Totuuden hetki: Katson parhaillani Dawson's Creekiä (+ yllätyskuuma Katie)

Ladataan...

Seuraa avoin ja rehellinen tilitys. Katson parhaillani Dawson's Creekin ensimmäistä tuotantokautta (kerrottakoon taustatietoina, että se saakelin kesäflunssa teki comebackin ja olen viettänyt kaksi päivää sängyn pohjalla. Ja olen jo katsonut James McAvoyn ja Michael Fassbenderin melkein koko tuotannon).

Dawson's Creekin ykköskausi on tehty 14 vuotta sitten. Kuka muisti, että vuodesta 1998 on niin kauan? Ai kuinka kauan?

No niin kauan, että James Van Der Beek esiintyy sarjassa pukeutuneena puhvimalliseen, aavistuksen piraattihenkiseen kauluspaitaan, jonka päällä on lyhyt musta liivi.

Tuijotan sarjaa sormien läpi kuin pahintakin kauhuleffaa. Välillä tukahdutan kiljahduksia. En kestä. Se kohtaus, jossa Dawson, 15, pyytää isäänsä kertomaan, miten tyttöä suudellaan.

Ja samassa jaksossa Joey, 15, pitää ystävänsä äidille kaunopuheisen saarnan parisuhteista.

Ja hei, samassa jaksossa myös tanssitaan hitaita laiturilla ilman musiikkia. 

Muistikuvissani Dawson's Creek oli parasta, mitä on. Se oli freesi ja erilainen. Todellisuudessa (tai ainakin vuoden 2012 todellisuudessa) se on paljon siirappisempi ja kornimpi kuin muistin, ja lisäksi sarjan rytmitys on laahaava ja huono.

Mutta silti: ei voi kuin rakastaa. 

Oma teini-ikäni oli nimittäin juuri sellaista kuin Dawson's Creek on tv-sarjana: kiusaannuttavaa ja täynnä nolostuttavia kohtauksia.

Mutta hei, nyt kun olemme aiheessa, saanko jakaa kanssanne tämän kuvan Katie Holmesista eilen New Yorkissa? Katie on todiste siitä, että joskus ero on parasta, mitä tytölle voi tapahtua. Ainakin, jos siitä voi päätellä jotain - ja uskon, että voi - että Katie näyttää kuumalta! Aikaisemmin Katien katutyyli on ollut vähän homssuinen ja nuhjuinen (pata kattilan tunnistaa), mutta tämä asu on täydellinen! NAHKAHOUSUT:

Katie olkoon torstai-inspiraationi: tekee heti mieli heivata ne omat helmasta ryttyiset hameet, nukkaantuneet sukkikset ja elämää haittaavat hidasteet hittoon ja vaihtaa skarppiin jakkuun ja kevyempään askeleeseen. Ja nahkahousut - ei ollenkaan pöllömpi päämäärä sekään.

Kuvat: Dawson's Creek soundtrack sekä Daily Mail

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä katsoin juuri jokin aika sitten kaikki Dawson's Creekin jaksot, ja se on mielestäni edelleen ihan huippu sarja. Kiusaannuttava ja nolo tietenkin - välillä oli pakko peittää silmät käsillä, mutta palautti kaikki vanhat muistot mieleen. Ja olen aina samastunut kovasti Joeyn hahmoon, ja pidin hänestä tällä uusintakierroksellakin. Paceykin oli edelleen aika ihana ja Dawson ihan yhtä ärsyttävä kuin muistinkin. Pitääköhän tästä huolestua, jos ei sarjamaku ole kehittynyt mihinkään 90-luvun jälkeen...

Mymmeli (Ei varmistettu)

En taida uskaltaa katsoa, ettei fiilikset mene, sillä Dawson's Creek oli parasta mitä sunnuntai-iltapäivisin tv:stä tuli. Ja kuten edeltävä kommentoijakin, mäkin samaistuin jotenkin tosi vahvasti juuri Joeyn hahmoon ja täytyy kyllä myöntää, että siksi olen seurannut mitä Katie Holmes on vuosien aikana puuhannut. Pacey oli aivan ihana. Hmm, täytyyköhän kaivaa sarjan dvd esiin (Juu, myönnän, mulla on sarjan 4. kausi dvd:llä, se oli mun lempikausi :) -> tosin vain enkkuteksteillä, kielitaidon kohentamista katos ;) seli, seli..)

Ehkä aiheuttaa siis sellaista pientä häpeää (miten noin lapset muka voi olla ja puhua noin aikuismaisesti), mutta jotenkin tärkeä osa omaa nuoruutta ja kun muistaa ne tunteet ja hetket niin eihän se voi olla kuin IHANA!

Eeva Kolu

Vierailija ja Mymmeli - näinpä. Vaikka tää on kriittisellä silmällä ihan karsee, niin ei voi kuin rakastaa! Kuitenkin kyseessä on osa omaa nuoruutta. Mä taisin samaistua aina eniten Jeniin, vaikka hahmo olikin pahis siinä missä mä olin vähän nynny, mutta se koko liian suuri tähän kaupunkiin -juttu. Ja Pacey, voi että.

