Tää on tätä

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Oi mutsi mutsi kirjoitti vähän aikaa sitten Auta, Elinan! lanseeraamista antikirosanoista.

Tuli heti mieleen taannoinen keskustelu ystäväni Emman kanssa. Oli elämän pahin kaaosvaihe: remontti, rahahuolet, terveysongelmat, työt ja ihmissuhteet tuntuivat kaatuvan niskaan. Emma sanoi, että kuules, seuraavan kerran kun susta tuntuu siltä, että kaikki on ihan perseestä, sanot vaan no hei, tää on nyt tätä. Tää on tätä.

Tää on tätä oli siis Emman antikirosana, joskaan hän ei brändännyt sitä antikirosanaksi. Mutta idea on sama. Jokaisen ärsyttävän jutun kohdalla ei ehkä kannattaisi ensimmäiseksi huutaa vittusaatanaa. Joskus saa voimaa siitä, että sanoo itselleen nyt on näin. Tää on tätä. C'est la vie. It is what it is. Ja sitten jatkaa eteenpäin.

Älkää ymmärtäkö väärin. Rakastan suomen kielen poikkeuksellisen vivahteikasta kirosanastoa. En kestä ihmisiä, jotka ovat mukamas niin herkkiä, että järkyttyvät jokaisesta perkeleestä. Kiroilulle on toki aikansa ja paikkansa, enkä laskettele ärräpäitä isoäitini nähden tai työhaastattelussa, mutta kirosanat kuuluvat kieleen. Miksi ne pitäisikään täysin karsia?

Mutta kirosanan pitäisi olla nimenomaan voimasana. Ei välimerkki eikä pinttynyt tapa. Silloin, kun oikeasti sattuu, huudan aissssssaaaaaaaatana. Mutta ehkä sitä tosiaan katsoisi itsekin ongelmatilanteita ja ärsyttäviä juttuja vähän vähemmän vakavasti, jos vain toteaisi no hei, tää on tätä.

Kuva youngfolksociety.tumblr.com

Share
Ladataan...

Kommentit

Emma

Kiitos muistutuksesta itsestäni. Viime aikoina oon huutanut aika useastikin vittusaatanaa, vaikka asiat nyt vaan on näin. Eikä sille oikein mitään mahda. Ommmm. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun äiti sanoo aina, että "tää on tätä" / "se on semmoista" / "näitä tulee". Mulle ne on aina olleet jotenkin muistutuksia siitä, kuinka pieniä ne ongelmat ja ärsytyksen aiheet oikeasti onkaan. Pistää jotenkin asiat oikeaan mittasuhteeseen.

Anna Mai ja ajatukset

Oon samaa mieltä että vivahteikas kirosanasto on hieno lisä muuhun kielenkäyttöön. Tosin nykypäivänä harvinaista, koska kaikki käyttävät sitä yhtä ainoaa. Etenkin ärsyttää teinien kielenkäytössä, kun ne aamuisin huutaa tuossa ikkunan alla ilmeisesti ihan omaksi ilokseen. Tai serkkupoika, joka ei vielä oo tajunnut että meillä kaikilla muilla on varmaankin siitä vitustakin enemmän kokemusta ja heittelee ihan tosta vaan meneen mm. isoisän 85-vuotispäivillä tai mun 8-vuotiaan kummipojan vieressä. Ja luulee tekenvänsä kaikkiin vaikutuksen.

Mulle kiroileminen ei koskaan oo kuulunut juur mitenkään elämään - sen jälkeen, kun äiti sairaanhoitajan melko kaunistelemattomalla kielenkäytöllä kertoi 7-vuotiaalle minulle, mitä vittu tarkoittaa (enkä ollut varma, olinko sanonut hitto vai vittu, joten täytyi varoa molempia). Oon tavallaan vähän ylpeä siitä, että osaan ilmaista harmistukseni muilla keinoilla. Tulevana luokanopettajana lienee myöskin ihan hyvä ominaisuus. (Mun tulevat oppilaat myös päätyy vähintään kahdeks tunniks jälki-istuntoon jokaisesta kirosanasta. Jonkun niitä tapoja pitää kakaroillekin opettaa :D)

Mutta: ne harvat kirosanat mitä huulilta joskus karkailee, sitten todella on VOIMAsanoja. Sellaisia, että kaikki mahdollisesti lähellä olevat pomppaa pystyyn ja tulee tarkistaan, olenko vielä hengissä.

