Se rakkautta ois, kun sä et tarvitse mitään

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Olin toissapäivänä alennusmyynneillä.

Ostin juuri sen harmaan collegepaidan, jonka olin ajatellutkin ostaa. Lisäksi ostin mustat farkut, ne samat, jotka omistan jo, mutta jotka olen käyttänyt puhki. Ja kirkuvan punaiset rintsikat, koska jos koko espanjankielinen maailma uskoo punaisten alusvaatteiden tuovan hyvää onnea uudelle vuodelle, kannattaa sitä ainakin kokeilla.

Ostettuani nämä kolme asiaa piipahdin vielä Zaraan, hikoilin hetken kaaoksessa pöydille mytättyjen vaatekasojen keskellä ja totesin, että mitä mää nyt täällä enää pyörin kun sain jo kaiken mitä halusin. Ja että vietän nämä minuutit paljon mieluummin kahvilassa istuen.

Ei ehkä kuulosta kummoiselta oivallukselta, mutta nuorempi Eeva olisi ollut järkyttynyt. Nuorempi Eeva olisi kiertänyt jokaisen kaupan, nekin, joista tietää, ettei koskaan löydä mitään. Ihan periaatteesta. Kun on aletkin!

Täytin viime kuussa vuosia. H-hetkellä ei ollut parhaita ystäviä, mekkoja tai samppanjaa. Sen sijaan istuin rakennustyömaalla ja join halpaa kaljaa ihmisen kanssa, jonka olin tavannut kaksi päivää aikaisemmin. Kuuntelin aasien mölinää jostain kadulta. Kivenmurikka porautui kankkuun. Uusi tuttavani sanoi, että tämä ei nyt varmaan ollut ihan sellainen syntymäpäivä kuin olit ajatellut. Minä vastasin siihen, että juuri tällä hetkellä minulta ei puutu yhtään mitään. Ja se oli totta. 

Olen miettinyt tuota hetkeä ja tuota ajatusta aika paljon viime aikoina. 

Ja tähän tulokseen olen tullut:

Monesti isommat kicksit saa ostamatta jättämisestä kuin ostamisesta.

Sohvatyynyt ja leikkokukkien asettelu maljakkoon ovat kivoja asioita, mutta ei niistä kuitenkaan ole elämälle sisällöksi.

Parhaissa ravintoloissa ei ole valkoisia pöytäliinoja ja pokkuroivia tarjoilijoita, niissä on muovituolit, särisevät loisteputkilamput ja meren tuoksu.

Kauniit ja laadukkaat asiat ovat ihania, mutta jos ne otettaisiin pois, olisin todennäköisesti ihan yhtä onnellinen. Halpa viini nimittäin muuttuu oikeassa tilanteessa hyväksi viiniksi. Taikuutta!

Estetiikka on tärkeää, muttei läheskään yhtä tärkeää kuin hauskanpito.

Tärkeintä on tuntea olonsa vapaaksi. Ja suurinta vapautta on ehkä se tunne, kun ei tarvitse mitään enempää.

 

(Otsikon lainaus: Nylon Beat)

Share
Ladataan...

Kommentit

Kristaliina
Puutalobaby

Ihanaa! Allekirjoitan!

MinnaN. (Ei varmistettu)

"Sohvatyynyt ja leikkokukkien asettelu maljakkoon ovat kivoja asioita, mutta ei niistä kuitenkaan ole elämälle sisällöksi."

Juuri näin, kiitos!

tiia_

Komppaan täysillä sitä, että ostamatta jättämisestä saa paremman fiiliksen kuin ostamisesta. Hämmentävää, mutta totta! :)

pieta

Olen ihan täysin samaa mieltä ihan joka kohdasta! :)

Suvi55

No mutta juurikin näin. Olet jälleen kerran asioiden todellisessa ytimessä, kiitos siitä. :)

Teijal (Ei varmistettu)

Aamen. Oon sijoittanut nyt muutaman vuoden pennini matkustamiseen kaman haalimisen sijaan, ja oon varppina tyytyväisempi kuin ennen. Ostan enää tarpeeseen. Ja tietysti silloin, jos jokin tuote jää pyörimään päähäni pikäksi aikaa. Sitä tapahtuu ehkä kaksi kertaa vuodessa.

