Rämpimisen tuolla puolen

Ladataan...

Täällä on jollain muullakin vähän heikompi happi.

Tiiän kukkaset, miltä teistä tuntuu. Mutta sori, sympatiani loppuu siihen. Huomenna vaihdan teidät uusiin, sellaisiin, joilla on vähän freesimpi naama. Ajattelen pinkkejä hortensioita.

Kiitos kommenteistanne, sähköposteistanne, sydämistänne ja peukuistanne. Ilma ympärilläni on ollut eilisillasta asti sakeana hyvistä viboista.

Tänään pohdin ystäväni kanssa, että me seistään nyt suossa. Aikaisemmin hengailimme rannalla, jolla asiat olivat vähän huonosti, mutta jossa periaatteessa voisi kyllä pärjätä. Mutta luulenpa, että kumpikin meistä on kyllästynyt pärjäämiseen. Nyt ei enää kiinnosta pärjätä, nyt kiinnostaa elää. 

Joten suohon. Suossa on paljon vaikeampaa kuin siellä rannalla, koska suossa joutuu rämpimään.

Mutta kelaa, me ollaan jo siellä suossa!, huusimme ystäväni kanssa. Kelaa, jos oltais jääty sinne rannalle.

Tarvitsee siis vain rämpiä tämän suon läpi. Nyt seison polvia myöten mudassa, mutta kun pääsen vastarannalle, joku huutaa TERVETULOA ja ojentaa käteeni lasin jääkylmää samppanjaa. Mutaiset rääsyt vaihdetaan valkoiseen pellavaan, stereoissa soi Diana Ross ja taivaalta sataa glitteriä. 

I think this time around
I am gonna do it
like you never knew it

 

Share
Ladataan...

Kommentit

katiK
Punainen tupa

Elämä rämpimisen jälkeen on aina parempaa kuin ennen sitä. Suohon vaan ja rohkeasti!

Eeva Kolu

Siellä ollaan jo, tiukasti :)

poppis
poppis

Suossa on välillä käytävä, mutta onneksi sieltä pääsee ylös. Jos vain olisit siellä rannalla, et pääsisi eteenpäin. Sä olet liikkeessä, et jysähtänyt. Sun nenäsi näyttää oikean suunnan. Se muuttuu päätä kääntäessä, mutta nenä näyttää takuuvarmasti, minne sun pitää mennä. Luota nenääsi ja anna tuulen tuivertaa ihanaa peikkopehkoasi. 

Pompula (Ei varmistettu)

Kiitos. Kiitos, että jaoit tunteen siitä, että aina ei tartte jaksaa. Se auttaa jaksamaan. Ja miten ihana ajatus tuo vastaranta valkoisine pellavineen onkaan! Kaikki kyllä järjestyy.

_Lilja_ (Ei varmistettu)

Aivan mahtavaa, että sä jaksat rämpiä. Mäkin löysin itseni nyt äkkiä suosta kun iloinen muutto muuttui vähemmän iloiseksi avomiehen ilmoittettua ettei haluakaan enää sen jälkeen asua samassa osoitteessa, ja rakas vanha koira pitää lopettaa sairauden vuoksi. Mulla tuntuu henki pysähtyvän jo näistä asioista, mutta tohon sun listaan verrattuna se tuntuu toki vähäiseltä (vaikka turhahan näistä asioista on kilpailla). En tosissani ajatellut edes alkaa rämpimään, kun tuntuu ettei siellä vastarannalla näy oikein mitään, mutta jos siellä kerta odottaa jääkylmä samppanja ja Diana Ross niin pakko kai se on jossain vaiheessa nousta pystyyn ja lähteä matkaan.

Miss T (Ei varmistettu)

Olet huikea. Suossa rämpien kohti Diana Rossin ääntä!

