Terkkusii Turkkusest

Ladataan...

Taisi olla J. Karjalainen kun lauloi että taas kun mennään Turkkuseen, kaadetaan viinaa kurkkuseen, on kaikki niin kuin ennenkin.

No Jii, kaikki oli Turussa kuten ennenkin ja silti, toista lauluniekkaa mukaillakseni, nothing was the same.

Lempikahvilan (se on Café Art, tiedoksi kyselleille) pullakahvit olivat ihan samanlaiset kuin ennenkin.

Turkulainen optimismi oli tallella. Kuvassa siitä yksi osoitus.

Tämä sen sijaan ei ollut kuten ennenkin: uusi silta vie jalankulkijat Aurajoen yli.

Tosin osoitus turkulaisesta optimismista tuokin - hei, mulla on idea, tehdään silta lasista! Arvatkaa, kuinka moni noista laiseista oli jo potkittu säröille. (Varmaan tamperelaiset asialla.)

Karu Izakaya - oli kaikki niin kuin ennenkin, eli helvetin hyvää. 

Viinaakaan en kaatanut kurkkuseen, vaikka osallistuin sentään venäläistyylisiin blini-iltamiin. Jotain olen oppinut edellisiltä vuosilta.

Tämä tyyppi oli ihan ennallaan. Toivottavasti se ei ikinä muutu. 

Kotona näytti melkein samalta, mitä nyt kylppäri oli omituisen tyhjä (ja siisti!) ilman meikäläisen purkkikaaosta.

Koti ei kuitenkaan tuntunut yhtään samalta. Äsken Helsinkiin saapuessani hiffasin miksi: mun koti on nyt täällä. Eikä se tuntunut yhtään haikealta, vaan maailman luonnollisimmalta asialta. 

Jonain päivänä kotini on ehkä taas tuolla, tai sitten jossain ihan muualla. Mutta nyt se on täällä. Ja näin on hyvä.

Share
Ladataan...

Kommentit

annakarin
Anna Karin

Jotenkin alkoi itkettämään, en edes tiedä miksi. Ehkä se oli Karjalaisen Jukka, ehkä tuo tyyppi, joka ei ole yhtään muuttunut. Tai sanat: "näin on hyvä". Mutta se oli hyvä itku.

Nuunu (Ei varmistettu)

Ihana suloisen haikea ja kaunis postaus. Rakastan omaan kotikaupunkiini uudelleen ja uudelleen kun luen näitä sun tekstejä siitä. <3

Mikko_ (Ei varmistettu) http://www.olivialehti.fi/private-blend/

Tuttuja kulmia viikonlopulta. Pääsin nauttimaan peräti kahdeksi yöksi ihanasta Turusta mahtavassa seurassa. Parhautta!

wikke
Luukkuja

kyllä on nättejä kuvia taas!

ninieni (Ei varmistettu) http://elintasokulkuri.blogspot.fi/

Ihanaa, että koti on löytynyt Helsingistä! Muutin itsekin väliaikaisesti Helsinkiin puoli vuotta sitten, ja vaikka täällä asuminen töiden puolesta jatkui taas puolella vuodella, on asumistilanne edelleen väliaikainen: koti ja kaverit ovat Jyväskylässä, minä vaatteineni ja muutamine tavaroineni kimppakämpässä Helsingissä. Voi kuinka haaveilen pienestä yksiöstä, jota voisin kodiksi kutsua! Kalustettu huone kohta-eläkeikäisen tädin asunnossa kera tädin ja toisen kämppiksen, yksi hylly kylppärissä ja toinen keittiössä, eivät oikein vastaa kuvausta omasta kodista, vaikka se pitkälti onkin vain asennekysymys.

anonyymi (Ei varmistettu)

Anteeksi, jos mennään liian henkilökohtaiselle tasolle. Joka tapauksessa, hehkutin sua terapeutilleni viime viikolla. Kärsin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä ja suurin pelkoni on kiinnittäytyä mihinkään, valita omaa elämänpiiriä ystävineen, asuinpaikkoineen ja kumppaneineen. Sun esimerkki siitä, että "koti" on suhteellinen käsite, on antanut mulle voimaa ihan sikana. Että on mahdollista remontoida itselleen täydellinen kotipesä mutta silti sinne ei tarvitse kahliutua patteriin 60 vuodeksi. Kiitos ja ihanaa kevättä! :)

kiira2 (Ei varmistettu)

OMG! Kuinka ihana!!! Tsemppiä, äläkä ikinä kahliudu patteriin. Sydän!

