Suuri pyykkitelinehaaste ja yksiössä asumisen iloista

Ladataan...

Kristaliina haastoi kaikki pyykkitelinehaasteeseen, eli esittelemään tämän sisustuksen ikivihreän luontaisessa ympäristössään.

Omassa yksiössäni ainoa paikka tälle design-klassikolle on keittiössä, kylppärin oven edessä. Telinettä täytyy siirrellä sen mukaan, haluaako mennä keittiöön vai kylppäriin. 

Hyvä puoli yksiössä asumisessa: ylimääräisiä rojuja jää harvoin lojumaan mihinkään, koska jos jää, asunnossa on oikeasti hankala liikkua. Leveämmin asuessa pyykkiteline oli toki esteettinen haitta, mutta koska se ei ollut varsinaisesti tiellä, pyykit saattoivat tönöttää useammankin päivän telineessä. 

Tai no, rehellisyyden nimissä - aika usein vaatteet eivät päätyneet vaatekaappiin lainkaan, vaan telineestä suoraan päälle, päältä suoraan pyykkikoriin ja pyykkikorista taas suoraan kuivaustelineeseen. Elämän kiertokulku!

Mutta nykyään teline katoaa silmistä heti, kun viimeinen sukkapari on jotakuinkin kuiva. Alan tosiaan ihmetellä, mihin ikinä tarvitsin niitä 74,5 neliötä... Pienemmässä kodissa asuminen on niiiiin paljon kivempaa (ei niin paljon siivottavaa), helpompaa (nopeampaa imuroida), tehokkaampaa (sohvalta hammaspesulle on paljon lyhyempi matka) ja yksinkertaisempaa (vähemmän säilytystilaa = vähemmän tavaraa = kevyempi elämä = kevyempi mieli)!

Share
Ladataan...

Kommentit

Katy
Yksiössä

Ohhoh! Sinun kuvissa näyttää kyllä aina ihanan siistiltä. Yhdessä ja samassa Yksiössä kohta seitsemän vuotta asuneena en voi valitettavasti yhtyä mielipiteeseesi yksiössä asumisen iloista  :) ainakin "vähemmän säilytystilaa = vähemmän tavaraa" -sääntö lakkaa jossain vaiheessa pitämästä paikkansa. Mutta myönnettävä se on, ehkä vika on kuitenkin enimmäkseen Yksiön asukissa, ei Yksiössä.

Eeva Kolu

Varmasti vuosien saatossa kertyy tavaraa, mutta ei kai ne tavarat sentään ilman asukkaan suostumusta sinne nurkkiin ilmesty :D Yritän pitää mielessäni tämän ihanan keveyden ja helppouden tunteen, niin ehkä sitten ei tule haalittua liikaa kamaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksei toi toimi mulla?! 30 neliötä, sis. vaatehuoneen ja isohkon vessan, ja tää kaaos hallitsee mua, eikä päinvastoin! No juu, ehkä vika löytyy peilistä, mutta kun säilytystilaa ei ole mitenkään liikaa (ja vaatehuone on tiptop järjestyksessä, ja ainoastaan vaatteille, siihen ei saa vedota), niin kaikki on sitten näkyvissä ja sitä kautta sotkussa. Mun pitäis opetella kotona vaan pönöttämään sohvan nurkassa, olisi vaan tekemättä mitään...

Eeva Kolu

No mä tarjoaisin tähänkin ratkaisuksi sitä, että vähemmän kamaa, vähemmän, vähemmän! :) Voisko vaikka vaatevarastoa karsia sen verran, että vaatehuoneeseen mahtuisi muutakin säilöön? Tsemppiä!

Hertta
Lilou's Crush

Vain Eeva voi loihtia pyykkitelinekuvastakin taidetta :)

Eeva Kolu

Ja vaan Hertta voi lähettää noin symppiksen kommentin :) x

Petra__ (Ei varmistettu) http://www.pingurun.com

Tiedän tunteen. Asuin parikymppisenä kaksi lukuvuotta pienen maalaiskoulun asuntolassa, jossa mukana oli vain tarpeelliset tavarat. Vaikka välillä oli tylsääkin, elämä oli ihanan yksinkertaista. Moppasin huoneeni lattiat jopa kerran viikossa, kun siivoaminen oli niin helppoa. Jotenkin se tavaran vähyys ja pikkukodin helppous näkyi muussakin elämässä. Otin niinä vuosina tavakseni esim. aamujumpan, josta ei nykyhetken tavara- ja lapsiperhekaaoksessa osaisi edes haaveilla.

