Tärkeintä on matka, mutta joskus olisi kiva päästä perille

Ladataan...

Tässä on taas ollut vähän kiirettä. En ole ollut yli viikkoon kotona. Tänä aamuna kaivoin laukusta viimeiset puhtaat pikkarit - ehkä se on lopulta se routa, joka ajaa porsaan kotiin. Eilen kuvasin puita ja puutarhakalusteita, joilla en ehtinyt istua.

Kohtasin rajani ihmisenä uudestaan ja uudestaan. Olen lukenut niin paljon blogikirjoituksia positiivisesta psykologiasta, läsnäolon taidosta ja mielen voimasta, että taisin unohtaa, että ai niin joo, me emme voikaan aina saada kaikkea haluamaamme - siis ainakaan heti. Joskus ei riitä, että ajattelee kivoja asioita ja uskoo itseensä. Joskus täytyy tehdä myös töitä, pitkäjänteisesti ja ahkerasti, viikkoja tai vuosia.

Pakenin ankaraa todellisuutta haaveisiin. Unelmoin, että elämä olisi niin kuin sisustusohjelmat.

Menisin pois päiväksi (mitäköhän ne ihmiset tekee sillä aikaa, kun sisustussuunnittelijat häärää niiden kodeissa?). Tuottajan soitettua tulisin takaisin, avaisin silmät ja TADAA, sillä aikaa joku muu olisi tehnyt kaiken valmiiksi. Olisin juuri siellä, missä olen koko ajan halunnut olla.

No niin, tiedetään - tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka. Mutta kun en enää jaksaisi matkustaa. Haluaisin jo heittää rinkan hotellihuoneen nurkkaan ja oikaista jalkani aurinkotuolissa. Lukea matkalla aloittamani kirjan loppuun asti ja tietää, että ihan hetkeen ei tarvitse liikkua kuin korkeintaan aamupalalle.

Missä olet, Inno-Marko?

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Eeva, osuit niin naulankantaan! Tekisi mieli huudella täällä toimistossa, että "kuunnelkaa tätä, just näin, tältä musta tuntuu"! Saat pitää Inno-Markon itselläsi, tarvitsisin tänne sellaista What to do?-Markoa. Missä asua, mihin asettua, mitä haluta. Toisaalta haluaisin ihan vaan olla paikallani, mutta sitten liikkumisessakin on ne hyvät puolensa. HUOKAUS. Jos joku tulisi ja hoitaisi vain kaiken valmiiksi (ja hyvin)  mun puolesta, kiitos. 

http://nehetket.blogspot.com/

 

Aikuinen ystävä (Ei varmistettu)

Mutta matkat ja niiden suunittelu onkin juuri parasta elämässä! Kyllä se kotikin vielä valmistuu, usko pois. Eikä maailma kaadu vaikka välillä ottaa rempasta vapaapäivän tai -viikon.

Kiitos muuten kivasta blogista ja erityisen laadukkaista kuvista sekä vähäisistä kirjoitusvirheistä. ;) Olen seurannut sinua jo vuosien ajan, mutta kommentoin turhan harvoin.

Eeva Kolu

Pee, ymmärrän! Vaikka onhan se hienoa, että kaikki ei ole valmista, kaikkea ei ole päätetty, on monia vaihtoehtoja ja suuntia, joihin lähteä. Mutta JOSKUS olisi mukava katsoa ympärilleen ja todeta, että kas, tässä on jo kaikki, mitä haluan. Mutta onko se sitten se hetki, kun huomaakin olevansa kyllästynyt ja polkevansa paikallaan - heh, en tiedä!

Aikuinen ystävä, ehkä joskus, mutta tämä kaksi vuotta kestänyt matka saisi kyllä tulla edes välietappiin pikkuhiljaa :) Ja oi, kiitos kehuista!

Vierailija-Anni (Ei varmistettu)

Tuo tunne on niiin tuttu tällä hetkellä omassa elämässänikin, että voin samaistua kirjoitukseesi todella hyvin. Tosin matka on vain erilainen, mutta jokatapauksessa matkalla ollaan oltu jo hyvän aikaa ja pikkuhiljaa jonkinlaista satamaa alkaa jo odottaa. Ja kaikista tympeintä on se, että mitään varmaa satamaa ei ole tiedossa. Matka vain jatkuu ja jatkuu. Olisi edes jotain mitä odottaa.. Mutta toivottavasti siinä vaiheessa muistaa arvostaa sitä perille pääsyä kun sen aika koittaa. Muistaa välillä muistella niitä aikoja, jolloin heijaaminen alkoi kismittää... Tai sitten keksii jotain uutta, mikä ei sillä hetkellä ole hyvin :D Noei, ei pidä heittäytyä liian surkeaksi :D

Ja tuo viimeinen lause, "Missä olet, Inno-Marko?" Sitä samaa minä olen miettinyt :D Tosin jälleen vähän eri merkityksessä. Jätin koko Innon katsomisen siihen paikkaan kun televisiosta tuli viimeinen Markon luotsaama jakso. Ja edelleen se taitaa olla tuolla boksin syövereissä odottamassa, että katson sen jakson vielä uudelleen. Vetistelen vielä kerran ja sitten heitän hyvästit :D:D

Enkä tainnut innostua kirjoittamaan. Pointtini oli kuitenkin se, että tsemppiä Eeva! Täällä on moni muukin samassa veneessä - tavalla tai toisella :)

Vierailija (Ei varmistettu)

tsemppiä rempan loppuunsaattamiseen! tiedän tarkalleen miltä susta tuntuu! on vaan niin turhauttavaa odotella ja sitten kun ainakin omalla kohdalla tilanne oli se että se rempan valmistuminen ei ollut itsestä kiinni vaan miehen työpanoksesta mutta sitten tasapuolisuuden nimessä tuntui että kaikki remonttistressi kaatuikin sitten mun niskaan :) mutta kyllä se kämppä valmistuu, hyvää kannattaa odottaa :)
-mimi

tannttu (Ei varmistettu)

Jos nyt en ihan kuvitellu niin bongasin sut tänään Jumbosta! En kehannu pysäyttää, mutta kehuin heti äitille et toi yks paras bloggaaja meni ohi :D

Emma

Nyt osui. Mulla on motivaatiovalas printattuna työhuoneessa. Ei muuta. Tsemppiä muru. 

vierailija Noora (Ei varmistettu)

Tää on aivan ihana postaus, lämmin ja rehellinen. Tuli parempi mieli tähän väsyneeseen iltaan. Kiitos.

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi ETTÄ mää tykkään tästä sun blogista! Meinasin sannoo että sinusta, mutta ku en oikeesti tiiä millanen oot, niin ainakin tykkään siitä mitä, mistä ja miten kirjotat. Kiitos! :)

Vertsu (Ei varmistettu)

Moi Eeva! Luen sun blogia lähes päivittäin, kiitos mahtavista jutuista ja päivieni piristämisestä. Tuntuu, että ollaan ihan samalla aaltopituudella :) Kysymäni piti, että mitä blogeja sä itse luet? Ja missä blogeissa on kirjotettu tai kirjotetaan yleensä paljon (ja hyvin) positiivisesta psykologiasta? Se on myös sellanen aihealue, joka mua kiinnostaa erityisen paljon.

Vierailija (Ei varmistettu)

Inno-Marko on mun salilla!

Kommentoi

Ladataan...