toistamiseen nälkäpeli

 Sain tällä viikolla luettua Suzanne Collinsin Hunger Gamesin (tai siis Nälkäpelin) kakkos- ja kolmososan, eli nyt olen sitten lukenut koko paljonpuhutun sarjan.

 

Muutama lukija suuttui kun edellisen kerran kirjoitin tästä kirjasarjasta. Olisi varmaan pitänyt tähdentää, että en minä näille kirjoille naureskellut, vaan omille ennakkoluuloilleni.

 

Voin nimittäin ihan täysin vailla ironiaa todeta, että ei Nälkäpelissä ole mitään pilkkaamista. Päinvastoin. No okei, alkuasetelma kuulostaa tosiaan vähän hölmöltä ja paikoitellen huokailin mutanttiliskoihmisille ja muille hieman... scifimmille elementeille. Eikä Nälkäpeli tosiaan kirjalliselta anniltaan mitään Pulitzer- tai Nobel-kamaa ole, tietenkään, mutta eihän kaikkien kirjojen ole tarkoituskaan olla.

 

Mutta jokin näissä veti puoleensa ihan hirveällä vimmalla! Kirjat olivat viihdyttäviä ja äärimmäisen koukuttavia. Ennen kaikkea ne olivat kaikkea muuta kuin sitä, mitä odotin nuortenkirjoilta. 

 

Ensinnäkin, kirjoissa on poikkeuksellisen virkistävä naissankari, jonka motiivit ja teot eivät pyöri romanssien ympärillä (vaikka toki sekin on sarjassa sivujuonteena). Katniss ei ole mikään vapiseva nainen, joka elää vain jotain poikaa varten.

 

Toisekseen, Katniss ei oikeastaan ole edes sankari. Pikemminkin selviytyjä, joka joutuu kauheissa olosuhteissa tekemään myös ei-sankarillisia tekoja, alentumaan vihollistensa tasolle.

 

Kolmanneksi, ollakseen "vain" nuortenkirjasarja, Nälkäpeli onnistuu sanomaan jotain aika tärkeää ihmisluonnosta, yhteiskunnasta ja sen eriarvoisuudesta ja ehkä jopa siitä, mihin suuntaan maailma on menossa. Koko kirjan yllä leijuu aika ahdistava tunnelma, eikä tämä kirjasarja todellakaan päästä lukijaa helpolla siinä mielessä, että ai ihanaa, aluks niillä oli vaikeeta mutta lopulta kaikki menikin tosi hyvin ja nyt voin huokaista helpotuksesta! Vaikka toki läsnä on myös toivo. (Ja juu, tirautin pari kyyneltä viimeisen kirjan lopussa.)

 

Mietin aluksi, onko näinkin väkivaltainen kirja nuorille lukijoille sopivaa luettavaa, mutta sitten totesin, että jos minulla olisi lapsia, haluaisin ehdottomasti heidän lukevan Nälkäpelin jahka ovat tarpeeksi vanhoja tajutakseen sen. Se on mielestäni väkivallastaan huolimatta nimenomaan pasifistinen teos. Siinä väkivaltaa ei ihannoida, eikä kirjoissa väkivallassa ole mitään sankarillista tai siistiä. Se on ennen kaikkea sellaista kuin tosielämässäkin: surullista, tuomittavaa ja suurta kärsimystä aiheuttavaa niin uhrille kuin tekijällekin. Aika poikkeuksellista nykyajan viihteessä, vai mitä?

 

No, tämän kirjoitettuani: ai vitsi, että odotan ensi viikon perjantaita! Leffateatterin lippujonossa nähdään! ;)

 

 

Share

Kommentit

t (Ei varmistettu)

itse olen lykännyt noihin kirjoihin tarttumista hehkutuksesta huolimatta, koska se asetelma kuulostaa niin hölmöltä, mutta ehkä pitää kuitenkin, koska kyllä ne mua kieltämättä kiinnostaa :)

asiasta toiseen, oletko lukenut John Greenin kirjoja?

