tulin, jäin (jumiiin) ja voitin

Kaikki mitä rakastin

En omista ainuttakaan edes etäisesti juhlamekoksi luokiteltavaa vaatekappaletta. Tänään yritin ostaa sellaisen. Sovitettuani pariakymmentä totesin, että tulppaanihelma taitaa olla taas muodissa (miksi ja kenen luvalla?).

 

Todennäköisempi selitys on se, että ne oikeasti a-linjaiset mekkoset tuntuvat helmastaan kireiltä, koska ne "pari ruokatoimittajakiloa" ovatkin itse asiassa kymmenen "Tampereella kukaan ei kata kanssani pöytää ja siksi syön illallisen sijaan Daim-rakeita" -kiloa.

 

Julistin uhmakkaasti, että maksan ihan mitä pyydetään, jos löydän koko tavaratalosta edes yhden vaatteen, jossa en tunne oloani rumaksi. Sellaista ei löytynyt, mutta tragikomiikkaa kylläkin: venäytin olkalihakseni, kun jäin jumiin erääseen laivastonsiniseen mekkohepeneeseen. Olin jo ryömimässä lähimpään nurkkaan kuolemaan, kun Stockmannin stereoissa Jamie Cullum alkoi laulaa

 

when I look back on my ordinary, ordinary life

I see so much magic

though I missed it at the time

 

 

Ja mietin, että kun joskus vuosien päästä muistelen tätä marraskuun kahdennettakymmenettäkahdeksatta päivää, haluanko muistaa sen maanantaina, jolloin annoin muutaman (no okei, kahdenkymmenen) juhlamekon pilata koko päiväni - vai haluaisinko mieluummin muistaa sen maanantaina, jolloin nautin elämästäni, vaikkei kaikki olekaan juuri nyt juuri niin kuin toivoisin?

 

Kävelin liukuportaat alakertaan, ostin naistenlehden, ainekset pulled pork sandwicheihin ja pullon valmiiksi viilennettyä skumppaa.

 

Koska tänä iltana minä en syö yksin, ja se itsessään on jo juhlan aihe.

Eikä näissä juhlissa tarvitse survoa itseään satiiniin, vaan saa kilistellä kotona college-paidassa.

 

 

 

Share

Kommentit

fanni (Ei varmistettu)

Ihana Eeva! Suorastaan kyynelehdin täällä, sillä taisit kirjoittaa minun elämästäni. (Tosin täällä ei ole herkullisia voileipiä:() Kiitos rehellisyydestä!

Marialina (Ei varmistettu)

Ihanaa! Juuri näin.

ruusu (Ei varmistettu)

<3 Ihana!

juska (Ei varmistettu)

Jos tässä olis sellanen tykkää-nappi, niin klikkaisin sitä ainakin sata kertaa!:)

vanilla (Ei varmistettu)

Näin sinut sattumalta tänään Turun keskustassa, ja näytit kyllä oikein kauniilta etkä lainkaan tuskastuneelta!

Päivi (Ei varmistettu)

"Koska tänä iltana minä en syö yksin, ja se itsessään on jo juhlan aihe." Juuri näin! Yksi elämän parhaista asioista on syödä seurassa. Ystävien ja/tai rakastetun - ruoka on aina parempaa, kun sen saa jakaa tärkeiden ihmisten kanssa. Ehdottomasti skumpan paikka!

N (Ei varmistettu)

Juuri äsken manasin oman elämäni alimpaan helvettiin, huonoa tuuria huonon tuurin perään kun suunnitelmat peruuntuvat (kahdesti) ja kaikki vaan suoraan sanoen vituttaa. Kun Yle Areena jatkoi päivän teemaa kieltäytymällä yhteistyöstä, tulin latauksen ajaksi lueskelemaan josko olisit ehtinyt kirjoittaa uuden päivityksen. Tämän postauksen jälkeen yritän muistaa tämän maanantain uusista kynsilakoista, ihanasta ilmaisesta ruoasta sekä mielenkiintoisesta kirjapaneelista. (ja jos ei muuta niin paskat housuissa kohti uusia pettymyksiä) Kippis, Eeva!

Dorit (Ei varmistettu)

❤ ❤ ❤

Paula (Ei varmistettu)

Jamie pelasti munkin päivän kun keskellä kamalinta Helsingin myrskyä alkoi kuulumaan 'The beauty in our London skies..' ja hoksasin että tasan kuukauden päästä minäki oon Lontoon taivaan alla. Ihana mies :)

K (Ei varmistettu)

Kysyn sulta nyt vähän typerän kysymyksen, johon ei ole pakko vastata. Osaisitko suositella jotain kirjaa joka olisi hyvä joululahjaksi? Tuleeko sulle päällimmäisenä mieleen joku kirja, joka on "tehnyt vaikutuksen" tai jonka haluaist saada itse lahjaksi? Voit ehdottaa useampaakin.

