TÄRKEÄÄ

Kaikki mitä rakastin

Eksyin tänään jälleen yhteen Tampereen country living -tyylisistä sisustuskaupoista. Siellä oli monta söpöä purkkia ja pulloa. Monessa luki kissankokoisilla kirjaimilla BREAD tai COOKIES. Tai sitten vähän pienemmillä kirjaimilla HOT BEVERAGES. Löysin soman kupin, mutta siinä luki REGULAR CAPPUCCINO. Entä, jos olisin halunnut juoda kupista ei-tavanomaista cappuccinoa? Tai vaikka glögiä? Ahdistuin. Ei ole hyvä, jos joku on jo tehtaalla kokenut asiakseen kertoa, että tässä purkissa säilytetään sitten vain NAPPEJA.

 

Erästä BROWN SUGAR -purkkia hypistellessäni ymmärsin, että ehkä siksi vähäsen ahdistuin niistä purkeista, koska teen itse ihan samaa. Lätkin näkymättömiä, mutta ihan yhtä määritteleviä etikettejä. KORKEAKOULUOPISKELIJA, pläts. KUUKAUDEN PÄÄSTÄ 26-VUOTIAS, pläts. IHMINEN JOKA URHEILEE LIIAN VÄHÄN, pläts pläts pläts.

 

 

Osasin jo kaupassa aavistaa, että kokisin jonkin olevan epätasapainossa, jos joisin siitä regularcappuccinokupista glögiä. Ei kai siis ihmekään, jos koen suoritukseni olevan vajavainen kun en muista soittaa joka päivä, vaikka ihmissuhteessani lukee KAUKOSUHDE. Tai että otan kamalan raskaasti sen, että en tänään jaksanut kokata, vaan söin valmisravioleja. Lukeehan minussa monen muun asian ohella RUOKATOIMITTAJA. 

 

Muistatteko, kun vähän aikaa sitten kirjoitin pyrkimyksestäni opetella elämään niin, etten kasaisi asioille raskaita merkityksiä. Olemaan ottamatta kaikkea niin vakavasti. Lipua elämän läpi kevyenä, tarttua vain asioihin, joilla on aitoa merkitystä - ja niihinkin hellällä otteella, ei rystyset valkoisina puristaen?

 

No - myönnetään, se unohtui hetkeksi. Aloin jälleen keräämään itseeni ja elämääni merkityksiä magneetin lailla. Huomasin istuvani hartiat korvissa ja miettiväni asioita kuten mitä jos tää nyt onkin jotain lopullista ja kuulostikohan mun äänensävy nyt pahalta, mitä jos se nyt ajatteleekin että mä oon ihan biatch.

 

 

Toissapäivänä mieleeni muistui sananlasku, jonka opin joskus äidiltäni:

 

Tärkeintä on puutarhanhoito, eikä sekään lopulta ole kovin tärkeää.

 

Tämä voi nyt kuulostaa pahalta, mutta - minusta tuntuu, ettei elämässä juuri mikään ole lopulta kovin tärkeää. Me sanomme asioita kuten mulle on hirveen tärkeetä et meillä on keittiössä kunnolla työtasopinta-alaa tai Pekalle on hirveen tärkeetä se, et se pääsee joka päivä salille. No juu. Ehkä ne asiat ovat tärkeitä. Mutta jos ne otettaisiin pois, mitä tapahtuisi?

 

Ei varmaan yhtään mitään. Leipoisin pullaa olohuoneessa ja Pekka kävisi salilla sitten seuraavana päivänä.

 

 

Ehkä se on meidän länsimaalaisten ongelma - halu tarttua kiinni, omistaa, määritellä kaikki. Nähdä elämä varastona, joka täytetään asioilla ja ihmisillä, joihin lyödään leima TÄRKEÄÄ. Hakea elämään merkitystä (!) sillä, että antaa vähäpätöisillekin asioille suurta painoarvoa.

 

Vaikka toisin tykkäämmekin ajatella, kukaan meistä ei ole korvaamaton maailmalle. Enkä usko, että kovinkaan moni asia on korvaamaton myöskään meille. Ehkä moni meistä ottaisi isompia riskejä, uskaltaisi kokeilla uusia asioita, näkisi ja kokisi enemmän, jos emme lätkisi niin antaumuksella ympäriinsä niitä leimoja. Jos asiat ovat tärkeitä, niiden menettämistä pelkää - ja pelko, jos mikä, lannistaa.