Eeva Kolu

Kiitos sulle ihanasta kommentista :) Sitä mää yritän aina sanoa kaikille, että asiat voi aina valita uudestaan. En tiedä miksi meillä ihmisillä on sellainen hassu taipumus ajatella, että pitkäkestoisuus (tai ikuisuus, huoh) on jotenkin itsearvoisen hienoa. Eikä ole. Elämän eläminen ja siitä nauttiminen on, ja joskus se tarkoittaa sitä, että päästää irti niistä jutuista, jotka on joskus valinnut. En esimerkiksi itse koe hävinneeni mitään, vaikka en asunut kymmentä vuotta vaivalla remontoidussa kodissa. Päinvastoin, sain asua siinä kaksi ihanaa vuotta, ja nyt mulla on sitten uudet ihanat jutut, joista nautin. Kaikkea hyvää ja valoa kevääseen toivoo eräs saman diagnoosin aikoinaan saanut!

K__ (Ei varmistettu)

Samaa mieltä olen minäkin kuin kommenttiisi vastannut "kiira2"- nimimerkki; älä missään nimessä ajattele, että ihmisen pitäisi kahlehtia itsensä johonkin loppelämäkseen. Elämässä kuitenkin tulee muutoksia ja mikään ei kuitenkaan ole varmaa. Tietysti on erilaisia elämäntilanteita ja esim. ammattikin vaikuttaa(esim. vaikka sairaanhoitajan voi olla helpompi löytää töitä vähän mistä kaupungista tahansa, kun taas esim. toimittajan täytyy muuttaa työn perässä...) Tuo nyt oli vain ihan tuollainen konkreettinen esimerkki.

Haluaisin kuitenkin, että muistat sen, että itseänsä ei kannata missään nimessä verrata muihin. Tiedän, tuo on huono neuvo, koska väkisinkin sitä tekee, mutta muista, että ainoa ihminen, jolle olet mistään vastuussa, olet sinä itse. (Toki sitten, jos ihmisellä on perhettä, niin lapset ovat etusijalla yms.). Tuo vertailu on aika turhaa, koska ihmiset ovat niin erilaisia; joku löytää paikkansa parikymppisenä ja toinen etsii itseään läpi koko elämänsä, toki on aina hienoa, jos löytää varmuuden ainakin jostain asiasta, niin itsensä kanssa on helpompi elää. Mutta ahdistuksenkin kanssa oppii elämään ja sillä on tapana helpottaa.

YouTubessa on sellainen "Wear Sunscreen"- pätkä, jossa sanotaan, että: "Don’t waste your time on jealousy; sometimes you’re ahead, sometimes you’re behind…the race is long, and in the end, it’s only with
yourself." "Maybe you’ll marry, maybe you won’t, maybe you’ll have children, maybe you won’t, maybe you’ll divorce at 40, maybe you’ll dance the funky chicken on your 75th wedding anniversary…what ever you do, don’t congratulate yourself too much or berate yourself either – your choices are half chance, so are everybody else’s." Linkki: http://www.youtube.com/watch?v=xfq_A8nXMsQ

Muuten, Tua Harnon kirjassa "Ne jotka jäävät", on käsitelty vähän samoja asioita, siis niitä lähtemisiä ja jäämisiä ja ahdistumisia....

Tsemppiä kovasti ja hyvää kevättä!! :)

minä-tässä-hei
A modo mio

Ihana postaus Eeva! Annat sanoillasi voimia tähän turkulaiselämään, vaikka haluaisinkin oikeastaan olla ihan toisella puolella maapalloa.

Vierailija Kate (Ei varmistettu)

Epistä, ei voi laittaa kuvaa kirjasta, jos ei kerro, mikä kirja siinä on. Jää vaivaamaan!! :)

Eeva Kolu

Hehee! no just nyt mä luen Paula McLainin Nuoruutemme Pariisia :)

ike (Ei varmistettu)

Oothan (tietty) lukenut Hemingwayn A Moveable Feastin? (Se taitaa olla suomeksi juuri Nuoruuteni Pariisi)

Vierailija Kate (Ei varmistettu)

Helpotti, kiitos.

Minnielle (Ei varmistettu) http://minnielle.blogspot.fi

Kuulostaa todella tutulta. Tuolta minusta tuntui esimerkiksi silloin, kun kävin ensimmäistä kertaa vanhempieni luona muutettuani pois. Kaikki oli entisellään, mutta mikään ei tuntunut enää samalta, koska olin siellä vain vieraana. Se oli outoa ja haikeaa. Sittemmin olen muuttanut niin monesti, että olen jo tottunut siihen tiettyyn haikeuteen. Koti on kuitenkin lopulta siellä, missä sydämeni on.