TirsaLaura (Ei varmistettu) http://tirsat.blogspot.com

Pöllit mun postausaiheen! Olin juuri kirjoittamassa samaa. Mikä voittajaolo kun palasin eilen kaupungilta yhden 10 euron ostoksen kanssa.

Paulita
Vähä hyvä

Ihana juttu! Kirjoitin kuusi vuotta sitten blogiini eräässä perulaisessa nettikahvilassa, että "kenenkään ei pitäisi omistaa enempää kuin mitä jaksaa kantaa mukanaan". En ehkä ole enää ihan niin jyrkkä, mutta edelleen sitä mieltä, että mitä vähemmän, sitä vähemmän. Käärinliinat blaa blaa - ihminen voi menettää vain sen verran, mitä omistaa.

Sara's Stripes
Sara's Stripes

Totta joka sana!

Vierailija (Ei varmistettu)

Pakko nyt sanoa sekin, että ostamatta jättämisestä saa isommat kicksit kuin ostamisesta silloin kun se on oma valinta eikä pakkotilanne, jolloin esim. ehjät kengät jää ostamatta. Halpa viini on hyvää silloin kuin ei ole koskaan ollut varaa maistaa kalliimpaa ja parempaa viiniä. Hyvässä seurassa halpa, huono viini on minusta edelleen pahaa, vaikka seura onkin hyvää. ;)

Olen siis näistä ajatelmista ihan samaa mieltä, mutta tiedän, että nämä kuulostaa tosi tyhmältä sellaisen korvissa, jolla ei ole vaihtoehtoja. Silloin on pakko tyytyä vähään ja olla tyytyväinen, jos haluaa nauttia elämästään. Ja silloin se pieni kukkakimppu on todella hieno asia, koska se on harvinaisempaa herkkua.

Itse olen huomannut, että kun ei lue naistenlehtiä ja mainoksia eikä kiertele kaupoissa, ei tule tarvetta ostaa lisää ihania tavaroita ja vaatteita, vaan ne omat riittää ihan hyvin... Köyhempi joutuu tyytymään samaan, mutta minä lienen tyytyväisempi, kun olen itse asian päättänyt. ;)

Tämän kylän homopoika (Ei varmistettu) http://tamankylanhomopoika.blogspot.com

Olen vähän samaa mieltä vierailijan kanssa. Itse olen tänä syksynä oikeastaan ensimmäistä kertaa ikinä voinut elää hyvinkin pitkälti niin kuin olen halunnut: esimerkiksi jättää ostamatta niin, että se on oma valinta. Useammin olen kyllä ostanut, juurikin siksi, että viimeinkin olen voinut. Pakkotilanteessa ostamatta jättämisestä ei saa minkäänlaista hyvänolon tunnetta.

Tietysti tämä tuntuu ehkä hölmöltä postaukselta sellaisesta, joka ei tosiaan saa kuvailtuja herkkuja muuten kuin lehdistä ja blogeista (aika julmaa heitä kohtaan olla ilman huikeita ale-löytöjä ja shampanjasynttäreitä ;)!). Toisaalta tämä on hyväkin suunta: on ihan tervettä, että ihmiset olisivat tyytyväisiä vähempään ja iloisia nimenomaan siitä mitä on, haaveilematta aina vain suuremmasta.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Niin no luonnollisestikin tämä teksti oli kirjoitettu sellaisena ihmisenä ja sellaisille ihmisille, joille ne ale-löydöt ja samppanjasynttärit ovat tai ovat olleet jollain tavalla "tärkeitä" tai tavoiteltavia asioita. 

