Sunnuntain lapsi

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Mikä tuuri, että marraskuun aurinkoiset päivät tuntuvat osuvan lauantaille ja sunnuntaille. Tai en tiedä, siltä se ainakin tuntuu.

Olen ripustanut sänkyni viereiselle seinälle hellemekon muistuttamaan siitä, että jossain on nytkin kesä. Joinain aamuina, kuten tänään, ikkunasta paistaa siihen suoraan aurinko. Sellaisina aamuina nousen sängystä enemmän kuin mielelläni.

(Tarkemmin ajatellen mekkoa ei ehkä kannattaisi säilyttää tuossa - aurinko haalistaa värit nopeasti. You win some, you lose some.)

((Heräämisestä puheenollen, sain tänään joka-aamuisesta onnenkeksistäni taas lapun jossa luki Good luck will soon come your way. Joko pian?))

Tällaisina päivinä on ihana jättää korkkarit kotiin, sujauttaa lenkkarit jalkaan ja lähteä haahuilemaan kaupungille ilman päämäärää. Ihan vain katsoa, mihin jalat vievät. Siihen lenkkarit ovat oivallinen kumppani, vaikka yritänkin periaatteessa harata lenkkaritrendiä vastaan. No, periaate ja käytäntö eivät aina kohtaa...

Tänään lenkkarit veivät kirppikselle. Tykkään Kaivarin Kanuunasta, koska siellä on viikonloppuisin jotenkin oikeanlainen vanhan ajan kirppistunnelma - kaikenikäisiä ihmisiä, lastenvaunuja, koiria. Kaikki ovat hyvällä tuulella, moikkailevat tuttuja. Tuntuu, että suurin osa poikkeaa sinne päiväkävelyreitiltään, kellään ei ole töniminen ja ryysääminen päällimmäisenä mielessä.

En löytänyt tälläkään kertaa mitään, mutta sepä ei taida olla sunnuntaikirppistelyn perimmäinen tarkoituskaan.

Kävelin kauneinta reittiä keskustaan. Jossain Kaivopuiston kohdalla kamerani lakkasi toimimasta. Liekö japanilainen säikähtänyt Helsingin hyytävää viimaa. (Oli pakko tarkistaa, paljonko Tokiossa on nyt asteita. 16. 16 astetta lämmintä! Jotenkin miellän Japanin aina kylmäksi maaksi. Ehkä koska siellä oli talviolympialaiset silloin kun olin lapsi). 

Menin Akateemiseen vetelehtimään ja ostinkin jotain, tietty, aina - kuulun siihen koulukuntaan jonka mielestä lukemiseen käytetty raha ei ole koskaan törsäämistä. Kamerakin alkoi taas toimia suunnilleen samoihin aikoihin kun sormeni alkoivat sulaa kohmeesta.

Kävin katsomassa Jouko Lehtolan valokuvanäyttelyn, jota suosittelisin, mutta se oli tänään viimeistä päivää auki. Lehtolan kuuluisista nuorisokuvista tämä on aina ollut suosikkini - siinä on miljoona tarinaa yhdessä kuvassa. Oli hienoa nähdä se isona vedoksena seinällä.

Päätin sunnuntaikierrokseni tuliselle keitolle ja kiinalaisille dumplingeille - niihin iskee usein himo tällaisena kylmänä päivänä. Korkeavuorenkadun Dong Bei Husta saa aika hyviä.

Nyt lasi glögiä tulille ja yksi uusista kirjoista käteen. Kivaa viikon viimeistä iltaa, kamut!

Share
Ladataan...

