Seuraelämän säännöt, akuuteimpaan kirjain puutostilaan

Ladataan...

Heips toverit, ja tsorpat parin päivän hiljaisuudesta. Täällä on ollut teknisiä ongelmia, jotka sittemmin kyllä osoittautuivat siunaukseksi. Niistä ehkä lisää joskus toiste, sillä nyt aion kertoa ihan vanhanaikaisesta paperikirjasta.

Huomaan kärsiväni puutostilasta - en ole päässyt maaliskuun jälkeen sellaiseen tilanteeseen, jossa osaisin vain päivät pitkät makoilla ja nautiskella kirjoista. Selkeästi olen kuitenkin ihminen, joka tarvitsee moista vähän niinkuin kaikki tarvitsevat C-vitamiinia. Ilmankin elää hetken, mutta jossain vaiheessa systeemi alkaa tökkiä...

Ennen osasin unohtaa maailman ja uppoutua romaaneihin ihan arki-iltaisinkin, mutta sitten tulivat oikiksen tenttikirjat. Niitä päivät pitkät tankatessa illalla ei enää jaksanut lukea. Kun ne katosivat elämästäni, tuli tämä uusi työni, joka puolestaan sisältää jatkuvaa lukemista, kirjoittamista, netin selailua ja asiasta toiseen hyppimistä. Työni surullinen sivuvaikutus on se, että en enää osaa kunnolla syventyä pitkien romaanien lukemiseen muuten kuin lomalla. 

Vaikka tämä kesälomani oli varsin rentouttava, oli se kuitenkin enemmän aktiivilomailua. Päivisin hengailin muiden seurassa ja tein kaikenlaista, illalla taas olin kaikesta hengaamisesta ja tekemisestä niin väsynyt, että simahdin saman tien sänkyyn päästyäni. Nyt kaipaisin kiperästi vaikka edes yhtä viikonloppua mökillä, jotta pääsisin vain makaamaan laiturille kirjan kanssa. Harmi, ettei ole mökkiä... ehkä otan hotellihuoneen jostain ja lukittaudun sinne kirjapinon kanssa?

Sain lomallani luettua vain yhden kirjan, mutta onneksi se oli edes kiva kirja. Amor Towlesin Seuraelämän säännöt on aika hurmaava 30-luvun New Yorkiin sijoittuva romaani, jossa kaksi vaatimattomista oloista tulevaa tyttöä tutustuvat salaperäiseen rikkaaseen nuoreen herraan ja sitä kautta pääsevät osaksi New Yorkin seurapiirejä.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja oikein sujuvaa luettavaa, vaikka välillä päähenkilö alkaakin hieman raastaa hermoja. Muistattehan kun tyttökirjoissa päähenkilö oli aina täydellisen mahtava pakkaus, jonka kanssa aivan kaikki haluavat olla kavereita ja johon jokainen poika rakastuu, ja jolla on silti raudanluja oma tahto ja käsitys oikeasta ja väärästä? Amor Towlesin päähenkilö on vähäsen tätä sorttia. Amor Towles itse taas intoutuu toisinaan kirjoittelemaan sivun jos toisenkin knoppitietoa, joka tuntuu päälle liimatulta ja irralliselta - kun taustatietoa on kerätty rutkasti, sitä ei vain ehkä malta olla laittamatta kirjaan...

Mutta kirja siis on kertakaikkisen mukava, sujuva lukukokemus. Suosittelen, jos olet vaikkapa uuden Gatsby-leffan myötä innostunut aikakaudesta - Towles lainaa paljon Gatsbyn teemoja, vaikka kirjassa eletäänkin hieman eri aikaa. Ja vaikka kyseessä on kirja, suosittelen myös teille, jotka olette innostuneet 30-luvun estetiikasta - tämä on sen sortin teos, jota lukiessa tapahtumat ja ihmiset näkee koko ajan filminä mielessään vaatteita ja kampauksia myöten.

Share
Ladataan...