Mimme (Ei varmistettu)

En ole TSH:ta lukuunottamatta koskaan katsonut ensin leffaa ja sitten lukenut kirjaa, joten pitäisiköhän itsekin tarttua toimeen, sillä todellakin haluan nähdä tuon paljon puhutun elokuvan! Eikös ensimmäinen osa ollut lainattu kirjastosta?

Mirja (Ei varmistettu)

Heh, mulla meni kylmiä väreitä kun luin mielipiteesi näistä kirjoista - se oli niin samanlainen kuin minunkin ja muistutti kirjojen minussa herättävistä tunteista! Toivottavasti olet jo varannut lippusi! Minä olen, mutta asun Helsingissä. Emme siis kohtaa lippujonossa! ;)

Piia (Ei varmistettu)

En ole vielä lukenut Nälkäpeli-sarjaa, vaikka olenkin kuullut siitä paljon hyvää. Täytyy kuitenkin sanoa, että fantasiaelementeillä tai ilman, ainakin englanninkielinen nuortenkirjallisuus (young adult) elää ihan mahtavaa kultakautta tällä hetkellä. Se on jotain ihan muuta kuin mitä meille tarjottiin nuorina. Nälkäpelit eivät ole mikään poikkeus, vaan nuorille kirjoitetaan nimenomaan todella laadukkaita teoksia, joissa on vahvoja, erilaisia (nais)hahmoja, kipeitä aiheita monipuolisesti käsiteltynä ja tosi hyvää kommentaaria sekä ihmisistä, arvoista että yhteiskunnasta. Kannattaa olla avoimempi sillekin genrelle. :)

takkku (Ei varmistettu)

En voi kuin vain yhtyä joka ikiseen sanaan mitä tässä kirjoitit! Nälkäpelit veivät mennessään, kun ensimmäisen osan sain ilmaiseksi (!!!!) ostaessani jotain kirjakaupasta.... Ei itse ideaa lukiessa niin ajattele, kaikki on vaan nii koukuttavaa niinkuin sanoit. Mutta sitten kun alkaa selittää ja vinkata kaverille kirjasta ja pitää selittää mistä kirja kertoo, tajuaa sen raakuuden. Mutta mieletön sarja, rakastin loppua. (Ei ehkä kannata jatkaa lukemista jos et ole kirjaa lukenut, jos joku muu tätä eksyy lukemaan.) Ei mitään Harry Potter loppua, kaikki täydellisen onnellisesti, vaan juuri niin kuin voisi oikeassa elämässä kuvitella olevan kaiken kokeman jälkeen. Elokuvankin näytti trailerissa HÄMMENTÄVÄN hyvältä, itse en (vielä ainakaan ;) syttynyt täysin Katniksen näyttelijättärelle, mutta muuta en voi muuta sanoa kuin että odotan elokuvaa hurjasti!
En muista olenko sun uuden blogin puolelle vielä kommentoinut, mutta olin enemmän kuin onnellinen kun palasit blogimaailmaan!

Eeva (Ei varmistettu)

T: no nyt äkkiseltään ei kyllä sano mitään tuo nimi. Pitääpä googlettaa! Ja kyllä mä uskaltaisin näitä kirjoja suositella, vaikka tiedän toki että moni ajattelee näitä varmaan ihan höpöhöpöviihteenä :) ********** Mimme: jeps, mutta sen luettuani en TODELLAKAAN malttanut odotella kakkos- ja kolmososaa vaan marssin suoraan kirjakauppaan ostamaan ne :) Mä en oikein edes osaa tarttua kirjaan, jonka olen nähnyt leffana (paitsi jos tiedän, että se on joku tyyliin Cunninghamin Tunnit, joka on kuitenkin kirjana aivan eri asia...) joten tuli kyllä oikeaan aikaan luettua nämä kirjat! ******** Mirja: oivoi, ei ole vielä lippua varattuna, toivottavasti mahdun edes päivänäytökseen! ********** Piia: siis EI VOI laittaa tuollaista kommenttia ja sitten olla mainitsematta yhtään suositusta! Ei vaan voi!!!!! :D

