terveisiä sohvalta

Nukuin tänään spontaanit päiväunet (spontaanit tarkoittaen sitä, että nukahdin vahingossa kesken kirjoittamisen). Kun puoli tuntia myöhemmin heräsin, oli pimeää. Siis oikeasti pimeää. Tiedättekö, sillä tavalla, jonka olemassaolon unohtaa kesällä. Osaa ehkä huikata kaverille joskus elokuisena iltana, että siis mä en kestä, kohta on taas ihan pimeetä.

 

Mutta ei sitä oikeasti muista. Ennen kuin sitten tällaisena iltana, kun katsoo ikkunasta ulos ja maisema näyttää siltä, kuin joku olisi sullonut sen mustaan jätesäkkiin. Yhtäkkiä jokin lihasmuistissa aktivoituu ja sitä muistaa liiankin elävästi, millaista on odottaa bussia sormet kohmeessa villakangastakissa hytisten.

 

Myönnän - minuun iski hetkellinen epätoivo. Saatoin jopa selailla kaukolentoja tai miettiä, voisinko minäkin nukkua talven yli, jos vain söisin tarpeeksi havunneulasia.

 

 

Mutta sitten läpsäisin itseäni (vain vertauskuvallisesti). Mitä järkeä nukkua talven yli, kun sen voi käyttää hautautuneena vakosamettisohvan upottavimpaan nurkkaan, kuunnellen Django Reinhardtia ja keittämällä joka ilta pannullisen teetä?

 

 

Täällä siis olen iltani viettänyt, sohvannurkassa. Oikein mukavat oltavat. Karkkipurkki sulostuttaa yhä eloani - hitsi että se olikin hyvä ostos... Poltan virallista kylmien ja pimeiden iltojen kynttilääni, se on Byredon Ambre Japonais. Jos tumma sametti tuoksuisi joltain, se tuoksuisi tältä.

 

 

 

Olen tänään lueskellut Andrew O'Haganin kirjaa Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe. Se kertoo Marilynin viimeisistä vuosista Marilynin koiran silmin. Kuulostaa ehkä vähän pöljältä, muttei oikeastaan ole sitä. Olen vasta sivulla satajotain, mutta voin jo nyt kertoa, että tämä ei ole mikään aivoton hömppäkirja, eikä Marilynin hahmo ole yksiulotteinen kiiltokuva. Minulle tulee tästä vähän mieleen Muriel Barberyn teokset. O'Haganin kirja on kerronnaltaan suoraviivaisempaa, mutta siinä on samaa filosofisuutta kuin Barberyn kirjoissa - sekä hyvässä että ärsyttävässä.

 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - nyt oikaisen verkkareiden ja villasukkien (jep, kesä on tosiaan ohi...) verhoamat koipeni käsinojan yli, pistän karamellin suuhun ja käännän kirjan auki siitä kohtaa, mihin jäin.

 

 

 

 

Share

Kommentit

marra villasukat jalassa (Ei varmistettu)

Ite menin tänään kolmeksi koululle. Laitoin ballerinat jalkaan kun oli niin lämmittävä auringonpaiste. Sitten kun sieltä kellarin atk-tiloista kiipesin ulos seitsemän aikoihin niin ulkona oli ihan pimeää. Syksy valtas mutkin kyllä kerralla. Tuntui, että ympärillä olis ollut ainakin metri lunta kaikkialla ja voin myöntää, että ballerinoissa palelsi pyöräillä kotiin! Pitäis kai muistaa, että on jo lokakuu ja viime vuonnahan lokakuussa tuli jo pysyvä lumi, hui. Onneksi kynttilät ja pehmeät viltit parantaa oloa :)

hosuli.blogspot.com (Ei varmistettu)

Samoja epätoivon tunteita täälläkin. Mutta sitten tulin ajatelleeksi lunta. Valkoista maata ja lämpimästi kellertäviä katulamppuja (mieluiten sellaisia kuin Narniassa). Ensilumen vaimentamaa kaupunkia. Sekään ei ole hullumpaa.

Tuo teekannu on niin kaunis! Ja tuoksukynttilän hankintapaikka voisi kiinnostaa, se näyttää houkuttelevalta.

anna/walkwithhellogoodbye.blogspot.com (Ei varmistettu)

joo. minuun iski eilen ekaa kertaa tuo epätoivo. tulin kuudelta koulusta totaalisen väsyneenä ja ulkona oli niin hämärää, lähes pimeää, harmaata ja kylmää! en kestä! lunta tänne ja heti! ei nää vitamiinit toimi!
täytyy varmaan hakea lohtua kirjoista, esim. elämäni aurinkorannoilla- ympäristöstä.

Lis (Ei varmistettu)

Mä niin odotan sitä +3 astetta (en odota lunta, ikinä) koska olen tänä vuonna löytänyt kirpparilta pari niin ihanaa villaneuletta ja olen jopa hieman katkera etten voi vielä kääriytyä niihin hikoilematta. Perun varmaan nämä lauseet viimeistään tammikuussa kun rupean taas odottamaan kesää :)

Liisa, http://luetutlukemattomat.blogspot.com/ (Ei varmistettu)

Kun nyt fiktiivisistä Marilyn-kirjoista kerran puhutaan, on pakko kysyä, oletko lukenut Oatesin Blondin. Se on aivan us-ko-ma-ton kirja. Suosittelen, jos siis et ole lukenut.

Minä rakastan tätä aikaa vuodesta. Harmi, ettei kesälomaa meidän työpaikallamme saa pitää syyskuun jälkeen, koska voisin ilomielin lomailla loka-marraskuussa. Ihailisin hämäriä aamuja ja pimeneviä iltoja, tekisin kävelylenkkejä tihkusateessa vetäen happirikasta ilmaa keuhkot täyteen, joisin kannukaupalla teetä, polttaisin kynttilöitä ja lukisin kirjoja. Syksy on ainakin minulle paljon parempaa aikaa pysähtymiselle ja rauhoittumiselle kuin kesä.

