Tuliaisia Ranskasta

Lähipiiri huomatkaa: Ei yhtään saippuaa eikä tuoksukynttilää! 

Rakastuin jossain Grassen turistimyymälässä päätä pahkaa tähän vanhaan Scandalen mainokseen, vaikka vanhat mainosposterit muistuttavatkin ehkä turhan paljon ensimmäisestä opiskelijaboksistani. Se, mihin aion mainoksen kotona sijoittaa on vielä mysteeri, mutta eiköhän tuo hurmaava leidi asetu arvoiselleen paikalle, jahka sen löytää.

Lisäksi ruusunlehtihilloa. Tämän aion säästää johonkin superankeaan marraskuun aamuun, kun kaipaan elämääni hieman lisää oolalaata.

(Liljoja en sentään raahannut Ranskasta, ne ostin proosallisesti Turun S-marketista.)

Etelä-Ranskassa on mahdotonta olla hurahtamatta pellavaan, ja niin hurahdin minäkin. Tosin tämäkin oli kyllä oikeastaan löydettävien listalla jo ennen reissua. Olen käyttänyt pellavahuitulaa sekä mekkona, tunikana että yöpaitana - toimii kaikissa rooleissa.

Ranska-päissäni ostin myös kaksi kirjaa: Paris Street Style (Isabelle Thomas ja Frédérique Veysset) sekä Lessons from Madame Chic: 20 Stylish Secrets I Learned While Living in Paris (Jennifer L. Scott).

Rakastan kaikkia ooh ja aah -kirjoja ja lehtijuttuja, joissa tyylikkäät tyypit paljastavat vaatekaappinsa (ja kosmetiikkakaappinsa!) salat, joten luonnollisestikaan en voinut vastustaa näitä.

Kellekään ei ole varmaan jäänyt epäselväksi, että Ranska on lempilomakohteeni ja minulle loputon inspiraationlähde. Yleensä saan näihin Ranska-hölinöihini ainakin muutaman kommentin, jonka sisältö on jotain tyyliin "sitten kun Ranskassa asuu niin huomaat kyllä että täällä on huonot viemärit/epätasa-arvoinen yhteiskunta/liian kallista/ei saa oikeita suklaapatukoita kaupasta/koko maa on ylipäätään ihan perseestä". Ko. ihmiset varmasti tarkoittavat ihan hyvää, mutta heiltä on jäänyt jotain olennaista huomaamatta. Jos ajattelisin että Ranska on täydellinen paratiisi, olisin muuttanut sinne jo aikapäivää sitten.

En minä halua tietää paskoista viemäreistä ja Pariisin ylihinnoitelluista vuokrakämpistä, haluan tietää tartaleteista, laventelintuoksuisista tyynyliinoista ja iltapäiväpastiksista! Siksi minä en asu Ranskassa, vaan lomailen siellä.

Ulkopuolisena voi valita, mitkä palat mistäkin paikasta haluaa nähdä, hurmostella niitä estoitta ja tuoda ne parhaansa mukaan kotiin. Olen onnekas ja onnellinen, koska minulla on maailmassa paikka, josta palaan aina inspiroituneena, rennompana, täynnä ideoita kauniimpaan arkeen. Toivottavasti sinullakin on!

Eikä siellä paikassa aina tarvitse edes käydä. Riittää kun muistelee, lukee, katsoo valokuvia tai elokuvia, fiilistelee vaikka juurikin sieltä tuotuja tavaroita tai herkkuja. Sitä tarkoitusta palvelkoot nämä kirjatkin, jotka voin toivottavasti kaivaa esiin aina, kun kaipaan vähän lisää (mielikuvieni) Ranskaa elämääni.

(En muuten ole vielä avannutkaan Paris Street Stylea ja Madame Chicista olen lukenut vasta pari ekaa lukua, joten en vielä osaa kommentoida, ovatko kirjat hyviä vai eivät!)

((Ranskasta ja Italiasta on muuten tulossa vielä paljon juttuja, ei tämä kuulkaa tähän jäänyt. Vielä on monta paikkaa ja asiaa, joista haluan vinkata teille!))

Share

Kommentit

Mirja H (Ei varmistettu)

Oolalaa toi mekko! Rakastan pellavaa, pitsiä ja herkän naisellisia asuja. Jos joskus eksyn eteläiseen Ranskaan niin mistä tuollaisia ihanuuksia kannattaa metsästää?