Viliina (Ei varmistettu)

Aina kun luen kirjoituksiasi jotain sisälläni helähtää juuri oikealla taajuudella. Eikä se suokaan ole tosiaan niin paha paikka kunhan huomaa ne kaikki ihanat pikkuasiat niistä herkullisista suomuuraimista kauniisiin suopursuihin. Asiat tuppaavat olemaan juuri niin hyvin tai huonosti kuin niiden ajattelee olevan.

Sinulla on juuri se oikeanlainen herttaisensuloinen asenne elämään. Välillä ärsyttää, väsyttää ja joutuu hieman rämpimäänkin, mutta omalla painollaan ja ajallaan kaikki päätyy kuitenkin aina hyvin. Minä tiedän. Niin kuin isäni aina sanoo, mikäs kiire ja hätä tässä valmiissa maailmassa.

Olet todella ihanan oloinen persoona ja jos lutupumpettius kiteytyisi ihmismuotoon jossain, se olisi todennäköisesti juuri sinä.

TervavaaranAnni (Ei varmistettu)

Go-Eeva-Go!

Tupunapa (Ei varmistettu)

Meitä on siellä suossa monia, minäkin. Omaan suohoni jouduin, kun annoin itseni ajatella perheenperustamista ja päädyin keskenmenorämeikköön. Mutta Diana Ross laulaa jossain kaukaisuudessa... sitä kohti!

Tepsuu (Ei varmistettu)

Huhhuh, että olet Eeva hyvä kirjoittaja. Sun blogisi on ehdottomasti mun lempiblogini! Kiitos! Suuri ja lämpöinen halaus sinne suuntaan ja tsemppiä tulevaan, asiat järjestyy aina. :)

p (Ei varmistettu)

Tsemppiä, voimia, jaksamista, kaikkea ihanaa ja hyvää. Toivottavasti elämässä on kivoja hetkiä edes silloin tällöin. ÄLÄ JÄÄ SUOHON.

Vierailija (Ei varmistettu)

Juuri näin! Mä olen jo noussut sieltä suosta. Välillä sinne juuttuu ja meinaa upota päätä myöten, mutta sitten joku pieni asia saa taas jaksamaan. I so feel you! "Unelman tekee mahdottomaksi yksi ainoa asia, epäonnistumisen pelko."- Paulo Coelho. " Every day is a new beginning." - Paul Smith. Suosittelen lukemaan Coelhon Alkemistin. Se antaa niiin toivoa. Halaus. Nasu

Katarooma (Ei varmistettu)

Nauti siitä suossa rämpimisestä. Ite ainaki nautin. Seki on osa elämää. Sen kautta oppii arvostamaan niitä pieniä ja suloisia asioita... Isoilla ei niin väliä... :)

sirpak

Rämpiminen on jalo laji. Tsempit nevalle!

Varpu K (Ei varmistettu)

Täsmälleen sama kuva oli mielessä! Niin kuvaava, vaikka tarina kuvan taustalla ei niin nätti olekaan. Älä Eeva sä sorru dopingiin!

Stadin kolli (Ei varmistettu)

Ja miten tässä kävikään? Tuo mies rämpi aidosti eikä kyse ollut niin tavanomaisista asioista kuin avoliiton erosta..

Nut up or shut up :)

Kukkahattutäti_ (Ei varmistettu)

Joopa joo, ehkä Myllylänkin olisi kannattanut puhua ongelmistaan sen sijaan että olisi korkannut pari Karjalaa liikaa. Siinä taas nähtiin kuinka naurettavaa ns. "tosimieheys" on.

TM (Ei varmistettu)

Eiväthän nuo tilanteet nyt ihan vertailukelpoisia ole: Myllylän kohdalla oli mielestäni kyse häpeästä, ja siitä tuo Mikan suollarämpimiskuva mulle kertoo. Siitä, että ylittää rajan, jota ei olisi pitänyt, ja tietää sen itsekin. Siitä, että on yrittänyt kaikkensa, mutta silti sortunut. Siitä, että hävettää niin, ettei siitä pysty puhumaan. Ei sillä ole mitään tekemistä "tosimieheyden" kanssa.