Eeva Kolu

Hei tuo on kyllä totta, tajusin just! Mullekin on kehkeytynyt ihan ihmeellisen säntillisiä ja tervehenkisiä rutiineja tässä simppelimmässä elämässä - esim. tiskaan astiat joka päivä, kuivaharjaan ja rasvaan joka päivä, en enää ikinä mene meikit naamassa nukkumaan jne... Nämä kaikki tuntui jotenkin paljon vaikeammalta ennen, hassua!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää on ehkä tällainen "kaikki liittyy kaikkeen"-juttu: kun on vähemmän tilaa --> vähemmän kamaa --> haluaa pitää oman tilan mahdollisimman ärsykkeettömänä ('clutter-free') --> tuntuu kivalta pitää muukin elämä siistinä ja helppona --> pitää itsestään parempaa huolta, jne. Mulla tämä jatkuu ihan työelämään asti: on helpompi tarttua kirjoittamiseen, kun työympäristö on seesteinen.

Pointti oli siis, että aina ei tarvitse ensin motivoitua ja tsempata itseään (hoitamaan velvollisuuksia), vaan tuommoisilla pienillä asioilla voi "huijata" itsensä nauttimaan rutiineista, ja ne ehkä alkavat hoitua itsekseen (näin ainakin kovasti toivon) :-DD

Vierailija (Ei varmistettu)

--> on siis kausaalisuhdetta kuvaava nuoli xD

titityy (Ei varmistettu)

Jos sinulla on erillinen makkari niin kämppäsi on kaksio? Yksiössä on vaan yksi huone. Kaksiossa kaksi. Ainakin itse kuvittelen asuvani kaksiossa ja nyt rupesi epäilyttämään onko tämä sittenkin yksiö..?
(Iso henkinen kysymys!)
Itse kuivatan ovien ja tuolinkarmien päällä.. tuollaiselle kätevälle häkkyrälle ei löydy mitään säilytyspaikkaa. Sängyn allekkaan ei mahdu.

tsirp (Ei varmistettu)

Ne makuu- ja olohuoneen tapaiset on ne mitä lasketaan, kyllä yksiössäkin voi olla keittiö erillään siitä The Huoneesta. :)

Eeva Kolu

Suomessa keittiötä ei lasketa huoneeksi :) Ja oot kyllä velho, jos onnistut kuivattamaan vaatteet ilman telinettä, pisteet!

Tauno (Ei varmistettu)

Tuo sama pyykkiteline muovimatolla näyttää ihan erilaiselta kun on tuollaset listat ja lattiat!

Eeva Kolu

Haha, no se on kyllä varmasti totta! Tuo keittiön lattia saa jotenkin kaikki näyttämään vähän paremmalta :)

Lenita (Ei varmistettu)

The circle of life! Sinäpä sen sanoit. Pyykkiin, kuivumaan, päälle/kaappiin, (miehen tapauksessa) lattialle lojumaan, pyykkiin, telineelle.. Sitä tuntee pieni ihminen olevansa osa suurempaa kokonaisuutta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin, ehkä se on sitä, että piene(hkö)ssä tilassa asuminen työntää hellävaraisesti oikeaan suuntaan - tavaraa ei voi olla paljon, koska muuten tilan tunne katoaa. Näin ainakin itselläni pienehkössä kaksiossa. Ihanaa, kun voi imuroida koko kodin perusteellisesti vartissa, ja pölyjen pyyhkimisen, kylppärin, lakanoiden ja keittiön lisäksi muuta siivottavaa ei juuri olekaan. Itse pyrin myös siihen, etten hamstraisi ullakolle muuta tavaraa kuin joitain varatuoleja ja -patjoja.

Toisaalta liian pieni asuintila on kyllä just sitä, liian pieni... Tämän opin vaihdossa, jossa soluhuoneeni oli aina ihan pommin jäljiltä, jos yhdet vaatteet ja parit kirjat lojuivat sikin sokin muuten siistissä huoneessa.

kao kao
Kao Kao

Voi Eeva noi sun toistuvat "vähemmän tavaraa" kommentit sai minutkin heräämään.. Mä voinkin ehkä vuoden päästä ostaa uuden pienemmän asunnon Larusta, jos vain hankkiudun niistä mun turhista kamppeista ensin eroon. Ei ne mahu muuten mihinkään, jos vain kaiken hamsteroi kaappeihin. hmm.. Tätä täytyy pohtia.

