Tapahtumat sijoittuvat tässä vanhaan Japaniaan

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Minulla on nyt meneillään hirveä Japani-villitys. Tai no, se on kyllä ollut meneillään viimeiset 15 vuotta, villityksen kohde ja intensiteetti vain vaihtelevat.

Teininä fanitin japanilaisten alakulttuureja ja kreisiä Fruits-tyylilehteä, nykyään minuun vetoaa se japanilaisen estetiikan harmonisempi puoli.

Oi miten siellä osataan. Sielu lepää on juurikin se sanonta, jota käyttäisin aika usein katsoessani japanilaisten tapaa asetella asioita.

Hankin kotiin atsalean ja vaaleanharmaan ruukun. Atsalea on kotoisin Japanin vuoristoseudulta. Sanokaa vain hulluksi, mutta makuuhuone muuttui heti paljon harmonisemmaksi paikaksi, kun se ilmestyi tuohon ikkunalaudalle nököttämään kaikessa salaperäisessä arvovaltaisuudessaan.

Leikkokukkatyyppinä en ole tottunut noinkin paljon huomiota vaativiin kasveihin, mutta atsalean kanssa puuhastelu on oikeastaan aika terapeuttista. Leikin olevani vanha japanilainen setä, joka hoitaa bonsai-puita. Atsalea on ihan hirveä juoppo...

... mutta onneksi olen minäkin. Vuoden pakolliset Blossat on nyt korkattu. Pelastin pullon keräyskassista, kun se vaan oli niin nätti. En vielä tiedä, mitä teen sillä. Ehkä laitan siihen kynttilän. Tai krysanteemin.

Krysanteemeista tulee aina mieleen Hokusain piirrokset, ja Hokusaista tulee aina mieleen Fuji-vuori. Ja Fuji-vuoresta tulee mieleen, että on suurempia voimia kuin minä.

Kävin Yasukolla syömässä tonkatsua. Tein kotona siitake-sobanuudelikeittoa, mikä onkin ainoa japanilainen ruoka, jonka osaan tehdä. Taidan tilata jonkun keittokirjan.

Yasunari Kawabatan Lumen maa on lempi-ihmiseni lempikirja. Etsin sitä pitkään, mutta kaikki painokset oli myyty vuosia sitten loppuun ja kaikki Turun kirjastojen kappaleet olivat kadonneet. Lopulta löysin suomennoksen ensimmäisen painoksen antikvariaatista. Se on vuodelta 1958 ja kannen vanha kellastunut paperi on kamalan kaunista. Ihanaa, että ihminen voi omistaa noin kauniin ja tärkeän esineen. Itse kirjasta kerron teille sitten enemmän, kun olen lukenut sen loppuun.

(Aika pian muuten sen jälkeen kun löysin tuon kirjan Tammi ottikin siitä uuden painoksen. Hyvä Tammi!)

(Ja ylävitonen kaikille, jotka tunnistavat otsikon. Sen lähde ei tosin kyllä ole kovin zen saati sitten tyylikäs. Mutta enhän minäkään, haluaisin vaan.)

Share

Kommentit

Toimitus
Toimitus

Tykkään otsikostanne, neiti Kolu.

Toimitus
Toimitus

Ja se on siis 80-luvulla Uunoja tuijottanut Kati, joka täällä toimituksen tunnareilla huutelee (ja luki vasta nyt postauksen viimeiset lauseet. Yläfemma!)

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Kiitos! Kaipaako neiti Toivanen kovasti Tapaniaan?

My Cup of T

 

Pari kuukautta jaappanilaisia opiskelijatapoja ihmetelleenä uskallan antaa pari japanilaista kokkausvinkkiä: pasta. Ei nuudelit siis, vaan pasta. Ja kastike tulee pussista. Myös kara-age on kovin suosittua. Helppo nakki: kierittele kanapaloja jauhoissa, paista runsaassa öljyssä. Syö ketsupin kanssa. Jos villi olo on, niin jokin chilintyyppinen kastike passaa.
 
Suurta suosikkia on myös keitettyyn riisiin raaka muna ja mössöksi. 
Itse tyydyn misokeittoon, ja myöskin soijassa uitettu silkentofumöntti raastetun inkiväärin kera on vallan mainio nautinto (fuusioversiossa tofu muussataan kotoa saadun hapankorpun päälle, ah ja voi mikä nautinto jos siihen saa valkosipulia sekaan). 

My Cup of T

 

Pari kuukautta jaappanilaisia opiskelijatapoja ihmetelleenä uskallan antaa pari japanilaista kokkausvinkkiä: pasta. Ei nuudelit siis, vaan pasta. Ja kastike tulee pussista. Myös kara-age on kovin suosittua. Helppo nakki: kierittele kanapaloja jauhoissa, paista runsaassa öljyssä. Syö ketsupin kanssa. Jos villi olo on, niin jokin chilintyyppinen kastike passaa.
 