Eeva (Ei varmistettu)

takkku: voi kiitos! Tosin, onhan tämä jo kaksi vuotta vanha blogi... mutta kieltämättä joskus se tuntuu kyllä itsestäkin ihan uudelta. Vitsi että aika menee äkkiä! Ja hei samaa mieltä, mua hirvitti aluksi ajatus leffasta koska olin jotenkin ihan varma, että pilaavat tämän riistämällä tarinalta kirjojen ainutlaatuisen hengen ja tekemällä siitä perus-Hollywood-lässynlään, mutta traileri vaikuttikin tosi lupaavalta! Oijoi, pian se nähdään!!!

viiru (Ei varmistettu)

Minä juuri aloitin ensimmäisen kirjan lukemisen vaikka olenkin kovin ennakkoluuloinen kirjan ideaa kohtaan ja leffan traileri jo hieman sekoittaa etten osaa lukea kirjaa ajattelematta Katnissina muuta kuin leffan näyttelijää :( Kun nyt olen lukenut kirjaa vasta muutaman sivun, niin voin vielä varmaan huoletta kysellä tyhmiä, eli mikä sun mielestä tässä kirjassa oli jotain niin erikoista ja hienoa, että ansaitsee kaiken tämän hypetyksen?
Mua erityisesti ärsyttää tässä se, että ideana tuo kirjan juonihan ei ole mikään uusi juttu. Samanlaisia (kisataan henkiin jäämisestä) leffoja ja kirjoja on pilvin pimein mm. Blade Runner, Battle Royale jne...

Eeva (Ei varmistettu)

Viiru: no tässä postauksessa yritettiin vastata just tuohon kysymykseesi :) Mun mielestä muutaman sivun perusteella ei voi vielä päättää, mitä mieltä on jostain kirjasta. Ja jos ei tykkää enemmänkään luettuaan, niin sekin on ihan okei, kaikki vaan ei voi tykätä kaikesta. Henkiin jäämisestä kisaaminen karnevaalihengestä on keksitty jo ainakin antiikin Roomassa , joten mistään uudesta jutusta ei tosiaan ole kyse enkä usko Collinsin edes esittäneen ideaa omanaan (itse asiassa kirjoissa esiintyvän valtion nimi Panem tulee latinankielisestä fraasista, jolla viitataan leipään ja sirkushuveihin eli gladiaattoritaisteluihin). Blade Runneria en ole nähnyt (juu...) mutta esim. Battle Royalesta tämän erottaa mielestäni sävy, jolla väkivaltaa käsitellään. Battle Royale selkeästi mässäilee väkivallalla, kun taas Nälkäpeli tuomitsee sen. Tai siis näin muistelen, olen nähnyt Battle Royalen ehkä sata vuotta sitten.

Eeva (Ei varmistettu)

Viiru - luin äsken uudestaan tuon lähettämäni kommentin ja onnistuin kuulostamaan siinä kamalan äkäiseltä, sori, se ei ollut missään nimessä tarkoitus :D Tämä 1000 merkin raja vaan kummasti rajoittaa kirjallista ilmaisua ja töksähtelevät lauseet kuulostaa helposti kamalan tylyiltä.

viiru (Ei varmistettu)

Älä huoli Eeva, en ottanut viestiäsi mitenkään tylysti :) Minua vaan kiinnostaa (koska en ole lukenut kirjaa vielä pidemmälle ja siksi olen niin ennakkoluuloinen) että mikä siinä tarinassa niin viehättää että siitä saa nyt kuulla kaikkialta kovasti hypetystä... Pitää siis lukea kirja tai katsoa leffa että saan vastauksen kysymykseeni :D

hilla (Ei varmistettu)

Blogisi ansiosta viime viikolla tajusin, että kirjat on ehdottomasti nyt pakko lukea ensin ennen ensi-iltaa. Ja sen tosiaan tein, kahdessa päivässä luin ensimmäisen ja toisen osan mutta kolmatta en saa viekä käsiini, mikä todellakin harmittaa, kun kyse on näinkin koukuttavasta ja todellakin puhuttelevasta trilogiasta. Toivottavasti leffa nyt vastaa odotuksia!