Eevalla puolestaan ei ole mitään syytä hävetä, ja surukin hälvenee ajan kanssa. Sen tiedän ihan omasta kokemuksesta. Tsemppiä ja valoisampia päiviä! :)

Sipuli (Ei varmistettu)

Minä haluan vanheta niin kuin tulppaanit, luhistua kauniisti ja arvokkaasti, varista siitepölyä ja terälehtiä pöytäliinalle, haaleta vihreästä keltaiseksi, säilyttää ryhtini vaikka vesi käy vähiin.

Mutta pentele, sehän on kevät tuloillaan ja ensimmäiset lehtisilmut vasta kurkistavat maasta. Nyt ei murehdita vaan eletään! Siitä tulee parempi olo.

Captcha:si tuossa alla kysyy: Mikä on ensimmäinen sana: ihmiset, musiikki, suhteet, kauneus, raha?

hilda (Ei varmistettu)

Olen kehittänyt kurjuusteoriaksi kutsumani elämänfilosofian sellaisina aikoina, jolloin tuntuu, että edessä kohoaa seinä jota ei voi ylittää eikä kiertää. Kurjuusteorian mukaan elämä on helpompaa jos hyväksyy, että se on kurjaa, ja että se saa olla kurjaa, eikä minun tarvitse koko ajan pyristellä johonkin parempaan, koska se on väsyttävää. Kuka oikeastaan on luvannut, että elämän kuuluisi olla kivaa, vaikka ihminen aina niin kuvittelee?

Todellisuudessa olen enemmän positiivinen ja toiveikas kuin negatiivinen ihminen, luotan siihen että ihan varmasti kaikki järjestyy. Silti joskus on ihanata heittäytyä selälleen ja antaa itselleen lupa vain sietää, ei tarvitse koko ajan rimpuilla mihinkään autuuteen.

Ameelia (Ei varmistettu)

Olin jo kilsan päässä suosta, matka tyssäs kasvaimeen, uuteen pohjattomaan tilaan, josta on pitkä matka ylös...on kuitenkin. Joskus jaksaa, joskus ei. Eläköön elämän suot ja sulot! Onnea rämpimiseen, Eeva!

LiinaH (Ei varmistettu)

Suolla olet jo perillä. Katso tarkasti, niin huomaat, että kaikki on jo tässä hetkessä. Ei huomisessa, eikä vastarannalla. Tässä täydellisessä suossa. Pieninä pisaroina, mutapaakkuina, huokauksina.

Haukka (Ei varmistettu)

Joku tuolla aiemminkin jo mainitsi hillat ja suopursut. Jos osuu suolle siihen aikaan kun suopursut kukkivat, kokemusta tuskin unohtaa, niiden tuoksu on niin huumaava... Suolla saattaa myös törmätä joutsenpoikueisiin tai tanssiviin kurkiin. Kesäaikaan se tarjoaa asumuksen kaikenlaisille siivekkäille.

No, nämä mielikuvat ja analogiat eivät ehkä kauheasti auta todellisuudessa, mutta ne muistuttavat yhdestä asiasta, jonka varmasti jo tiedätkin. Suolla on oikeasti valtavan kaunista, ja kauneuden avulla jaksaa rämpiä eteenpäin. Katsomaan sitä seuraavaa hengästyttävän upeaa lintua, kukkaa, lähdettä tai auringossa kimmeltävää hämähäkinseittiä. Synkimpinä hetkinä on tärkeintä pitää entistä tiukemmin katse niissä asioissa, joita pitää kauniina.

Kiitos blogistasi Eeva, se on yksi asia, jota minä pidän kauniina.