Tämä ongelmallinen suhde kuluttamiseen ei muuten ole mikään rikkaiden ja etuoikeutettujen ihmisten ongelma, vaan esimerkiksi ihan vain katsomalla niitä himoshoppaaja-realityohjelmia huomaa, että myös ihmiset, joilla ei edes ole omaa rahaa paikkaavat jotain tyhjiötä elämässään hillittömällä aleshoppaamisella luottokortit vinkuen. 

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

No tuota. Kyllä minäkin olen elänyt monta vuotta opintotuella ja silloin ei tosiaankaan ollut varaa mihinkään ylellisyyteen kuten kukkiin. Luonnollisestikin kirjoitan tässä sellaisena ihmisenä ja sellaisille ihmisille, joiden perustarpeet kuten asunto ja juomavesi ja ruoka ovat kunnossa. Oletan, että sitä ei tarvitse tässä kontekstissa erikseen avata.

Totta kai se tuntui parit eka vuotta ihan mielettömältä kun yhtäkkiä sai palkkaa ja pystyi ostamaan kivempia vaatteita, parempaa ruokaa jne. Ja ovathan ne asiat edelleenkin ihania, mutta niin sitä vaan huomaa, että eipä se onnellisuus kuitenkaan niistä ole kiinni. Olin "köyhänä opiskelijana" ihan yhtä onnellinen kuin nytkin, itse asiassa monessa mielessä varmaan onnellisempikin. 

"Halpa viini on hyvää silloin kuin ei ole koskaan ollut varaa maistaa kalliimpaa ja parempaa viiniä." Olen tästä ihan eri mieltä, ja oikeastaan koko kirjoituksen pointti oli juuri se, että vaikka on saanut maistaa hienompia ja parempia asioita, niin lopulta ne ovat kuitenkin ne ihan muut jutut, joista se aito onni tulee. Olen juonut tosi kalliita ja hyviä viinejä, mutta kaikista onnellisimmat muistot ovat jääneet niistä illoista, kun on juotu kavereiden kanssa kesäyönä kallioilla tai puistossa halpaa punkkua kertakäyttömukeista.

Tämä on minun kokemukseni asiasta ja saa totta kai olla eri mieltä. Omalla kohdallani tavaroiden ostaminen tai kalliimmat tavarat eivät ole merkittävästi lisänneet onnellisuutta. Ehkä jonkun muun kohdalla voi olla toisin.

karoliin (Ei varmistettu)

Mä olen Eeva sun kanssa ihan samaa mieltä, nyökyttelin mielessäni tämän ja muidenkin sun viimeaikaisten postausten äärellä. Vapauden oivallusten äärellä täällä tuntuu moni muukin olevan. Mieltä lämmittävää.

Kelasin kuitenkin, että mun kohdalla se vaati ehkä sen opiskelijaelämän jälkeisen hetkellisen wow-mulla-on-varaa-ostaa-leikkokukkia-ja-sushia -elämyksen, ennen kuin todella ymmärsin, että tosiassa en tarvitse juuri mitään. Että vaikka mä nautin jostain kauniista vaatteesta tai hyvästä kahvikupillisesta, en mä lakkaa olemasta (onnellinen) vaikken enää koskaan saisi kumpaakaan. Mutta vaikken mitenkään kauhean materialistinen ole koskaan ollutkaan, mun kohdalla tää oivallus odotti sitä, että olin fiilistellyt sitä elämää hetken, ja sitten todennut että eipä se sen kummempaa kuin entinen elo.
Kaikki ei ehkä onneksi ole näin paksukalloisia.
Ja jollain toisella on tietysti toisenlaisen näkökulma - en tässä nyt tarkoittanut mitenkään tätimäisesti holhota edellisiä kommentoijia. Kukin tyylillään.

karoliin (Ei varmistettu)

..Enkä nyt taas enää tiedä mitä järkeä tuossa kommentissani oli. Ehkä se, että (suhteellista) vähyyttä ei näe niin pahana jos on joskus kokenut paljoutta, ja todennut että ei sekään onnea tuo.

