tavoite on olla tyytyväinen

Olen taas ollut reissussa. Helsingissä satoi lunta. Se veti ryhdin matalaksi ja kevätauringosta jo uhmakkaaksi muodostuneen katseen takaisin maahan. Mietin, kuka oikein luulen olevani ja osaanko oikeastaan mitään, onko minulla tulevaisuutta muuna kuin hiipuneena lupauksena, jonka laudaturitkin jäivät ylioppilaskirjoituksissa yhteen.

 

Laahustin junaan, laukussani kolme salmiakki-Vanhaa autoa ja kaksi lehteä. Kääntelin aneemisena sivuja, en osannut tarttua mihinkään.

 

Karjaan jälkeen kaikki muuttui. Taakse jäi rapainen Uusimaa ja ikkunasta alkoi puskea maaliskuun aurinkoa niin, että hiki tuli. Ajatukseni tekivät täyskäännöksen. Minähän teen ihan mitä vaan ja ihan mitä haluan ja rakennan käsin lautalattian ja siinä tauolla perustan vaikka mini-imperiumin, saatana, sanoin (vain hiljaa mielessäni, koska vaunussa oli muitakin matkustajia).

 

En edelleenkään osannut tarttua yhteenkään juttuun, mutta jatkoin sivujen kääntelemistä, nyt nopeammin, kädet ehkä vähän vapisten. Jokaisen sivun myötä syötin itselleni suurudenhullumpia ajatuksia. Kupittaan kohdalla olin jo vakuuttunut siitä, että osaan lentää, jos vain syön riittävästi proteiinia.

 

Mietin, miksi realistisuudella tarkoitetaan Suomessa aina pessimismiä. Mä oon vaan realisti, sanoo ihminen, joka ei usko itseensä eikä kamalasti muuhunkaan.

 

Sitten päässäni alkoi soida radiohitti vuosien takaa. Täytyy olla realistinen, muttei pessimistinen. Kaivoin biisin esiin YouTubesta (kuulokkeet korvilla, koska edelleen, junassa oli muitakin matkustajia.)

 

 

Ja siis jumaliste tyypit, tässähän oikeastaan sanotaan ihan kaikki, mitä elämästä tarvitsee tietää.

 

Olisinpa ymmärtänyt sen jo vuonna 2003 enkä vain hihitellyt Jonnan push upeille.

 

 

Share

Kommentit

Petra Ilona (Ei varmistettu)

"Täytyy olla realistinen, muttei pessimistinen." Ajattelin että kuulostaapa hienolta, hyvin sanottu. Sitten scrollasin alaspäin ja melkein järkytyin kun tajusin mikä biisi on kyseessä. :D Mutta niin totta! Pitääpä kuunnella tuo pitkästä aikaa. :)

Hosuli / hosuli.blogspot.com (Ei varmistettu)

Muistan, että tykkäsin tuon biisin sanomasta vuonna 2003, mutta sitä en muistanut, että muoti oli silloin tuollaista. :D Vakavasti: mietin noita samoja juttuja aika usein. Se on kuitenkin vähän valintakysymys, että haluaako muistaa ne epäonnistumiset vai sen, miten hyvin on oikeastaan pärjännyt ja miten paljon on vielä mahdollista saavuttaa. Lukioikäisenä sitä oli niin lupaava tyyppi, ja nykyään kaikki on monimutkaisempaa. Toisaalta uskon, että lukioikäinen minä olisi ylpeä siitä, mihin olen päässyt. Miksen siis olisi nytkin. :) T. toinen freelancer

Nina (Ei varmistettu)

Kaikki me voidaan todellakin olla vaikka mitä kun tarpeeksi uskotaan. Ihanaa katsoa master chefin huippuosaajia vaikka. Ne on niin mahtavia kun laittavat osaamisensa peliin ja ovat kuitenkin jalat maassa realisteja.