Vierailija (Ei varmistettu)

Suo-metaforasta tuli mieleen tämä kirja, joka on parempi kuin sitä esittelevä video. Kirja perustuu ajatukseen siitä, että koko elämä voidaan nähdä matkana erilaisten "maastojen" läpi, jotka ovat ennen kaikkea sisäisiä mielentilojamme. Joskus siirrymme niihin oma-aloitteisesti, toisinaan elämä pakottaa. Jokaisella maastolla on merkityksensä, tarkoituksensa matkamme varrella ja niihin on kätketty myös salaisia aarteita, jotka odottavat löytämistä. Siirrymme sitten maastosta seuraavaan kun aika on oikea, läksyt on opittu ja aarteetkin ovat löytyneet. Joissakin viivymme pidempään, toisissa vain hetken, joihinkin palaamme yhä uudelleen.

http://www.youtube.com/watch?v=Di6c0SpBiq4

Kyyninen akka (Ei varmistettu)

Mä olen Eeva suhtautunut suhun aina vähän ällöttävän tekopirteänä. Ehkä kateuttani, viimeinen vuosi on ollut henkisesti niin raskas ja vaivalloinen, yhtä suota oikeastaan, ettei yksikään leikkokukka ole vaan riittänyt hymyilyttämään.

Viimeisten parin merkintäsi jälkeen oon alkanut itkeä. Oot koonnut sen surun, jota koin pitkään, kauniiksi sanoiksi, helpottaviksi sanoiksi.

Ja itse pääsin suostani. Jotain käveli vastaan, ja se joku laittoi maailman sekaisin, hymyn takas naamalle, ja palautti uskon siihen, että kukat voi tehdä onnelliseksi. Nousin suon toiselle rannalle. Suo takana on kamala ja pimeä, mutta onneksi menin sinne, koska täällä toisella rannalla on niin kamalan paljon kauniimpaa.

Kaikkea hyvää sulle. Kun kaikki asiat menee huonosti yksi kerrallaan, on niille enää vain mahdollista parantua.

Toulouse (Ei varmistettu)

Kiitos Eeva, kun jaat ajatuksiasi. Oon rämpinyt syvissä soissa viimeiset pari vuotta ja monet sun tekstit on tuonut toivon pilkahduksia pimeisiin päiviin ja tunteen siitä, ettei sitä kuitenkaan ole yksin, ainoana jumissa. En ole enää suonsilmässä kaulaa myöten, mutta matkaa rannalle on vielä. Kiitos kimaltavasta kuvasta, jonka sinne rannalle maalasit, joskus tavoitteet meinaavat unohtua. Valoa ja glitteriä kohti!

HM (Ei varmistettu)

Parempi suolla kuin paskassa ;D
Suohan on kaunis paikka tarpoa, ei niin helppo, mutta hiljainen ja pysähdyttävä, ajatuksille tilaa antava. Sisäänpäin kääriytynyt ehkä ja sumuisan lempeä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse olen jumahtanut sinne rannalle. Se suo on siinä ihan vieressä, mutta en ole uskaltanut lähteä rämpimään. Kun ei tiedä mitä sen suon tuolla puolen on. Onko se ranta siellä yhtään parempi kuin tämä ranta? Ja onko reilua, että samalla kun hyppää itse rohkeasti suohon, niin tulee tönäisseeksi sinne toisenkin ihmisen?

Suvi K.
Sisunainen

Ensimmäinen kuulemani toimiva vertaus aiheesta. :D Terkuin kokemusta useammastakin suosta ja aina on ollut shampanjatarjoilu lopussa.

Toisaalta onnistun (konkreettisesti) rämpimään myös esimerkiksi ihan tavallisessa lumihangessa, jos sinne joudun jotkut suksenkalaiset palikat jalassa.

Pitänee hankkia kumpparit?

Mari! (Ei varmistettu)

Palaan tähän postaukseen aina kun tuntuu siltä, että rämmin vyötäröä myöten suossa. Yritän muistaa tuon "Mutta kelaa, me ollaan jo siellä suossa! .. Kelaa, jos oltais jääty sinne rannalle." Se antaa jotenkin lohtua siitä, että kyllä se vastaranta sieltä vielä tulee.. Ja jotain hyvää sen mukana. Kiitos Eeva ihanasta tavastasi kirjoittaa! :)

Kommentoi

Ladataan...