pussillinen kissakarkkeja

En ollut puhunut yhden tärkeän tyypin kanssa pariin päivään. Eilen soittelimme. Kysyin "mites sun päivä meni?" Vastaus: "ostin kämpän ja sain töitä".

 

Siihen tuntui vähän hölmöltä alkaa kertoa, että oman päiväni merkittävin tapahtuma oli se kun kävin kaupassa ja huomasin, että kissakarkkeja myydään nykyään omassa pussissa.

 

(On se kyllä oikeasti aika merkittävää. Ennen joutui ostamaan kokonaisen pussin kahden - tai kamalimmassa tapauksessa yhden! - kissakarkin takia ja sen jälkeen syödä väkipakolla niitä muita pahoja karkkeja.)

 

 

Älkää ymmärtäkö väärin. Rakastan tylsää elämääni, jossa hyväntuoksuinen saippua on suurinta ylellisyyttä ja jossa täydelliseksi kypsynyt avokado tuntuu melkein lottovoitolta. (Miten ne aina ovatkin kaupassa raakoja, ja sen jälkeen muuttuvat kotona ylikypsiksi? Milloin se oikea hetki oikein on? Mistä sen tietää? Kenelle kellot lyövät? Kuka keksi rakkauden?)

 

Viime aikoina vain on tuntunut siltä, että kaikki muut menevät eteenpäin ja minä katson yhä samoja Frasierin uusintoja illasta toiseen. (Tämä ei ollut vertauskuva, vaan totta. Joskin se oli ehkä myöskin vertauskuva.)

 

Kuuntelen ystävieni juttuja jännittävistä uusista työkuvioista, luen toiselta puolelta maailmaa lähetettyjä maileja ja ahnehdin silmät kiiluen jokaisen yksityiskohdan siitä kun no tapasin sen eilen ja sitten se sano että soitellaan, mutta se sano sen sillee oudosti, että nyt en tiiä mitä pitäis ajatella.

 

Minä haravoin kissakuvioiset karkkipaperit olohuoneen lattialta, katson kalenteria, syön samaa minestronekeittoa viidennettä päivää putkeen.

 

Yritän ajatella, että ei kai siellä toisella puolella maailmaakaan ole aina niin tajunnanräjäyttävän mieletöntä.

 

Sitä paitsi. Näin puistossa tyypin, jonka päivätyönä oli esittää patsasta.

 

Ajattelin, että ehkä minun elämäni ei olekaan niin tylsää.

 

 

Share

Kommentit

aino (Ei varmistettu)

ehkä elämä
elämä elämä elämä
on vaan itsessään aika ihanaa

ja niin oot sinäkin eeva! voi mikä lahja, että on olemassa tällainen hyvän tuulen nostatus niin kuin sun blogi. hymyilen vaan!

Mira (Ei varmistettu)

Kissakarkkeja omassa pussissa! Oi vau! Pakko ettiä heti huomenna käsiin yksi pussi :)

anna (Ei varmistettu)

no mutta tiedätkö ku me muut tv-uusintojen (pahimmassa tapauksessa netistä putkeen 8h katsottuna) töllöttäjät täällä luetaan tätät blogia ja ollaan et voi kun eevalla on jänskä elämä ja minä täällä istun. :D
olin myös täpinöissäin kissakarkeist, mentävä ostaan ku viimeks pihistelin...

mut tunnistan niin tän ilmiön.. terveisin opiskelija-solu, epävarmuus tulevaisuudesta ja ammatista, iki-yksinäinen ja sit kattelen samaa ikää olevaa serkkuain jollon kaks ammatillista tutkintoa, työpaikka, just valmiiks saatu uus talo, kihlattu, kaks koiraa ja farkkuvolvo. mis meni vikaan ja menikö missään?
eri elämät ja eri polut! huoh, mut oma talo..

Henna (Ei varmistettu)

Kissakarkkeja omassa pussissaan.. tää on tälle viikolle (no okei, tälle kuukaudelle) paras uutinen!

Nouvelle (Ei varmistettu)

Ehkä vuoden paras uutinen. Saan aina jouluisin Kiss Kiss-rasian mieheltäni lahjaksi. Puit viimeaikaiset ajatukseni sanoiksi, muut saa huippuduuneja ja reissaa ulkomailla, tämän tytön viikon kohokohta on Frasier-putki....

