toiveuusinta: tauti nimeltä ysärinostalgia

Ladataan...

Postaus on julkaistu ensimmäisen kerran 16.2.2011.

 

Muistan, kuinka 90-luvulla (varhais)teininä haikailin milloin 60-luvun Lontooseen svengaamaan modien seuraan, milloin vuosisadan vaihteen Pariisiin juomaan absinttia taiteilijoiden kanssa ja milloin 80-luvun punkpiireihin. Mielestäni 90-luvussa ei ollut mitään, mikä tekisi siitä muistettavan vuosikymmenen, tai mitään, mikä saisi teinit minun jälkeeni sanomaan miksen mä elänyt sillon.

 

Kuinka väärässä olinkaan! Jo pidempään minua on vaivannut sairaus nimeltä ysärinostalgia. Ja voin kertoa, että se sairaus on ihan erilainen kun se koskee vuosikymmentä, jonka on itse oikeasti elänyt.

 

90-luvulta kaipaan TV-sarjoja Kullannuppu, Isojen poikien leikit ja Hulluna sinuun. (Frasier tulee onneksi ikuisella luupilla uusintana.)

 

 

Haalistunutta farkkua.

 

Sitä, että kaverille ei soitettu kännykällä, vaan mentiin pimpottamaan ovikelloa ja kysyttiin voitsä olla.

 

Ja kuitenkin myös ihkaensimmäistä kännykkääni, joka painoi puoli kiloa ja jossa tekstiviestejä pystyi kirjoittamaan AINOASTAAN ISOILLA KIRJAIMILLA JOLLOIN NÄYTTI AINA SILTÄ, ETTÄ VIESTIN LÄHETTÄJÄ HUUTAA.

 

Niitä kamalia julisteita, joita kavereiden isosiskojen seinillä oli. Niissä oli aina nainen, mies, nahkatakki, revityt Leviksen viisnollaykköset ja moottoripyörä.

 

Sitä kun joku oli käynyt Tallinnassa (eksoottista!) ja toi tuliaisina lehmäkarkkeja (myöskin eksoottista!) ja piraatti-Levikset Mustamäen torilta (todella kadehdittua kamaa Päiväkummun ala-asteella!).

 

Winona Ryderiä.

 

90-luku kohtaa Technicolorin -henkisiä musiikkivideoita ja promokuvia, à la Sueden Trash.

 

 

Brittipoppia, vakosammareita ja Adidaksen Gazelleja.

 

BIG! -lehteä.

 

Hiusdonitseja.

 

Spice Girlsejä.

 

Aikaa ennen tosi-tv:tä. Silloin nuortensarjoissakin oli sielua.

 

Jennifer Anistonin Rachel-kampausta. Kaikilla meidän koulun tytöillä oli sellainen.

 

Kaakaojauhetta, joka sekoitettiin kylmään maitoon ja juotiin kauraleipien ja lauantaimakkaran kyytipoikana.

 

Suosikin julisteita, jotka laitettiin seinälle riippumatta siitä, ketä ne esittivät.

 

Gerberoita. Muistatteko, 90-luvulla kaikkialla oli muovisia gerberoita.

 

Ihkaekoja trendikahviloita. Aatelkaa, niistä sai semmosta kahvia mihin laitettiin kaksi desiä maitoa!

 

Jyrkiä, musiikkivideoita ja katsojille järjestettyjä kilpailuja, joihin osallistuttiin lähettämällä postikortti.

 

Poppikappaleita, jotka olivat häpeilemättömän hyväntuulisia. Ei tarvinnut olla too cool for school -rämistelijäelektrosäksättäjä, eikä liioin ähistä panoääniä r'n'b-biitin tahtiin. Sai tehdä sellaisia biisejä kuin Deep Blue Somethingin Breakfast at Tiffany's, johon muuten kieltäydyn kyllästymästä ikinä.

 

 

Valokuvia, joissa naispuolisilla elokuvatähdillä ja muusikoilla on aina ihan liian tummat huultenrajaukset ja ihan liian piirretyt kulmakarvat.

 

Garbagea ja Shirley Mansonia. Ja Just a Girl-aikakauden Gwen Stefania.

 

Hotmailia.

 

Tikkurilan Carrols-ravintolaa. Siellä oli akvaario.

 

Babysitters Club -kirjoja.

 

Kunnollisia jouluelokuvia.

 

Mutta on nytkin ihan hyvä. Kaupoistakin saa taas farkkupaitoja ja kukkamekkoja ja kangasmaihareita, ja Hulluna sinuun löytyy DVD:ltä.

 

Ja olihan 90-luvullakin asioita, joita en haluaisi takaisin. Niinkuin vaikka teini-ikä. Tekno. Puhallettavat huonekalut. Laavalamput ja valokaapelit.

