Se perjantaifiilis

Kaikki mitä rakastin

Freelancerina perjantai on menettänyt merkityksensä.

Välillä kaipaan sitä ihanaa kutkuttavaa tunnetta, joka valtasi mahanpohjan kolmelta perjantai-iltapäivisin, silloin kun olin vielä kahdeksasta neljään -töissä. Enää tunti viikonloppuun. Silloin sai jo ottaa vähän rennommin ja kertoa vähän levottomampia vitsejä työkavereille.

Tänään pääsin pitkästä aikaa lähelle sitä fiilistä, kun saimme valmiiksi yhdet pitkään stressanneet kuvaukset. Kun viimeinen ruutu oli räpsäisty, päätin, että rämä työpäivä loppuu muuten nyt tähän.

(Niin tosiaan, lisähuomio freelancerina olosta: tajusin juuri tätä kirjoittaessani, että en koskaan tietoisesti illalla lopeta työntekoa. Tulee vain jotain muuta eteen, joka katkaisee hommat. Ruumis on kyllä jossain muualla, mutta mieli jää työajan ja vapaa-ajan väliseen limboon. Huh. Tälle on tehtävä jotain. Vinkkejä, rakkaat kohtalotoverit?).

Mutta siis niin! Tänään kuvausten jälkeen tein juhlallisen päätöksen, että vaikka muuta hommaa olisi, tämä eukko pitää nyt vapaaillan, hakee syntisen määrän suklaata (huonoa, sokerista suklaata, jolla ei ole lainkaan terveysvaikutuksia), rojahtaa sohvalle ja tekee loppuillan ihan mitä huvittaa. 

Ihan mitä huvittaa tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että luen Zadie Smithiä pyjamahousuissa ja annan kuvaustiskien lojua pöydällä. Vielä hetken.

Mutta nyt on mentävä makaamaan sohvalle ja leviteltävä karkkipapereita ympäriinsä.

TORJANTAI!

Share

Kommentit

Jemina
No Sex and the City

mieli jää työajan ja vapaa-ajan väliseen limboon

Tämä on kyllä niin vihoviimeinen ongelma! Kärsin itse ihan samasta, joten neuvoja minulla ei valitettavasti ole antaa. Mutta jos sellaisia löytyy muilta, niin kuulisin niistä mielelläni minäkin!

Emilia Pyykkönen
Kuplia

Varmaan moni freelancer allekirjoittaa saman. Minun on perheenkin takia ollut pakko tehdä viime aikoina muutoksia. Pidän viikossa kaksi kokonaista vapaapäivää. Jos keikkoja ei ole, tämä tarkoittaa la ja su-päiviä. Teen perjantaina to do-listan asioista, jotka pakko hoitaa joko su-iltana tai jos ei ihan pakko niin sitten maanantaina. Näin olen kartalla heti, kun palaan off-vaiheen jälkeen töihin ja voin rentotua viikonlopun, koska tiedän, että mikään ei jää hoitamatta, vaikka olenkin ainakin kokonaisen päivän ajattelematta työasioita. Näinä päivinä on myös meililukukielto!

Hiirimieli (Ei varmistettu)

Sairaanhoitajana ei onneksi ole tuommoista ongelmaa. Niitä töitä kun ei voi oikein kotona tehdä. :) Tsemppiä ongelmanratkaisuun!

MinnaN. (Ei varmistettu)

Kuulostaa tutulta... Mä yritän ihan oikeasti pitää kans viikonloput ihan kokonaan vapaana jos vaan mahdollista ja siirtyä arkipäivisin (tai -iltaisin) töistä vapaa-ajalle viimeistään siinä kohdassa, kun avopuoliso saapuu töistä kotiin.Tosin sillon taitaa olle kyseessä just se "Tulee vain jotain muuta eteen, joka katkaisee hommat", heh, ja ilmeisesti se "jotain muuta" eli mies onnistuu kääntämään myös ajatukseni pois töistä. Ei kylläkään aina, mutta usein.