Joka tapauksessa hyvää uutta vuotta ja kiitos blogista, joka on vuosien varrella kasvanut jotenkin tosi hienoksi ja ajatuksia herättäväksi kokonaisuudeksi. Olet inspiroiva tyyppi.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Sori, ehdin jo vastata sun edelliseen kommenttiin ennen kuin tää tuli. 

Kiitos sullekin, ihanaa kun luet - ja onnellista uutta vuotta! xx

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

"Kelasin kuitenkin, että mun kohdalla se vaati ehkä sen opiskelijaelämän jälkeisen hetkellisen wow-mulla-on-varaa-ostaa-leikkokukkia-ja-sushia -elämyksen, ennen kuin todella ymmärsin, että tosiassa en tarvitse juuri mitään. Että vaikka mä nautin jostain kauniista vaatteesta tai hyvästä kahvikupillisesta, en mä lakkaa olemasta (onnellinen) vaikken enää koskaan saisi kumpaakaan."

Tämä oli nimenomaan se mitä yritin sanoa, joten en tiedä miksi kuulostaa siltä kuin oltaisiin eri mieltä? :)

karoliin (Ei varmistettu)

Joo ei nähdäkseni olla eri mieltä, näppis taas kulki nopeammin kuin aivo.
Olin kai keksivinäni uuden nyanssin kun tuli niin hinku osallistua keskusteluun. :D

vierailijaelsa (Ei varmistettu)

Mun mielestä on tavallaan ihan turhaa vetää tähän keskusteluun mukaan se että "jollain ei ole varaa ostaa edes kenkiä" koska se on ihan eri keskustelu.

Eevan blogin lukijoista varmasti suurin osa on sellasia jotka voi valita ostaako ne alennusmyynneistä uuden kenkäparin vai jättääkö sen ostamatta. Ihan samalla tavalla jostain kaljusta tyypistä tuntuu varmaan tyhmältä lukea bloggareiden hiusvinkkejä, mutta kaipa niillekin on silti paikkansa tässä maailmassa :)

Vaikka tällanen oman kuluttamisen ja ostamisen pohdinta onkin ehkä "etuoikeutettujen" pohdintaa niin se ei kyllä tee siitä yhtään vähemän tärkeetä. Vaikka olis varaa ihan mihin vaan niin silti on hyvä miettiä että milloin tavarat tai kuluttaminen lisää elämänlaatua ja millon oikeestaan vaan heikentää sitä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen ihan samaa mieltä tästä, mutta pointtini oli, ettei se seura tee siitä pahasta viinistä hyvää. Hyvät muistot tulee hyvistä hetkistä ja niihin ei mitenkään liity tavara tai kalliit asiat, mutta halpa viini ei ainakaan minun suussani muutu paremmaksi. ;) Nämä ovat siis kaksi eri asiaa. Eihän hyvä viinikään huonoja tilanteita muuta paremmaksi paitsi sen osalta, että viini on hyvää.

Ja koska sinä et ole elänyt pysyvästi köyhyydessä (kuten en minäkään), sinulla on varaa sanoa, ettei tavaroiden ostaminen tai kalliimmat tavarat ole merkittävästi lisänneet onnellisuutta. Tilanne on ihan toinen, jos esim. asuu lasten kanssa huonossa asunnossa, jossa kaikki on rempallaan ja naapurit häiriköitä ja pääsee muuttamaan parempaan asuntoon, jossa naapurusto on rauhallista ja mukavaa. Tai auto on hajonnut ja asuu sellaisessa paikassa, jossa auto on välttämätön ja saat vihdoin ostettua auton. Tai kun voi ostaa lapsille joululahjaksi kauan toivotun kalliin tavaran kuten älykännykän. jne jne. Sanonpa vain, että onnellisuus kasvaa hyvin paljon. Tietenkin onnellisuus ja tyytyväisyys elämään tulee muista asioista kuin tavaroista ja rahasta, mutta kyllä tavarakin tekee onnelliseksi silloin kun lähtötilanne on toinen. Tästä on taidettu tehdä tutkimuskin (mistäpä ei). ;)