Pee (Ei varmistettu)

Ihana Eeva! Nauroin aaneen Frasierille, koska arvaa mita? Katsotaan niita uusintoja taalla etelammassakin. Muuten tuttuun tapaan nyokyttelin taalla ja mietin, etta niin just! Just niin! Sa se aina osaatkin. ps. team jaakarhukarkit! Koska niita saa pussissa?

P (Ei varmistettu)

Ajattelin ensin että huoh kissakarkkeja... Mutta ahh miten ihanan rento postaus! Rakastan muutenkin pysäyttää arjen hetkeks ja lukee sun postauksia, koska ne saa aina olon tuntumaan siltä että se on ihan ok välillä pysähtyä ja olla vaan :) kiitos siis!

utu (Ei varmistettu)

Onkohan avokadot sukua päärynöille?
http://www.youtube.com/watch?v=B6wKLx2qqiM

Pez (Ei varmistettu)

Jääkarhukarkkeja sit omaan pussiin myös!! Terveisiä vaan Fazerille.. :)

laura (Ei varmistettu)

Vau, kuinkahan monta kiloa mulle tulee lisää, kun alan noita ostelemaan..? kis-kiss karkit on ihan parhaita<3

Mape (Ei varmistettu)

Frasierin uusintoja ON katsottava, koska Frasierin tunnari ja hahmojen ihanat äänet saavat olon tuntumaan niin kotoisalta. Sunnuntai-aamu sohvan pohjalla viltin mutkassa ja viikon Frasierit putkeen, kyllä!

noora (Ei varmistettu)

Oon miettiny samoja asioita tosi paljon tässä viime viikkoina, oli ihana lukea tää ja todeta etten ole yksin tämän "pysähtyneen elämäni" kanssa ja ettei tää elämä ehkä ookaan pysähtyny... kun tarkemmin ajattelee.

:)

Kuu (Ei varmistettu)

Eeva on ihana!!

estella -www.lily.fi/palsta/kirjallinen-projektini (Ei varmistettu)

Kiss kiss <3 Tein saman bongauksen eilen!

Justiina (Ei varmistettu)

Tunnen itsekin hyvin usein suurta ahdistusta siitä tunteesta, että elämäni on pysähtynyt. En voi sietää sitä olotilaa. Tunnen itseni surkeaksi, äärettömän tylsäksi, ahdistuneeksi. Silloin tuntuu, että vaihtaisin elämäni lähes kenen tahansa muun elämään, kunhan siinä olisi edes jotain särmää, jotain mikä tuntuisi edes joltain.
Olen kuitenkin oppinut elämään (tai ainakin toivon niin) sillä tavoin etten murehdi liikaa elämääni. Tätä asiaa voisi filosofoida tuntikaupalla, mutta perusasiahan on se, että me elämme nimenomaan tässä ja nyt, ei ole olemassa huomista, eikä eilistä, on vain tämä hetki. Tässä hetkessä lähden polttamaan savukkeen parvekkeelle ja otan niin pitkän kuuman suihkun kuin siltä tuntuu.

P.s. Olen löytänyt blogisi vasta ja olen ihastunut sinuun ja tapaasi kirjoittaa! Tunnut aidolta, sydämelliseltä ihmiseltä jota tekisi mieli puristaa poskista kun ne ovat niin sulot. Ihanaa syksyä!

Jenni (Ei varmistettu)

Mietin tänään kanssa ostanko vaan kissejä vai parhaita,ja tulin siihen tulokseen että tykkään niin paljon rexeistä ja laktoista ja etenkin tosca-karkeista,että ostan parhaita. Ja arvaas mitä, siellä pussissa oli 9 kiss-kissiä ja 11 toscaa. Voi onnenpäivää!

ella (Ei varmistettu)

kissakarkit oli mun suosikkeja kun olin pieni. söin niitä aina kun kävin mummolassa. myös kettukarkit oli ihania. niistä piti syödä se sokeri aina ekana:) en oo syöny kyl mitään karkkeja nyt pitkään aikaan...onkohan noi vegaanisia? yritin ettiä netistä jo tuoteselostetta. hi hi!

jenna (Ei varmistettu)

vau, en olekaan ainoa! tosi lohduttavaa kuulla. olet ihana. tästä syystä, ja monesta muustakin :)

Eeva Kolu

... jälleen kerran, ihania olette! Pitää muistaa, että oma elämä on omaa eikä sitä saa liikaa verrata muihin, juuri niinkuin Anna sanoi: eri elämät ja eri polut. ** Ellalle tiedoksi, että kissakarkit eivät sisällä kissaa, mutta voita kylläkin (katsoin pussista :).

kate (Ei varmistettu)

Etpä ole tosiaan ainoa ajatuksinesi!