Zadie Smith on loistava! Mikä kirja sulla on menossa?

Mirene (Ei varmistettu)

Vaikken olekaan vielä työelämässä vaan opiskelija, niin ilmoittaudun silti kohtalotoveriksi. Itselläni on tällä hetkellä neljä luentoa viikossa ja loput opiskelusta kuluu kirjojen parissa (joista osa on vieläpä 1800-luvun kaunokirjallisuutta), joten selkeää rajaa vapaa-ajan ja opiskelun välillä ei ole. Varsinkaan, kun olen todennut, että on parasta opiskella oman virkeystilansa, ei valmiiksi tehtyjen aikataulujen mukaan. Niinpä se ihanan kutkuttava perjantafiilis on täälläkin kateissa tai sitten se on ihan väärinä päivinä...

pienisisko
Spin off

Minä en kyllä tiiä mittään freelancerina olosta, mutta minua innoitti suuresti yhden suht ison yrityspomon kommentti tässä joskus männä vuonna. Häneltä kysyttiin, että no mitenkäs se työn ja perheen yhdistäminen sitten. Ja herra vastasi ihan pokkana että "No kiitos kysymästä ihan hyvin. Joka ikinen päivä tähän asti olen pistänyt viiteen mennessä kynän pöytään ja koneen kiinni, koska sen olen oppinut että koskaan ne työt ei lopu mihinkään kellonaikaan mennessä. Ja jos en minä sitä kynää laske niin eipä ole koskaan kukaan muukaan tullut laskemaan."

Tämä ei varmastikaan päde freelancerin työhön, mutta kenties meistä kaikki pystyisivät asettamaan ihan pikkusen selkeämpiä rajoja itselleen. Koska tosiaan, ei niitä kukaan muukaan aseta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Työn ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen ei ole ainoastaan freelancereiden ongelma, vaan kiinteä osa nykyistä työelämää monilla aloilla. Asiantuntijat, opettajat, yrittäjät, suunnittelijat, markkinoinnin parissa työskentelevät ja monet monet muut taistelevat saman asian kanssa. Vaikka päättäisi olla vapaalla, silti saatat kohdata esimerkiksi tärkeitä sidosryhmien edustajia, luoda kontakteja, saada ideoita, tehdä ajatustyötä jne. osittain ihan huomaamatta. Omasta mielestäni on tärkeää tiedostaa tämä ja sitä kautta ohjailla omaa ajankäyttöä. Myös nuo mainitut vapaapäivistä kiinni pitämiset ovat ihan ehdottomia, mutta jos kesken vapaapäivän sattuu saamaan idean tai ajautuu pohtimaan työasioita, niin sitten vaan kirjaa hommat/ideat ylös ja vaihtaa takaisin vapaalle.

Listojen lisäksi myös oman nyt olen vapaalla -biisin kuunteleminen tai joku muu pieni rutiini vaikka koiralenkki on äärimmäisen hyvä keino siirtää mieli tilasta toiseen :)

Vierailija (Ei varmistettu)

näin sinut toissapäivänä kadulla uffin kohdalla, löytyikö aarteita?

Vierailija Kate (Ei varmistettu)

Mielestäni olet aivan oikeilla jäljillä. Lisäksi normityöläisen perjantaifiilistä voi jäljitellä tekemällä jotain kivaa yllättäen vaikka keskellä viikkoa tai (hui!) työaikana päivällä. Minua sellainen ainakin piristää enemmän kuin se, että kalenterista katsoo, että kohta viikonloppu ja pitäisi viettää vapaa-aikaa. Siitä tulee kauhea stressi, jos yrittää saada kaiken tehtyä, että pääsee "rentoutumaan". Tämä toimii ainakin lapsettomalla friikulla. (Tai ehkä vain protestanttisen työmoraalin omaavalla, jonka olon pienikin lintsaus tekee kutkuttavan syntiseksi.)