 

Tuli tässä mieleeni se lause, jonka kuulee yleensä sellaisten ihmisten suusta, jotka ovat matkalaukku kädessä astumassa ulos ovesta:

 

Unohtukohan multa nyt jotain? No, mitä ei ole, sitä ei tarvita.

 

 

 

 

Share

Kommentit

kaisa (Ei varmistettu)

kiitos, juttusi herätti taas pinon ajatuksia!

ensinnäkin taloudessa, missä asuu mies/miehiä on hyvä että napit ovat rasiassa missä lukee nappeja. naisväelle voit sanoa, että hakisitko napin siitä vanhanroosan värisestä jugendkuvioisesta rasiasta - mutta miehelle? enempikin minua ärsyttää se, että kauniissa rasioissa on aina teksti englanniksi. meillä syödään leipää, ei breadia.
ihmisiin liimatut leimat ovat ongelma, läpsin itsekin niitä huomaamattani jokaiseen...

hymyilyttää, kun muistelee itselle tärkeitä asioita kymmenen vuotta sitten. ei, asiat eivät ole tärkeitä!
vaan minusta ihmiset ovat korvaamattomia. ehkeivät maailmalle, mutta ihmissuhteille. aina välillä joku tärkeä ihminen poistuu elämästäni, mutta ei häntä kukaan korvaa. jää vain tyhjä kohta, joskus kivistävän tyhjä. sen sijaan työelämässä kukaan ei ole korvaamaton...

ja lopuksi: on niin totta tuo, että mitä ei ole sitä ei tarvita!
siihen kun jaksaisi luottaa.

Salla (Ei varmistettu)

Loppu nauratti lujaa!

Hosuli / hosuli.blogspot.com (Ei varmistettu)

Aaaa mitä ihania ja osuvia vertauksia! Ja on ne etikettipurkit kyllä itsessäänkin vähän ärsyttäviä.

Tööt (Ei varmistettu)

Kyllä jotkut asiat ovat oikeasti korvaamattomia ja juuri me ihmiset, vaikka välillä muulta tuntuisikin. Kun menettää jonkun oikeasti tärkeän ihmisen, ymmärtää, ettei ketään korvaavaa enää koskaan tule ja jäljelle jää vain musta aukko, jonka täyttää muistoilla ja ikävällä. Ja ne eivät häviä niin kauan kuin minussa on elämää. Siksi onkin tärkeää vaalia nimenomaan ihmissuhteita puhtaan keittiön työtason sijaan.

toinen filosofi (Ei varmistettu)

Olen itse viime aikoina ollut myös suurien kysymysten äärellä, ehkä olen kaltaisesi yli-analysoija ja pohdiskelija. Ihanaa huomata, että joku muukin ahdistuu samanlaisista asioista, välillä olen jo ollut varaamassa aikaa psykologille, kun saan paniikkihäiriön ja ahdistuskohtauksen kehitettyä milloin mistäkin asiasta. Eeva, älä ikinä lopeta kirjoittamista! <3

Sentimental Journey (Ei varmistettu)

Kiitos ajatuksia ja tunteita herättävästä kirjoituksesta! Tuon äitisi opetuksen voisi melkein kirjoittaa huoneentauluksi muistuttamaan elämän todellisesta luonteesta.

sentimjourney.blogspot.com

MillaH (Ei varmistettu)

En oo varma oonko jo kehunut sua, mutta aivan ihanat hiukset sulla! Hirveän hyvin sopii sun tyyliin tollanen pitkäpolkka. :)

millamainen.blogspot.com

Maiju (Ei varmistettu)

Ihana teksti, kiitos. Auttoi mahdottoman paljon 11-tuntisen angstityöpäivän jälkeen, kun palasin kotiin ja marisin kohtuuttomasti paisuvasta to do-listasta, joka pursuilee "TÄRKEÄ!!" merkintöjä. Hetki hiljaisuudessa oloa ja havahduin jälleen siihen, että oikeastaan kaikista tärkeintä olisi ollut olla tässä ja nyt jo aiemmin. Kaikkea hyvää ja kirpakoita syyspäiviä sinulle!

Katja - www.superlussoblog.com (Ei varmistettu)

Ihania ajatuksia ja juuri oikeaan hetkeen. Kun on taas pari päivää puskenut höyryveturin lailla arkiaskareiden parissa ja vaikeroinut yön pieninä tunteina maailman kaikkia murheita, on hyvä pysähtyä hetkeksi. Oma äitini opetti itselleni seuraavan sananparren: Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus.

Kiitos kirjoituksestasi!