 

Ajattelevatkohan 2010 -luvun teinit samalla tavalla tästä vuosikymmenestä? Kirjoittavatkohan he viidentoista vuoden päästä blogiinsa, että muistatteko iPhonet? Olihan ne alkeellisuudessaan niin hellyyttäviä!

 

Share

Kommentit

Emmi (Ei varmistettu)

Aivan samaa mieltä! Olen täsmälleen samanikäinen ja allekirjoittaisin ihan kaiken. Lisäksi haluan sanoa, että kommentoin täällä ekan kerran ja rrrrrakastan blogiasi! Kiitos siitä!

Nnu (Ei varmistettu)

Kiitos Eeva. Sinun ansioista tajusin, että olin aina elänyt uskossa, että pienenä kävin muutaman kerran mäkkärissä, jossa oli akvaario. Mutta ei, sehän oli tietysti Tikkurilan Carrols-ravintola. Muistan sen akvaarion. Se oli paikan siistein juttu.

sannero (Ei varmistettu)

muistan kommentoineeni tähän postaukseen sen ensiesiintymisen aikaan, mutta nyt on pakko sanoa, että tästä inspiroituneena saatan tehdä oman ysärinostalgisbloggauksen. itse olen syntynyt aivan yhdeksänkymmentäluvun alussa, joten minä en ysäriaikaan ollut teini, minä olen pieni potkuhousuinen ja touhukas alakoululainen. osittain muistoni ovat erilaisia, mutta osittain samoja, sillä tosiaan kukapa voisi unohtaa puhallettujen tyynyjen (joiden sisällä oli höyheniä!?) aiheuttamat traumat...

Hannele (Ei varmistettu)

Puhallettavat huonekalut!! Voi sitä päivää kun läpinäkyvään nojatuoliini tuli reikä...

Gitta (Ei varmistettu)

Voi kuinka yhtäkkiä huomaan rakastavani tuota kaikkea! Vaikka en asiaa ole edes ajatellut... Ja ne Babysitters Club-kirjat! Ihanaa!

Gitta (Ei varmistettu)

Voi kuinka yhtäkkiä huomaan rakastavani tuota kaikkea! Vaikka en asiaa ole edes ajatellut... Ja ne Babysitters Club-kirjat! Ihanaa!

Tyylidekkari (Ei varmistettu)

ohhoh! Blossom oli tyystin unohtunut aivojen syövereistä! se isoveli...<3 ysäriin kuului myös Twin Peaks, X-Files (Mulder!!<3) ja My so-called life (Jared Leto!!!) Ja se, että internet tuli yksityis ihmisten kotiin, mutta maksoi niin paljon, et yhteys piti katkasta siks aikaa kun kirjotti vastausta Kiss FM:n chattiin. Tekno on edelleen jees :D!
www.tyylidekkari.blogspot.com

Iidu (Ei varmistettu)

Kirjoitat niin kauniisti, että iho menee ihan kananlihalle!

Pee (Ei varmistettu)

Tilasin muutama pv. sitten My So Called Lifen Amazonista. Saa nahda onko se viela yhta ihana :)

Hanna (Ei varmistettu)

Paras paikka Tiksin Carrols:issa oli aina akvaarion vieressä! Oranssin onnen mekkaan pääsi aina joskus harvoin viikonloppuna tapahtuvan Prisma-pyhiinvaelluksen jälkeen.

Hanna vielä (Ei varmistettu)

Niin ja mainittiinko jo se ääni kun modeemi yhdisti?

Sonja (Ei varmistettu)

Olen ihan varma, että kaikki olivat myös 90-luvulla vähän onnellisempia kuin nyt. (Asiaan ei vaikuta se, että oli silloin lapsi/nuori ja nykyään kaikesta murehtiva aikuinen.)

Taisin viimeksikin kommentoida tähän jotakin, mutta lisään taas yhden: Hullu hullu maailma -lehti.

sini (Ei varmistettu)

Lisäisin listaan myös hiihtarit. Sellaiset, joissa oli kumilenksut jalkojen alle. Niitä käytettiin ennen kuin siirryttiin revittyihin farkkuihin. Ja sitten tietenkin Ruusun aikaa ja Metsolat.

Tuulikki (Ei varmistettu)

Blossom oli kyllä hävinnyt muistista, ja luulin, että jälkiä jättämättä, mutta kyllä se palautui kun katsoin tuon pätkän. My so called life! Ai sen saa amazonista? Se täytyy kyllä tilata. Silloin iski vielä Jared Leto, ja kovasti iskikin. Mutta musiikista; minulla soi vieläkin aina välillä brittipop kuulottimissani, erityisesti Pulp, joka oli iso juttu yläasteella (ja on vieläkin, ei ole ajan hammas narskuttanut tuhojaan), mutta myös Suede. Muistaakseni Suede oli kahtena vuonna peräkkäin Provinssissa, ja se vasta olikin kova juttu yläasteikäiselle! Jälkimmäisenä vuotena "tiesimme" Brettin jättäneen huumeet ja kävimme asiantuntevan keskustelun siitä, miten se oli vaikuttanut keikkaan! HAH! LÄhden myös tuohon Twin Peaks leiriin, ja korostan erittäin tärkeänä ysärimuistona sitä miten BOB (?) kipeää sieltä sohvan takaa kyseisessä sarjassa. Muisto on saattanut vääristyä, pelko on jäänyt...

black hole sun (Ei varmistettu)

hahahaa.. kylläpäs rupesi hymyilyttämään kun luin postausta. muistan noi kaikki. erityisesti kaipaan aikaa ennen tosi-tv:tä.