Ja vaikka kirjoituksesi oli tietenkin kirjoitettu kaltaisillesi, sen voi lukea joku muukin ja siksi kirjoitin toisenlaisenkin näkökulman. En kirjoituksellani edes puhunut niin köyhistä ihmisistä, joilla ei ole kotia, ruokaa, vettä tai nettiyhteyttä vaan ihan suomalaisen mittapuun mukaisista köyhistä.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Juu, luonnollisestikin jos elämän perusasiat ovat rempallaan niin materia lisää onnellisuutta, tottahan toki. Sinä käyt tässä nyt kuitenkin keskustelua köyhyydestä, kun me muut ehkä enemmänkin puhumme omien arvojen ja kulutustottumusten miettimisestä. 

Nimimerkki Vierailijaelsa tuossa yläpuolellasi mielestäni kiteytti sen hyvin, että tässä on nyt kyseessä kaksi aivan eri aihetta ja eri keskustelua (molemmat toki tärkeitä, mutta ihan eri asioita): "Vaikka tällanen oman kuluttamisen ja ostamisen pohdinta onkin ehkä "etuoikeutettujen" pohdintaa niin se ei kyllä tee siitä yhtään vähemän tärkeetä. Vaikka olis varaa ihan mihin vaan niin silti on hyvä miettiä että milloin tavarat tai kuluttaminen lisää elämänlaatua ja millon oikeestaan vaan heikentää sitä." 

Sen mainitsemasi tutkimuksen lopputulos oli muuten se, että materia ja raha lisäävät onnellisuutta tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen onnellisuus ei enää lisäänny vaikka varallisuus lisääntyisi. Mikä oli vähän niinkuin omankin kirjoitukseni pointti :) Sen jälkeen kun perusasiat ovat kunnossa, ei se hillitön shoppailu välttämättä lisääkään hyvinvointia, vaan saattaa jopa vähentää sitä... 

Vierailija Hessu (Ei varmistettu)

Internetin uumenista löytyy artikkeli jonka mukaan Oxfordin yliopiston tutkijat ovat saaneet kokeissaa tulokseksi että viini todellakin maistuisi paremmalta hyvässä seurassa:
http://www.news.com.au/lifestyle/food/experts-at-wine-industry-technical...

Juuulia (Ei varmistettu)

Täytyy kompata paljon tämän keskustelun aloittanutta kommentoijaa. Aika moni voi toki vedota olleensa köyhä opiskelija. Minäkin olen, ja varmasti tämän blogin lukijoista suurikin osa. Minusta olisi kuitenkin kiva, että tässä virinneessä keskustelussa köyhyydessä erotettaisiin opintotuella elävät muista syistä köyhyydessä olevista. Totta on, että opintotuki on pienin sosiaalietuus, mutta opintotuella elävillä on huomattavasti paljon enemmän sellaista, mikä muilta köyhiltä useimmin puuttuu: tietynlaista näköalaa ja uskoa siihen, että köyhyys ei ole pysyvä tila omassa elämässä, sillä köyhiä ollaan siksi, että panostetaan siihen tulevaisuuteen opiskelemalla.