Täälläkin jumitetaan 25-vuotiaana opiskelijana kulahtaneessa opiskelijaboksissa ja mietiskellään, mitäköhän sitä tulevaisuudessa oikein tullaan tekemään. Varmuutta ei ole muusta kuin siitä, että opintolaina pitää sitten joskus maksaa takaisin.

Samaan aikaan toisaalla ystävät valmistuvat, saavat huippuduuneja, menevät naimisiin, ostavat tai rakentavat talon ja hankkivat lapsia.

Kyllä sitä väkisinkin vertaa omaa elämäänsä toisten elämään ja miettii, että olenko tyhmä, laiska, huono-onninen vaiko kenties kaikkia noita.

Sitten kuitenkin mietin, että tämä on minun elämäni ja oikeastaanhan minä pidän siitä ihan kamalan paljon.

Nnu (Ei varmistettu)

Täälläkin pohdittu samoja asioita. Tuli tosta avokadosta mieleen, että sama juttu on päärynöiden kanssa. Kaupassa ne on kivikovia ja raakoja. Kotona ne menee heti ylikypsäksi. En ole vielä keksinyt tähän ratkaisua. Täällä töllötetään Frendien uusintoja. Niihin ei kyllästy ikuna.

ruut (Ei varmistettu)

musta sun elämä kuulostaa oikein hyvältä! Ja kissakarkkeja omassa pussissa, oooooo. Mulla on sellainen vanha kiss kiss -peltipurkki, niin laitankin ne sinne ja sit sieltä napsin, joo! Hyvää syksyä, oot ihana!

Isla (Ei varmistettu)

Niin. Täällä blogiasi lukee kohta 30-vuotias seitsemännen vuoden opiskelija. En ole saavuttanut mitään "merkittävää". Olen iltatöissä paskaduunissa, asun teini-ikäisen kämppiksen kanssa, kukaan ei halua seurustella kanssani vaikka olen fiksu ja kaunis.

Mutta. Mikään noista ei merkkaa mitään, kun aamulla herään syksyn kirpeyteen, menen mielenkiintoiselle omalta tuntuvaa alaa käsittelevälle luennolle, löydän Seppälästä ihanat uudet sukkahousut, poltan kieleni hieman liian kuumalla teellä, tapaan mielenkiintoisen ihmisen, varaan lentolipun unelmakohteeseeni, olen elossa. Tässä, nyt. Ilman parisuhdetta ja tutkintoa ja uraa - mutta niin pirun onnellisena.

wearelikegrass.blogspot.com (Ei varmistettu)

ahhh oi kissakarkkeja! mä kyllä tykkään muistakin fazerin parhaista, mutta noi on ehdottomasti parhaita! niinku jääkarhutkin. ja hei, älä muuta sano! kaikki ystävät muuttaa poikaystävien luo asumaan jännittäviä elämiään australiaan ja mä täällä kökötän ja syön, katson telkkaria ja luen blogeja. noh, ehkä aikansa kaikella!

my (Ei varmistettu)

Kiitos teksteistäsi, erityisesti tästä <3 Et arvaakaan, kuinka paljon voin samastua tilanteeseesi. Helpottaa, kun tietää, ettei ole yksin~

Noora (Ei varmistettu)

Minä katsoin eilen big brotheria, jotta piristyisin. toimi! 10 min. ja huomasin että olenkin ihan fiksu tyyppi jolla menee hyvin. suurin huolenaiheeni on se, pääsenkö osallistumaan poikaystäväni parina kadettien tanssikurssille kun kuuden viikon INTIAN MATKA osuu kurssin ajalle. haha :D mutta joo-o, olen ihan oikeasti huolissani siitä kurssista!