(mulla on nyt siis ybersuloinen asunto, mutta se on kaukana kaikesta hiekkaharjussa vantaalla ja haluan lähemmäs merta ja mun kavereita..)

Dorit

Mulla on just sama mielessä! Vähemmän tilaa, parempi olla. Lapsiperheenäkin mahdollista. Pus!

SiniM (Ei varmistettu)

Mitä tavaroiden kasaantumiseen ja siisteyteen tulee, niin toisinaan helppous riippuu myös yksin asumisesta eikä yksiöstä. Yksin eläminen on monessa suhteessa helppoa. Siis jos unohdamme hetkeksi tunteet, hellyyden ja läheisyyden. Tosin tälläkin epäkohdalla voi pyyhkiä pöytää viittaamalla Anna-Leena Härkösen rakkaus-asuntojärjestelyihin. Nim. Yksin kaksiossa II ja kaksin yksiössä I.

Kaksin yksiössä (Ei varmistettu)

Ihan hyvin meillä on sujunut mieheni kanssa asua 35 neliöisessä asunnossa jo reilu puoli vuotta. Luin palstoilta ennen muuttoa, että mitenhän tässä käy, onko tilaa nyt ihan liian vähän. Keskustelut väittivät ettei siitä mitään tule. Tuli, ja meni paremmin kun 55,5 neliöisessä asunnossa. Ja meillä on vielä ihan eri elämänrytmi! Muutetaan ehdottomasti takaisin putkiremontin jälkeen. Eikä ole tavaraa liiaksi. Se on vain valintakysymys. Jos jotain ottaa, jostain täytyy luopua.

Henriikka. (Ei varmistettu)

Tästä tuli mieleen, miten jossain sisustusohjelmassa laitettiin lapsiperheen keittiöön kaksi (2) astianpesukonetta. Toisessa on aina likaisia, ja toisessa puhtaita astioita, koska eivät ne lapset ikinä jaksa ainakaan tyhjentää konetta. Mietin, että milloin ne astiat sitten menevät takaisin kaappiin. Ei saakeli.

Vaihdossa valaistunut (Ei varmistettu)

Palasin just opiskelijavaihdosta, jonka aikana elin yhdessä huoneessa kahteen matkalaukkuun mahtuvalla tavaramäärällä ja kahden kämppiksen kanssa niillä keittiö-, yms. varusteilla, mitä asunnossa sattui olemaan. Siellä löysin ton saman keveyden! Ei ihminen tarvii niin paljoa kamaa! Tänne palattuani alko ahdistaa kaikki ne tavarat, joita omistan, joita en puolen vuoden aikana kaivannut ollenkaan. Nyt aion muuttaessani katsoa kaikki kamat läpi ja heittää rankalla kädellä menemään. Sit voin asua onnellisesti taas pienessä asunnossa pienellä tavaramäärällä. Paljon vähemmän siivottavaa, järjesteltävää ja hukattavaa!

KiraLeskinen (Ei varmistettu) http://themissingelements.blogspot.com

Kiitos Eeva ihanasta kirjoituksesta. Toi tavaroiden vähyyden luoma keveyden tunnne pitää niin paikkansa.

Ite hain joskus aiemmin tavaroista jonkinlaista turvallisuuden tunnetta, mutta nyt kun oon oppinut löytämään turvallisuuden tunteen itsestäni, siis omasta persoonastani, niin tavaroilla ei ole enää sitä merkitystä. Ja se sisäinen turvallisuuden tunne löytyi tietysti terveen itseluottamuksen ja itsensä hyväksymisen kautta. Lisäksi varmasti myös matkustaminen on vaikuttanut mulla todella paljon siihen, että nyt aikamoisella vimmalla ja tarkkuudella käyn tavaroitani läpi ja pistän turhia pois. Nyt kun oon matkustelun kautta kokenut ja löytänyt sen keveän, vapaan ja yksinkertaisen tavan olla, niin en halua siitä enää luopua!

Kommentoi

Ladataan...