Opiskelija voi ihan hyvin kävellä juustotiskin ohi ja harmitella, että tällä hetkellä noihin ei ole varaa, mutta joskus varmasti on. Pienipalkkaiset yksinhuoltajat esimerkiksi eivät (vaikkei heillä välttämättä ole per se puutetta Eevan mainitsemista katosta pään päällä, ruuasta ja juomavedestä - mistä muuten kellään Suomessa ei ole pulaa, kyllä vettä täällä piisaa.). Heille köyhyys on monesti sitä, että joka penni lasketaan tässä kuussa, ja loppuelämän jokaisessa kuussa. Herkut, heräteostokset ja ulkomaanmatkat esimerkiksi eivät ole "sit joskus" -kamaa, niitä ei mahdollisesti ole tiedossa koskaan. Köyhyydessä tutkimusten mukaan kaikkein syrjäyttävintä on juuri tuo näköalattomuus - tunne siitä, ettei parempaa ole ikinä tiedossa. Rahat riittää just siihen mikä on välttämätöntä, muttei koskaan mihinkään muuhun.

Opiskelijan köyhyydestä ei myöskään aiheudu ekskluusiota, sillä opiskelijana suurin osa kavereista on samassa tilanteessa, eikä ole noloa sanoa, ettei ole varaa lähteä vaikka baariin tai festareille. Myöhempi köyhyys on monella tapaa häpeällisempää, monissa syrjäytyneiden haastatteluissa nousee esiin sama "mieluummin jään kotiin kuin tulen johonkin missä olisi kuluttamisen mahdollisuuksia, koska sitten pitää keksiä tekosyitä sille, miksei rahaa käytä".

Tarkoitus oli siis myös sanoa, että köyhä voi todellakin olla, vaikkei suoranaista nälkää näkisikään. Kyllä onnellisuutta sellaisessa tilanteessa varmasti lisää se, että voi joskus ostaa jotakin ei-välttämätöntä vain siitä ilosta että se on mahdollista. Tunnen ihmisiä, joiden lapsuudenperheessä on koko perhe lapsia myöten säästänyt pitkään esimerkiksi leivänpaahtimeen, jonka saapuminen on sitten ollut iso juhlan hetki ala-asteikäisille. Eivät hekään nälkää nähneet. Minusta on kurjaa ja vähän ylimielistä todeta, ettei kirjoita blogiaan _köyhille_. Toivon todella, ettei kukaan oikeasti köyhä sitten lue tuota edellistä kommenttia.

Sinänsä on kyllä piristävää lukea ihan massiivisia tuotemääriä mainostaneesta ja hehkuttaneesta blogista, etteivät ne tuotteet sittenkään ole niin tärkeitä. Kiitos siitä.

mar (Ei varmistettu)

Exactly! Mäkin oon käynyt monesti kiertelemässä kauppoja, sovittanut vaatteita, mutta mikään ei ole tuntunut ostamisen arvoiselta. Kun kaikki muu mitä sillä samalla rahalla saa, on paljon hauskempaa ja rikastuttavampaa. Ja mitä vähemmän ja harvemmin ostaa niin sitä arvokkaammalta se harvoin ostettu uusi hieno ja harkittu ostos tuntuu. Vähemmän vaan on enemmän! Aiemmin sitä osti päättömästi ja harkitsematta kaikenlaista humpuukia eikä siltikään ollut koskaan tyytyväinen.

Loistava postaus Eeva, taas! Selkeytti omaakin päätä kun oon ihmetellyt mikä mua vaivaa. Ehkä tää vaiva onkin ihan positiivinen.

iikeli
HKI Life

Tulipa hyvä mieli! UV:n lupaus: nautitaan enemmän? Kuulostaa hyvältä mulle.

AnuElina (Ei varmistettu) http://unelmiaelamasta11.blogspot.fi/

Mahtavia ajatuksia! Minulla tulee kaupoilla usein tuo sama olo, oli ale tai ei: Miksi tuhlaan aikaa täällä, kun en tarvitse mitään? Tässä vuoden loppua kohti tultaessa minulle on iskenyt jonkinlainen tavaraähky. Ensi vuonna alan hoitaa tätä ähkyä ja yritän taas kerran tehdä karsintaa kotona.