Krisse (Ei varmistettu)

Tiäkkö mitä? Oot ihana. Hymy huulilla on hyvä mennä nukkumaan :)

Marita (Ei varmistettu)

Tsemppiä! Minullakin on vähän sama fiilis, mutta pitää vaan muistaa että joskus elämässä on hiljaisempia vaiheita, ja joskus taas jännittävämpiä. Blogistasi välittyy niin paljon kaikkea jännää (ihania ystäviä, illallisjuhlia, ravintolapäiviä, bloggaritapahtumia), että minäkin erehdyin pitämään omaa elämääni tylsänä. Välillä pitää vaan hyväksyä, että sohvaperunanankin on ihan hyvä olla, kunhan itse on tyytyväinen. Ehtii sitä vielä maailmaa valloittamaan, "good things come to those who wait" vai miten se menikään. ;)

Tiina (Ei varmistettu)

Niin tuttuja ajatuksia. Itsellä toinen tutkinto menossa enkä edelleenkään tiedä, mitä haluan isona tehdä. Onneksi osaan ajoittain nauttia myös epätietoisuudesta ja nähdä sen avoimina mahdollisuuksina.
Ja onneksi mullakin on pussi kiss kissejä! Niitä myytiin jossain vaiheessa aiemminkin pussissa. Muistan sen nerokkaan mainoslauseen: Kiss kiss, puss pussissa!

ellu (Ei varmistettu)

"no tapasin sen eilen ja sitten se sano että soitellaan, mutta se sano sen sillee oudosti, että nyt en tiiä mitä pitäis ajatella."

kuuntelisipa joku minunkin noita juttuja silmät kiiluen ja ahnehtien.

anon (Ei varmistettu)

Itsekin elin elämää joka tuntui pysähtyneeltä ja tylsältä. Jotain kuitenkin notkahti eteenpäin ja viimeisin vuosi onkin ollut yhtä helvetin isoa myllerrystä monessakin suhteessa. Oikein olen toivonut että joskus taas tasottuisi ja rauhottuisi hieman :)
Mutta kokonaisuudessa asiat ovat kääntyneet paremmiksi: olen löytänyt ihanan ihmisen, jonka kanssa jaan nyt elämäni, olen tehnyt erilaisia duuneja ja saanut arvokasta elämänkokemusta, vaikka hetkittäin on ollut todella todella vaikeaa. Kummasti se elämä siis menee eteenpäin.

Jokainen elää omaa elämäänsä kuitenkin omaan tahtiinsa. Joillakuilla on kolmeenkymppiin mennessä omistusasunto, perhe ja unelmaduuni, mutta lopulta ihan yhtä pihalla tässä ollaan kaikki. Itse mietin monesti, että tää elämä on just sellasta, jota MINÄ haluankin elää ja joka sopiii MINULLE, vaikka ei kaikki meniskään ihan niinkuin suurella osalla omasta ikäluokasta.

simpe (Ei varmistettu)

Pakko kysyä vaikka kuulostanki tyhmältä. Miltä noi kissakarkit maistuu? :D Pitää varmaan käydä ostamassa pussi kun kaikki aina hehkuttaa niitä.

Hoplaa! (Ei varmistettu)

Mutta huomasitkos, että kisukarkkien väri oli muuttunut asteen verran pinkimmäksi, GASP! Onneksi maku oli tallella, hetken jo ehdin miettiä kapinaa.

Näin jännittävää mun elämäni on ;)

Jenni (Ei varmistettu)

pelkästään kissakarkeille omistettu karkkipussi? excellent! nyt kun vielä saisi niitä oranssejakin karkkeja omassa pussissaan, ne on myös parhautta!

tannttu (Ei varmistettu)

Oiii makin haluan kissakarkkeja! Paha vaan kun on Englannissa niin ei löydy :D Ehka ihan hyva, kun piti herkkulakko aloittaa (taas kerran)...

Mimi (Ei varmistettu)

Ihana Eeva! Samanlaisia ne päivät täällä maailman toisella puolellakin ovat! :)

Lapa (Ei varmistettu)

Viikko tai kaksi takaperin taisit kirjoittaa omasta ajasta, relaamisesta ja syksyn pyhittämisestä rentoilulle tms. Tässä on nyt se jälkipyykki. Itselleni on käynyt monta kertaa
sama juttu: kiireisten viikkojen tai kuukausien (miksei vuosienkin) jälkeen pysähtyminen tuntuu ensin ihanalta mutta sitten ehkä hieman turhauttavalta. Ihan niin kun ei tekisi mitään, ihan niin kuin olisi tylsä. Hyvä puoli on että siihen tottuu aika pian. Kunnes täyttää kalenterinsa taas täyteen.

