteja tai suuria terveen elämän julistuksia en tehnyt, mutta salaa homma alkoi rullata ja nytkin on kiire salille. Mitä jos reippaat "neljä-kertaa-viikossa-salille-ja-sata-lenkkiä"-muutokset vain ovat keholle kerralla liikaa ja se huutaa lepoa ja nappaa pöpön? Tai jos kroppa vain pelästyy jumppaharrastuksen ääneen julistamisesta ja ottaa takapakkia?

No joo, kuulostaa kyllä jo omaan korvaankin urpolta. Ehkä mä olen vain onneks. Eeva, kiitos ihanasta blogista ja paranemisia! Jos et ole vielä lukenut, niin ota sairaspäivien ratoksi joku Ian McEwanin teoksista. Veikkaan että tykkäisit!

Ande (Ei varmistettu)

Ohhoh, tuttu ilmiö! Ja jostain itsekin luin selityksen, mutta en tähän hätään löydä sitä lähdettä. Jotain samaa se kuitenkin oli kuin nuo aikaisemmatkin kommentit, eli että liikunnan aloittaessa kroppa menee "rikki" hetkellisesti ja siitä seuraa flunssa.

Mutta jos kerran ilmiö on tuttu, niin eikö siihen voi suhtautua annettuna? Jos jotain oikein kovasti odottaa/pelkää, niin useinhan niin ei edes tapahdu? Ja jos sitten sairastuukin, niin jos se olisikin lyhyt flunssa se.
Terveisin, saivartelija :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Tiedän tunteen. Mulla se menee myös niin, että aina kun tulee matkalta, niin iskee flunssa. Niin kuin nyt. Tulin perjantaina Espanjasta ja nyt on ihan hirmuinen räkätauti päällä. Jos jollain on tähän selitys, niin kuulisin mielelläni :)

HannaHoo (Ei varmistettu)

Uskomatonta! Taas kirjoittelet mun mietteitä! Olen maininnut kyseisestä asiasta poikaystävälle tasaisin väliajoin (aina aloitettuani liikunnan 2 kk:n välein) ja saanut niskaani vain epäuskoiset naurut...

Nimimerkki: takana 2 vkoa urheilua, vko kuumeilua

Vierailija (Ei varmistettu)

Tähän voisi lisätä sen, kun tulee aina kipeäksi lomalla. En ole ollut ikinä sairaslomalla, sillä olen tullut aina kipeäksi lomalla ja juurikin sinä ensimmäisenä lomapäivänä tai viimeisenä koulupäivänä se on alkanut.

Eeva Kolu

Kiitti kommenteista!

Ainakaan omalla kohdallani kyse ei voi olla tuosta liian rajusta aloittamisesta, olen tehnyt yhden lihaskuntotreenin viikossa ja muuten vaan kävellyt. Ruokakin on ollut ihan sitä samaa kuin ennenkin, mitä nyt ilman karkkeja ja croissanteja ja ehkä vähän pienemmillä annoksilla. Ehkä tämä täytyy siis ottaa puhtaasti universumin päänaukomisena ja koettaa jatkaa positiivisella mielellä eteenpäin ;)

Vika Vierailija, olen kuullut matkaltapaluuflunssan selitykseksi ainakin lentokoneilman: eli se, että lentokoneessa on usein kova veto, superkuiva ilma ja siellä purkissa istutaan pitkä aika tiiviisti lähellä muita ihmisiä (ja niiden pöpöjä). Pitkän matkan jälkeen ilmiö lienee selitettävissä jollain elimistön sopeutumis- tai bakteerikannan muuttumishommalla...

Eeva Kolu

Hah, tänne olikin tullut kaksi kommenttia naputellessani tuota toista. Edellisessä mainittu Vika Vierailija oli siis tuo, joka kyseli matkaltapaluuflunssasta (nyt hanit niitä nimimerkkejä kehiin, jooko!).

