Terveisiä Jyllannista

No nyt on sitten oltu ETELÄNMATKALLA.

Ja kyllä kuulkaa tuntuukin siltä. Aarhusissa oli parhaina päivinä seitsemän astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Näin hämmästyttävän monet shortsit ja jopa yhdet sandaalit. No, se oli ehkä vähän liioittelua jopa pohjoismaalaisille.

Aarhus oli paljon kokoaan suuremman tuntuinen kaupunki - ehkä siksi, että keskustassa oli huikean paljon kivoja kauppoja, ravintoloita ja kahviloita. Juuri kun ajatteli, että no nyt tämä kaupunki on nähty, jostain ilmestyikin vielä yksi kaunis katu tai naapurusto.

Mutta älkää nyt käsittäkö väärin - on se pieni. Kaikkialle voi kävellä. Mutta miksi kävellä, kun voi pyöräillä, tuumaisi tanskalainen.

Tanskassa kannattaa ehdottomasti syödä simpukoita. Huikean paljon parempia kuin Suomessa - kenties siksi, että Tanskassa ne tulevat ihan tuosta läheltä.

Tämän hurmaavan, ranskalaistyyppistä ruokaa tarjoilevan delin nimi on Oli Nico. Suosittelen. Valtava lautasellinen simpukoita ja tötteröllinen jumalaisia kotitekoisia ranskiksia rakuunamajoneesilla kustansi 60 kruunua.

Simpukoiden lisäksi muita must-juttuja Aarhusissa: Aros-taidemuseo.

Jotenkin Tanskan kuninkaallisiin liittyvään näyttelyyn oli niin iso jono, että ovelle tarvittiin portsari. Me skippasimme sen suosiolla ja kävimme ihmettelemässä Tal R:n näyttelyn (ihana!) ja tietysti tuota valtavaa pikkupoikaa museon alakerrassa.

Aarhusin keskustassa ei voi kävellä kovin montaa metriä ilman, että törmää kahvilaan, johon tekee mieli piipahtaa. Tässä mielessä ette siis ehkä oikeastaan kaipaa vinkkejäni.

Mainittakoon nyt kuitenkin vaikka tämä pyörryttävän trendikäs mutta samalla harmonisen rauhoittava La Cabra, jossa kahvi on hifisteltyä ja huonekalut tanskalaista vintagea (ja MINIkokoisia - tervetuloa leikkimään Liisaa ihmemaassa ja tuntemaan itsesi jättiläiseksi teekuppi kädessä).

Ihania ravintoloitakin riittää niin paljon, ettette te mitään vinkkejä tarvitse. Mikä on sikäli hyväkin, että suurin osa paikoista ei mitenkään erityisesti mainosta nimiään, joten minulla ei ole hajuakaan missä oikeastaan söin. Silmät vaan auki ja sisään. 

Tämä nimenomainen ravintola tunnettiin "sinä kulmapaikkana, jonka seinässä kasvaa hirveesti murattia". En muista tämänkään paikan nimeä tai osoitetta, mutta muistan että siellä oli baarimikko, jolla oli kauniin kiharat hiukset, tarjoilija, joka ei millään pystynyt ymmärtämään sitruunaviipaleen tarkoitusta soodavesilasissa ja yksi mies, joka näytti ihan nuorelta Mr. Bigiltä.

Niin ja gourmet-hodareita. Gourmet-hodarit olivat Aarhusissa kova juttu. Muita ruokatrendejä: omena, juuriselleri, vesikrassi, pulled pork. Aika samoja juttuja siis kuin meilläkin.

Jos matkustat Tanskaan, jätä kaikki hiilihydraattitietoisuus kotiin. Ehkä missään maailmassa ei ole yhtä hyvää leipää kuin Tanskassa. Valinnanvaraa riittää ja himottavia leipomoja on joka kulmassa. Syö leipää. Paljon.

Kaikki mitä sanotaan tanskalaisista ja lenkkareista on totta. Parin päivän jälkeen luovutin ja vaihdoin korkkarini kaverini Adidaksiin.

(Myös kaikki muu, mitä sanotaan tanskalaisten pukeutumisesta on totta. Kyllä, kaikilla on harmonisesti musta-harmaa asu, kaapumainen takki, hyvä tukka ja minimalistisen tyylikäs mutta käytännöllinen tyyli. Kaikki ovat kauniita ja kaikki näyttävät tismalleen samalta.)

 

Kaiken kaikkiaan Aarhus oli kiva pieni kaupunki, jossa kaikki oli kertakaikkisen kaunista ja miellyttävää. Ehkä jopa liiankin miellyttävää, tuumasimme suomalais-uusiseelantilaisessa seurueessamme. Kenties tästä syystä en rakastunut kaupunkiin, vaikka siellä oli kivaa: sain syödä hyvin, istua kahviloissa, ihailla kauniita rakennuksia, tanssia räppiä aamuyöhön asti, juoda mojitoja ja kävellä huikean hurmaavissa naapurustoissa.

Neljän päivän jälkeen aloin jo vähän toivoa, että näkisin edes yhden hipin. Tai punkkarin. Tai ruman ihmisen. Tai vaikka etnisen ravintolan.

Kävelin pari korttelia Helsingissä ja näin kaikki neljä. Kiva olla kotona.