Vieno (Ei varmistettu)

Kuuluu varmaan ihmisen perusluonteeseen miettiä onko jollain tai jossain kivempaa, kuin minulla tässä. Mutta omasta mielestäni tärkeintä onkin löytää se onni niistä pienistä jutuista, koska joka päivä ei voi vaihtaa työpaikkaa tai ostaa asuntoa. Onnea kissakarkeista!

Vieno (Ei varmistettu)

Piti vielä sanomani, että ymmärrän tunteesi. Kaveri ilmoitti olevansa raskaana ja minä intoilen (28-vuotiaana) omasta hoitohevosesta.

hosuli.blogspot.com (Ei varmistettu)

Täydellisen kypsä avokado ON lottovoitto! Ja kun on itse vakituisessa (onnellisessa) parisuhteessa, deittailujännitystä voi elää kavereiden kautta. Mukavan turvallista!

hosuli.blogspot.com (Ei varmistettu)

Täydellisen kypsä avokado ON lottovoitto! Ja kun on itse vakituisessa (onnellisessa) parisuhteessa, deittailujännitystä voi elää kavereiden kautta. Mukavan turvallista!

Cecil (Ei varmistettu)

Olet ihana! Avokadojen ja päärynöiden lisäksi sama raa'asta suoraan mädäksi ilmiö tapahtuu aina persikoiden ja nektariinien kanssa. Mitä tahansa kuka tahansa sanoisikin - hedelmiä vaan ei voi kypsyttää kotona.

R (Ei varmistettu)

Täytyy kyllä sanoa, että tänne ruudun toiselle puolelle sinunkin elämäsi vaikuttaa aina niin jännälle ja mukavalle. Ja ulkomailla puoli vuotta asuneena voin todeta, että arki on aina arkea missä tahansa. Vaikka vaihdossa oli paljon kaikkea hauskaa ja jännää tapahtumaa ja uusia ihania ihmisiä, niin tuli sielläkin samalla tavalla tuskailtua opintotehtävien parissa ja tuijotettua iltaisin tietokoneelta sinkkulelämää- ja frendit-jaksoja. Siellä välillä jopa mietti, pitäisikö tehdä joka ilta jotain "jännempää" ihan vain siksi, kun kerran on päässyt sinne ihanaan vaihtokohteeseen. Mutta myöhemmin tajusi, että sitä se elämä on, välillä uutta ja ihmeellistä ja välillä tuttuja ja turvallisia frasier-uusintoja. :) Ps. Pakko lähteä kauppaan etsimään kissakarkkeja. PS.2 Ja minä olen viime päivinä iloinnut mm. ihanan tuoksuisesta The Body Shopin banaanishampoosta.

Eeva (Ei varmistettu)

Kiss-kiss jee! Noitahan myydän irtona Kluuvikadun Fazerilla, mutta pusseittain voi turkulaisetkin ostaa helpommin. Jääkarhuja odotellessa :)

milia (Ei varmistettu)

Hei Eeva! Ihana postaus jälleen kerran. Pakko sanoa, että on ihanaa miten uskallat elää omanlaistasi elämää.. Itse olen nyt opiskelija, kierrän kaikki pippalot ja kissanristiäiset vaan sen takia että "niin kuuluu tehdä". Ja muutenkin pelkään että jäisin muuten ulkopuolelle kaikesta ja yksin, kun niin kävi tosiaan entisellä asuinpaikkakunnalla. Mutta en oikein tiedä, ei tämä ole minun juttuni ehkä sittenkään, kaikki nämä ihmissuhdekiemurat ja pintaliitoelämä.... Toisaalta rakastan yksinkertaista elämää, toisaalta haluaisin kokea kaikenlaista ja seikkailla tällä maapallolla. Otappa itsestäni nyt sitten selvää :D Niin ja tosiaan, itse en kyllä edes pidä elämääsi tylsänä, sullehan tapahtuu koko ajan kaikenlaista ja teet kivoja juttuja.