Marika/madeinlakeus (Ei varmistettu) http://lakeus.blogspot.fi

Samaa mieltä, suomen kielen kirosanojen kirjo on rikkautta! Minä, akateeminen pieni naisihminen, kiroilen ihan surutta, mutta mielestäni oikeissa paikoissa. Enemmän kuin näissä piireissä muut tekevät ja joitain se yksi perkele näyttää järkyttävän, mutta järkyttäkööt.

Mutta mun mielestä kiroamista on kahta eri laatua. On sitä tyhjää vitun hokemista joka väliin ja vahvoja perkeleitä. Se liittyy myös murteeseen ja tuo kiroilemisen jalo taito jakautuu mun korvani mukaan alueellisesti. Omilla kotiseuduilla ainakin saatananmoonen on sellainen adjektiivi, jolle ei suoraa synonyymia edes ole. Se ei siis ole varsinaista kiroamista, vaikka saatanan sisältääkin.

Näin vähän antikirosanoista poiketen... :D

maihannele
Haiheita

Mä en ole koskaan oppinut kiroilemaan. Isäni on aina kiroillut paljon; vittu-saatana-perkele-helvetti -litania voi kokonaisuudessaan hänellä kuulua täysin positiiviseenkin lauseeseen. En kyllä mitenkään tietoisesti ole päättänyt etten kiroile, mutta varmaan se johtuu juuri siitä kun on vuosia kuunnellut miten typerältä ja tympeältä kiroilu kuulostaa. Säikähdän itseäni aina jos sanon edes hitto (jota taas monet kaverini eivät edes laske kirosanaksi).

Mä en kyllä muutenkaan pahemmin tunteiden ilmaisuun huudahduksia tai muita vastaavia käytä, mutta esimerkiksi kerran kun myöhästyin lennolta, jonka ansiosta olin kotona 9 tuntia suunniteltua myöhemmin, pääsi suusta muutama vattu ja hittavainen. Itse sain vasta yläasteella tietää mitä vittu tarkoittaa, ja varsinkaan sen jälkeen ei mulla ollut pienintäkään mielenkiintoa huvikseni moista huudella. Vattu ajaa asian vähintään yhtä hyvin.

Oon tosin miettinyt juuri tuota vittu-sanaa täällä Ruotsissa asuessa. Asiat jotka täällä ovat "skitkul" (paskansiisti) tai vastaavaa, ovat suomessa yleensä vitun siistejä yms. Fittania taas en täällä ole kuullut juuri koskaan, Suomessa vaan "voi paskaa" enkä kyseistä sanaa muissa yhteyksissä pahemmin. Joskus mietinkin myös Facebookissa jotain siihen suuntaan, kuin että monessakohan kielessä käytetään naisen sukupuolielintä tarkoittavasta subjektiivista johdettua olotilaa ilmaisevaa sanaa (vitutus)..

tiippa (Ei varmistettu)

Tuota pitää alkaa käyttämään. Tää on tätä. En oikeestaan kiroile muuten paljon, mutta sulkapalloa pelatessa kiroilen koko ajan :D kamalaa, ja vaikka kiinnitän asiaan huomiota niin kiroilen silti :D hyi mua. Seuraavaks huudan tää on tätä.

moikka!

pakko vinkata, että jos haluaa tuon tekstin vaikka seinälle, niin se on mahtavasta RK Designin korttivalikoimasta. juuri nimittäin itse tilasin!

Hosuli
Hömppäblogi

"Nyt on näin" ja "tää on tätä" on niin hyviä. Ne tarkoittaa, että voi pysähtyä, vetää henkeä ja jatkaa eteenpäin toivottomuuteen vaipumisen sijaan. Mutta "tää on tätä" ei saa tarkoittaa, että "tää on AINA tätä", koska ärsyttävä hetkihän menee aina ohi. :) (Pessimistin puolisona olen saanut paljon harjoitusta näissä hommissa.)

Riiks (Ei varmistettu)

Nykyistä turkulaista kenties ilahduttaa joitakin vuosia sitten Turun kauppahallissa kahvilan pöydässä sivukorvalla kuultu keskustelunpätkä, osapuolet kaksi keski-ikäistä miestä, joista ainakin toiselle oli selvinnyt jotain perustavanlaatuista:

"Joku mul kerran sanos, et tätä tää on, enkä mää sillon uskonu, mut tätä tää on!"

Kiitos blogistasi, Eeva!

t. entinen turkulainen R

PSK
Insert Cool Phrase

Äitini mielestä kirosana pitäisi korvata sanalla "kärpänen"!!! :D Sen kun kajauttaa, niin kuulemma helpottaa.

Kommentoi

Ladataan...