Siksi kysyn, kun siis toivon joka joulu kirjaa joululahjaksi, mutta kun sanon vaan yhden toiveen, niin haluan miettiä sen tarkasti. Harrastan kyllä lukemista ja seuraan uutuuksia ja kirja-arvioita jonkun verran, mutta halusin nyt kysyä, jos koet vastaamisen mahdolliseksi. (Niin ja luen ihan romaaneja, Missä kuljimme kerran on lempikirjani).

Oon miettinyt nyt sitä Metsäjätti-kirjaa, mutta toisaalta myös sitä Illan tullen romaania.

Juuri (Ei varmistettu)

Pelastit mun aamun, päivän ja viikon. Sun asenne! Ah, kiitos kiitos kiitos! Kuule, kyynelehdin täällä aamutuimaan kahvit sylissä, koska heräsin väärällä jalalla ja olo on just noin kapeakatseinen kun toi sun hetki tuskaisena sovituskopissa. Sait mut ymmärtämään mm. että keittämäni kahvi on tänään erityisen hyvää, ja että tästäkin voi nauttia, vaikka muu onkin TÄLLÄ HETKELLÄ hetkellisesti ehkä vähän pielessä. Sun asenne on, tyttö, rautaa! Ihanaa päivää!

NETIKETTI (Ei varmistettu)

ON NETIKETTI KYSYMYSTEN AIKA

Kuinka aktiivista bloggaamisesi on?
Kuinka paljon aikaa käytät blogipostausten tekoon?
Pahoitatko mielesi jos et saa tekemääsi postauksiin kommentteja?
Seuraatko blogisi kävijämääriä ja yritätkö vaikuttaa niihin? Jos kyllä, niin miten?

Oletko itse aktiivinen kommentoija muiden blogeissa?
Milloin viimeksi kommentoit ja missä blogissa?
Millaisiin keskusteluihin osallistut mieluiten?
Pitäisikö kaikilla olla oma nimimerkki?
Kuinka paljon saat anonyymeiltä kommentteja?
Joudutko poistamaan kommentteja?
Kirjoitatko itse anonyyminä?

Mitä blogeja työkaverisi lukevat?
Mitä blogeja kumppanisi lukee?
Mitä blogeja äitisi lukee?

KIITOS

Kirsi (Ei varmistettu)

Voi ihana Eeva. Kaikki (tai oikeastaan mikään) ei ole mennyt tänään kuten olisin toivonut, mutta voinpahan olla onnellinen siitä että olen löytänyt näin ihania ajatuksia sisältävän blogin!

Nakki (Ei varmistettu)

Hiiihhhiiihhii, tuttu tunne! Hain kuukausi sitten itselleni häämekkoa - pienet häät perhepiirissä maistraatissa enkä halunnut rimpsessamekkoa vaan tyylikkään ja yksinkertaisen ihanuuden, jolle käyttöä myöhemminkin - neljä päivää pitkin Helsinkiä haahuillessa olin valmis peruuttamaan häät tai menemän rasvaimuun (en edes ole paksu) tai sopeutunut ajatukseen verkkarihäistä... Lopulta se MINUN näköiseni ja oloiseni löytyi My o My:sta. Tiesin jo ennen sovituskoppia, että en jää siihen jumiin ja se päälläni voin tuntea itseni kauniiksi ja keskittyä herkuttelemaan illallisella! Näitäkin mekkoja siis on, mutta niiiiiiiiiin harvassa! Toisaalta onneksi näin - mekko tuntuu vielä erityisemmältä :-)

Allu (Ei varmistettu)

Hehe, itse annoin oman maanantaini pilaantua kahdeksan tunnin talvitakin metsästyksellä, vieläpä Lontoossa, josta nyt luulisi jonkun kivan yksilön tulevan vastaan. Vaatteet on kuitenkin pieniä murheita maailmassa, vaikkakin niiden puute saattaa välillä ottaakin päähän. Tsemppiä mekkojahtiin, nautitaan sillä välillä elämän pienistä iloista :)

Hönö (Ei varmistettu)