Suurta suosikkia on myös keitettyyn riisiin raaka muna ja mössöksi. 
Itse tyydyn misokeittoon, ja myöskin soijassa uitettu silkentofumöntti raastetun inkiväärin kera on vallan mainio nautinto (fuusioversiossa tofu muussataan kotoa saadun hapankorpun päälle, ah ja voi mikä nautinto jos siihen saa valkosipulia sekaan). 

Toi Kawabatan kirja on ihana! Luin joskus teininä ja teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen. :)

viiru (Ei varmistettu)

Yläfemma! ;)

Liisa
Osasin!

Hauskaa että satuit kirjoittamaan Japanista. Tulin sieltä pieneltä lomamatkalta eilen. :)

Ihastelin koko reissun ajan japanilaisten estetiikan halua ja tajua. Ja toisaalta myös "kawaii-kulttuuria" jossa jopa terrorismin vastaisesta työstä kertovassa julisteessa seikkailevat leikkisät manga-hahmot. Olen erityisen rakastunut japanilaiseen keramiikkaan. Edelliseltä reissulta kannoin kotiin muutaman kipon, tällä kertaa sokka irtosi täysin ja laskin kotona, että matkalaukun syövereistä tupsahti 14 kulhoa. Kaikki erilaisia, tietysti. :) Kaksi noista oli sentään tuliaisia ja "vain" 12 itselle!

PSK
Insert Cool Phrase

Yläfemma!

Kirjastovirkailija (Ei varmistettu)

Turun pääkirjastossa kyseistä kirjaa on viisi kappaletta. Kaikki vain ovat juuri nyt lainassa.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Tiu, korjaus: en siis halua tehdä japanilaista OPISKELIJAruokaa :D

Maj, odotan tätä lukuelämystä kovasti! On aina kiinnostavaa lukea kirjoja, jotka ovat olleet muille tärkeitä.

Liisa, ihanaa ihanaa! Minäkin niin haluaisin sinne Japaniaan ostelemaan kulhoja ja ihmettelemään kaikkea. Vielä en ole päässyt, mutta joku päivä, kyl kyl!

Kirjastovirkailija, kuten tuosta tekstistä tulee ilmi, niin tapahtumat sijoittuivat aikaan ennen kuin kirjasta otettiin uusi vuoden 2012 painos. Silloin ei ollut. 

 

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Niin ja tietysti Viiru ja PSK, LÄPY!

Nipsuu (Ei varmistettu)

olen menossa ranskaan ensi viikonloppuna, ja olin suunnitellut ostavanani tuollaisen diptyqien (en jaksa tarkistaa kirjoitusasua :D) kynttilän, mutta en ollut arvannut niiden maksavan NIIN paljon... Mitä luulet, voisiko tuota "kippoa" käyttää oiken kynttilän polttamisen jälkeen pitää "tuikkukippona"? Näin sen käyttöaikaa saisi huomattavasti pidennettyä ja sen malttaisi polttaakin :D.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Nipsuu, no niin mää ainaski aion tehdä! Diptyquet on tosiaan ihan päättömän hintaisia, mutta mä olen saanut niistä niin paljon iloa (tuoksuvat ihanalta, näyttävät ihanilta pöydällä tai ikkunalaudalla ja ennen kaikkea muistuttavat Pariisista), että olen pitänyt niitä kyllä tärvättyjen eurojen arvoisina :) Ja kipot ovat tosiaan niin kauniit että en missään nimessä heitä niitä pois, vaan jatkavat elämäänsä tuikkukippoina :) Ihanaa Ranskaa!!!

Marita K

Taisin pitää enemmän viime vuoden Blossasta, mutta pullo ja yuzu houkuttelivat kokeilemaan tätäkin vuosikertaa. Meilläkin on pullo vielä tallessa. :)

Paljastettakoon, että meidän länsimaalaisten kuva japanilaisesta estetiikasta liittyy lähinnä japanilaiseen korkeakulttuuriin. ;) Useassa japanilaisessa kodissa käyneenä voin kertoa, että minimalismi ja harmonisuus eivät japanilaisten arjessa ole kovin suuressa suosiossa (poikkeuksena ehkä ruoka). Viehettävä maa joka tapauksessa, mutta pidemmän päälle siellä ihaninta taisi olla juuri se kotoisa sekasorto, joka vallitsee niin japanilaisissa kodeissa, hautausmailla kuin kaupunkien arkkitehtuurissakin. 