M (Ei varmistettu)

Tämä menee vähän aiheen sivuitse, mutta mun on pakko inahtaa aiheesta "nuortenkirjat". Niitä on aivan joka lähtöön, on syvällistä, surullista, seikkailullista... Aiheen kanssa töitä tekevänä vain allergisoidun aina, kun joku vaikka nopeassa kirjoittamisen huumassakin antaa ymmärtää, että nuortenkirjallisuus yleensä olisi vain romanttista hömppää... Hyvät nuortenkirjat eivät ole poikkeuksia, kuten eivät ole hyvät aikuistenkirjatkaan. Suosittelen ylipäätään lämpimästi tarttumaan nuortenkirjoihin, niistä aukeaa paljon laajempia maailmoja kuin voisi kuvitellakaan. Ei vain Nälkäpelistä.

Eeva (Ei varmistettu)

M: tjaa, ja mää kun mielestäni juuri myönsin, että käsitykseni nuortenkirjoista on näköjään ollut väärä :) Ja peräänkuuluttaisin kovasti, että kaikki nuortenkirjojen puolestapuhujat voisivat suositella niitä loistavia nuortenkirjoja ihan nimellä, niin ehkä joku kaltaiseni epäilevä Tuomas jopa innostuisi tarttumaan niihin. Mä ainakin annan mielelläni mahdollisuuden, mutta aika vaikea lähteä seulomaan tuosta merestä, jossa, kuten sanoit, on tarjontaa ihan joka lähtöön.

Eeva (Ei varmistettu)

hilla: no sitä mäkin toivon! Onneksi ykkösleffan voi mennä katsomaan ihan hyvin, vaikka kolmoskirja on vielä lukematta. Tai no, toki ykkös- ja kolmososissa on jotain samoja tapahtumapaikkoja, että ehkä se kolmoskirjakin kannattaa lukea ensin, jos haluaa täysin leffan vaikutuksilta vapaan lukuelämyksen :)

M (Ei varmistettu)

Onko Diana Wynne Jones tuttu? Jos ei ole liian fantasiaa, niin tartu.
Lisää: Nora Schuurman: Auringonkukkatalvi, Kirsti Kuronen: Piruettiystävyys, Jacqueline Kelly: Luonnonlapsi Calpurnia Tate, Sharon Creech: Kulje kaksi kuuta... Siinä alkajaisiksi. Iloa!

Eeva (Ei varmistettu)

Kiitos M:lle vinkeistä, koetan muistaa nuo seuraavalla kirjastovisiitillä!

Loelia (Ei varmistettu)

Itse suosittelisin Jaclyn Moriartya (oma suosikkini on "Finding Cassie Crazy", mutta useimmat aloittanevat "Feeling Sorry for Celia" -kirjasta). Mitään erityisen syvällistä tai puraisevaa yhteiskuntakritiikkiä näissä kirjoissa ei ole, mutta ne ovat mainiota huumoria olematta hömppää, mielenkiintoisilla henkilöhahmoilla maustettuna.