Midde (Ei varmistettu)

Minusta on ihanaa, että pimeys tulee vihdoin reilusti ennen nukkumaanmenoa. Ensinnäkin olemme koko ajan lähempänä sitä pistettä, kun tuo ankea ja masentava harmaus katoaa. Toiseksi pimeällä on paljon tunnelmallisempaa. Harmaudessa ei näy valoa. Pimeässä näkee. On tosiaan myös ihanaa istua sohvannurkaan teekupin, viltin ja kirjan kanssa, sytyttää huoneeseen muutama kynttilä ja lähteä lukulampon valossa matkalle toiseen maailmaan. Kesällä ja valoisalla ilmalla siitä tulee vain laiska olo. Syksyllä hetkistä puolestaan muodostuu positiivista rauhoittumista.

Mira (Ei varmistettu)

Hassua muuten, että vaikka tää syksyllä tuleva pimeys vaikuttaa juurikin siltä miten kuvailit - "maisema näyttää siltä, kuin joku olisi sullonut sen mustaan jätesäkkiin" - niin siitä huolimatta lauantai-iltana kun Turussa oli se sähkökatko ja lähikorttelien alueelta sammui KAIKKI sähköllä toimiva... Niin se oli hullua, miten pimeää silloin oikeasti oli! Olin silloin Puutorin vieressä asuvan kaverini luona ja kun mentiin ulos kattelemaan, niin ei siellä nähnyt mitään ilman taskulamppua (ja satunnaisia ohiajavien autojen valoja). Kun syyspimeydessäkin yleensä loistaa edes se yksi katulamppu tai naapuritalon pari valoa (jos siis asuu kaupunkialueella). Mutta hieno asia pimeys silti tavallaan on. :)

estella -www.lily.fi/palsta/kirjallinen-projektini (Ei varmistettu)

Tuo pannu <3 Jos tuollaisen saisin, niin kaamosmasennus paranisi ainakin puolella!

Eeva Kolu

Marra: apua, niin tosiaan - viime vuonna oli jo lokakuussa lunta ja pakkasta! Eih! Toivotaan parempaa onnea tälle vuodelle... ********** Hosuli: tuo on ostettu Byredon omasta liikkeestä Tukholmasta, mutta jos kiinnostaa niin Byredolla on myös nettikauppa :) Aivan ihania juttuja, joskin viime vuosina hinnat ovat nousseet aika huimiksi. ************* Anna: kannattaa vitamiinien sijaan syödä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, siis ihan HITOSTI, mulla ainakin toimii se! Ja sitten D-vitskua oikein roisi määrä purkista. Tsemppiä, me kestetään tää talvi! ************ Lis: ah ihanaa, kohtalotoverini, joka ei odota lunta :) Mutta kyllähän nyt jo täytyy käyttää neuletta! *********** Liisa: minäkin rakastan (alku)syksyä, mutta inhoan talvea, ja tuo pimeys joka iltaisin tulee kyllä muistuttaa jo vähän liikaakin siitä, mitä tuleman pitää seuraavat puoli vuotta... Blondi on vielä lukematta, täytyy joskus tarttua siihen, kun muutkin ovat sitä suositelleet!

Eeva Kolu

Midde: olet oikeassa, on pimeydessäkin puolensa :) Joka vuosi vain tuntuu, että se tulee ihan liian äkkiä! ************* Mira: ei hitsi, oliko Turussa lauantai-iltana sähkökatkos? Ja minä kun just lähdin sieltä kuuden junalla! Olis ollut hauska nähdä, miltä kaupunki näyttää silloin. *************** Estella: Marimekolta niitä saa :)

Heidi (Ei varmistettu)

Minusta jokaiselle vuodenajalle on oma paikkansa. En enää ahdistu vuodenaikojen muutoksesta, elleivät ne sitten tunnu saapuvan liian nopeasti (aika on niin vikkelä nykyään). Jokaiseen vuodenaikaan tuntuu mahtuvan omat ilonsa ja toisaalta huonot päivänsä, johtuivat ne sitten ankeasta säästä tai siitä tunteesta, että tuhlaa kauniin päivän johonkin aivan turhaan.

Jos lähtee hieman niistä rumimmista taloista sivuun (eivät kai ne ole kovin kauniita tai mieltä ylentäviä millään säällä. korkeintaan sääliä herättävän suloisia rujoudessaan) niin huomaa, että usva ja harmauskin voi olla omalla tavallaan aika kaunista. Vähänniinku olis jossain Skotlannin nummilla. Syksyinen luonto on hirmu kaunis. Ja eväät ulkoilmassa maistuu aina vähän paremmilta.

matilda (Ei varmistettu)

varmaan koskaan ikinä aikaisemmin en oo rakastanu ainuttakaan blogia yhtä paljon kun tätä sun blogia! aina ku sulta tulee uus postaus ni sydän pakahtuu onnesta kun sitä lukee! voi kiitos että maailmassa on vielä tälläsiä blogeja jotka nostaa hetkeks ilmaan!!!! :)

Isabelle (Ei varmistettu)

Wham bam thank you, ma'am, my qeustoins are answered!

cxbwuuxy (Ei varmistettu)

jUQkij monxafukadij

cxbwuuxy (Ei varmistettu)

jUQkij monxafukadij

higvgosudl (Ei varmistettu)

u8oRnt eojxsyjlcooq

higvgosudl (Ei varmistettu)

u8oRnt eojxsyjlcooq

higvgosudl (Ei varmistettu)

u8oRnt eojxsyjlcooq

Kommentoi