Lomaflunssaa pohtineelle Vierailijalle - mullekin käy tosi usein noin! Ymmärtäisin sen niin, että hirveä stressi päällä elimistö taistelee tautia vastaan viimeisillä voimillaan, koska se ymmärtää, että nyt ei kerta kaikkiaan ole varaa tulla sairaaksi. Kun loma alkaa ja stressi laukeaa, huomaa elimistökin että jaahas, nyt ois sitten taas aikaa sairastaa, ja siinähän sitä sitten ollaan. Tää selitys kuulostaa musta hyvin loogiselta, ja sen huomaa monesti käytännössä.

Anhalt (Ei varmistettu)

Itse olen oppinut, että flunssassa keho tarvitsee paljon energiaa parantuakseen. Sen vuoksi herkkujen kulutus kasvaa kipeänä ollessa. Keho vaatii sitä ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tietääkseni se on yhdenlainen "detox-oire" kun keho alkaa puhdistua.. Mutta on hyvin yleistä siis näköjään!

Vierailija (Ei varmistettu)

Suosittelen pientä piristystä vääntämällä vessapaperista tupot nenään (lisää merkittävästi flunssaeleganssia ja on oma vakiokirsikkani flunssakakun päällä) ja nenäliinoista vapautuneiden käsien käyttöä A.P.C:n alennusmyynnin tyhjäksi klikkailuun. Hetki ranskalaisia unelmia arjen keskelle. Toimii :)
Pikaista paranemista, ihana Eeva!

Vierailija (Ei varmistettu)

Parempi sairastua silloin tällöin flunssaan kuin nyrjäyttää nilkkansa, polvensa ja ranteensa TAI reväyttää lihaksensa urheilutreeneissä! Terveellisä elämää on se, että nauttii siitä! Hyötyliikunta riittää liikunnaksi ja kohtuus ruokavalioksi.

Kris (Ei varmistettu)

Aloitin huhtikuun alussa sellaisen lenkkeilyrutiinin, että kävin n. 4 kertaa viikossa 10km lenkillä. Mutta se jäi muutamaan viikkoon, sillä olen ollut siitä lähtien kipeä. Siis tauotta. Kyllä tää on ny vähän detoxoinnin liiottelua, sanon ma.

8 (Ei varmistettu)

Mäkin ajattelin ehdottaa kehon puhdistautumista, tai sitten salilta helposti pöpöjä.

Sarppa (Ei varmistettu)

No joo, se on siis just tota! Mulla oli kanssa hieno 3 kuukauden terveen elämän alku ja hyvät aamulenkkeilyrutiinit kahden lomaviikon ajalta, kun kävelin ballerinoissani jalat hajalle. Nyt sitten makoillaan sohvalla kylmäpussin kanssa ja konkataan töissä just sen verran, ettei tilanne pahene ja vaadi saikkua, muttei varmasti paranekaan. Se niistä kesän juoksutavoitteista. Saan varmaan aloittaa taas alusta sitten kun joskus vielä uskallan rasittaa tuota nilkkaa.

Mutta kiitos jälleen kerran tästä vertaistuesta, ja paljon paranemisia sinnepän. Nyt osaan taas katsoa asiaa positiivisemmalta kannalta: nilkkakivussa on flunssaan verrattuna se hyvä puoli, että se ei mitenkään vaikuta lukemiseen tai muuhun jaksamiseen. Onhan tää ihan kiva lueskella päivät pitkät. :) Voi hyvin!

loviisa (Ei varmistettu)

Toivottavasti paranet pian, on aivan syvältä olla kipeenä. Ja kun solsidanin uusia jaksojakaan ei näytä tulevan enää:(

Olen samoilla linjoilla kuin monet muut kommentoijat, kuten milla84, ja toisaalta varmaan on ripaus huonoa tuuriakin sulla ollut, kun olet nyt just sairastunut.:( Onhan flunssaa kait liikenteessäkin, mitä olen fb:stä lukenut. Tuskin universumi kuitenkaan kettuilee sulle, sillä ei todellakaan voi olla mitään syytä!

