ranskatar, joka ei lihonut ja suometar, joka oivalsi

Lainasin ystävättäreni kirjahyllystä Mireille Guilianon kirjan Ranskattaret eivät liho. Kirjahan oli kovasti tapetilla joitakin vuosia sitten, mutta silloin sivuutin sen olankohautuksella, koska ajattelin kyseessä olevan laihdutusoppaan.

 

Nyt olen vakavasti ja kevyesti sitä mieltä, että jokaisella olisi tästä kirjasta jotain opittavaa, oli sitten mies tai nainen, ylipainoinen, alipainoinen tai sopivan painoinen.

 

Ei ole olennaista, lihovatko ranskattaret oikeasti vai eivät. Eikä silläkään, ovatko ranskattaret oikeasti sellaisia kuin Guiliano kuvailee, eikä sillä, käyttääkö tätä kirjaa laihdutukseen vai ei. Sekin on lopulta merkityksetöntä, onko tämä kirja hyvin kirjoitettu vai ei. Kirjan tärkein anti on kaikessa yksinkertaisuudessaan muistutus siitä, että hei ihminen kuules, sinulla on vain yksi elämä, nauti siitä.

 

 

Kirja on kirjoitettu amerikkalaisille, mutta se sopii loistavasti myös suomalaisille. Meillä kun on paljon yhteistä amerikkalaisten kanssa: myös täällä ostetaan paljon ja halvinta sen sijaan että ostettaisiin vähemmän ja laadukasta. Myös täällä syödään kiireessä, kävellessä, seisten, bussissa ja autossa. Täällä harva perhe enää arkisin syö yhdessä ja kun syödään, syödään nopeasti ja samalla räplätään puhelinta tai huudatetaan telkkaria. Täälläkin laatu on usein huonoa, mutta annoskoot suuria. Täälläkin syödään tottumuksesta, ei nautinnosta. Ja niin, myös täällä kaiken maailman nälkäkuurit, ihmedieetit ja jonkin ruokaryhmän eliminoimiseen perustuvat ruokavaliot ovat kovin suosittuja.

 

Havahduin miettimään sitä, millainen meidän suhteemme ruokaan oikeastaan on. Kun ollaan laihdutuskuurilla, kärsitään. Mutta silloin kun ei olla - silloinkin tunnetaan huonoa omaatuntoa sen sijaan, että ruuasta nautittaisiin täysillä. Toisinaan tuntuu, että nykyihmisen ja varsinkin nykynaisen elämä on yhtä kieltäytymisen, lankeemisen ja syyllisyyden oravanpyörää, jossa ahmiminen, itseinho ja kurinpalautus seuraavat toisiaan ikuisella luupilla. Tarkemmin ajatellen suomalaisten suhtautuminen alkoholiin on hyvin samanlainen: puolet ajasta eletään kieltäymyksessä, puolet ajasta vedetään överiksi, ja sitten taas morkkistellaan ja vannotaan, ettei enää ikinä. Guilianon kirja käsittelee nimenomaan sitä tasapainoa, joka niin monelta tuntuu nykyään unohtuneen.

 

Näin jälkeenpäin Guilianon kirjan luettuani tuntuu aivan uskomattomalta, että minäkin olen tuhlannut viikkoja elämästäni jollain ihmeellisillä dieeteillä, joissa katsotaan aamuisin jostain kirjasta, mitä tänään saa syödä. Tai että olen ahtanut itseni pahoinvoivaksi pekonilla, kananmunilla ja juustolla, koska en jonkun "ravitsemusoppaan" mukaan saanut syödä himoitsemiani tuoreita hedelmiä! Miten idioottimaista! Ei sellainen elämä ole mitään elämää, ei todellakaan. Mitä iloa on olla hoikka, jos elämä maistuu pahalta ja on kaloritaulukoiden ja syyllisyyden kyllästämää? Ja ennen kaikkea: mitä järkeä kituuttaa raejuustolla, jos herkkujakin syömällä voi näyttää hyvältä? Olen Guilianon kanssa samaa mieltä siitä, että ruuasta ja elämästä täysin siemauksin nauttiva ihminen on paljon viehättävämpi ja seksikkäämpi kuin jokaista suupalaa kyttäävä neurootikko (vaikka sillä neurootikolla olisikin kiinteämmät reidet ja litteämpi vatsa).