Tallis (Ei varmistettu)

Kiitos, taas, tästä. Rohkaisi ja auttoi minua tämä kirjoitus jännästi. Itselläkin usko omiin kykyihin on välillä erittäin kovalla koetuksella ja kohdallani "realistisuus" todellakin tarkoittaa pessimismiä. Mutta jos ei uskalla haaveilla, niin sitten ei ainakaan saavuta mitään. On vain pakko uskaltaa uskaltaa. :)

elisaveera (Ei varmistettu)

"jonka laudaturitkin jäivät ylioppilaskirjoituksissa yhteen" ;___; kiitos, kiitos eeva tästä! toimittajan, kääntäjän ja/tai eläkepäiväkirjailijan urasta haaveileva kympintyttö on kokenut tänään epätoivoa, kun äikänopettaja epäili että eilinen turhankin filosofinen essee ei vastaa täysin tehtävänantoa ja pisteet saattavat jäädä puoleen. tämän postauksen ihana, realistinen uhmakkuus valaa tännepäinkin toivoa siitä, ettei elämä ehkä vielä loppunutkaan.

mary (Ei varmistettu)

elisaveera, muista että kirjoitukset ei ratkaise mitään vaikka mensi miten hyvin/huonosti, susta voi tulla ihan mitä vaan, oli arvosanat mitä tahansa! Ja eeva. kiitos tästä, ihana!! :)

V (Ei varmistettu)

Uh, inhosin tuota biisiä aikanaan, nkä vieläkään pystynyt kuuntelemaan sitä kokonaan :D. Mutta kirjoituksessasi oli taas niin oikea sanoma oikeaan hetkeen! Ehdin jo viettää illan itkien, kun en saanut himoitsemiani kesätyöpaikkoja, joiden haastatteluiden kuvittelin menneen tosi hyvin. Ehkä vielä joku tärppää kuitenkin.

Riikka Pulkkinen (Ei varmistettu)

Voi että, sulla on ollut tuollainen päivä Helsingissä ja arvaa mitä minä olen tehnyt tänään: kirjoittanut tätä kolmatta romaaniani ja lukenut aina välillä sun blogia. Olen nauranut, liikuttunut ja ollut että jee, just noin. Sunnuntaiaamujen kuvaukset, yhtäkkiset riehakkuus- ja toiveikkuspuuskat, odottamattomat täydelliset ateriat ja pyytämättä eteen ilmaantuneet ja ostamista vaatineet vaatteet, taas riehakkuus, toiveikkuus. Ulkopuolinen lukija voisi kuvalla sun elämää sanalla onni.
Mun elämä kuulostaa varmaan sellaiselta josta moni haaveilee. Torstaina olen lähdössä kirjamatkalle Pariisiin. En tiedä helpottaako se sua vai naurattaako, että ne samat epävarmuudet ja ruma-päivät vaivaavat minuakin. Eilen olin palaverissa se tyyppi joka ahmi kaikki tarjolla olleet persimon-hedelmät silkasta hämmennyksestä, puhuin liikaa, jälkeenpäin häpesin.
Mitä mä oikeastaan haluan sanoa? Pysy tuollaisena. jatka kirjoittamista, havainnointia, mainiona olemista. Sä oot just ihana.

Pee (Ei varmistettu)

Voi Jonna! Mistä ihmeestä toi biisi tulikin sulle mieleen? :D Muistelen kyllä pitäneeni biisistä (salaa tosin. tietysti) jo vuonna 2003, mutta sanoma sopii täysin kyllä tähän päivään ja aikaan myös. Hienosti on ennen osattu tiivistää kaikki olennainen yhteen suomi-ärränpee-kipaleeseen. Täytyykin ottaa opiksi.

Ja samalla; ihana Riikka Pulkkinen! Mahtava kommentti.

muru (Ei varmistettu)

Eeva, kiitos! Mulla on ollut viime aikoina jotenkin mieli siellä harmaan maan ja loskan tasolla, katse ja jalat laahaten oon kulkenut. Ei ole inspiroinut oikein mikään ja silti olisi niin paljon tehtävää. Päässäni oli pieni ääni, joka toisteli kaikkia laiskan ja saamattoman välimuotoja. Mutta! Sinun postauksesi pelasti minun päiväni, sain jostain asenteeni takaisin! Ja kun sinä pohdit tuota pessimistisyyttä, niin itellä tuli mieleen että toinen paha tapa on se ettei uskota kun sinua kehutaan! Ääni päässä sanoi tässä kohtaa: perkele, nyt on kyllä aika uskoa että mehän ollaan ihan mahtavia! Kaikki lähtee itsestä, kuten Jonnakin sanoi.
Kiitos Eeva, olet mahtava!