-Frida (Ei varmistettu)

https://www.facebook.com/#!/photo.php?v=1378237514624

Näin tämän pätkän tänään. Osui ja upposi. Pisti asiat perspektiiviin...

Hanna-Katariina / www.hannakatariina.com/blog (Ei varmistettu)

Tässä sulle vielä yksi etiketti: IHANA, pläts.

myy (Ei varmistettu)

Sä oot kyllä noin nuoreksi harvinaisen viisas!

veera (Ei varmistettu)

Mun mielestä koko nimeämistrendi on typeryyden multihuipentuma mutta joudun tunnustamaan että omistan papan työkalupakin näköisen puulootan jossa lukee "tools". Säilytän siinä meikkejäni. Tästä tekstistä tuli mieleen mun ystävä joka miettii, pohtii ja analysoi kaikkea niin paljon enemmän kuin minä ja jolle olen usein sanonut että hän miettii liikaa. Mun aivot on jatkuvasti lomalla ja hänen ei koskaan. En nyt tiedä kumpi on parempi loppujen lopuksi.....Mun on vaikee käsittää ihmisiä jotka ei osaa antaa asioiden ja elämän vaan mennä ja ajelehtia siinä mukana sitten.. Ihana tää sun blogi kun saa minutki pohtimaan!

Marjut (Ei varmistettu)

Kirjoitat Eeva tosi kivasti asioista, tämäkin juttu pisti ajattelemaan omaa ajatusmaailmaa jonniin verran :) Jatka samaan malliin!!! Ja ihanat kuvat.. niissä on aistittavat tunnelmat !

Anni (Ei varmistettu)

KIITOS.

Sini (Ei varmistettu)

Olipa hyvä kirjoitus. Voihan sitä todella leipoa pullaa olohuoneessakin. Ei kaiken tarvitse olla tiptop ja ihan oikein. Yhdellä mun tutulla lukee huoneidenkin ovien yläpuolella tyyliin "BATHROOM" ja "SWEET DREAMS". Kiva jos vaihtaakin huonejärjestystä niin kohta työhuoneessa lukee SWEET DREAMS. Tässä nyt en edes puutu siihen että kun suomea puhuu ja suomessa asuu niin miksei lue "HUUSSI". Samalla tyypillä on myös hyllyt pullollaan nimikoituja purkkeja.

mar (Ei varmistettu)

Kadehdin ystävääni, joka on sitä lipujatyyppiä, antaa vaan elämän viedä sen kummemmin murehtimatta. Kyseinen tyyppi voi skipata tänään velvollisuudet ja jäädä kotiin syömään sipsejä, tai vaikka muuttaa toiseen kaupunkiin KUN NYT TUNTUI SILTÄ. Itse stressaan ja analysoin tilannetta neuroottisena, mietin mitä nyt naapuritkin ajattelee. Velvollisuuksista luistaminen saa minut kelaamaan että ai, olen semmoinen tyyppi joka lusmuaa. Kommentoija nimeltä veera, olen juuri samanlainen kuin ystäväsi, ja sinä olet kuin minun ystäväni. Rakastan häntä, mutta sama ihminen ajaa minut toisinaan raivon partaalle mitä sitten -mentaliteetillaan. Hänen mielestään taas olen neuroottinen naikkonen, jota pitää välillä ravistella ja huutaa että herää nyt! Tätä lukiessani heräsin, ainakin hetkeksi. Kiitos Eeva!

maria (Ei varmistettu)

kiitos taas mielenkiintosesta jutusta! mä oon kans miettiny tuollasta luokittelua. Itse koen olevani onnellinen, kun en luokittele asioita mitenkään vaan annan yksinkertaisesti olla, vaikka joku saattaakin paheksua sitä.

:-)

SAM (Ei varmistettu)

Olipa hyvä postaus. Nuorempana aina kuvittelin että esimerkiksi tietty ikä määrittää ihmistä, tulee olla tietynlainen. Jos on parisuhteessa tai sinkku, täytyy toimia sen määrittämällä tavalla. Tuntuu yhä, jos toimin parisuhteessa jotenkin "sinkkumaisesti", lähinnä ympärilläolevat reagoi siihen: "Onko teillä kaikki hyvin?" On, ja juuri siksi ettei tarvitse yrittää ympätä itseään niihin parisuhteen asettamiin näkymättömiin raameihin.

