Pintaan

Ladataan...

Vuosia sitten osallistuin sukelluskurssille.

Vaikka rakastan vettä elementtinä ja pidän vedessä olemisesta, huomasin äkkiä, etten pidä veden alla olemisesta. Kaikki se tankista hengittäminen ja muovisen suukapulan pureskeleminen on jotenkin epäilyttävää. 

Kamalin oli se harjoitus, jossa leikitään, että omasta tankista on happi loppu ja pitää lainata kaverin suukapulaa. 

Hautasimme viikonloppuna kymmenille rakkaan ihmisen. Muistotilaisuudessa itkettiin paljon, mutta naurettiin enemmän. Hassua on se, että viikonlopun jälkeen tuntui, että sain enemmän kuin menetin. Kun luoja sulkee oven, hän avaa ikkunan ja bla bla jne...

No, ikkunat auki, kiitos. Näin jälkiviisaana huomaan, että olen jo pitkään hengitellyt varatankista.

Viime aikoina olen lakannut ajattelemasta monia asioita, ja sitä kautta ajatukseni ovat kirkastuneet. Niin se menee - nurinkurista, mutta totta. Nyt tuntuu siltä, että happisäiliöni on vihdoin täytetty.

Ihan vielä ei ole parhaan hetken aika - jokainen joka ei pidä veden alla olemisesta tietää, mikä se on. 

Vielä muutaman kerran korvien poksautus, paineen tasaus, pari hengenvetoa säiliöstä ja sitten

SPLÄSH

veden pinta menee rikki, saavut oikein kunnon roiskauksen kera, heität tankit ja suukapulat hittoon ja vedät keuhkot täyteen raitista ilmaa. Hengität ihan itte, suun ja nenän kautta.

***

Tämän pahimman tankkikriisin aikana olen säästellyt happea muihin asioihin kuin tähän blogiin, siksi hiljaisempi meno viime aikoina. En vielä tiedä, mihin suuntaan tämä blogi lähtee, mutta tiedän, että johonkin. 

Kattellaan. Hengitellään. 

Räpylät valmiina pintaa kohti.

Share
Ladataan...

Kommentit

kao kao
Kao Kao

Hiljaisempi meno on hyvä, blogi varmasti seurailee sua mukana, kunhan itse muistat hengitellä rauhassa <3 jaksamista!

Eeva Kolu

Kiitos, joskus pitää lillua hiljakseen ja toisinaan porskuttaa täysillä, vesiurheiluvertauskuvia jatkaakseni.

Hapen sijalle ilmaa .) (Ei varmistettu)

Ja muistapa hengitellä ilmaa -- kaikella rakkaudella -- ei happea. :) Sukelluskurssilla olet myös hengittänyt ihan tavallista ilmaa, ilmapulloista, et happea happipullosta. Hapesta saisit pinnan alla helposti happimyrkytyksen, happea käyttävät dekokaasuna vain tekniikkasukeltajat syvien sukelluksen jälkeen ja silloinkin sitä voi käyttää vain hyvin matalassa vedessä. Tällainen ikävä, tylsä, tekninen oikaisu, pahoittelen (!) koska tuosta hapesta puhutaan niin paljon väärin -- jopa joskus sukeltaneetkin. &lt;3

Eeva Kolu

En tunne juurikaan kemiaa - olet varmastikin oikeassa, mutta maallikkojen puhekielessä käytetään ilmaisuja kuten "saada happea", "heikko happi" jne. Tässä tekstissähän ei varsinaisesti ollut kyse laitesukeltamisesta, mutta jokainen poimii tietysti tekstistä kuin tekstistä sen, mitä itse pitää olennaisena :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen täysin samaa mieltä, sinä ihana! Ja olennaiset asiat ovat teksteissäsi juuri niitä puhuttelevia :) Uskalsin sivujuonteena puuttua tuohon epäolennaiseen asiaan -- happitankkeihin -- koska kerroit että sukelluskurssillasi "Kamalin oli se harjoitus, jossa leikitään, että omasta tankista on happi loppu ". Joten laitsesukeltamisesta tuossa kohtaa nimenomaan puhuttiin ja se happi vain särähtää pahasti korvaan, paitsi kurssin käymättömille "happitankit suotakoot" :) Ja noin muutentekstissä olikin tietty kyse ihan muusta -- missä happi suotakoon -- ja mikä olikin sitä parasta. Kiitos siitä :)

Eeva Kolu

Mun PADI-sertifioitu sukellusopettaja puhui muuten koko kurssin ajan "oxygenista" ja "oxygen tankista", että eipä tämä taida olla ihan selvä juttu kaikille kurssin käyneillekään :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Joskus tulee mieleen että vaikka faktat ovat tärkeitä niin voisivatko teknisistä tai kieliopillisista detaljeista välittävät ihmisetkin kuitenkin myös harjoittaa jonkinlaista tilannetajua? Jos joku on kirjoittanut tekstin läheisen hautajaisista tai muista tosi vaikeista asioista niin onko oikeasti tarpeellista viilata pilkkua tekniikkasukeltajien dekokaasusta? Tätä näkee hämmästyttävän paljon blogeissa ja herää ihmetys että onko joillekin ihmisille niin tärkeetä olla oikeassa joka tilanteessa?

