Taikametsä

Minulla oli yksissä kuvauksissa lainassa Perobasta tämä keraaminen hirvi/saksanhirvi/kauris/peura/poro/oinas.

Älkää pliis pyytäkö tunnistamaan - luonnosta vieraantunut kaupunkilainen erottaa toisistaan ranskanbulldogin ja englanninbulldogin mutta ei kaurista ja peuraa. 

Yhtenä iltana sarvipää (no niin, nyt löytyi yleispätevä nimitys) nökötti kirjahyllyni päällä rahapuun vieressä. Seinälle lankesi jännittäviä varjoja ja kirjahyllyni, joka oli aikaisemmin ollut vain kirjahylly, oli muuttunut salaperäiseksi taikametsäksi. Tällaista voi tapahtua vain marraskuussa, kun pimeä tulee aikaisin ja varjot ovat syviä ja kovia. Oma taikansa siis tässäkin vuodenajassa, kyllä...

Sanomattakin selvää, että minulla ei enää sen jälkeen ollut sydäntä palauttaa sarvipäätä kauppaan vaan lunastin sen omakseni. Kuka hullu nyt lähtisi taikametsää tontiltaan kaatamaan.

Olen maailman huonoin hankkimaan koriste-esineitä sillä pelkään hysteerisesti krääsää ja tavaranpaljoutta. Toisaalta tosi hyvä. Toisaalta kodista tekevät omannäköisen ja omantuntuisen juuri tällaiset pienet höpsötykset, joissa on tunnetta muttei järkeä.

Ehkä salaisuus on siinä että niiden pitää löytää minut eikä minun niitä.

Share

Kommentit

Kultainen

Olen täysin samaa mieltä. Ylimääräinen ja turha pölyä keräävä tavara ahdistaa. Olen noudattanut jonkun aikaa näitä ohjeita: kotiin vain esineitä, joilla on käyttöä, jotka viehättävät ja joita ehdottomasti rakastan (vaikka en mitään erityistä kiintymyssuhdetta materiaan haluaisikaan muodostaa, mutta esimerkiksi uusi sohvani saa minut aina kovin kovin iloiseksi). 

Peura on kyllä kaunis. Hänellä tulee varmasti olemaan mukavat oltavat luonasi.

phocahispida

Ooh mikä peura (tai mikälie)! Hän on kaunis!

Mulla oli vähän sama, ehkä hullunkurinenkin ongelma, viime vuonna joulun alla, kun kirjoittelin koristeista. Olen useamman vuoden koristellut kotia talveen nimenomaan erilaisin sarvekkain otuksin ja sitten pähkin, että mikä niistä nyt on peura tai saksanhirvi tai ihan jotain muuta.

Erilaisia hirvieläimiä on kertynyt koristekokoelmaan useampikin, mutta povaan niille myös pitkää ikää talvikoristekausina. (Täällä seikkailee niistä muutama: http://www.lily.fi/blogit/ilman-sinua-olen-lyijya/rapsyja-eli-se-kaunis-arki)

Hanna Maria
Hanna Maria

Tavaranpaljous on totta tosiaan ahdistavaa. Tekisi koko ajan mieli olla käymässä kaappeja ja laatikoita läpi ja karsia, karsia ja karsia. Vaikka teenkin sitä enemmän tai vähemmän säännöllisesti, löytyy joka kerta uutta mitä voin laittaa pois, mistä en edellisellä kerralla ollut vielä valmis luopumaan.

Tuollainen sarvipää kelpaisi kuitenkin minunkin hyllylle. Olen ehdottomasti esteetikko, ja ehkä karsimisen takana onkin ajatus siitä, että haluan laittaa kaikki vuosien varrella ja omaa tyyliä etsiessä kotiutuneet virhehankinnat (tai olihan ne joskus tosi ihania) kiertoon, jotta voin pikkuhiljaa hankkia tarkentuneeseen makuuni käyvää, ajatonta materiaa sopivissa määrin. Voisi kyllä pyrkiä siihen, että vain sellaista mitä oikeasti tarvitsee, tai mikä miellyttää silmää todella paljon.

kao kao
Kao Kao

Mä en voi edes hankkia mitään kivaa, kun mulle annetaan sisustusjuttu lahjaksi. Antajan maun mukaisia, ei mun. Sit ne roikkuu jossain näkösällä (koska ne on saatu rakkailta ja niitä rakastan, vaikka tavaroita en) eikä mun minimalistisesta sisustuksesta tule mitään. :(

ppiu (Ei varmistettu)

Niinpä, kauris vai peura :) http://www.hs.fi/m/kotimaa/a1305551085689

Vierailija (Ei varmistettu)

nyt osuit ytimeen :)

Vierailija (Ei varmistettu)

En tiedä onko tätä aikaisemmin kysytty, mutta minkä kokoinen tuo sun betoninen ruukku on?

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Voi että, en osaa vastata tähän mitään tarkkaa... aika iso se on, ainakin 15 cm läpimitaltaan!

Miltsukka
Varpaillaan

Voi, että ihana. :)

s_heidi (Ei varmistettu)

Nätti peura! Mulla oli joskus ala-asteella hyllyllinen posliiniesineitä, joita olin saanut enimmäkseen lahjaksi. Yhdessä muutossa kokosin ne laatikkoon, jonka nimesin tyylikkäästi "tyhmät posliinit" ja lopulta vein laatikon kirpputorille. Nykyään hyllyssäni on vain yksi ihana sininen norsu, jonka sain mummoltani tuliaisena. Se on hieno ja varmaan kulkee mukanani niin pitkään kuin mahdollista.
Mistä tuo kiva ruukku on kotoisin?

Kommentoi