teenjuojan tunnustukset

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Minulla on synkkä salaisuus: jo vajaan kuukauden ajan olen juonut kahvia. Mutta vain silloin tällöin... eli joka päivä. Eikä siinä muuten mitään, mutta olen ehkä maailman kofeiiniherkin henkilö vastasyntyneiden vauvojen jälkeen, eikä tämä tee kovin hyvää jo valmiiksi surkealle keskittymiskyvylleni. Tätäkin kirjoittaessani luen samanaikaisesti yhtä kirjaa ja kahta nettisivua, käsittelen valokuvia, naputan äidille tekstiviestiä ja tanssin tuolilla Justin Timberlaken Future Sex/LoveSoundsin tahtiin. (Löysin tämän levyn tänään poikaystävän arkistoihin haudattuna. Kamalan hyvä, inhottavaa.)

 

Tänään tapahtui jotain maagista ja ihmeellistä: taloutemme kumpikin osapuoli oli samaan aikaan kotona. Aamulla. Ei herätyskelloa, eikä kiirettä lähteä mihinkään.

 

 

Sen kunniaksi tuo toinen teki lautasellisen ihania lohileipiä ja minä opettelin keittämään kahvia mutteripannulla. Toistaiseksi uusi kahviharrastukseni on tullut melko kalliiksi, koska meillä ei ole kahvinkeitintä, enkä ole osannut käyttää tuota mutteripannua. Olen siis vieraillut tiheään tahtiin erinäisissä turkulaisissa kahvitsemusliikkeissä. (Ei, ei se taida olla sana. Uusien sanojen keksiminen on osa uutta hyperaktiivista, kofeiinihuuruista elämäntapaani.)

 

Kahvi on parasta - tai siis oikeastaan hyvää vain - asetillisesta kahvikupista. Minulle olennainen osa kahvinjuontiseremoniaa on se kilahdus, joka kuuluu, kun kupin laskee asetille. Ilman sitä paraskaan kahvi ei maistu hyvältä. (Paitsi joskus paperikupista oikeana päivänä ja oikeassa paikassa.) Ei kahvia mukista minulle, kiitos.

 

 

Siinä on etunsa, ettei ole vielä täysin kofeiinikoukussa: pystyy vielä kieltäytymään kahvista, joka ei täytä omia standardeja. Täytynee rajoittaa tätä harrastusta ennen kuin ryystän vieroitusoireissani puolen litran mukista jotain kitkerää sumppia. 

 

 (Koska kysytte kumminkin, niin nuo leivät syntyvät lapsellisen helposti. Valmista lämminsavulohta haarukalla sörsselssöniksi, sekoitetaan silputtua sipulia, ruohosipulia, suolaa, pippuria, sitruunamehua ja purkki ranskankermaa.)

 

 

 

Share

Kommentit

Tiina - Fanni & Kaneli (Ei varmistettu)

Aivan mielettömän ihana poustaus! Kahvi oikeasta kahvikupista on tosiaan mukia parempaa. Ja kuvat taas kerran ihastuttavat. Mukavaa viikonloppua!

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Tiina - voi kiitos! Ja ihanaa, että joku ymmärtää tätä kahvikuppiasiaa - kovin suuri enemmistö tuntuu olevan tuo mukikansa.

anna/walkwithhellogoodbye.glogspot.com (Ei varmistettu)

hih.. kuulun siihen ihmisryhmään, joka on koko ajan lopettamassa kahvin juontia ja juo vähintään sen yhden kupin ja kovassa kiireessä voi mennä lähemmäs neljä kuppia.. miun kahvikuppi on usein taika-muki, joka vetää neljä desiä. kerran join niitä kaks melkein putkeen ja olin niin sekaisin etten toivottavasti toista tuota virhettä ikinä.
Oon kyllä myös kahvisnobi. en oikein tykkää mummon suodatinkahvista, ja äiti tekee pannukahvia, mut ehkä maailman laihinta. mie kun juon yleensä viidennen asteen paahtoa ja keittelen sitä juurikin mutterikeittimellä.. ja maitohan pitää lämmittää..

inari (Ei varmistettu)

ihana sana, kahvitsemusliike<3otan kyllä ton käyttöön...