Kommentit

Ride (Ei varmistettu)

Mulle on tullut tavaksi perjantaisin, työpäivän jälkeen, mennä Akateemiseen. Kiertelen kirjojen keskellä ja nautin tunnelmasta. Harvoin pääsen ulos ilman uutta kirjaa. Joka kerta olen kuitenkin täynnä rauhaa ja siitä alkaa mun viikonloppu.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Ihana tapa! Itse käyn yleensä haahuilemassa kirjakaupoissa lauantai- tai sunnuntaipäivällä aamukahvin ja kävelyn jälkeen. Täydellistä :)

mymmeli92 (Ei varmistettu)

Olipa ihana postaus! Blogisi on yksi suosikeistani! Oma elämäni on niin erilaisessa vaiheessa (aviomies, alle 3-vuotias ja vauva), että tulen "tuulettumaan" välillä blogisi pariin. :) mukavaa viikon alkua! :)

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Kiva kuulla, ja aurinkoista viikkoa myös sinne :) x

Hannele/MRS.L (Ei varmistettu) http://www.rakkaudellahannele.fi

Oi, sait tiivistettyä JUST sen, mikä kaupunkiasumisessa on ihanaa. Me muutimme maalle kaksi kuukautta sitten ja tuo päämäärätön haahuilu (ja lyhyt kotimatka sen jälkeen) taitaa olla ainoa juttu, jota kaipaan.

Suukko sun päivääs.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

No sanos muuta, tämä on minustakin ehdottomasti kivointa siinä että asuu kaupungissa. Pusuja maalle!

Nuorehko sankari (Ei varmistettu)

Oh! Minäkin kävin katsomassa tuon Lehtolan näyttelyn, ja arvaapa mikä kuva lähti mukaani - pieni printtivedos, jossa esiintyvät suosikkikuvasi nuoret hetkeä aiemmin tai myöhemmin. Tykästyin siihen jopa enemmän kuin varsinaiseen näyttelykuvaan :) hieno ja mielenkiintoinen näyttely, kaiken kaikkiaan.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Vau! Onnekas olet ja onnea loistavasta hankinnasta! Harmi että tuollainen kuva ei osunut silmiini niitä kansioita selaillessa, kenties niitä oli vain yksi :)

Riviera

Mua jäi nyt vaivaamaan toi Tokio ja olympialaiset :D Kun siellä ei ole talviolympialaisia järjestetty koskaan :) Naganossa oli vuonna 1988 talviolympialaiset. Ja Dong Bei Hu:ssa olen minäkin nauttinut dumplingeja, pitääkin pistäytyä joku päivä!

ks (Ei varmistettu)

Eiköhän tässä nimenomaan viitattu Japanin olympialaisiin, ei Tokion? Ja oli muuten 1998 ;)

Lilynen (Ei varmistettu)

Mistä näitä epäolennaisuuksiin takertuvia pilkunviilaajia aina vaan löytyy?

Lilynen (Ei varmistettu)

Pahus! Tämä kommentti oli tarkoitettu Rivieralle, ei sinulle ks. My bad ;)

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Japanin olympialaisista puhuttiin, ei Tokion :)

Riviera

Aivan totta! Ei pitäis kommentoida noin myöhään kun aivotoiminta on jo lakannut :D

Pyjama
Pyjamapäiviä

Ja minäkin meinasin kommentoida liian nopeasti (lukematta allaolevia kommentteja), että olympialaiset oli kyllä Kanadassa (Calgaryssa) :D Niitä minun lapsuuden olympialaisia...

Sissie (Ei varmistettu)

Kirjoita taas kirjoista :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana sunnuntai! Ihanista ihanin mekko myös, saanko udella mistä olet sen hankkinut?

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Heippa! Mekko on Comptoir des Cotonniersin ja ostin sen keväällä Pariisista :)

mimi__85 (Ei varmistettu) http://munpalasia.blogspot.fi

Pakko kommentoida tohon Tokion lämpötila-asiaan, olin siellä vaihdossa helmi-maaliskuussa 2011. Lähtiessäni Helsingistä siellä oli -27, Tokiossa parin viikon päästä siitä +20. :D Yllätyin vähän itsekin.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Oho, en olis kyllä ajatellut että siellä on talvella NOIN lämmin! Taidan muuttaa Tokioon!

Solveig (Ei varmistettu)

Hei Eeva,
Olisipa ihana aloittaa omakin aamu onnenkeksillä :) Voisitko vinkata, mistä näitä keksejä voisi käydä hakemassa. Kiitos

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Heippa, kannattaa kysyä aasialaisista ruokakaupoista. Itse ostan niitä Helsingissä Vii Voanista :)

Kommentoi

Ladataan...