 

 

Guilianon kirjan vahvuus on mielestäni se, että rivien välissä on lopulta kyse paljon muustakin kuin ruuasta, kyse on kokonaisesta elämäntavasta ja perinteistä. Surullinen fakta on se, että sitä mukaa kun amerikkalainen elämäntapa pikaruokaketjuineen on alkanut levitä, perinteisesti hoikat ja terveet ranskalaiset, italialaiset, espanjalaiset ja kreikkalaisetkin ovat alkaneet lihoa ja sairastella enemmän. (Suomalainen ravitsemusterapeutti ehdotti Hesarissa tälle ratkaisuksi sitä, että kreikkalaiset vähentäisivät oliiviöljyn syömistä. Hesari lensi sinä aamuna seinään.)

 

Kirja on oikeastaan paljon enemmän kuin opas siihen, miten kannattaa syödä. Se on ennemminkin opas kaikilla aisteilla elämiseen, siis siihen, miten elämästä nautitaan kokonaisvaltaisesti, jotta ylenmääräisestä syömisestä ei tarvitse hakea täytettä jollekin tyhjiölle.

 

Tiedän, että joku siellä jo naputtelee kommenttia siitä, miten ärsyttävä ja ylimielinen madame Guiliano kirjassaan oli. No, ehkä vähän - mutta minusta tässä asiassa hänellä on varaa olla.

 

Siispä suosittelen lukemaan kirjan ajatuksella läpi ja ottamaan opiksi. Minä ainakin aion. Minusta nimittäin tuntuu, että tämän kirjan takia olen oivaltanut jotain hyvin olennaista, eikä sillä ole mitään tekemistä painon tai kaloreiden kanssa.

Share

Kommentit

Sara K

Kirja on minusta mainio. Hyllystäni löytyy myös sen seuraaja, Ranskattaren ruokavuosi, jossa on enemmän reseptejä. Kontrolli ja nautinto asetetaan nykyaikaisissa ruokailutottumuksissa liian usein vastakkain. En ota jälkiruokaa, jotten menettäisi kontrollia, söisi liikaa, lihoisi. Mutta kun tilaa sen jälkiruoan ja todella nauttii siitä, ei tule syöneeksi liikaa, vaan juuri sopivasti. En poiminut tekstistä Guilianon ylimielisyyttä mutta varmuuden kyllä; siitä että hyvä elämä tulee nautinnon, itsekunnioituksen ja rakkauden kautta. Uskon samaan.

Annu (Ei varmistettu)

Mun tekee mieli sanoa jokaisen sun postauksen jälkeen AMEN!, ja nyt taas. Joten täältä tulee: AMEN! Olet ihana!

Syyskuu (Ei varmistettu)

Kiitos tästä! Ihana aloitus myöhäiselle aamulle! :)

Pee (Ei varmistettu)

Koskakohan kyllästyt näihin kaikkiin amen-kommentteihin? Täältä tulee taas: AMEN!

Olen suhtautunut hyvin epäileväisesti tohon kirjaan, mutta ehkä siihen pitäisikin tarttua. Nautitaan elämästä naiset!

Ja luin vihdoin One Dayn, kiitos suositteluista, se oli upea, ihana, mahtava ja kaikkea muuta. Nautin.

Eeva Kolu

Sara K: voi olla, että olin yliherkkä ylimielisyydelle, kun niin moni oli varoittanut minua siitä ennen kuin luin kirjan :) Ymmärrän toki, että joku voi kokea tekstin sävyn niin. Itseäni ei häirinnyt, koska olin Guilianon kanssa samaa mieltä melkein kaikesta ja suhtaudun hänen neuvoihinsa äärimmäisellä nöyryydellä. Ja hitsi, kun Ranskattaren ruokavuodesta tulisi kuvallinen painos! Kuvattomat keittokirjat jää mulla aina hyllyyn pölyttymään. ********* Annu: voi kiitti, niin säkin! ************ Syyskuu: minä ajattelin aloittaa tällä asenteella tästä eteenpäin jokaisen aamun!