Elina (Ei varmistettu)

Ennenkuin täysin kahvistut (tosin kun Turussa on niin onhan Café Artissa pakko käydä harva-se-päivä, on se kahvi siellä niin hyvää), niin poikkea uudessa teehuoneessa Aninkaistenkadulla. Jadepisarassa saa hyvää kiinalaista teetä gongfu-haudutuksella. Palvelussa ja toiminnassa on vielä kehittämisen varaa, mutta tee on hyvää :)

Nälkäinen (Ei varmistettu)

Nuhanenäisenä tein taas kattilallisen flunssantappajakeittoa ja yritin googlettaa edesmeneen Voisilmäpeliä-blogin myslipatukoita, mutta kappas! Eipä sinne enää niin vaan mennäkään :/ Oi koska saamme taas lukea LISÄÄ RUUASTA? Ei mikään muu blogi keskity ruuan lisäksi myös tunnelmiin ja tartu niihin pieniin hetkiin;)

Riikka (Ei varmistettu)

Ihana Eeva! :)

-Arrkku (Ei varmistettu)

millä sää oikeen kuvaat? noi kuvat on aivan ihania !

littlepet (Ei varmistettu)

Äh, tunnistin itteni vähän liian hyvin tuosta "ryystää vieroitusoireissaan puolen litran mukista kitkerää sumppia"... Joka aamunen traditio :( Ei pysty heräämään ilman, ja harvemmin aikaa kauniille kupeille, soijamaidon vaahdottamiselle ja kiirettömälle kahvihetkelle,

Marianna (Ei varmistettu)

Pidä varasi tyttökulta! Minä aloitin kahvin juomisen n. 25-vuotiaana samoin, kuin sinä; kahvia vain harvoin ja nautiskellen. Olen myös todella herkkä kofeiinille. Vuosi sitten aloin juoda kahvia ihan tosissaan, koska uuden työpaikan kahvijengi oli niin hauskaa. Kuppi (siis pieni kahvikupillinen) pahaa Juhla mokkaa tasan kello yhdeksältä ja kahdelta. Kahvi oli kamalaa mutta kyllä siihen kofeiiniherkkä koukuttui ihan täysin. Sitten työtilanteeni muuttui niin, etten aina saanutkaan kahvia noihin aikoihin ja sain välittömästi riesakseni karmeat vieroitusoireet. Päätä särki ihan jatkuvasti. Viimein pari viikkoa sitten päätin, että tälle riippuvuudella on tultava loppu ja tein kunnon detoxin. Olin kauhean huonovointinen kolme päivää mutta nyt tuntuu ihanan vapaalta. Keskityn taas juomaan kahvia vain ja ainoastaan, jos se on todella hyvää. Joten pidä varasi ja nauti kohtuudella! :)

Eeva (Ei varmistettu)

Anna - kyllä, maito pitää lämmittää, kiitos kun toit tämän esille! Ostin meille eilen sellaisen huippukätevän pienen teräskannun, jonka voi sellaisenaan iskeä liedelle mutteripannun jälkilämpöön. Maidosta tulee hetkessä just sopivaa, eikä tarvitse puleerata erillisten kasareiden kanssa :) *********** Inari: eipä sit muuta kuin itseä kahvitsemaan :) ********** Elina: kiitos vinkistä! Täytyy käydä siellä. Tosin toisella puolella katua on myös houkutteleva Café Voltaire hervottomine ranskalaisine maitokahveineen... :D ********** Nälkäinen: toivottavasti pian! Odotan itse seuraavaa ruokablogiani varmasti enemmän kuin yksikään lukija! ************ Riikka: ihana olet itse! ********* Arrkku: voi kiitos! Mulla on ihan tuollainen Canonin hyvä peruskamera, 550D. ********* Littlepet: taidan olla kovaa vauhtia matkalla tuohon, sillä yhtenä päivänä ostin marketista sellaisen kammottavan valmiin Starbucks-kahvijuoman.... apua. ****Marianna: auts! Toimikoot tarinva minulle varoittavana esimerkkinä.

aleksia (Ei varmistettu)

Ihania kuvia - vakuutuin vihdoin siitä, että tuon sarjan kupit on saatava. Tuo kuviointi vaan valloitti saman tien kun sen näin. Oletko itse kerännyt niitä paljonkin?

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Aleksia: meillä on ainoastaan nuo kaksi. Tarkoituksena olisi joskus täydennellä varastoja vielä neljällä, mutta varmaan pikku hiljaa, jos löytyisi vaikkapa tarjouksesta. Kerralla aika iso rahallinen satsaus, jos ostaa kuusi asettia ja kuppia!

Nna (Hampaat irvessä) (Ei varmistettu)

Paitsi että se asetti on tärkeä, myös kupin koko on olennaista. Monta pientä kupillista maistuu paremmalle kuin yksi valtava kolpakollinen. Tee- ja kahvikupit ovat erikseen!

Karoliiiina (Ei varmistettu)

Ihanannäköisiä nuo lohileivät! vesi herahti kielelle...

suvi (Ei varmistettu)

Noista lohileivistä... Ajattelin väkertää jotain tuollaista uudenvuoden juhlintoihin, mutta mitä muuta päällystä suosittelisit kuin kalaa (osa on allergisia sille, enkä jaksaisi väsätä eri vaihtoehtoja)?

Kommentoi

Ladataan...