Jepp (Ei varmistettu)

Tässä kirjoituksessa oli taas viisautta. tää on yks parhaista blogeista muutenkin, joten ei ihme! keep going!!:)

Mira (Ei varmistettu)

Vau! Oon aina tiennyt Eeva että oot super ihana mutta ton Riitta Pulkkisen kommenttin takia teen susta kohta varmaan fanijulisteen seinälle näin 25 -vuotiaana :D Riitta on siis myös yksi mun tämän hetken suosikeista. Ihanaaihanaa. Optimismille!

illuusiasworld.blogspot.com

Jonna (Ei varmistettu)

Voi kuinka ihanaa kuulla, että tajusit mun biisin kaikkien näiden vuosien jälkeen. :) Se pop-imago oli aikamoinen filtteri, yli 30-kymppiset äidit tajus kuitenkin sen biisin sillon. Tai heiltä sain ainakin eniten biisin sanomasta kiitosta. :)

Mun uudelle levylle tulee liuta tästä aiheesta eri näkökulmista kirjoitettuja biisejä. Niistä ei ole vielä julkaistu kuin 1, mutta esitän kaikki muutkin mun keikalla perjantaina: https://www.facebook.com/events/342575375785078/.

Ihanaa aurinkoista kevättalvea kaikille. ;) Let's find the jewels of joy within ourselves!!! (mun uuden levyn biisistä Simple life: http://ow.ly/9DXzv )

Jonna

Ps. Eläessäni en ole koskaan käyttänyt push-uppeja. Urheiluliivejä kylläkin. ;)

Julia (Ei varmistettu)

Sun tekstit on niin ihania Eeva! Omalla kohdallani on työntäyteinen pääsykokeisiin lukukevät, lääketieteelliseen. Välillä tuntuu toivottomalta, onko mahdollista onnistua, kun on vielä niin paljon opiskelemista jäljellä fysiikan, kemian ja biologian osalta. En opiskellut näitä aineita lukiossa kovinkaan paljoa, ja nyt olen sitten itsenäisesti alkanut näitä kirjoja laskemaan läpi. "Täytyy olla realistinen, muttei pessimistinen" soveltuu hyvin näihinkin tuntemuksiin. Totta kai on mahdollisuus onnistua, kun vain ahkerasti tekee töitä unelmansa eteen! Siispä laskujen pariin :)

sokerikorppu / neljaskerroseihissia.blogspot.com (Ei varmistettu)

Pohdituttava ja ihana kirjoitus. Mun mielestä et ole enää vain lupaus vaan todeksi tullut lahjakkuus, uskon että vaikutat monien ihmisten elämään tällä hetkellä kirjoitustesi kautta.

Jännä vivahde-ero muuten, pidän itseäni hyvinkin realistisena, mutta silti peruselämänasenteeni on optimistinen.

SM (Ei varmistettu)

Mulla oli vähän aika sitten ihan samat fiilikset, mietin mihin kaikki mun ideat ja taidot oli kadonnu ja miks musta on tullut .. noh, TÄMMÖNEN. Nykykuva ei juurikaan vastaa sitä mitä ehkä joskus yläasteella ja lukiossa päässäni pohdiskelin. Mutta sitten tajusin olevani juuri ulkomailla vaihdossa ja opettelemassa uutta kieltä. Tapaamassa mahtavia ihmisiä ja kulttuureja. Tälläistä tilannetta en ikimaailmassa olisi uskaltanut edes haaveilla lukiossa! Ei saisi olla itselleen niin ankara ja aina vaatia suurempaa ja suurempaa, sillä kun pysähtyy niin huomaa että on sittenkin saavuttanut aika paljon. Ehkei juuri niitä juttuja mitä aluksi toivoi, mutta väliäkö sillä!

Idu (Ei varmistettu)

Aamen Eeva ja Jonsku! Kylläpä tämä taas herätti ja piristi. Kiitos jakamisesta!