Eeva Kolu

Pee: oi, kiva kuulla! Ja hei tartu ihmeessä tähän kirjaan, siinä piilee suuri viisaus, vaikka ei oliskaan kiinnostunut laihduttamisesta :)

jen (Ei varmistettu)

Kirjoitit sen mitä ajattelen. Taas; en vain ennen ole vaivautunut kertomaan. Nyt on pakko. Kirjaa en ole vielä lukenut mutta teen sen seuraavaksi, uskon mielipiteesi perusteella sen vahvistavan myös omaani. Kiitos! Hyvä ruoka tekee elämästä nauttimisen arvoisen.

Eve (Ei varmistettu)

Asiaa!

Noora (Ei varmistettu)

Hei mullakin on toi Aamen - fiilis aina! :D Nää sun jutut on aina vaan niin asiaa.

Sonja (Ei varmistettu)

Ai että kun pisti kiukuttamaan tuo ravitsemusterapeutin kommentti oliiviöljystä. Aargh! Jouduin juuri kinaamaan terveystarkastuksessa lääkärini kanssa, joka oli sitä mieltä että mun pitäisi vaihtaa vuosia käyttämäni voi ja oliiviöljy margariiniin. Katsottuaan verikokeiden tuloksia jne. lääkäri joutui toteamaan että mun terveys on kaikin puolin erinomainen. Teki niin paljon mieli huutaa "in your face!" mutta enpäs viitsinyt ;D

Sagu (Ei varmistettu)

Vaikka mun itse onkin syötävä tiettyä ruokaryhmää "eliminoivan" ruokavalion mukaisesti (eli karpattava) pysyäkseni terveenä, niin en voi kuin yhtyä mielipiteeseesi. :)

Kreikkalaisten tulisi vähentää oliiviöljyn käyttöä? Miksi ihmeessä? Rypsiäkö niille pitäisi tilalle tunkea? Todennäköisesti...

Johanna (Ei varmistettu)

Olen myös lukenut tuon kirjan sekä sen seuraavan osan Ranskattaren ruokavuosi, todella hyviä molemmat!

Johanna (Ei varmistettu)

Ja ai niin joo, mulla on myös englanninkielinen "The french women don't get fat cookbook" jossa on enimmäkseen reseptejä, sitäkin selainen usein!

simppis (Ei varmistettu)

Nyt tuli nälkä.

Maiju (Ei varmistettu)

Kiitos tästä. Katkaisenkin kahden kokouspullan aiheuttaman syyllisyyden heti tähän paikkaan. Kyllä nautinnoille ja tuoreelle pullalle!

Vanessa (Ei varmistettu)

Kiitos vinkistä, aion kyllä nyt lukee :)

Riikkis (Ei varmistettu)

Ihan tosi hurjaa. Luin nimittäin samaisen kirjan eilen loppuun. Ja ajattelin, että käynpä kattomassa, oisiks sie kirjottanu siitä jotain. Ja kas vain! :)
Ihan tosi herättelevä lukukokemus. Vaikka kirjassa ei varsinaisesti ollut mitään "uutta" tietoa, niin silti se jotenki osu ja uppos. Myös ne ruokakuvaukset oli tosi herkullisia. :9

Jenni (Ei varmistettu)

Sekä Amerikassa ja Suomessa asuneena voin taata että näitä kahta maata ei mitenkään voi verrata toisiinsa esim. annoskoossa (A hamburger the size of your head, anyone? No, I'm really not kidding. ) Ja Amerikassa joka toinen vastaantulija kävelee ainakin kahvi kädessä ... ei kai se näin pitkälle ole täällä vielä mennyt? Onneksi! Amerikkalaiset tarvitsevat tätä kirjaa siis vieläkin enemmän kuin me. Mutta kiitos kirjavinkistä. Luen sen mielenkiinnolla!

hanna (Ei varmistettu)

nerokasta! minä olen aina ajatellut myös samoin, että ei ääripäistä toiseen viuhtomisella voi saavuttaa tasapainoa ja tyytyväisyyttä. täytyypä tarttua tähän kirjaan jossain välissä.

Eeva Kolu

Suosittelen todella lämpimästi lukemaan tämän kirjan, se herätti paljon ajatuksia joihin tulen varmasti palaamaan blogissa myöhemminkin. ***************** Jenni: hmm, minusta Suomea ja Amerikkaa nimenomaan voi verrata tässä asiassa. Se, että Amerikassa homma on vielä överimpää kuin täällä, ei ikävä kyllä tee meidän epäkohdistamme vähäpätöisempiä.