Olen lukenut lähinnä Kawabata Yasunarin novelleja, mutta jos japanilainen kirjallisuus kiinnostaa niin suosittelisin astetta modernimpaa Banana Yoshimoton Kitcheniä. Melankolinen, toiveikas ja ihana!

 

benna (Ei varmistettu) http://blogs.kilroy.fi/tiina-ja-kaukokaipuu

Siis koko juttu jäi lukematta ku jäin muistelemaan Uunoa ja tota runoa :D No, luen sen sitten kunhan hihitys loppuu.

Kristen (Ei varmistettu) http://mustatballerinat.blogspot.fi

Pitäisiköhän kokeilla, että toisiko se atsalea harmoniaa tähänkin (luovaan) kaaokseen, joka täällä kämpässä hallitsee ja vallitsee taas tällä hetkellä.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Marita K, joo uskon, että näin on! Kämpät ovat kuitenkin pieniä ja ihmisiä paljon. Mutta ainahan voi itse valita, mitä osaa mistäkin kulttuurista fanittaa :) (Esim. itse fanitan italialaisten ruokaa ja elämänasennetta, en niinkään politiikkaa tai sukupuolten tasa-arvoa.) Banana Yoshimoton Kitchenin olen lukenut, oli huippu!

Benna, hahaha :D 

Kristen, suosittelen kokeilemaan. Vaatii tosin ympärilleen (minusta) hieman tilaa ja puhtaita pintoja, joten jos luova kaaos on kovinkin suuri, ei lopputulos välttämättä ole toivotunlainen :)

marysplace (Ei varmistettu)

Mä olen just potkut saanut graafikko, mut ei haittaa - sä tuot näillä teksteilläsi valoa pimeään marraskuuhun - ei voi muuta kuin kiittää ja hihittää! Kerro sitten miten saat atsalean pysymään elossa, itse kun olen aina onnistunut tappamaan kyseisen ah-niin-ihanan kasvin viikossa...

Leerika (Ei varmistettu)

Hihihihiii, voi Eeva, sä oot maailman ihanin. :) Tääkin teksti aamukahvin seuralaisena, ja suuriks osiks ihan vaan sen kieliasun ja sun sanoilla leikkimisen ansioista, sai tän päivän alkamaan huomattavasti ihanammin. Hyvin monta hihitystä, joita seuras niiden hihityttävien kohtien ääneen lukeminen ja re-fiilistely, ja yks lause oli niin kaunis et olin lähellä liikuttua, hyvänen aika! You make my day every day <3 Kiitos, älä vaan muutu! :)

mustikkasiirappi (Ei varmistettu)

Olen seurannut sun blogia jo yli vuoden ja aina kun uuden postauksen lukee, tulee niin hyvä mieli. Tähän asti pysyttelin vain hiljaisena ihailijana, mutta nyt aihe liippaa niin läheltä, että pakko oli kirjoittaa - olen nimittäin puolen vuoden vaihtoni puolivälissä täällä Kiotossa, heh.

Pakko sanoa, että vaikka muutaman vuoden kielen ja kulttuurin opinnot auttoivatkin valmistautumaan tänne tuloon, niin silti Japani onnistuu yllättämään alituiseen - niin hyvässä kuin pahassa. Tuo aiemmin mainittu sekasorto oli yksi suuri yllättäjä - länsimaiselle Japani kuitenkin ehkä herättää niitä harmonisuuden mielikuvia, ja tämä arkipäivän sekasortoisuus/kaoottisuus vähän kaiken suhteen on toisinaan melko kaukana siitä harmonisuudesta. Mutta sitten taas toisaalta, kaiken kaoottisuuden keskeltäkin voi löytää pieniä seesteisyyden tyyssijoita - itse olen ainakin vaikuttunut paikallisten tätien (ja ehkä setienkin) taidosta koota pieniä japanilaisia puutarhoja mahdottoman pieneen tilaan: jos ei omaan pieneen pihaan, niin sitten katujen varsille ruukkuihin! :)
Ja toinen ihana juttu on kun löytää kiireisen ostoskadun varrelta sisäänkäynnin pieneen, tunnelmalliseen pyhäkköön. Niiden luona on aina jotenkin helppo rauhoittua hetkeksi, ennen kuin palaa takaisin ihmisvilinään.

Pitemmän päälle en kuitenkaan voisi kuvitella täällä pysyvästi asuvani, koska satun olemaan nainen ja vielä ulkomaalainen. Keskitynkin siis loppuvaihtoni ajan vain nauttimaan niistä asioista, joista Japanissa pidän :) Voin sitten koto-Suomessa jatkaa Japani-fanitustani kaukaa poimimalla mukaan niitä pitämiäni kulttuuripiirteitä...