Annaelina (Ei varmistettu) http://aamuvaloa.blogspot.com

Minä olen yrittänyt saada työasiat pois mielestä heittämällä työlaukun aina komeroon kotiin palattuani. Tämä siis tarkoittaa, että minulla on oma laukku töissä ja eri laukut vapaalla - saa siis ostaa lisää laukkuja! Jostain olen tällaisen ohjeen lukenut ja yrittänyt sitä noudattaa.

Jos taas käytän yhtä ja samaa laukkua töissä ja vapaa-ajalla, olen tunkenut kaikki työkamat (työpuhelimen, toimiston avaimet, käyntikortit ja kalenterin) erikseen sopivan kokoiseen pussukkaan, jonka otan työpäivän päätteeksi laukusta pois ja piilotan vaikka kaappiin. Näin työstä muistuttavat asiat eivät osu käteen, kun laukkua kaivelee vapaa-ajalla.

Eihän nämä keinot ihan 100% työasioita vie mielestä, mutta ovat auttaneet jonkin verran. Parastahan olisi päästä heti töiden jälkeen hikijumppaan tai vastaavaan, missä ajatukset vaihtuisi töiden sijasta vaikka tanssiaskelien tavaamiseen.

Pätkisfani (Ei varmistettu)

Siis mitäs mitäs silmäni näkevätkään?! Pätkiksiä käärittynä paperiin, pätkiskonvehteja! Mistäs nämä löytyivät?

Vierailija (Ei varmistettu)

Hankkii kasan harrastuksia, joihin on ihan PAKKO mennä ja ne vievät paljon aikaa. Silloin on löysättävä työnteosta.

Itselläni on kyllä samaa ongelmaa: tutkijan oletetaan myös tekevän vapaa-ajallaan töitä. Mielestäni ne työt on kuitenkin helpompi lopettaa jossain vaiheessa, kun työpiste on jossain muualla kuin kotona ja spostit ovat erillisiä eli työpostit eivät tule kotikoneelle. Silloin kun joutuu tekemään omalla koneella ja oman keittiönpöydän ääressä hommia, alkaa rajan veto eri toimintojen välille olla haastavaa. Tuntikirjanpito on kanssa aika kova juttu. Näkee konkreettisesti, mihin se aika on mennyt.

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Eräs ystävän ystävä tekee kotoa freelancer töitä. Hän käy aina aamulla kävelemässä tietyn reitin, tulee kotiin ja aloittaa työt. Työpäivän lopuksi hän kiertää lenkin toiseen suuntaan ja avot, työt on lopetettu :)

judit (Ei varmistettu)

Tänään on vieläpä Beaujolais nouveau -torjantai! Ethän vain unohtanut?

Nykyiselläni työskentelen melkein kaikki viikonloput ja vapaapäivät ovat siroteltuina sinne tänne. Jaan siis sen tunteen kun perjantaifiilistä ei tule. Toisaalta ei tule myöskään sunnuntai-illan ahdistusta liian pian koittavasta uudesta työviikosta. Oivalsin tämän vasta äskettäin. (toisaalta töihin liittyvä ahdistus jomottaa takaraivossa sitten suurimman osan aikaa...)

nore (Ei varmistettu)

Saman ongelman kanssa olen minäkin pähkäillyt. Olen sekä freelancer että opiskelija, joten tekemistä kyllä riittää... Tällä hetkellä homma toimii kuitenkin jo hieman paremmin. Apua ovat tuoneet seuraavat keinot: Jaan viikon työt kalenteriin eri päivien kohdalle ja kun saan kyseisen päivän työt tehtyä, ei tarvitse tehdä enää muuta "järkevää" kyseisenä päivänä. Muutenkin kirjoitan muistettavat työasiat ylös, jolloin aivojen ei tarvitse yrittää muistaa niitä vapaa-ajalla. Yritän tehdä työt heti, jolloin aika tulee käytettyä tehokkaasti tekemiseen, eikä asioiden tuskailuun. Hankin kirjoituspöydän, jossa työasiat saavat olla rauhassa levällään. Lauantaisin yritän pitää vapaata ja olla sitten sunnuntaisin taas ahkera. Sijoitan kalenteriin myös liikunnat, koska liikunta tekee ihmeitä omalle jaksamiselle. Näin liikkumisellekin tulee varattua tarpeeksi aikaa. Ja on freelancerina työskentelyssä etunsakin. Välillä voi pitää aamun vapaata ja työskennellä illalla tai sitten toisinpäin. Tai pitää keskellä päivää tauon ja nukkua päikkärit. Tai voi lähteä lenkille ja pohtia samalla työjuttuja. Usein niihin löytyy silloin hyviä ratkaisuja. Mutta joo, ei tämä freelancer-elämä ehkä ihan niin hohdokasta ole, kuin sitä joskus kuvitteli...