Tiia (Ei varmistettu)

My so-called life on muuten vielakin ihan yhta ihana. Ja Twin Peaks, tietty, vaikka ne viimeiset jaksot onkin aikamoista kakkaa. Mun ysarinostalgialistalle kuuluu kukkakuoseilla levennetyt farkut/sammarit, River Phoenix, mun eka Ruisrock vuonna 96 (Aerosmith!) ja loimusametti.

Laura (Ei varmistettu)

My So-called Life ja Jared Leto, muistelin sitä juuri eilen, kun tuli joku mainos telkusta. Monia asia oli vain paljon paremmin silloin. Moni tostakin lista olisi omallani mm. joululeffat, nuorten sarjat, Shirley Manson, Jyrki... Sydän sykkii myös vielä vahvasti ysärimusalle, myös sille teknolle. :)
LIsäksi olisi ihana nähdä vielä slämäreitä, niitä vihkoja, joissa oli joka sivulla oma kysymyksensä ja niihin jokainen vuorollaan sitten raapusti vastauksensa. Nykyään taitaa Facebookin kyselyt olla korvannut tämänkin ihanuuden.

Laura (Ei varmistettu)

Ihanaa, joku muistaa vielä Blossomin! Otin videolle jaksoja ja katsottiin niitä kaverin kanssa kunnes osattiin vuorosanat ulkoa! <3

Jatta (Ei varmistettu)

Niin... Nyt 15 v. ja 2010-luku tuntuu masentavan tylsältä. Ja minulla on täysin samat haaveet kuin sinulla teininä; 1900-luvun alun Pariisi, 1960-luvun Lontoo, ym. minne ei koskaan pääse. 1990-lukukin tuntuu varsin houkuttelevalta, unohtamatta 1970-lukua jolloin vanhempani olivat nuoria ja kellon hihnaan pujotettiin sormuksia ja kuljettin mikroshortseissa ja saappaissa ja kaikki tuntui olevan kivempaa. Mutta täytyy vain tyytyä näihin alkukantaisiin iPhoneihin... ;)

marra (Ei varmistettu)

Voi ei! Olin jo unohtanut mun pinkin puhallettavan nojatuolin ja tyynyn jonka sisällä oli höyheniä! :') Mahtava postaus ja naurattavia kommentteja! Ruusun aikaa oli ihan ykkönen. Modeemin raksutus oli jännittävää, Spice Girls elämääkin tärkeämpi ja Jyrkiä katottiin aina samalla ku tehtiin kotiläksyjä. Ah tätä nostalgiaa!

t. SpiceGirls4ever_88

diddy (Ei varmistettu)

nauroin useampaan otteeeseen ääneen, aivan ihana kirjoitus.

Heli (Ei varmistettu)

Mä olen tässä ajatellu et voi ei jos 90-luku tulee muotiin. Se pelko johtuu vaan ja ainoastaan siitä, että sitä tuntee itsensä vanhaksi kun teiniajan muoti tulee uudestaan. Blogisi toi mieleen paljon muistoja, hyviä muistoja. Asioita joita oli jo unohtanut siltä ihanalta 90-luvulta. Hotmail on muuten kyl vielki käytös, ei tosin sama osoite kuin silloin 1997 :)

coffee (Ei varmistettu)

oon ite syntyny 90-luvulla ja kyllä iski myös kaipuu sinne takaisin tämän luettuani :--)

90-luku oli hippeyden uudelleensyntymä (Ei varmistettu)

Ysärillä huumeet olivat puhtaita ja meno psykedeelisempää kuin nykyään :) Käytettiin ekstaasia, happoa, gammaa, pilveä, sieniä ja muita huumeita, jotka tekevät ihmisistä höpsöjä ja tuovat rakkausfiiliksen.

Viime vuosina huumeista on tullut paljon ikävempää hommaa. Nistit vetävät tajun kankaalle subutexeillä, ja klubeilla ja yökerhoissa ylimieliset typerykset vetävät kokaiinia ollakseen entistäkin ylimielisempiä.

Nelda (Ei varmistettu)

You're on top of the game. Thanks for shnarig.

jcfjds (Ei varmistettu)

TV57Gt lrhdrpdudjxf

Kommentoi

Ladataan...