Sulla on ihan mahtava blogi ja ihana suora tapa kirjoittaa. Täällä olen roikkunut mukana jo muutaman kuukauden ja jään edelleen roikkumaan. :)

Miriamm (Ei varmistettu)

Kyllä! Viinienkin "hyvyyteen" vaikuttaa enemmän miljöö ja mielikuva; http://blogit.yle.fi/tiedeprisma/onko-viininmaistelu-roskatiedetta .

"Ensi kerran kun viinisi ei maistu, älä syytä viinisuosituksia. Katso ympärillesi, keskity hetkeen ja koeta vaihtaa musiikkia. Valinta on sinun."
-Pätee moneen asiaan elämässä :)

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Todellakin! Oikeassa seurassa kamalat biisitkin ovat vähän parempia :)

_Sini_ (Ei varmistettu) http://myblueandwhitekitchen.com

Noinhan se juurikin on! Ja vaikka itsekin huomasin vuoden mittaisella reppureissullani, että ihminen pärjää vallan mainiosti 9 kilon rinkalla, jossa on yhdet shortsit, kaksi t-paitaa, yksi pitkähihainen jne., ja voi samalla viettää elämänsä onnellisinta ja huolettominta aikaa, pääsee se täällä koto-Suomen arjessa aivan liian usein unohtumaan. Kiitos muistutuksesta, Eeva!

MS (Ei varmistettu) http://beauty-highlights.blogspot.fi/

Aivan mahtava teksti! Tulin hyvälle mielelle, kiitos :)

Sintti (Ei varmistettu)

Olenko aistivinani tietynlaisen eteerisen ja leikkokukkaisen chic-kauden olevan jäämässä taakse? Ei siinä, leikkokukkien asettelu on kivaa, mutta tämä asenne kiinnostaa paljon enemmän. No oli ihan miten tahanasa niin mahtava olet! Inspiroiduin.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Tjaa-a, aika näyttää mikä kausi alkaa :) Kiitos, niin säkin oot.

marju b. (Ei varmistettu)

Hei Eeva!

Ennen joulua multa kyseltiin jatkuvasti, olenko ostanut "kaikki lahjat", mitä ostan poikaystävälleni, mitä olen toivonut lahjaksi, mitähän poikaystäväni ostaa minulle jne. Olin sopinut kaikkien kanssa, ettei lahjoja osteta - myös poikaystäväni. Silti tuntui jotenkin ahdistavalta kuunnella muiden lahjalistoja ja hymyillä että joo meillä nyt näin. Miksi ostamattomuutta pitää jotenkin selitellä? Pohdin tätä asiaa joulun pyhinä, jolloin kivointa oli tietenkin olla yhdessä, syödä hyvin ja rentoutua. En kaivannut mitään muuta.

En ajatellut mennä alennusmyynteihin, sillä minulla on yhtäkkiä koossa aika kiva peruspuvusto jolla pärjää hyvin arjessa ja juhlassa. Ostin joulurahoilla (aikaakin) kestävät kengät ja sain ystävältäni kirpparilaukun. Olo on uudistunut muttei shoppausähkyinen.

Välillä blogeja lukiessa tuntuu, ettei lue ihmisestä, vaan kuluttajasta. Kun luen sinun blogiasi, luen sydämellisestä ihmisestä. Kiitos!

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Heippa Marju,

juu sama ajatus mulla. Jotenkin ahdistaa koko lahjarumba. Itse aloin muutama vuosi sitten sanomaan ihmisille että älkää pliis ostako lahjoja, mäkään en osta, ja nykyään asiaa ei enää tarvitse selitellä. Joulut on paljon mukavampia ja stressittömämpiä näin!

pinja_p
Kun elämä hymyilee

NIIIN totta!

eilen meinasin lähtee ale-shoppailemaan, mutta onneksi ONNEKSI flunssa ei ollu hellittäny eiliseen aamun mennessä ja jouduin jäädä nukkumaan ostamisen sijaan!

katoin viime viikolla tavarataivas-leffan ja oikeestaan se oli niin oikeessa: ei tavarat tätä elämää tee.