Luulen että jokainen varmasti tajuaa mitä puhekielessä tarkoitetaan sillä ettei saa 'happea' ja tässäkin jutussa käsittääkseni oli kyse tästä metafoorasta eikä sukeltamisen tekniikasta. Faktojen korjaileminen asiajutuissa on sitten asia ihan erikseen.

Eeva Kolu

Tätä mäkin joskus mietin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

No ei tuo ollut mun mielestä mitenkään ilkeästi korjattu, vaan enemmänkin lempeästi.

Eeva Kolu

Luulenpa että se mitä tässä moni ajattelee on se, että ehkä ihan aina ei tartte huomauttaa edes ystävällisesti. Joskus voi osoittaa empatiaa toista kohtaan hiljentämällä sen sisäisen oikaisijansa vaikka tiukkaahan se tekee :)

Vensku (Ei varmistettu)

Itse en yleensä korjaa kenenkään faktoja. Tosin tämä johtuu siitä, etten muutenkaan oikeastaan puhele paljoa. Sanon ehkä noin 5 % ajatuksistani ääneen, eli harvoin siis noita faktoja(kaan), heh. Mutta olen oppinut ymmärtämään syitä tuolle "Hapen sijalle ilmaa"-nimimerkin esittelemälle ajatusmallille. Jokainen meistä pohjimmiltaan yrittää tehdä toisille sen, mitä itse haluaisi vastaavassa tilanteessa omalle kohdalle tehtävän, right? :)

Ainakin kaksi syytä tulee heti mieleen. Ensimmäinen syy voisi olla, että joidenkin mielestä sydäntä lämmittää eniten aitous. Siksi nämä ihmiset kokevat parhaimmaksi huomauttaa virheistä, koska kokisivat muuten olevansa epäaitoja ja täten kohtelevat toisia kaltoin. Jopa hädän hetkellä, tai oikeastaan juuri silloin. Tällöin henkilö itse havaitsee yleensä heikosti (varsin ymmärrettävästi!) mitään yksityiskohtia. Toisena esimerkkinä tulee mieleen kaverini, joka taas osoittaa välittämisensä noilla faktojen korjailulla. Jos hän ei enää korjailisi (jo tapahtuneita tai vielä tapahtumattomia) virheitäni, olisin oikeasti huolissani hänen välinpitämättömyydestään. Tämä on oikeastaan sellaisen välittämisen vastakohta, jossa annetaan toiselle runsaasti omaa tilaa ja vapauksia. Ja varmasti tuolle ajatusmallille löytyisi vielä muitakin syitä, mitä itse en nyt osaa omasta kapeasta näkövinkkelistäni ajatella. Lisäksi opin itse aivan uutta tietoa tuosta "happi"-kommentista, joskus surunkin keskellä voi käydä niin.

Empatiaa on niin monenlaista &lt;3. Sinun tai minun empatia ei yhtään sen oikeampaa kuin Herra Hakkaraisen. :) Tai edes se "yleinen ja sosiaalisesti standardimainen" empatia.

Mutta minäkin haluaisin toivottaa Eevalle osanottoja, musta mekko oli tässä lähiaikoina myös itseni päällä. "Death ends life, not relationship". &lt;3

Eeva Kolu

Mielenkiintoinen näkökulma, kiitos siitä :) Itse en osaa nähdä huomauttelua silloin kun toinen on maassa välittämisenä vaan se tuntuu juurikin päinvastaiselta, mutta ehkäpä en vain koskaan ole tavannut ihmistä joka osoittaa empatiaansa kuvailemallasi tavalla.

Oikeastaan halusin vain kirjoittaa jotain lohtua tai toivoa herättävää itselleni ja ehkä muillekin samassa jamassa oleville, mutta huomaan että tämä kommenttiketju herättää oikeastaan vain päinvastaisia ajatuksia. Joten jätän tämän keskustelun nyt elämään omaa elämäänsä, kiitän kaikkia kommenteista, vetäydyn viltin alle ja toivotan kovasti voimaa ja valoa kaikille, joilla on vaikeaa (ja tietysti niillekin, joilla on helppoa).