Tää sama aihe on ollut mulla tänään itselläni mielessä, kun olen viettänyt älä tee mitään päivää. Olen tässä käynyt parina päivänä jumpassa ja liikunnan harrastamiskäyrä on muutenkin ollut nousussa. Olisin ihan hyvin voinut tänäänkin reippailla, mutta joku viisas ääni sanoi, että nyt on parempi lueskella kirppikseltä ostamaani lehtikasaa, leipoa leipää ja ottaa kaikin puolin iisisti. Jolloin tapahtuu palautumista. Koska niin tiedän kokemuksesta, että miten fyysinen kuormitus lisää kropan herkkyyttä virusinfektioille. Viime talvena mulle kävi noin kuin sulle nyt pariinkin kertaan. Ja se kuntosalitreenikään ei ole mitään "vain" -kamaa. Kyllä se on kunnon kuormitusta. Ja sen päälle kandee vetää vähän sitä maitorahkaa (:D).

Toipumisia ja lepäilemisiä sinulle! p.s. Jos et ole katsonut Lewisiä (ylen lauantai-illan dekkareita), suosittelen. Niitä näkyy areenastakin. p.p.s. Itse piristyisin kipeänä myös Kaikki mitä rakastin -blogin lukemisesta.:)

drewq
vainoharha

Joka ikinen kevät aloitettuani jälleen aktiivisen lenkkeilyn, sairastun flunssaan heti ensimmäisen parin kerran jälkeen. Oon aina ajatellut, että se vain johtuu mun geeneistäni, ettei ei mua ole luotu liikkumaan. Helpottavaa huomata, etten todellakaan ole ainut ja ilmeisesti yleistäkin se on, mitä näitä kommentteja lueskelee! Mutta kyllä se siitä liikunnallisen harrastuksen aloittamisesta tekee paljon vaikeampaa.. Toisaalta onhan sanonta, ettei urheilija tervettä päivää nää ;)

Nicole (Ei varmistettu)

Mä en edes ole osannut ajatella asiaa, ennen kuin luin tämän. Ja pakko liittyä myötäilijöiden joukkoon: Niin totta. Päätin muutama viikko sitten pienen fiilistunnustelun jälkeen aloittaa työmatkapyöräilyn + pienimuotoisen ruokavalion tarkkailun, toiveena karistaa muutama ylimääränen kilo. Ja arvata saattaa, että niinhän siinä kipeeksi tultiin, nyt yritän parhaani mukaan hävittää kurkkuuni pesiytynyttä piikkisiiliä(tai -sikaa..)

Poiketen edellisistä urheiluyrityksistäni päätin jatkaa rehkimistä hieman kipuisenakin. Työmatkaa on vaivaiset 5km suuntaansa ja annoin itselleni luvan polkea niin verkkaisesti kuin huvittaa, kunhan poljen. Toivon todella, että liikkumisen jatkaminen oli oikea ratkaisu flunssan nujertamiseen ja ennen kaikkea pyöräilytottumuksen syntymiseen ja ylläpitoon - niin monesti on käynyt juuri kuvailemallasi tavalla, että kipeydyttyä liikunta jää taas ties kuinka pitkäksi aikaa. Tosin sängyn pohjalle kaatavan flunssan kanssa tätä kikkaa tuskin kannattaa kokeilla.

Tsemppiä kipeilyyn ja toivottavasti pääset pian taas liikkeelle! (:

Vierailija (Ei varmistettu)

Itsekin useasti olen sairastunut juuri, kun olen aloittanut tauon jälkeen urheilun uudelleen. Edellisten kommentoijien tavoin uskon sen johtuvan kehon kuormituksen äkillisestä muutoksesta, vaikkei liian rankasta aloittaisikaan. Lisäksi olen vakuuttunut, että kuntosalit ovat yksi pahimmista bakteeripesäkkeistä.. Siellä kun päivän aikana niin moni hikoilee ja puuskuttaa menemään, niin kyllä flunssapöpöillä on yhtä juhlaa. Varsinkaan, kun kaikki eivät jaksa pyyhkiä laitteita käytön jälkeen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hienoa kuulla että joku muukin käyttää tota samaa eleganssia "vessapaperista kääryleet nenään ja nettishoppailemaan"! :D Luulin olevani ainoa.