Mä tilasin nostalgiapäissäni Dawson's Creekin kaikki kaudet sisältävän boksin itselleni viime kesänä. Pieni epäusko heräsi sarjaa katsoessa, että tästäkö muka sillon tykkäsin, mutta olihan se silti sympaattinen kaikessa kömpelyydessään ja edelleen aivan ihana. Otan uusintakierroksen ehkä sitten, kun haluan taas muistella kuinka lapsi ja "tabula rasa" silloin joskus olinkaan.

Nii ja sit tietty oli se Pacey, mmmm..

somewhere
little stories

Dawson's Creek on ihan parasta teinisarja-antia mitä on koskaan tehty. Katsoin vasta kirjoitusten jälkeen melkein kaikki tuotantokaudet (kirjat luin itse ollessani teini-iässä) ja oli ihana nostalgiasoida, vaikka sarjan teinien elämä oli kaikkea muuta mitä omani piti sisällään. Suurin haaveeni olikin että olisin voinut asua lammen rannalla jonka toisella puolen olisi asunut joku kiva poika joka aina soutaisi luokseni juuri kun olisi yksinäistä. Huoh.

Hassua, mutta vieläkin aina katsoessani Katieta en voi olla näkemättä pientä palaa Joeyta. :) Tykkäsin siitä hahmosta kovasti - ja olin team Pacey. ;) Yksi ihanimmista jaksoista koko sarjassa oli se jossa Joey ja Pacey jää sinne markettiin jumiin. Ihana!

Onhan ne jaksot nyt vähän koomisia, mutta vielä kahdenkympin puolellakin olen löytänyt oivalluksia ja samaistumisia etenkin myöhempien tuotantokausien pohdinnoista.

(Huh, tulipas paljon asiaa)

:) (Ei varmistettu)

Michael Fassbender on sitten hyvä näyttelijä! Uskomaton suoritus shame leffassa!

Pikkumasu (Ei varmistettu)

Dawson's Creekissä parasta oli niiden riidat! Sivistyssanoja toisen perään ja analyyttisia kommentteja. Vai oliks se nii, en ole nähnyt pitkään aikaan. Thät vas kornia ai sei.
Joey <3 Vaikkakin tytöistä Jen oli ihanin, elämää nähnyt pahis suoraan suurkaupungista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Vielä tosin pakko jatkaa teinisarjoista sen verran, että My so called life oli mahtava kun katsoin sen uudelleen pari vuotta sitten. Lapsena/teininä se oli jotenkin kamalan tylsä ja Claire Danes oli hirveän tylsä ja ruma (mitä tää sitten kertookin lapsuuden mielestäni) ja sitä ei jaksanut katsoa. Siinäkin sarjassa on paljon noloa, esim. joka jaksossa on joku tietty teema ja kaikki hahmot painiskelee saman teeman alla. Samalla se tuntui tosi tuoreelta vaikka onkin tehty 94. En muista oikein mitään nuorten sarjaa, missä tyypit saattoi harrastaa seksiä ja bilettää tai polttaa röökiä, ilman että siitä ois samantien ihan hirveitä seurauksia. Monissa sarjoissa se opetus-yritys on niin ilmeinen että oksettaa.

Siina Leppä

Dawsonin täydellinen tyrmistys, kun selviää, että Jen ei ole neitsyt, on sekä liikuttavaa että ihan absurdia. Ja kummasti viihdyttävää. Komppaan lisäksi edellistä vierailijaa: Katsoin alkuvuodesta kaikki Niin sanotun elämäni jaksot, ja ai vitsi että se oli hyvä. Ihanan yksinkertainen ja kuolattavan söpö Jordan (aah Jared 15 vuotta sitten) kompensoi ysärivaatteiden aiheuttamaa kauhistusta hyvin kattavasti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Vaikka itse elin vielä tukevasti lapsuuttani kun katselin Dawsons Creekiä, on se kyllä silti mullekin SE-juttu siltä aikakaudelta. Vähän aikaa sitenhän se tuli telkkarista uusintoina, ja katsoin yhden jakson kotona ollessani. Vaikka se oli ihan erilainen mitä musitin, ja vaikka tajusin olleeni sitä katsoesani pienempi ja tyhmempi kuin luulin, oli se silti suurta nostalgista ilotulitusta. Vähän sama kuin kuuntelisi nyt lapsuuden lempibändejä tai söisi sössättyä jätskiä - vaikka nykyään tietää kuinka hölmöä ja äklöä se on, se muistuttaa siitä ajasta ja niistä tunteista mitä sillon eli. Ja se vasta on kaunista se.

Statisti (Ei varmistettu)

15-16-vuotiaina kun DC alkoi, katsottiin tää aina yhdessä parhaan ystäväni kanssa, rotkotettiin mun porukoiden sängyssä telkkarin ääressä. Joka sunnuntai kello 17, siitä tuli perinne. Nyt tuo ystävä on kuollut. Sarja herättää aina tunteita kun vaan nimenkin kuulee. Pitäisköhän uskaltautua katsomaan uudelleen.