I May Say (Ei varmistettu)

Olemme juuri myyneet (tai oikeastaan hyväksyimme ostotarjouksen) oman rakkaudella remontoidun asunnon ja etsimme uutta.
Vietin useita unettomia öitä, kun ahdisti muutto omasta kodista. Nyt olen asian kanssa jo sujut, etenkin kun edessä on muutto 120 m2 asuntoon, jossa on sauna, oma piha ja takka, vierashuone jne jne. Mutta koti on koti, vaikkakin kerrostalokolmio!

Kaisuli (Ei varmistettu)

Mistä olet löytänyt sohvalla olevan kolmioviltin?

Eeva Kolu

Heippa, merkki on Tina Ratzer ja ostin Finnish Design Shopista :)

piilo (Ei varmistettu)

Odotan jo, että löydät Helsingistä lempikahvilasi. Jotenkin on sellainen tunne, että meillä voisi olla yhteinen kahvilamaku, ja koska en itse ole vielä "sitä oikeaa" löytänyt, odotan että kahvilavainusi löytää täydellisen paikan. (Kas näin toimii ongelmien ulkoistaminen...) :)

Marski (Ei varmistettu)

Voin todella lämpimästi suositella Puu-Vallilassa sijaitsevaa Helsingin Paahtimon kahvilaa. Aivan ihana ja kertaheitolla ykköseksi!

Eeva Kolu

Lupaan raportoida!

Laura Katariina (Ei varmistettu)

Kuppi & Muffini Kalevankadulla!

Eeva Kolu

KIITOS kaikille kommenteista ja kivaa uutta viikkoa! xxx

annuu (Ei varmistettu)

Olen vähän pihalla.. siis oletteko te eronneet vai ette? :o

Eeva Kolu

Mäkin oon pihalla. Aika näyttää!

Vierailija (Ei varmistettu)

Samoin!

itäsuolainen (Ei varmistettu)

hei, anteeksi typeryyteni, mutta miten se silta on lasia? ja missä se on? jos menen joskus Turkuun, niin haluan nähdä sellaisen :-)

Eeva Kolu

Nuo sillan kaiteet on lasia :) Silta löytyy ihan keskustasta, siitä pääkirjaston nurkilta.

pirkanmaalainen (Ei varmistettu)

En ole turkulainen, mutta tiirailin tuota kuvaa ja googlettelin asiaa, niin tulin siihen tulokseen, että kysessä on Kirjastosilta ja siitä sanottiin näin: "Kaide muodostuu puisen yläjohteen ja reunapalkin väliin kiinnitetyistä lasisäleistä."
Wikipediasta löytyi sillan koordinaatit ainakin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjastosilta
Lainaus täältä:http://www.uusisuomi.fi/elama-ja-tyyli/65988-suomalaisinsinoorien-taidon...

Eksyksissä (Ei varmistettu)

Voi itku! Ku on kotoisin tuosta ihanasta kaupungista, nyt aivan muualla ja parisuhdekriisin keskellä, tää osu ja uppos.. Kommenttiboksin elämänviisaudet siitä, ettei minkään tarvitse olla niin lopullista, uppos vielä syvemmälle. Tällasessa elämäntilanteessa voi ahdistua kaikennäkösestä suunnitellusta ja mahdollisesti menetetystä, mut se ei varsinaisesti auta. On paljon parempi oppia, et elämää ei aina voi hallita, mut siitä voi silti nauttia. Sit pitää vaan orientoitua uudelleen ja jatkaa elämää toisella tavalla. Oon myös tajunnut kuin paljon ja turhaan ihmiset miettii, mitä pitäis tehdä ja mitä muut ajattelee. Kaikki ois varmasti onnellisempia, jos tekis useemmin niinku itestä hyvältä tuntuu eikä aina miettis, mitä naapuri ajattelee.

Eeva Kolu

Just näin! Sanoisin, että olet tehnyt loisto-oivalluksia, joiden perusteella elämäsi tulee olemaan parempaa ja kivempaa ja helpompaa :)

my view

Eeva, tyylisi kirjoittaa ja ajatella on niin hienoa, jollain tavalla niin lohduttavaa. Onneksi luin myös kommentit. Näitä samoja juttuja jouduin itsekin pari vuotta sitten  kohtaamaan eikä se helppoa ollut mutta nyt taidan olla onnellisempi kuin koskaan. Mulla ei yleensä kirjavinkkejä ole mutta tämä kannattaa lukea, eckhart tolleen läsnäolon voima :) kiva että viihdyt helsingissä mutta on turku kyllä ihana kaupunki!

Annita (ei kirjautunut) (Ei varmistettu)

Ihan pakko oli nyt munkin tulla tänne kommentoimaan, että IHANAA! Muuta en sitten osaakaan sanoa. Tai ehkä sen, että mahtavaa että kirjoitat julkisesti :)

Kommentoi

Ladataan...