Hosuli
Hömppäblogi

Tuo on hyvä kysymys. Ehkä siinä on joku psykosomaattinen juttu. Tai joku ihan fysiologinenkin. Tai psyykkinen. Tai sattumallinen.

Vierailija (Ei varmistettu)

olen aina elänyt siinä uskossa, että se keho tosiaan sopeutuu uuteen tilanteeseen ja vastustuskyky laskee väliaikaisesti. tämä olisi vielä ok, mutta kun löytää ensimmäisen urheilulajin, josta tykkää, ja saa sitten neljän kerran jälkeen lonkkaan todella kivuliaan lihaspussin tulehduksen, jonka takia ei voi kävellä kunnolla puoleen vuoteen, on vain todettava että maailma vittuilee. nyt en ainoastaan vihaa liikuntaa, pelkään sitä myös.

hanska
Heppatic

mä onnistuin sairastumaan ihan jo ajatuksestakin että vois käydä naapurin salilla kyselemässä vähän infoa tällaiselle vammasta kuntoutujalle sopivista systeemeistä. just nyt tuntuu aika toivottomalta mutta mä toivon että antibiootti puree nopsaan ja pääsisin edes KUVITTELEMAAN että voisin joskus päästä siihen kuntoutumisprosessiin käsiksi.

Venla* (Ei varmistettu)

Sama ongelma täälläkin, ja luulin olevani ainoa. Olen todennut, että kun takana on pidempi sohvaperunajakso, liikunta pitää aloittaa äärimmäisen rauhallisesti - siis aluksi todella vähän liikuntaa ja lyhyitä liikuntakertoja eikä mitään yltiörasittavaa, ja sitten lisätään liikunnan määrää ja rasittavuutta ihan tuskallisen hitaasti. Ja flunssan jälkeen pitää samaten ottaa tosi rauhallisesti. Olen nyt ottanut nyrkkisäännöksi, että vielä kaksi ensimmäistä kuumeetonta päivää otan ihan levon kannalta (lintsaan mahdollisuuksien mukaan kotitöistäkin), ja kunnon liikunnan aloitan vasta noin viikon päästä siitä, kun kaikki oireet ovat hellittäneet, enkä silloinkaan heti täydellä teholla.

Nyt en ole moneen kuukauteen sairastanut, kun olen pakottanut itseni ottamaan rauhallisesti ja alkanut syödä c-vitamiinia aina liikunnan jälkeen. Voi toki olla myös puhdasta sattumaa tai lumevaikutusta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Sairastin ennen flunssia talvet pääksytysten, parhaimmillaan jopa kerran kuukaudessa. Kun löin vedon suklaattomuudesta, tulin riippuvaiseksi mustista viinimarjoista ja aloitin lenkkeilyn, ovat flunssat pysyneet loitolla. Ja lenkkeily on mielestäni edelleen ihan pimeä laji, mutta jostain syystä nautin siitä. En olisi itsestäni uskonut.

HennaTuulia
Mixed Noise Soup

Flunssakierteet loppuivat minulla kun lopetin roskaruoka-makaroni-karkki-ruokavalioni ja siirryin kasvis-hedelmä-marja-proteiini-puhdasterveellinennormaaliruoka-linjalle. Ravintoaineet ja vitamiinit ruoasta, ei purkista, siinäpä ratkaisu! Eikä ole mikään ihme trendidieetti vaan ihan normaalia kotiruokaa runsailla kasviksilla ja marjoilla höystettynä. :)

Ja samaa kuin kaikki yllä, minullekin kuntosalin personal trainer (johon minulla ei ollut varaa) neuvoi, että kuntoilu nollatilanteesta kannattaa aloittaa pikkuhiljaa, eikä heti "5xvkossa" -rytmillä --> muuten sairastuu liian kovasta yllättävästä rasituksesta kun kroppa ei jaksa vastustaa pöpöjä kun se keskittyy lujaa lihasten korjaamiseen ynnä muuhun. Kokemusta tästä aloittamisen jälkeisestä flunssasta myöskin on. :D