Trnka (Ei varmistettu)

Meinasin tulla tänne hehkuttamaan My So-called Lifeä, mutta sitä olikin jo näemmä hehkutettu. Omasta mielestäni se on paras teinisarja, joka on ikinä tehty. Tykkäsin siitä tosi silloin, kun katsoin sitä ekaa kertaa 13-vuotiaana vuonna 1997 ja tykkäsin siitä melkein vielä enemmän kun katsoin sen pari vuotta sitten uudelleen.

Dawson's Creekin kaikki kaudet katsoin myös samalla kun katselin sen MScL:n, samana vuonna kuluivat myös Sabrina teininoita ja The Adventures of Pete&Pete, oli ehkä joku nostalgiavuosi. Dawson oli karmea, Sabrina vielä karmeampi. Enää niistä teinivuosien sarjoista puuttuu Felicity. Ehkä sekin pitäisi vielä katsoa, niin voisi kiemurrella ihan tosissaan myötähäpeässä ja naamapalmuilla, että miten sitä teininä onkaan pystynyt.

Pete&Pete on jotain aivan uskomattoman hienoa sekin. Suosittelen, vaikka ei kuuluisikaan teidän lapsuusmuistoihin. :)

annemi

Hihi, ai että! olisi kyllä syytä katsoa Dawson's Creek uudelleen, alusta asti :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mistä noita pääsee katsomaan?

norppa11 (Ei varmistettu)

Aivan ihana sarja, ja Pacey, sunnuntain kohokohta todellakin silloin joskus! Samoin kuin Viiden juttu, Bailey!

Samaa mieltä, niin sanottu elämäni oli aivan huippu, sitähän on vain yksi kausi joten senkin takia omaa luokkaansa <3

R-vierailija (Ei varmistettu)

Dawson's Creek oli kyllä aivan huippu, mutta jotenkin tuntuu, että täytyisi säilyttää se hyvä fiilis tästä sarjasta ja jättää katsomatta uudelleen. Veikkaan nimittäin, että mielikuvat sarjasta romuttuisi aika vauhdilla, jos nyt erehtyisin katsomaan, joten olkoon muistot kultaisia. :P Samoin hyvinä nuoruusvuosien sarjoina muistan seuraavat: Viiden juttu, Seitsemäs taivas, Aikavaras ja Roswell.

vierailija (Ei varmistettu)

kannattaa kurkata myös sellainen sarja kuin girls..saattaisit jäädä koukkuun :)

Millis (Ei varmistettu)

ah, Dawson's Creek. Katsoin sitä ihan alusta asti, vaikka olin tuolloin ööh 10-11-vuotias?!?, kun sarja alkoi. Samastuin Joey:hin niin pahasti, että yritin jo 12-vuotiaana pukeutua kuin hän ja pakotin äitini värjäämään hiukseni tummanruskeiksi. Mielestäni hänen hahmonsa oli niin cool ja itsenäinen. Muistan, kun Joey halusi antropologiaa opiskelemaan ja halusin sitten itsekin, vaikka en edes tiennyt mitä antropologia tarkoittaa. Saatuamme vihdoin internetin kotiin kävin usein dawsonscreek.comissa ja siellä olleessa chat-huoneessa, vaikka hädin tuskin osasin englantia. Latasin kaikki kuvat Katie Holmesista koneelle ja tein niistä kollaaseja. Omistan sarjan soundtrackit ja etsin kaikkien ihanien sarjassa soineiden nyyhkybiisien sanat netistä ja lauloin niitä yksin kotona ollessani. Muistaakseni kirjoitin jopa päiväkirjaani englanniksi ja signeerasin jokaisen "entryn" Joeyna. Näin jälkeenpäin ajateltuna mun Dawson's Creek pakkomielle oli aika pelottava. Uskaltaakohan tota katsoa enää ollenkaan... Sitten kun Dawson's Creek loppui taisikin alkaa jo toinen pakkomielle-sarjani Gilmore Girls. Silloin en kuitenkaan menettänyt järkeäni enää niin pahasti, vaikka jokainen sunnuntai olikin ko. sarjalle pyhitetty. No okei, oli mun pakko tehdä esim. lista kaikista kirjoista, joita Rory luki ja yrittää lukea ne kaikki itsekin.

Anonyymi (Ei varmistettu)

Aloitin katsomaan Dawson's Creekiä alusta asti puoli vuotta sitten, mutta se on niin hidastempoinen etten edisty kovin nopeasti. Mutta on se silti sen arvoinen! Ah nostalgia! Sarjan hahmot voi mun mielestä jakaa kahteen kategoriaan: supersymppikset ja yliärsyttävät. Ensimmäiseen kategoriaan kuuluu tietysti mm. Pacey, Jack ja Jen ja viimeiseen ainakin Andie ja Gretchen. Dawson seilaa vahvasti siinä välillä: mustasukkainen Dawson on rasittava, mutta on se välillä myös aika ihana.

Eniten samaistun Audreyhin, joka onkin Paceyn ohella mun lemppari. Ja Busy Phillips on ihan samanlainen Cougar Townissakin :)

Kommentoi

Ladataan...