Hessu (Ei varmistettu)

Ei, juurikin kun minä muutin (onneksi vain vuodeksi!) ulkomaille niin kissakarkkeja saakin omassa pussissa! Nöööy! Ainakin tämä varmistaa sen, että tosiaan - kuten sanoit - elämässä on huonot puolensa ulkomaillakin! :(

Happy with a puppy (Ei varmistettu)

Nyt on pakko kommentoida. Kun olin 21-vuotiaana saanut burnoutin ylisuorittamisen ansiosta tajusin, ettei tekemäni asiat määrittele minua ja hyvinvointini tilaa. Kaikkien määritelmien, tyytymättömyyden ja suorituspaineiden takana olen minä itse. Ei ihminen ole yhtä kuin ansioluettelonsa vaikka niin me ikäluokkamme edustajat olemme kasvaneet ajattelemaan. Viimeiset kuusi vuotta olen opetellut elämään elämää, joka tekee onnelliseksi minut eikä muita. Ja olen taas elämänhalua täynnä! Lopeta sinäkin itsesi vertaaminen muihin ja keskity kaikkeen siihen upeaan mitä sinulla on ja mikä saa sinut onnelliseksi. Sen ei tarvitse olla mitattavissa tai kirjattavissa cv:een. Kiitos nautinnollisista kirjoituksistasi!

Tarja (Ei varmistettu)

Kerronpa muiston kissakarkeista. Olin pienenä tyttönä muutaman päivän sairaalassa pienessä operaatiossa. Serkkuni tuli äitinsä kanssa käymään ja toi minulle pussin Fazerin Parhaita. Kohteliaana tyttönä tarjosin tietysti serkulle ensin ja se otti kissakarkin - sen pussin ainoan!! Olin pöyristynyt!! Ei kissakarkkia saa ottaa, jos on tuonut pussin toiselle lahjaksi - kaikkihan se tietää, paitsi ilmeisesti serkkuni :-) Itselle jäi sitten ne 20 "huonoa" karkkia. En olekaan vuosiin kissakarkkeja syönyt, kun ei ole viitsinyt ostaa pussia, jossa todellakin pahimmassa tapauksessa on vain yksi kissakarkki - nyt ehkä ostan, jos niitä saa ihan omassa pussissa.
Tylsyyden tunne on tuttu. "Miksi kaikilla muilla on jännittävä elämä ja kaikki niin helppoa". Kaikki on suhteellista ja loppujen lopuksi parhaita päiviä ovat ne kaikista tylsimmät, kun arki rullaa ja tulee iloiseksi yhdestä ylimääräisestä kissakarkista - kun osaa iloita pienistä, osaa iloita myös suuremmista!

manjaana (Ei varmistettu)

Ratkaisin avokadojen kypsyvyysteorian viime helmikuussa: ne ovat yökypsyjiä...
Olen koko aikuisikäni rakastanut avokadoja ja käynyt tätä raaka - seuraavassa hetkessä mätä -ongelmaa lävitse turhauttavan paljon. Kannoin siis helmikuussa kotiin raa`an avokadon ja odotin sen kypsymistä, jotta pääsisin muussaamaan sen tortillaletun väliin ja syömään. Jostain syystä alkuvuodesta alkanut raskauteni ei kuitenkaan ollut yhteensopiva avokadojen kanssa, ja aloin saada pahoinvointikohtauksia vain avokadoa ajatellessani. Jouduin sitten keskellä yötä nousemaan sängystä ja heittämään tuon vihreän aarteeni roskikseen (sen jääkaapissaolo sai vatsani kääntymään ympäri, niin typerän naurettavalta kuin se nyt kuulostaakin) vain todetakseni samalla että juuri sillä öisellä hetkellä se oli täydellisen kypsä. Tirautin pienet itkut hormonihuuruissani ja päästin avokadon menemään.

N (Ei varmistettu)

Minä katson samoja Frasierin jaksoja koneelta uudestaan ja uudestaan melkein joka päivä, koska minkään muun sarjan kanssa ei voi samalla tavalla unohtaa omia ongelmiaan. Ja on se nyt vaan muutenkin niin hyvä.

Pages

Kommentoi