HennaTuulia
Mixed Noise Soup

Ai niin, Eeva ja flunssaiset! Minulle oli valtava apu edellisessä flunssassa ja alkavassa poskiontelontulehduksessa, kun työkaverin neuvomana keitin vettä, laitoin sinne Carmolis-tippoja (apteekista tai luontaistuotekaupasta) ja sitten vaan pää pyyhkeen alle ja pyyhkeen kanssa kattilan päälle hengittelemään höyryjä. Flunssa lähti paranemaan heti seuraavana päivänä ja vältin antibioottikuurin, kun paine poskissa hävisi höyryhengityksellä! Suosittelen, itsellä ainakin tuntui toimivan! (Tiedä häntä sitten, oliko monen asian summa mutta haluan kuvitella löytäneeni flunssaan pikalääkkeen.) :D

Terhenetär (Ei varmistettu)

Oon lukenut joskus jostain (en nyt yhtäkkiä löytänyt linkkiä), että heti liikunnan jälkeen vastustuskyky laskisi hetkellisesti, vaikka liikunnan harrastaminen sinällään lisääkin vastustuskykyä. Ja jotenkin tuossa lomaflunssassa ja liikunnan aiheuttamassa flunssassa on samankaltainen logiikka, joka ehkä pitää paikkansa ainakin stressaavien ajanjaksojen kohdalla. Sekä liikunta että loma rentouttavat, toinen fyysisesti ja toinen ajatuksen tasolla, joten jos takana on pitempi stressijakso, voi vastustuskyky laskea hetkellisesti rentoutumisen takia. Olen itse saanut flunssan pari kertaa vuoden sisään ja kumpaankin kertaan liittyy rentoutuminen, toiseen liikunnan jälkeinen ja toiseen lomareissun aiheuttama. Löysin tällaisen tekstin (http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Liika-liikunta-sy%C3%B6-vastustuskyky%C...) ja luulisinpa, että jos ei ole pitkään aikaan kuntoillut, niin jo pienikin liikunnan lisääminen voi olla "liikaa" keholle.

Arvaa kuka (Ei varmistettu)

Eevushka, ei se ole universumi. Tai voidaan leikkiä että on, se testaa sua nyt! Pysy tiukkana.

Vierailija (Ei varmistettu)

Terhenetär on oikeassa. Asia on juuri näin. Kun aloitat liikunnan, kehosi myös saa paljon siitä irti, mutta menettää myös paljon. Usein sairastuminen johtuu suolan puutteesta, hikoillessa kehosta poistuu erilaisia suoloja. Suolavajaus altistaa vastustuskyvyn heikkenemiselle. Treenin aikana ja/tai jälkeen suosittelen syömään magnesiumia (esim. iltaisin nukkumaan mennessä), plus juomaan hartsportia (myydään kaupoissa urheilujuomajauhepusseina, eikä ole mitään hömpänpömppää, vaan sisältää suoloja joita ihminen tarvitsee).

Terkuin,
Saara, mm. ko asioiden parissa työskentelevä

kao kao
Kao Kao

Oon miettinyt ihan samaa! Pari vuotta sitten meni kylkiluu poikki, jonka touhuissani sitten mursin yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt kun se on vihdoin päättänyt pysyä koossa ja hankin taas salikortin ja kaivoin juoksukengät esiin, löytyi jalastani rakennevika jota olen kahden kuukauden urheilun jälkeen parannellut kuukauden! yhyy, en enää ikinä mahdu ihaniin ranskasta ostamiini mekkoihin.. 

Mutta kun sairastaa ja on pakko levätä, voi aurinkoisen pääsiäiskävelyn sijaan köllöttää sängyssä, juoda kahvia ja lukea juuri löytämäänsä ihanaa blogia! 

Kommentoi