Leea (Ei varmistettu)

Vau, täällä on monta hyvää ideaa! Erillinen työhuone, -pöytä tai -nurkkaus on minulle tärkeä, juuri tuon noren minitseman "työasiat saavat olla rauhassa levällään" -ilmiön takia. Olen aikamoinen kotirotta ja esteetikko (ja jostain olen ollut vaistoavinani että sinäkin saatat olla) ja sekalaiset paperit ja romut aiheuttivat angstia ja niiden ees taas siiirtelyyn kului paljon aikaa. Nyt on nurkkaus jonka suljen veljen nikkaroiman kauniin sermin taakse, ja eteisen kaapissa on tyhjä hylly jonne työlaukku sun muut roimeet nakataan katseilta piiloon.

hanska
Heppatic

poiminpa täältä muutaman vinkin matkaani :) työhuone on, ja siitä saa oven kiinni, mutta tuota työmatkaa olen jäänyt kaipaamaan. että olisi joku syy vaihtaa pyjamasta ihmisten vaatteisiin ja pestä edes naama. tv yöpaita-freelancer, joka nököttää tukka takussa ja täysin unimoodissa vielä liian kauan heräämisen jälkeen...

Nörtti (Ei varmistettu)

Hei! Sama ongelma, opiskelija kun olen. Koska olen myös nörtti, keksin hyvän tavan jaksottaa työ- ja vapaa-aikaa virtuaalimaailmassa: Työaikana ei facebookkiin, vapaa-aikana ei sähköpostiin. Vapaa-aika alkaa kun avaan facebookin, ja aamulla sähköpostin avaaminen on työpäivän ensimmäinen rutiini. Työskentely on tehokkaampaa, kun en ravaa facebookissa, ja samoin vapaa-ajalla on helpompi pitää työt poissa mielestä ilman sähköpostien selailua. Toki paras tapa käyttää vapaa-aikansa on tehdä jotain ihan muuta kuin nököttää ruudun ääressä, mutta tää on ainakin hyvä alku.

karkinnälkä (Ei varmistettu)

Tällä postauksella oli muhun harvinaisen huono vaikutus, nimittäin marssin siltä istumalta makuuniin, ostin hirveän pussin karkkia ja söin ne :( En kuitenkaan syytä siitä sinua, vaan noita kuvassa olevia seireenin lailla kutsuneita käärepapereita tai epäsäännöllisen syömisen aiheuttamaa sokeritasapainon heilahtelua.. Mutta kauheea silti kuinka jokin netissä luettu voi aiheuttaa suoran reaktion reaalimaailmassa :)

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Kiitos kaikille kommenteista! Moni vinkeistänne on jo kokeiltu ja kohdallani toimimattomaksi havaittu (esim. työhuone. Vuokrasin työhuoneen, mutten koskaan aamuisin saa lähdettyä sinne...) mutta jotenkin teidän muiden onnistumisista sain taas tsempit päälle! Kyllä mäkin tähän pystyn, kiitti kamut!

Uffilla en ole ollut, liekö joku muu kyseessä :)

Ja Pätkis-konvehteja saa ihan ruokakaupoista nykyään, itse ostin Makuunista!

Vierailija (Ei varmistettu)

Pätkiskonvehteja! Ui ui, toiveisiini on vastattu! Seuraavaa Suomen lomaa odotellessa.

-Pee

Kommentoi