materian sijaan laitan mieluummin rahaa hyvään ruokaan aahhh <3

Hennn (Ei varmistettu)

Tulipas ärsyttävä nakertava "missä tämän olen kuuullut" -fiilis tuosta lainauksesta. Ja ah, kun lopussa paljastit sen olevan Nylon Beat. Ah!!!! Ihana, ettei tarvinnut lähteä googlaamaan.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Olen viime aikoina löytänyt Nylon Beatin uudestaan - ne on kyllä aika mahtavia :)

Miss T (Ei varmistettu)

Jälleen kerran, word Eeva, word!

kukka (Ei varmistettu)

Peukku :)

lisalisa (Ei varmistettu)

Tuota, mistä/minkä merkin toi ihana college-paita on on? : D Esitin nyt sikäli postaukseen sopimattoman kommentin, että en minä tuollaista tarvitse, mutta nättihän se on ;)

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Haha! En mäkään nyt mikään shoppaamattomuus-antimuotievankelista ole, kyllä mä edelleenkin tykkään kivoista vaatteista ja tiettyyn pisteeseen asti myös shoppailusta. Paita on COSilta :)

lisalisa (Ei varmistettu)

Okei, kiitos! (:

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

KIITOS kaikille kommenteista, olette jälleen kerran nostaneet tämän bloggarin päivän hyvästä vieläkin paremmaksi.

Valpuritar (Ei varmistettu)

Olen viimeiset pari vuotta pohtinut paljon sitä, mitä ovat riippumattomuus, vapaus ja materian rakastaminen. Olen omalla kohdallani tullut siihen tulokseen, että todellinen riippumattomuus materiasta on sitä, että vaikka ympäröisin itseni kaikilla maailman kauniilla esineillä (ja niitähän minä rakastan!), voin koska vain jättää ne taakseni ja kulkea eteenpäin vapaana, onnellisena ja riippumattomana. Että yksikään esine ei ole niin välttämätön että se olisi saatava mukaan. Ihmiset ja viime kädessä minä itse riittävät aina. Niin minä määrittelen vapauden.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olipa ihana kirjoitus, naulan kantaan! Ja minä parasta, tuntuu että nykyisin Sinun (ja minun) kanssa on paljon samanlailla ajattelevia!

Minnine (Ei varmistettu)

Voi Eeva! Taas tuli semmosta settiä sulta että piti oikeen useampaan kertaan lukea ja ihmetellä että miten joku osaa niin selkeästi ja hienosti jäsennellä kaikki ne ajatukset ja tuntemukset mitä päässäni on viime aikoina liikkunut. Kiitos jälleen hienosta kirjoituksesta! Tiedän että tulen palaamaan tähän vielä monta kertaa.

ReetaMari

jälleen kerran, sanoitit mun ajatukset. ihana, kun voi olla menemättä alennusmyynteihin, tajuten, et hei, mullahan on jo kaikkea.

somewhere

Loistava kirjoitus jälleen! Olen täysin samaa mieltä, alennusmyynnit eivät ole saaneet minua innostumaan sitten yhtään tänä vuonna ja muutenkin koko ostohysteria ahdistaa. Yksinkertaisista asioista siis löytyy onni täälläkin. Kuten ystävistä joiden arvoa ei voi mitata rahassa. :) Ja yksinkertaisen maittavasta ruoasta, jonka ei tarvitse olla sen hienompaa kun spagettia jauhelihakastikkeella. Yhteiset naurut ja muistot on kultaakin kalliimpia, halvan viinin kanssa nautittuna tietysti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Nyt täytyy tulla kertomaan että sun blogi ja sun kirjotukset on kyllä todella inspiroivaa tavaraa. Sun asenne elämään on niin ihailtava! Tää on ihan mun lemppari blogi nykyään; sulla on loistava musiikkimaku ja jokainen postaus on mielenkiintoinen.

Ihanaa uutta vuotta Eeva!

Pages

Kommentoi

Ladataan...