Eeva Kolu

Heippa Mirja! Ainakin Nizzan ja Grassen suunnilla pellavaputiikkeja oli kaikkialla, missä myytiin turistikamaa (ts. vanhassa kaupungissa).

Oooona (Ei varmistettu)

Hoi, olethan huomannut, että Turusta saa ainakin kauppahallin tee- ja maustekaupasta taivaallista ruusunlehtihilloketta!

Ihana mekko, ja eläköön nuo inspiraatiopaikat.

Eeva Kolu

No en muutes tiennyt, kiiiiitos vinkistä!

Mrs. K.

Hei! Aivan ihana tuo mainos/taulu,  löytö! samoin kirjat vaikuttaa tres mielenkiintoisilta;)

Eeva Kolu

Koetan muistaa raportoida, oliko ne sitä vai oliko niissä vaan nätit kannet :)

Riina (Ei varmistettu) http://pariisistapaivaa.blogspot.fr/

Juu, Pariisissa ja koko Ranskassa on toki paljon rasittavaa ja ällöä ja kuluttavaa ja ankeuttavaa. Mutta siinä vaiheessa, jos miinuksia alkaa kertyä plussia enemmän, on aika marinan sijaan vaihtaa maisemaa. :)

Minua silti joskus ahdistaa, miten Pariisi (ja koko Ranskakin) niin usein pelkistetään pelkäksi höttökliseeksi. Ja sitten turistit marisevat, kun Pariisi ei vastannutkaan odotuksia. Mutta minusta se oikea, hengittävä miljoonakaupunki on niitä mm. Hollywood-elokuvien tai parfyymimainosten tarjoilemia pahvikulisseja tuhat kertaa kiehtovampi ilmiö. Sitä kaupunkia minä rakastan, kaikkine arpineen, en niitä kliseitä.

Mutta kaikki saavat tietysti irrottaa tästä maasta ja kaupungista haluamansalaisia siivuja. :)

(Anteeksi, helle herkistää runolliseksi.)

Eeva Kolu

Mun probleema on pikemminkin ollut se, että mulla ON aina ollut Ranskassa aivan järjettömän ihanaa (ikinä ei ole tarvinnut marista), mutta ihmisillä on tarve latistaa se kokemus sellaisella "kuules tyttö kun mää kerron sulle elämän realiteeteista" -asenteella.

Mä en myöskään näe, miksi ihanien ja hurmaavien asioiden inspiroiva Pariisi ei voisi olla samaan aikaan oikea ja hengittävä miljoonakaupunki... ei se Eiffel-torni tai Louvre ainakaan mulle ole se asia, mikä Pariisissa inspiroi, vaan nimenomaan ihmiset, kadut, kahvilat, puistot ja kaupungin tunnelma.

 

Riina Pariisista (Ei varmistettu) http://pariisistapaivaa.blogspot.fr/

Noilla marisijoilla tarkoitikin lähinnä meitä Pariisin/Ranskan arkea tarpovia ja etenkin noita latistajatyyppejä, en sinua. :)

Totta kai Pariisi voi samanaikaisesti olla inspiroiva ja aito. Se kerroksellisuushan tässä paikassa parasta onkin. Normaali ihminen sen jopa ymmärtääkin, että oikea kaupunki ei näytä tai tunnu aina samalta kuin se Diorin hajuvesimainoksen kaupunki - sellainen yksiulotteisuus olisi todellisuudessa tylsää. Mutta noiden kliseiden vuoksi moni tuntuu asettavan Pariisille jotain omituisia odotuksia, ja sitten rutistaan, kun paikalla oli muitakin turisteja ja haisi ja oli kuuma/kylmä ja roskiakin oli ja ruokakin oli hirveää kuraa, vaikka muka hyvää piti olla. Minusta esim. New Yorkille tai Lontoolle ei yleensä aseteta samanlaisia vaaleanpunaisia odotuksia, kun niiden jotenkin kuuluukin olla vähän rosoisia. Tai ehkä mä vain olen vähän yliherkkä Pariisi-kriitikille, vaikka sitä itsekin harrastan. Vähän samaan tyyliin kuin että itse voi kritisoida omia rakkaitaan, mutta auta armias jos joku heistä minulle kommentoi kriittiseen sävyyn. ;D

Eeva Kolu

Joo ymmärrän kyllä sun pointin täysin! Ehkä pikemminkin yritin sanoa, että meidän molempien kokemukset on kenties saman kolikon kaksi puolta :)

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Samaa mieltä. Ranska on fiilistelyä varten! Samoin New York. Vaikka siellä voisin asuakin, jos löytäisin duunin, jossa on paljon vapaa-aikaa JA hyvä liksa. Mission impossible, arvaan...