Evin

Ihana kirjoitus :)

ME (Ei varmistettu)

Sait minut itkemään. Ja nyt tuntuu että hengitän helpommin. Kiitos.

thinky (Ei varmistettu)

Kiitos opettavaisesta kirjoituksesta, me kaikki elämme samanlaista elämää jossa on vuoria ja laaksoja kavuttavana. Se on helpottava huomata ja auttaa jaksamaan! Toivotaan toisillemme kaikkea hyvää :)

GK (Ei varmistettu)

Jotenkin kovin lohdullinen tämä kirjoitus. Samaten kuin aiempi tekstisi "Breath in, breath out". Itselläni on myös raskas tilanne, kun hyvin läheinen perheenjäsen on vakavasti sairastunut. Maailma näyttää välillä aika synkältä, mutta tästä tuli jollain tapaa rauhallinen olo, kiitos.

Voimia ja myötätuulia sinne!

susuli (Ei varmistettu)

Ei sitä oikein muuta voi tässä elämässä kuin hengittää. Kaikki muu tulkoon perässä :)

Tuli mieleen yksi lempilauseistani:  "niin kauan kuin hengitän, toivon". Ihana kuulla, että happi kulkee jo hieman kevyemmin. Hyviä hengittelyjä kesään ihana Eeva <3

Eeva Kolu

Kiitos kaikille kommenteista. Toivon teille kepeitä hengenvetoja ja paljon raitista ilmaa! x

fella (Ei varmistettu)

Ihana Eeva, ihana kirjoitus. En ole tainnut koskaan lukea ainuttakaan kirjoitustasi, joka ei olisi saanut minua hymyilemään :) Jatka omaan tahtiisi, ole oma ihana itsesi!

kolahti ja kovaa sun teksti, kiitos siitä... :)

Annier (Ei varmistettu)

Miten joku voikaan olla noin hyvä kirjoittaja. Kiitos Eeva, tämä teksti sai minut kyyneliin. Jaksamista sinne! Täälläkin hengitellään.

I May Say (Ei varmistettu)

Kaunis kirjoitus.

Hengitä rauhassa, joko happea tai ilmaa. Kunhan hengität jotain.

Ja lepää. (Meinasin lisätä "rauhassa", mutta joku kielipoliisi olisi dissannut mut maanrakoon kuitenkin :-))

Toivotan voimia ja sitkeyttä. Toivon, että jossain vaiheessa helpottaa.

MJ (Ei varmistettu)

"Ihan vielä ei ole parhaan hetken aika - jokainen joka ei pidä veden alla olemisesta tietää, mikä se on.

Vielä muutaman kerran korvien poksautus, paineen tasaus, pari hengenvetoa säiliöstä ja sitten

SPLÄSH

veden pinta menee rikki, saavut oikein kunnon roiskauksen kera, heität tankit ja suukapulat hittoon ja vedät keuhkot täyteen raitista ilmaa. Hengität ihan itte, suun ja nenän kautta."

Voi kiitos Eeva tästä blogista. Tässä toimiston pöydän ääressä klo 8:15 huomasin pyyhkiväni silmäkulmaa; sanoitat niin kauniisti ajatuksesi, ja ylläolevalla lainauksella myös omiani. Syvään hengitellen, pinta näkyvissä.

Merrye (Ei varmistettu)

Tää on ihan hullua...
Mutta mä näin susta unta Eeva. Tai en ole aivan varma olitko siinä unessa. Se uni meni niin, että Porvoossa eräässä lempi kahvilassani (nimeltään Cafe Rongo) oli ystäväseurue. Huomasin, ettei kaikki ollut ihan ok. Muummuassa yhdellä pöydällä oli ilmankostutin ja taisi yhdellä seuralaisista olla sairaalasänkykin. Tajusin kuvion, se vuoteella istuskeleva nainen oli tekemässä kuolemaa ja olivat päättäneet ystävien kesken nauttia viimeisen kahvihetken nauraen ja iloiten lempi kahvilassaan. Pöydällä oli kauniit tuoreet kukat ja huone tulvi kellertävää luonnon valoa. Mietin unessa, että Eeva Kolu haluaisi varmaan jotain tällaista (tai jotain muuta yhtä absurdia). Unessa liikutuin vuolaisiin kyyneliin ja herätessäni unesta yksi kyynel vieri poskea pitkin. En ollut lukenut tätä kirjoitusta kun vasta nyt aamulla. Tiesin, että ystäväsi on nukkunut pois, mutta siitäkin on aikaa kun luin asiasta. Aika jännää juttu.
En tiedä miltä tuntuu menettää ystävä, lähetän paljon hyviä muistoja ystävästäsi!

Kommentoi

Ladataan...