Elina (Ei varmistettu)

Mahtava teksti jälleen kerran! Ja Riikka Pulkkisen ihana kommentti on kuin kirsikka kakun päällä :)

Eeva (Ei varmistettu)

Petra Ilona: haha, se on edelleenkin kyllä ihan tykki! :) ******* Hosuli: tosiaankin. Lukioikäinen Eeva ei ehkä arvostaisi sitä, että San Franciscon tai Lontoon sijaan istun Turussa, mutta eipä lukioikäinen Eeva kyllä tiennyt elämästä paljon mitään muutenkaan :) ********* Nina: tiäks, oon aatellu ihan samaa sitä ohjelmaa kattoessa! Niin ihanaa nähdä, kun ihmiset saa tehdä sitä, mistä tykkää ja onnistuu! ********* Tallis: totta :) Realismi ja optimismi eivät sulje toisiaan pois, mutta välillä on ihan hyvä haaveilla vähän hullujakin :) ******** Elisaveera: silläkin uhalla, että kuulostan nyt tädiltä, niin sanon, että älä huoli. En ole itse tarvinnut yo-todistusta MIHINKÄÄN, ja olen kuitenkin päässyt opiskelemaan kahteen eri yliopistoon ja saanut tehdä tosi mahtavia töitä. Ne eivät tosiaankaan määritä loppuelämääsi :) ********** Mary: juurikin näin. Kiitos itsellesi! ******* V: voi, muistan niin nuo kesätyöahdistusajat! Tsemppiä kovasti ja jos ei tänä vuonna, niin ehkä ensi vuonna :)

Eeva (Ei varmistettu)

Riikka: onpas kiva kuulla susta, siellä tammelalaiskaksiossa jäi jutut ihan kesken! Olen nimittäin heikkoina hetkinä usein miettinyt sitä, mitä sanoit siitä Karen Millenin mekosta ja ajatellut, että jos säkin ajattelet näitä ajatuksia niin on meillä muillakin toivoa. Ehkä pitäisi hävetä vähän vähemmän. Vietä ihana Pariisi ja tuo sieltä kevät mukana! *********** Pee: noista ajatuksista se putkahti, ja hyvä niin, eikös! Taidan alkaa nyt näin vuonna 2012 ihan avoimesti fanittamaan :) ********* Muru: just noin! Mä lietson teidät kaikki täällä kohta itsensäuskomishurmokseen. Hyvä te! ********* Jepp: voi kiitos sulle ihanasta kommentista :) ******** Mira: skål! Laita mieluummin Riikasta se fanijuliste :) ******* Jonna: hei vitsi, ihan kreisiä, että universumi heitti sinutkin tänne kommenttiboksiin. Kiitos siis tämän päivän hymyistä ja onnea ja menestystä uuden levyn tekoon!

Eeva (Ei varmistettu)

Julia: pääsykoekevät on vielä suht tuoreessa muistissa, joten enpä voi kuin toivottaa hurjat tsempit hurjaan koitokseen. Mutta muista, että ei kaikki ole menetetty, vaikka ei ekalla heti tärppäiskään. Ilman paineita onnistuu yleensä parhaiten! ********* Sokerikorppu: voi kiitos, ihanasti sanottu. Olen itsekin sitä mieltä, että realismi ja optimismi eivät sulje toisiaan pois, missään nimessä. Moni vain tuntuu pitävän realismia pessimismin synonyyminä, mitä se ei tietenkään ole! ********** SM: naulan kantaan. Mitäpä se teini-ikäinen minä elämästä tiesi muutenkaan! :) ******** Idu: loistavaa :) Tattis! ********* Elina: no eikös vaan ollutkin, ihana!

pilke (Ei varmistettu)

Ihanaa että muillakin on tilapäisiä kriisejä. Synkistelin juuri aamulla sitä etten ole saanut muka mitään aikaan elämässäni. Lähdin kuitenkin ulos kävelylle ja nyt sain taas inspiraation tarttua siveltimeen ja aloitin uuden maalauksen. Päivä ja taulu kerrallaan. Nyt maalatessani päädyin taas siihen lopputulokseen että ei elämässä välttämättä tarvitse saada mitään aikaiseksi. Mulle ainakin riittää se että olen just nyt onnellinen. :)

Salla / kompastelua.blogspot.com (Ei varmistettu)

Mulle tuli hurjan hyvä mieli tästä entrystä ja etenkin kommenttilaatikosta. Mahtavaa! :)

http://www.lily.fi/palsta/jenna-k (Ei varmistettu)

Mä en ole tänään edes yhtään maanisissa tiloissa ja ajattelen silti, että jos tässä joku keksii, miten lennetään, se oot Eeva sinä. Olet ihan paras ja rakas <3

AnnaS (Ei varmistettu)

Sun blogista on tullut julkkisten kokoontumispaikka, hämmentävää?