Mottonani on nyt muutaman vuoden ollut U2:ta lainaten: "What you don't have, you don't need it now." Ja se toimii. Lisäksi, kuten Chisu uusimmassa Trendissä jutteli, minäkin yritän yhä useammin elää ja olla vain tässä ja nyt. Ei ole tarvetta miettiä tätä iltaa tai huomista päivää. Ennen niitä on vain tämä hetki.

Anne (Ei varmistettu)

Jee mahtavaa Eeva, kiitos jälleen. Kaikki, siis AIVAN KAIKKI, on vä-li-ai-kais-ta. Elämä jos mikä!

Satu (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus! Olen itsekkin joskus pohtinut tuota korvaamattomuutta ja sitä että aika harva meistä on korvaamaton maailmalle. Maailmanmeno ei siitä muuttuisi vaikka minua, naapurin rouvaa, työkaveria tai ikkunasta parhaillaan näkyvää kaduntallaajaa ei olisi. Tottakai se kolahtaisi läheisiin, mutta maailma pysyisi radallaan. Haluaisin että osaisin elää niin että en tekisi itselleni turhista asioista tai tavaroista mukamas tärkeitä, mutta joskus se unohtuu.. siksi aina välillä on hyvä muistuttaa itselleen mikä on oikeasti tärkeää!

Lotta http://52mekkoa.blogspot.com/ (Ei varmistettu)

Heh labelsista tuli mieleen yksi Bangkokista ostamani pussukka jossa lukee CAUTION SEX TOYS! Sisällä on kynsilakkoja (koska olen niin tylsä).

Muutoin kiitos hyvästä tekstistä, tärkeää asiaa kuten sanoit.

keskiviikon kommentoija (Ei varmistettu)

Nappiin meni - allekirjoitan joka sanan. Lukiessani päivitystä laskivat korviin nousseet hartiat alas omalle paikalleen ja päätin taas kerran itsekin olla ottamatta kaikkea niin vakavasti. Kiitos!

Julia (Ei varmistettu)

KYLLÄ.

Oon ollut samojen ajatusten äärellä. Elämä helpottuu, kun ei enää takerru asioihin niin tiukasti. Mut sit ainakin mä oon heilunut vaarallisestikin vähän sillä rajalla, ettei "mikään enää tunnu miltään." Vähän eksistentiaalista kriisiä niinku.

Miten sen tasapainon vois löytää?

Maikki (Ei varmistettu)

Kiitos Eeva taas ajatuksia herättävästä kirjoituksesta!

Puhuin juuri vähän aikaa sitten psykologiaa opiskelevan tuttavani kanssa tuosta ihmisten luokittelusta/ erilaisista rooleista. Siitä miten olemme opiskelijoita, tyttöystäviä, kohta kolmekymppisiä jne. Tuttavani huomautti, että ne ovat vain rooleja, sellaisia mitä itse luomme, tai miltä muiden silmissä saatamme näyttää. Ne eivät kuitenkaan ole sama kuin "minä". Minä itse olen pääni sisällä ja vain toimin roolieni mukaan. Roolini eivät kuitenkaan määrittele aitoa minääni, joka kuitenkin on kaikkea edellä mainittua ja paljon muuta. Koin itse ainakin tämän oivalluksen kovin vapauttavana. Minulla on oikeus olla juuri sellainen kuin huvittaa, rooleistani tai otsaani lyödyistä leimoista huolimatta.

Aurinkoista syksyä! :)

Anneli (Ei varmistettu)

Oot ihana. :)

soda__dreamer (Ei varmistettu)

Hieno kirjoitus, herätti taas kerran paljon ajatuksia. Kiitos tästä Eeva! Hienoista teksteistä tuli mieleen, että saako vielä esittää uusintatoivepostauksia?

Halusin nimittäin yhtenä päivänä lähettää ystävälleni, joka muuttaa kohta pois Turusta merkintäsi, jonka otsikko oli "Hyvästi kaupunki", sillä kukaan ei ole koskaan kirjoittanut Turusta kauniimmin. Kauhukseni kuitenkin huomasin, että sehän oli siellä vanhalla puolella ja jo lukkojen takana. Joten, jos vain on mahdollista saada kyseinen postaus uusintana (tai sen voi myös lähettää mulle sähköpostina?) niin olisin hyvin kiitollinen. :)

J (Ei varmistettu)

Tämä nyt on vähän off topic, mutta kovin hämmentävään kuvaan törmäsin. Tämän postauksen tyttö on jotenkin kasvoilta niin sinun näköinen: http://naag-notanaverageguy.blogspot.com/2011/10/toivepostaus-mun-tekema...

Kommentoi