torstaileffa: i am love

Kaikki mitä rakastin

Tulipa katsottua aivan poikkeuksellisen tyylikäs elokuva, Io sono l'amore eli I Am Love, joka suomeksi on saanut akkain pokkarilta tai Kate Hudson -elokuvalta haiskahtavan alaotsikon Rakkautta italialaisittain (2009).

 

 

Elokuvan vahvuudet eivät niinkään ole tarinassa - se ei ole järin omaperäinen - vaan visuaalisuudessa ja kuvallisessa kerronnassa. Tässä leffassa kaikki on kaunista ja eleganttia samaan aikaan vanhahtavalla, samaan aikaan poikkeuksellisen raikkaalla tavalla - kuvat, musiikki, maisemat, ihmiset, vaatteet, astiat, ruoka. Yksinkertaista ja tyylikästä, mutta samaan aikaan hävyttömän runsasta aistien iloa. Olisiko kliseistä todeta, että vain italialainen voi tehdä tällaisen leffan? (Olisi, mutta luultavasti silti totta.)

 

Alkukuvat lumisesta Milanosta saivat jopa meikäläisen vähän odottamaan talvea, niin vahva oli tämän leffan tenho!

 

 

 

 

Pääosaa näyttelevä, palvomani Tilda Swinton puhuu sujuvaa italiaa (ja venäjää) läpi koko leffan, on se vaan aika muija. Huomasin haluavani Tildan hahmon koko vaatekaapin - ja samalla haluavani olla nainen, joka osaisi käyttää sellaisia vaatteita.

 

(Vaikka oikeastaan leffa taisi sanoa, ettei kannata.)

Share

Kommentit

Leffasta (Ei varmistettu)

Voi ei, kerrankin olen vastarannan kiiski ja kanssasi eri mieltä. Esteetikkona kaipaan aina visuaalisia elämyksiä, mutta tämä leffa ei kuvauksillisista ansioistaan huolimatta kantanut, vaan jäi kesken. Enkä oikeastaan ikinä jätä elokuvia kesken. Tarina olisi saanut olla vahvempi.

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Leffasta: mistä tiedät, oliko tarina vahva vai ei, jos et katsonut loppuun asti? ;) Minusta tarina oli sinällään kyllä vahva ja toimiva, mutta ei tosiaankaan mikään maailman omaperäisin.

Athelas (Ei varmistettu)

Minäkään en tykännyt, en sitten yhtään. En tiedä, mikä tökki, mutta tuskaa oli päästä loppuun asti. En kai tainnut oikein välittää yhdestäkään hahmosta, joten oli ihan sama, mitä heille tapahtui. Kun taas tietyllä tapaa samanoloinen, hidastempoinen ja visuaalinen, ja hieman samaa aihettakin käsittelevä Cairo Time oli aivan käsittämättömän taianomainen elämys. Ai miksi? Emmä vaan tiiä =D!

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Athelas: kiitos vinkistä, en ole kuullutkaan tuollaisesta leffasta. Pistetäänpä korvan taakse!

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

PS. sen minäkin myönnän, että tästä olisi voinut pätkäistä muutaman minuutin pois :)

laura (Ei varmistettu)

Mä nautin kyseisestä elokuvasta aivan suunnattomasti. Olen vakuuttunut siitä, että visuaalinen miellyttävyys on helpommin toteutettavissa kuin juonen erityisyys - ja tietenkin hyvä tarina tekee leffasta useassa tapauksessa viihdyttävämmän katsojalle. Mutta tämä elokuva oli niin mielettömän upeasti kuvattu, niin hienovaraisen tyylitelty, harkittu olematta kliininen, etten oikeastaan jäänyt kaipaamaan erikoisempaa tarinaa. Tiesitkö muuten, että Io sono l'amore (kieltäydyn käyttämättä yököttävää suomennosta) on vuosia kestänyt projekti, jossa Swinton ollut mukana - hän on yksi elokuvan tuottajista. Swinton rokkaa muutenki! Ihan uskomaton tyyppi!

www.magicgazelle.blogspot.com (Ei varmistettu)

I LOVED this movie! Italian drama are pretty goods!

Maijamehilainen (Ei varmistettu)

Tää elokuva oli kyllä omaan mieleen :) Ihanan leffan lisäksi seurana oli silloin vielä hyvinkin uudenuutukainen poikkis, jotenkas ehkä sekin teki elokuvasta sykähdyttävämmän! :)

mikko (Ei varmistettu)

oi! siinä vaiheessa kun ne hiukset tippuivat lattiaan niin minä meinasin revetä nahoistani.

miisu (Ei varmistettu)

ja aion joskus vielä tuon tsekata. Nainen on jäänyt joskus ammoin mieleen mm. Massive Attackin videolta sekä tietenkin Orlandosta. Osaanpa nyt vähän sitten varautua:D

Janet (Ei varmistettu)

That's what we've all been watinig for! Great posting!

pbuwrs (Ei varmistettu)

Vq7H6J wxarumvaftzz

pdwobuo (Ei varmistettu)

EvnR2v qwnihzyedtrw

Kommentoi