(Jos joku kommentin lukijoista sattuu muuten pitämään Broadway-tyylisistä musikaaleista, googlatkaa Takarazuka Revue - itse olen sen suuri fani. Kyseessä on all female -musikaaliryhmä, jonka tuotanto koostuu sekä länsimaisista että japanilaisista näytelmistä.)

Ja vielä -- Eeva, kiitos ihanasta blogistasi! :) Käyn joka päivä kurkkaamassa, josko uusi postaus olisi taas ilmestynyt, koska tämä paikka on taattu hyvänmielenlähde. Älä vaan lopeta kirjoittamista! <3

HHelena12 (Ei varmistettu)

Tyttö itki kauan Tapaniaan.. Hahaa, ehkä paras runo !

Silkkis (Ei varmistettu)

Mikään postaus joka alkaa Uunon tanka-runolla ei voi olla huono.
Uunon runo on paras kuulemani runo ikinä.
Kiitos Eeva, että toit tämän klassikon esille.
Terveisin Uunot-sata-kertaa-katsonut ja kirjoituksiasi rakastava fani.

Nti Nörtti (Ei varmistettu)

Heippa!
Mitkä on nuo kuvissa vilahtavat valkoiset ikkunaverhot?? Tahdon!!
t.Riikka

Vierailija (Ei varmistettu)

Nti Nörtille,

en menee takuuseen mutta luulen tunnistaneeni verhot. Ovat Vallilan, ainakin Anttilassa olen nähnyt ja ihaillut. Ja oikein nätit näyttävät olevan "luonnossa".

Vierailija (Ei varmistettu)

Tarkemmin ajatellen, eivät taidakaan samat verhot. Mutta Vallilalla on ainakin samantyyliset, hieman läpinäkyvät.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ah, ei Japani vaan Vietnam. Eli Vietnamilaiset rullat tuli testattua ja hyviltä maistuivat, kiitos siis ohjeesta toisen blogin puolella. Ja tuo kirja, olen lukenut sen joskus lukiossa, mutta en muista oikein mitään. Olikohan se oikeasti hyvä? No ehkä mä vaan olin silloin ihan loppuun stressaantunut lukiolainen miljoonine kursseineni etten pystynyt keskittymään. Täytyy ehkä yrittää uudestaan. Kiitos blogista.

Ps. Kauan ton Atsalean on tarkoitus säilyä hengissä? Ostin sellaisen viime joulun alla, mutta se kuoli parissa viikossa. Olen siis ihan mestari tappamaan ruukkukasveja...

fiilistelijä (Ei varmistettu)

Ah kyllä nää on ihania nää sun kirjoitukset. Ja ihania ajatuksia ja pohdiskeluja! Kunpa omatkin olisivat edes puoliksi näin hienoja : ) Kiitos Eeva!!

Mildred (Ei varmistettu)

Banana Yoshimoton Kitchen on kyllä aivan ihana kirja! Juurikin sellainen toiveikas ja lohdullinen. Muita mahtavia lukemiani Japania-kirjoja ovat Amelie Nothombin Nöyrin palvelijanne ja Samuraisyleily.

elisa- (Ei varmistettu)

No nyt on pakko kyllä ihan ekaa kertaa kommentoida tänne, et paras otsikko ikän Eeva! Ehdinkin kyl jo aika monta vuotta lukea blogejasi hiljaiselossa, mutta tää otsikointi toi niin hyvän mielen että rohkaistuin. :D
Niijoo ja tykkään kyl iha kauheest blogistas muutenki. :]

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Kiitos kaikille kommenteista, ootte ihania!

Nti Nörtille tiedoksi, että verhot ovat äidiltä perityt ikivanhat, mutta ymmärtääkseni Marimekkoa!

Marysplace ja Vierailija, atsalea on mulla voinut oikein hyvin seuraavilla nikseillä: älä poista atsaleaa muoviruukusta, jossa se myydään. Ota n. joka toinen päivä atsalea muoviruukkuineen päivineen keittiön tiskialtaaseen tai isoon kulhoon ja upota veteen tai kastele multapaakku ihan läpimäräksi juoksevan veden alla. That's it! Niin ja kannattaa katsoa, että atsalealle on viileä paikka. Eli ei suoraan lämpöpatterin vieressä!

Kanelibasilika
Tupa - Keittiö

Heijaa, mitä onkaan tuo riisin päällä oleva musta/violettinen mauste?! Josko sattuisit tietämään..? Vuonna 2006 muistaakseni se oli vuosi, kun Japaniassa vierailin ja munkkien ruokia maistellessa tuli tällä tavalla maustettua riisiä vastaan ja se oli herkullistakin herkullisempaa! En vain tiedä yhtään, mitä tuo mauste mahtoi olla.. :) 

Kommentoi

Ladataan...