Tuo mekko on ihana. Just oikealla lailla kepeä.

Minulla on vielä oma Ranskani löytämättä, mutta innoissani etsiskelen :)

kao kao
Kao Kao

Musta parasta oli asua Ranskassa (ei Pariisissa, mutta tunnin junamatkan päässä) rakastua siihen ihan täysin, tulla hulluksi ihan täysin koko Ranskaan ja kun on asunut pari vuotta Suomessa, niin äkkiä Ranska onkin karistanut ylpeä äkäisen ja hankalan viitan harteiltaan ja esiintyy taas unelmissani viehättävänä ladyna, jonka jäljiltä ilma tuoksuu laventelilta ja kuusamalta. <3 rakkauteni olisi pinnallista ilman noita parin vuoden takaisia riitoja..

Elina.P (Ei varmistettu)

Aivan ihana mekko! Mistä sen muuten hankit?

Fun (Ei varmistettu)

Hassu vinkki, mutta Lidlistä saa isoja, hyvin kestäviä liljoja 2,99€ :) Yhdessä kimpussa muistaakseni kolme oksaa. Joten 6€ saa tosi näyttävän kimpun! Ainakin Turun keskustan liljoihin olen ollut tosi tyytyväinen. Vaikka kyllä aina ajattelen, että pitäisi tukea mieluummin yksityisiä kukkakauppoja...

Char (Ei varmistettu) http://charandthecity.indiedays.com

Hei Eeva! Tein postausta lemppari-sisustusblogeista, ja vaikka Kaikki miä rakastin -ei suoranaisesti sisustusblogi olekaan, rakastan teidän kaksion tyyliä. Joten, toivottavasti ei haittaa, että ihan törkeesi lainasin pari kuvaa blogistasi tätä postausta varten? http://charandthecity.indiedays.com/2013/08/03/10-sisustusblogia-osa-1/

Lumo (Ei varmistettu) http://lumolifestyle.blogspot.com

Käyn pari kertaa vuodessa Pariisissa työmatkoilla. Olen yhdistänyt syksyn reissuun useasti viikonlopun turistina, jolloin saan fiilistellä ja ihailla Paiisia ja pariisilaisia. Työpäivänä Pariisissa pääsen jo arjen makuun; töykeitä työmatkalaisia täpötäysissä junissa, lakkoja, turhaa jonotusta jne. Silti haluan pitää mielessäni yllä sitä turistin illuusiota.

Ruusuhilloa voi tehdä muuten itsekin. Ostin Ladureelta purkin hilloa ja tein sitä myöhemmin kotona. http://lumolifestyle.blogspot.fi/2011/07/edible-beauty-rose-petal-jam.html

MariSusanna (Ei varmistettu)

Postaus kuin omasta kynästäni :) Itsekin olen hullaantunut Ranskaan, varsinkin Etelä-Ranska ja Nizzan alue on mulle se juttu. Viime viikolla palasin Bretagnesta ja voi itku..se oli ihana! Kesän muistoilla seuraava Ranskan reissua odotellessa :) Mukavaa kesää Sinulle. Niin ja kiva blogi, olen vasta sen löytänyt.
Mari

mixed fuss

Terkkuja taalta Nizzan huudeilta! Ma en ole oikein sisaistanyt miksi mariseminen ampuu yli. Kuten Riina sanoi, pitanee vaihtaa maisemaa jos alkaa tokkia liiaksi. JOKA paikassa on omat paskat puolensa, sanomattakin selvaa, mutta voi Ranska Ranska. Kaiken turismin ja viemariongelmien ohitse, kun katsoo, on tama omalla tavallaan taivas maan paalla voiko taalla olla vain natisemisen arvoista mukamas? Arki jysahtaa kasvoille maassa kuin maassa, mutta ymmarran pointin miksi palaat lomalle uudelleen ja uudelleen. Kiva, etta olet loytanyt pienta ja ihanaa taalta ja enemman kuin hienoa kuulla, etta uudelleenkin olisi kiva tulla. Useimmat marinat ovat kalliin elaman, huonolaatuisten halppisvaatteiden, tokeroiden ihmisten ja wannabe-elaman haukkumista, mutta kaannettakoon asia niin, etta toiset tykkaa kanasta ja toiset kukosta.

Nyt vasta palstasi loytaneena, kahlailen tata lapi antaumuksella :)

 

Kommentoi