Mira (Ei varmistettu)

Postauksen aiheeseen täysin liittymätön kommentti nyt, mutta mutta... ;) Eksyin lukemaan vanhempia merkintöjäsi joissa eräässä päivän asuna oli Varustelekasta ostettu siniraitainen paita. Oon Suomi-ikävissäni täällä ulkomailla kehittänyt obsession kaikkeen sinivalkoiseen ja melkein jo laitoin äitin ostamaan moisen paidan Marimekolta mutta tuo venäläinen versio näyttää olevan puolet halvempi. Minkä kokoinen sinun paita on? Melkein jo aloin tilaamaan mutta tuli stoppi kun piti kokoa valita, ne kun ovat xs:stä xxxl:ään, ja mitä ilmeisimmin miesten kokoja joten yritä siinä sitten päättää mitä niistä on lähimpänä naisten kokoa 38/40 :S

Salla (Ei varmistettu)

Minä suosittelisin vaikkapa seuraavia nuortenkirjoja:
Lauren Oliverin Delirium: rakkaus on harhaa (dystopia-trilogia);
Maggie Stiefvaterin ihmissusitrilogia (1. osa Väristys);
Jenny Jägerfeldin Oli kerran äiti joka katosi;
Cassandra Claren Varjojen kaupungit-sarja;
Sophie Jordanin Liekki (myös trilogia);
Aleksi Delikouraksen New Game -Nörtti

Mimme (Ei varmistettu)

Haa, minäkin kävelin eilen suoraan kirjakauppaan hakemaan nuo kirjat, istuin lukemaan ensimmäistä myöhään yöhön ja nyt vietän tyytyväisenä yksinäistä syntymäpäivää kakkososan, kuohuviinin ja mansikoiden kanssa - olen aivan koukussa! Tosin oli lähellä, etten lopettanut lukemista heti alkuunsa, sillä suomennosta teki mieli lukea punakynän kanssa (sain kaksi ensimmäistä osaa tarjouksesta yhden englanninkielisen hinnalla), mutta toisaalta kertoneen jotakin kirjasta, kun suomenkielen opiskelija antaa surutta anteeksi kaikki pilkkuvirheet :) Varasin jo lipun leffaankin, tosin lauantaille, joten täälläkään ei törmätä jonossa :D

Kaisa (Ei varmistettu)

Nälkäpeli oli iloinen yllätys! Minulla ei kummoisia mielikuvia ollut tästä kirjasta etukäteen, mitä nyt muistin jonkun ystäväni kehuneen joskus muinoin. Olisiko pari kuukautta sitten, kun bongasin Nälkäpelin parilla eurolla (!) kirpparilta ja nappasin mukaan. Sitten ei mennytkään pitkään, kun näin trailerin ja kiinnostuin kirjasta siinä määrin, että luin. Sen suorastaan ahmaisi! Tykkäsin todella paljon. Olen kirjoittanut tuosta myös blogiini, jos haluat käydä lukemassa (http://kannestakanteen.blogspot.com/2012/03/olkoon-onni-teille-aina-myot...). Harmillista vain, että toka osa on kirjastoissa lainassa. En mielellään osta uusina, vaan mielelläni ostan kirpparilta kirjat, joten hmm, täytyy vain malttaa odotella hyvää tuuria tai laittaa varaus kirjastolle menemään. Leffakin täytyy jossain vaiheessa nähdä. :-)

Iida (Ei varmistettu)

Nuorten kirjoista tosiaan löytyy luettavaa aikuiseenkin makuun. Muistan kun itse olin teini-iässä niin ne parhaimmat kirjat luin sekä minä että äitini, ja molemmat olimme sitä mieltä, että kyseiset kirjat olivat todella hyviä.
Parhaita suosituksia siis varmaan saa nuorilta itseltään. :) Nyt olisi tosiaan hankala lähteä seulomaan nuortenkirjaosastoa, kun teiniromansseista lukeminen ei enää nappaa.
Nälkäpeliä en ole lukenut, mutta laiskana ja uteliaana siitä, mistä puhutaan, kävin katsomassa leffan. Ja voi hitsi, että pelkäsin, en ymmärrä, miten ne nuoret pystyy sitä katsomaan! Mutta hyvä ja kantaaottava elokuva (tai ylipäätään koko Nälkäpelin tarina, olipa kyse kirjasta tai leffasta). Eli ei tämä sarja turhaan ole pinnalla. :)

Kommentoi