Kommentit

teatee (Ei varmistettu) http://bitterteablog.blogspot.fi/

ihana kirja, toi minullekin mieleen Gatsbyn

Lipasto (Ei varmistettu)

Olet ihan oikeassa, että oikis tappaa lukuhalut. Ja luovuuden. Odotan kovasti sitä aikaa, kun minun ei tarvitse pohtia tenttien aikatauluja, vaan "uskallan" aloittaa uuden romaanin koska tahansa. Sitten menen myös luovan kirjoittamisen kurssille ja hankinn takaisin kirjoittamisen ilon ja palon ja hankkiudun eroon ryppyotsaisuudestani. :)

Oikkari (Ei varmistettu)

Täällä yksi oikkari, joka juuri lainasi Kaisa-talosta kaksi klassikkoromaania =)

Asiasta sen viereen: Eilen havahduin, että nyt alkaa olla viimeiset hetket hankkia tuotannosta poistunut Kartio-maljakko itselleni synttärilahjaksi. Jäin kuitenkin vielä arpomaan, valitsenko korkeamman vai matalamman version. Matalan pelkään olevan liian pieni, mutta korkean taas liian kiikkerä. Huomattuani moisen lymyilevän kuvausrekvisiittana, kysysisinkin, kumpaa korkeutta maljakkosi on ja pitääkö huoleni paikkansa?

Ps. Maisterin tokavika tentti kolmen viikon päästä. Odotan näiiiiiin paljon aikaa, kun tentit ovat ohi ja jaksan lukea muutakin, kuin tentti- ja gradukirjallisuutta.

PPs. Lilyn tekniikkatiimille tiedoksi, ettei kommentointi vieläkään onnistu yhdistelmällä iOS ja Chrome. 

Eeva Kolu

Tuo on ihan vaan joku Ikean halpismaljakko :) Onnea tokavikaan tenttiin!

Lare K (Ei varmistettu)

Moi!
Meillä on molempia kokoja, ison hankin ruusuja ja liljoja varten, hyvin on toiminut, eikä liian kiikkerältä tunnu (tosin kahden kissan kanssa mikään maljakko ei ole pulttamatta tarpeeksi tukeva:)) Matala kannattaa ostaa, jos yleensä hankit tulppaaneja, tms. matalia kukkia, niillä matala maljakko on todella kaunis.

Tässäkin taloudessa asustaa pöydällä hyppivä ja kukkia salaa natustava kissa. Ongelmana on a) budjetin riittämättömyys molempiin b) noita ei oikein ole enää jäljellä kaupoissa, että pääsisi hypistelemään ennen ostopäätöstä, vaan pitäis koittaa metsästää nettikaupoista. Jos Lare käyt vielä lukemassa tätä, niin onko lasi tosi ohutta (kuin suupuhalletuissa kartion juomalaseissa) vai enemmän peruskartioiden tapaista paksua? Kovasti tekisi mieli ostaa pala suomalaista taideteollisuushistoriaa, mutta äh, liian monta muttaa. Miten voikin saada yhden vaasin ostosta näin hankalan prosessin. Mutku sitä ei enää kohta saa jaada jaada... :D

Ja kiitos tenttitsempistä. VTM täältä tullaan!

magdalena (Ei varmistettu)

Kiitos kirjasuosituksesta (: Täällä nautitaan illasta pienen valkoisen "lainakarvakasan" kanssa, kun omaa koiraa ei vielä ole. Odotan myös sopivaa lukuhetkeä ennen kuin koulu painaa päälle. Postauksistasi tulee muuten aina ihanan seesteinen olo, kiitos siitä. Toivottavasti opin koulun myötä itsekin kirjoittamaan edes lähes yhtä hyvin.

Eeva Kolu

Oi, mukava kuulla - kiitos ja onnea opintoihin!

Sarppuli (Ei varmistettu)

Tulin siihen tulokseen, että sulla on kyllä ehdottomasti kaikista paras blogi koko maailmassa. Luen monen moisia blogeja ja eri maista, mutta sun blogissa on sitä jotain. Aina tulee hyvä mieli, ikinä ei tule ahdistus, syyllistyminen, vihastuminen tai oikeastaan mikään negatiivisista tunteista. Ja tämä on HYVÄ! Ei väliä, vaikka postaukset eivät joka kerta olisi pelkkää iloa ja juhlaa, mutta siltikään koskaan en täältä ole poistunut pahalla mielellä tai kiukkuisena, joskus ehkä haikeana, mutten mörtsinä ikinä. Blogisi on oivaltava, syvällinen, ei koskaa tyhjänpäiväinen, aina älykäs ja melkein joka kerta hauska ja nokkela, niin parasta! Kiitos tästä! Toivottavasti jatkat kirjoittamista jossain muodossa aina! Toivottavasti saan lukea kirjoituksiasi aina! Tänks mate ;)

Eeva Kolu

No voi nyt että, kiitos ihana Sarppuli!

Vierailija (Ei varmistettu) http://marillabigchill2013.blogspot.fi

Sinulla on aivan ihastuttava blogi
aiheineen, kuvineen,jne.
ja erityisen ihastuttavat juttujesi otsikot:-)

Kommentoi

Ladataan...