Mutta mitä piti sanomani oli, että mulla oli juurikin täysin samanlainen olo eilen. Mutta tein syväluotaavan analyysin tilanteestani. Kun aurinko paistaa on helppo olla onnellinen (äh, Olavi!), mutta niin se vaan välillä on, että synkkä taivas - synkkä mieli. Onneksi tulee kevät!

Mira (Ei varmistettu)

"Riitta Pulkkinen" Hahah. Ei varmaan pitäisi tehdä montaa asiaa samaan aikaan kun menee nimet sekaisin :D Opettajani nimi on siis Riitta ja puuhastelin koulujuttuja samaan aikaan kommenttia kirjoittaessani :D

Anne (Ei varmistettu)

Nyt oli kyllä niin ihana teksti että VOI ETTÄ! Niin se on, että mittään ei saa jos ei tekkee itestään uhrin omalle elämälleen. Minä oon kyllä sitä mieltä että on välilä tervettä luulla itestään liikoja. Se on monen hienon saavutuksen polttoaine!

Ja nyt kun muistan, vajaa pari kuukautta sitten kyselin ruokapaikkavinkkejä Tampereelta, ja hitsit, en nyt muista illallispaikan nimeä, mutta siinä oli italialaista henkeä, ja lounaalla kävimme kauppahallin ranskalaisessa keittiössä. Kiitos vinkeistä tosi paljon, oli mainioita valintoja molemmat!

reissuvihko.ajatukseni.net (Ei varmistettu)

Välillä on niitä hetkiä ku junat on vaan myöhässä ja sade pilaa kampauksen. Sitten tulee huominen jolloin junaa odottaessa huomaa että asemalaiturin välipala-automaatti myy kesän värisiä pastilleja ja sade pesee kengät. Olet ihana.

marra (Ei varmistettu)

Sun blogi on vain niin P-A-R-A-S! Rakastan tätä. Kunnon annostus Eevaa pitäisi määrätä jokaiselle heti aamuun. Koko päivä olis mahtava. Itse huolin juuri uudesta työstäni, jonka sain heti valmistuttuani, mutta ei ole ollenkaan sitä mitä haluan tällä alalla tehdä. Ja samalla haluaisin matkustaa ja nähdä maailmaa enkä istua toimistossa. Mutta hei, vielä on aikaa. Elämä on vielä vuosia jäljellä ja mä voin tehdä vielä mitä ikinä haluan! Ja hitto mulla on työ! Pitäisi muistaa ajatella useammin niitä elämän hyviä asioita eikä aina verrata itseään muihin ja miettiä mikä mulla on huonommin kuin sillä toisella. Lukioikäinen Marra olisi luultavasti hyvin ylpeä +20 v. Marrasta ja saavutuksistaan.

Katri (Ei varmistettu)

Tämän postauksen asiosta kirjoitin tuon biisin kertosäkeen päiväkirjaani ja pian myös seinälleni ja uskon siihen koko kevään pääsykoeurakan ajan. Ja jos hyvin käy, niin vielä sen jälkeenkin. Kiitos ihanasta blogista!

sanna (Ei varmistettu)

;)

Juulia (Ei varmistettu)

Tässä kirjoituksessa ja kommenttiketjussa on jotain taikaa. Upeat, ihailemani naiset uskaltavat olla pieniä ja epävarmoja, ja juuri siksi ovat entistä upeampia ja tärkeämpi ihailun kohteita. Itsekin olen nyt siellä epävarmuuden syvimmällä juurella. Kirjoitan tieteellistä artikkeliä vieraalla kielellä. Kaikki turvalliset suomenkieliset kikat on heitettävä mielestä ja kielestä ja etsittävä ihan uutta tapaa olla paperilla. Mikään työasia ei koskaan ole ollut tärkeämpi kuin tämä, siksi se pelottaakin eniten. Mutta kyllä minä uskallan, kerran tekin uskallatte.

Alain (Ei varmistettu)

I might be beating a dead horse, but thank you for potsnig this!

olowu (Ei varmistettu)

You're a real deep tihkner. Thanks for sharing.

Kommentoi