Share

Kommentit

Oili / Ajatuksia Saksasta (Ei varmistettu) http://ajatuksiasaksasta.blogspot.com

Kuulostaa oikein sympaattiselta pikalomalta! Hyvää seuraa, herkullista ruokaa ja kertakaikkiaan hieman liian ihana/sliipattu/täydellinen ympäristö. Eikös se ole oikeastaan täydellinen kombo: niistä muutamasta päivästä nauttii, mutta kotiinkin on kivaa tulla. Johan tässä tuli itsellekin tarve päästä taas Tanskaan.

Eeva Kolu

Pikalomaksi just passeli, pidemmällä reissulla olis saattanut jo käydä tylsäksi :)

Mrs. K.

No olipa ihania kuvia, melkein liian täydellisiä. Vaikka kyllä sekin mulle sopisi;)

Eeva Kolu

Kiitos! :)

Voipulla (Ei varmistettu)

Ne lenkkarit, ne lenkkarit!

Ai että rakastan noita Tanskan lippuja, kun niitä on siä joka puolella! Voisiko vastaavaa kuvitella Suomeen? Ilman viboja kiitos-paidoista ja Leijona-koruista, luulenpa että ei. Oon monesti miettinyt, että se on sääli, koska Suomen lippu on kuitenkin tosi kaunis ja tykkään tästä meidän Suomesta eri paljon - mulla siihen liittyy vain vähän vähemmän patrioottista paatosta ja sodan ihannointia. Kuin ihanaa ois, jos täälläkin söpöissä taloissa sijaitsevien söpöjen kahviloiden ovenpielissä heiluis pikku Suomen lippuset? Oltais isänmaallisia sillai ilon kautta. :)

Tietty sitten tarvittaisiin niitä söpöjä talojakin, ja niitä harvemmasta tän maan kylästä löytyy listattavaksi asti...

Eeva Kolu

Joo, liput on söpöjä! Tosin onhan tanskalaisessakin nationalismissa ne omat ongelmansa, en tiedä kuinka söpöä on esim. se että maassa on yhdet maailman tiukimpiin kuuluvat maahanmuuttolait ja kuinka paljon nuo kaikkialla viuhuvat liput sitten kertovat omalla tavallaan siitä mentaliteetista. Mutta siis juu, graafisestihan meillä on upeat liput, voisi niitä enemmänkin esitellä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

tule Eeva Kööpenhaminaan, täällä näkee noiden täydellisten tanskalaisten lisäksi kaikkea tekstissäsi mainitsemaa ja kaipaamaa sekä lisäksi adidas-nappiverkkari-teinimutseja, grönlantilaisia alkoholisteja ja piippua polttavia setiä. Mun on vaikea uskoa, että just sä voisit olla pitämättä Kööpenhaminasta!

Eeva Kolu

Joo, Köpis täytyy ehdottomasti vielä nähdä! Tällä reissulla en ehtinyt kuin lentokentälle :)

Sukka
Tyylitaiturit

Mä oon kyllä niin eri mieltä! Köpisläiset on vielä enemmän samasta muotista kuin aarhusilaiset.

Daara (Ei varmistettu)

Onko rumia ihmisiä olemassa?

Eeva Kolu

Ehkä ei kannata ottaa noin vakavasti ihan jokaista heittoa :)

Retu (Ei varmistettu) http://valkoisentalonreetta.blogspot.fi

Huippua! Kiitos tästä. Rakastan meinaan Tanskaa, ja kaikkea siellä! Paitsi kieltä, HYI… Täytyypä katsastaa tää mesta.

Eeva Kolu

:D Pakko sanoa, että tanskan kieli ei kuulu myöskään mun "TOP 5 kauneimmat kielet" -listalle :)

Laura R. (Ei varmistettu) http://lauraletsgo.blogspot.com

Ihanan tunnelmallisia kuvia, niin kuin sulla aina on. Alkoi tehdä mieli Tanskaan. Oon viimeks käynyt siellä polvenkorkuisena, eikä siitä reissusta ole tallentunut kovalevylle paljonkaan muistikuvia. Jahka täältä maailmalta palaudutaan, voisikin alkaa suunnittelemaan vaikka pidennettyä viikonloppua tuonne! Kiitos inspiraatiosta :)

Ninneri (Ei varmistettu)

Oon ihmetelly tota tyylijuttua itekin: täällä tuntuu kaikki nuoret aikuiset olevan tyylillisesti hyvinkin samasta puusta veistetty. Toisaalta, onpahan helpompi erottua muista kun on kylän ainoa (tai ainakin suht harvinainen) pin-up mekkotyttö :)
Ihania kuvia, ja näytti sääkin suosineen! Täytyykin käydä siellä kulmapaikassa jonka seinässä on murattia, viime kerrasta on ihan liian pitkä aika. Mitä täällä turhaan paikkojen nimiä opetteleen kun kaikki tietää kuitenkin mistä lafkasta on kyse :D

Hetukka (Ei varmistettu)

Ihana postaus! Nyt tekee mieli itekii ottaa äkkilähtö Tanskaan :D

kea (Ei varmistettu)

Vietin viime syksyn Köpiksessä ja välillä ainakin itselle tuli tanskassa jokseenkin omituisen alipukeutunut olo, vaikka samoissa vaatteissa Suomessa en huomaisi mitään. Siitäkin huolimatta, että toisella oli nimenomaan ne tennarit ja collegehousut jalassa :D

Kommentoi