Anne (Ei varmistettu)

Minulla tuo kirja ollut jo vuosia kahdella kielellä.
Mainio kirja ja sinun juttusi vielä mainioinpia, ei lisättävää noihin kirjoituksiisi!
Olet tosi hyvä!
Itse olen myös sitä mieltä että Suomen ja Amerikan ruokakulttuurissa on paljon samaa. Suomessa käydessäni supermarketeissa ainakin minusta hiukan tuntuu että olenko nyt Amerikassa vai Suomessa.
Itse olen ollut "aina" sitä mieltä että mieluimmin kunnon nokare voita kuin margariinia. Mieluimmin reilusti loraus kermaa jos se makua antaa jne.
Mieluimmin vähän jotain hyvää kuin paljon vähäkalorista ei-miltään-maistuvaa.
Ja syödä pitää nauttien.
Kiitos Eeva jälleen kerran.
-Anne

Riikka kotiäidin blogista (Ei varmistettu)

Kiitos sulle ja tunnustus sulle blogissani..joita sulla varmaan jo sata..

Marita (Ei varmistettu)

Samoilla linjoilla ollaan, mitä suomalaiseen ruoka- ja alkoholikulttuuriin tulee. Länsimaissa yltäkylläisyys ja se, että voi ostaa ja kuluttaa mitä vaan, on johtanut siihen että niin tehdään melkein pakonomaisesti. Hyvän ruokavalion lisäksi liikuntakin olisi tärkeää, mutta tuntuu että siitäkin on tullut ihmisille suorittamista, sen sijaan että liikkumisesta oikeasti nautittaisiin. Vaikka en olekaan mikään Ranskan suurin fani, voisi ranskalaisilta ehdottomasti oppia miten nautitaan elämästä. Ehkäpä pitääkin lukaista tuo kirja.

Ida (Ei varmistettu)

Suuret, sydämelliset kiitokset kirjavinkeistä joita blogissasi jaat. Jokaisesta suosittelemastasi kirjasta olen pitänyt ja aina innolla lähden kokeilemaan jotain suosittelemaasi. Kiitos!

Nora (Ei varmistettu)

Teki mieli taputtaa tämän luettuani seisten, mutta koska olen kirjastossa, teen sen sisäisesti. Hurraa, juuri näin!

maria (Ei varmistettu)

Hienoa Eeva! Olen toivonutkin, että joku kirjottaisi tästä aiheesta ja avaisi ihmisten silmät. Nyt on pakko lukea tuo kirja vaikka olenkin tämän jo oivaltanut. Päätin viime keväänä vähentää kakkujen syömistä (rakastan kakkuja ja leivoksia) ja kaksi viikkoa tiuskin poikaystävälle ja kuolasin Stockalla kakkuja syömättä niitä. Lopulta totesin, että jos yksi pieni juustokakun pala tekee minut onnelliseksi niin hitto vie, sitä en itseltäni kiellä!

Meri (Ei varmistettu)

Hyvää tekstiä. Itselläni on ollut kaikenlaisia syömishäiriöitä ala-asteelta lukion loppuun asti, kunnes ymmärsin tilanteen ja hakeuduin hoitoon. Oikeasti saavutin haluamani, aivan normaalin, painon vasta kun aloin syömään ja nauttimaan ruuasta kieltäytymisen ja laskemisen sijaan. Elämä jatkuvan ruuan tarkkailun kanssa on henkisesti todella rankkaa ja elämä on mielestäni aivan liian lyhyt siihen.
En tiedä miksi tässä massa itsekurilla ja kieltäytymisellä on niin suuri paikka suomalaisten ajatusmaailmassa. Naistenlehdet toitottavat että kesällä saa grillata ja kiloja kertyy, mutta syksyllä odottaa paluu arkeen ja rääkki jääkaapilla ja lenkkipolulla on aloitettava. Sitä jatkuu jouluun, jolloin taas mässätään kuin viimeistä päivää, uutena vuonna vedetään viinaa samalla mitalla ja sitten taas kadutaan tipattomalla tammikuulla ja sulatellaan niitä joulukiloja salilla. Itse haluan nautinnon hetkiä läpi vuoden, mutta kohtuudella. Ajatusmaailman sisäistämiseen tämä kirja on oiva valinta.

Kommentoi