Ahahaha, tää oli ihana! Muistutti mua Anna-lehden taannoisesta pääkirjoituksesta, jossa puhuttiin seisomamekoista (liian kireitä istuttaviksi) ja muisteltiin jotakuta toimituksen jäsentä, jonka kaupassa sovittama nahkasaapas oli lopulta jouduttu leikkaamaan pohkeesta halki :D

marra (Ei varmistettu)

Käytin yhden hikisen päivän etsiessäni täältä kohtalaisen pienestä kaupungista mekkoa valmistujaisjuhliini. Kaikesta sovituskoppivääntelystä huolimatta en onnistunut löytämään mitään. Lopulta päätin, että ihan sama mitä sitä toisaalta on päällä kun hakee sen paperin. Luultavasti hurraan mielessäni enemmänkin sitä saavutusta kuin mietin sitä miltähän mä näytän nyt. Ja häikäsen hymylläni kaikki niin ettei kukaan edes nää mitä mulla on päällä.

Ihana Eeva ja ihana hyvän mielen blogi!

Love (Ei varmistettu)

Ensiksi, kiitos aivan ihanasta kirjoituksesta! Sitten aihe-ehdotukseen.
Haluaisin kuulla sinun ajatuksiasi rakkaudesta. Siis usein kirjoitteletkin rakkaudesta, rakkaudesta sohvapöytiin, elämän pieniin iloihin ja läheisten kanssa vietettyyn aikaan. Tämä on aivan ihana päivän piristys ja on upeaa, että joku jaksaa julistaa tätä elämän pienten juttujen ilosanomaa!
Mutta, minule tuli mieleen että entäs mitä mieltä sinä olet Rakkaudesta, isolla ärrällä, siitä että "all you need is love" ja etsimme täällä niitä sielunkumppaneita, jonka kainaloon käpertyä? Itse kun turhaan tunnun tällaisen rakkauden perään tällä hetkellä huhuilevan niin olisi mukavaa lukea sinun ajatuksiasi, ex-poikaystävistä, nykyisestä?, tai ihan muuten vaan niistä sielunkumppaneista, Se Oikeasta tai ihan muuten vaan rakkauden olemuksesta.
Tietenkin, jos itseä asia kiinnostaa. :) Olen jokatapauksessa kirjoitustesi fani.

Heidi (Ei varmistettu)

Mutta minä tykkään tulppaanihelmasta!

Hanna (Ei varmistettu)

Ihana! :)

annna (Ei varmistettu)

Oi ihana Jamie! Oi ihana sinä! Veikkaan että tulen tämän ansiosta kuuntelemaan kyseistä herraa useamman päivän, mikäs sen parempaa :)

Tuuulia (Ei varmistettu)

Samaa on kokeiltu Helsingin Stockkalla ja itse päädyinkin sitten tyylikäs hame ja ihana yläosa -komboon. Toinen vaihtoehto olisi teetättää mittojen mukaan mieluisa puku, jos on siis valmis maksamaan vähän enemmän. :)

kriti (Ei varmistettu)

Löytyyhän noihin leipiin ohje Voisilmäpelistä, löytyyhän?!

choiru (Ei varmistettu)

Kommentti ei nyt liity tähän postaukseen eikä valitettavasti edes blogiin, mutta luulen että saan vastauksen täältä helpommin kuin voisilmäpelinjäännöksistä...

Kokeilin eilen puolikasta annosta pannacotasta ohjeesi mukaan ja lopputuloksesta tuli oikein kaunis ja periaatteessa maukas, mutta aivan kamalan kumimainen. en ole koskaan ennen valmistanut tai edes syönyt pannacottaa, mutta en oikein usko että sen kuuluisi olla sellainen kuin eiliset versiot...

Osaatko sanoa mikä meni vikaan? Pitäisikö (tai voiko) liivatetta laittaa vähemmän? Poikaystävä myös vispasi kermaseosta sekoittamisen sijaan, voiko se vaikuttaa? Entä valkosuklaan laatu?

Haluaisin tarjoilla pannacottaa tänään illallisen jälkiruokana, mutta valitettavasti en kyllä kehtaa syöttää vieraille eilisenkaltaista kumijälkkäriä :(

Kyrsii muuten aika hirveästi epäonnistua naurettavan helpoksi kuvaillussa jälkiruoassa :D Tunari mikä tunari.

Virgo (Ei varmistettu)

Onks sulla käyny mielessä, että kärsit kaamosmasennuksesta? sen verran alakuloa nyt ilmassa. Mulla auttoi kirkasvalo korvien kautta: http://www.valkee.com/fi/

Ja suosittelen etsimään vintage-mekkoa. Ei se ole ton vaikeampi löytää, ja lopputulos palkitsee tuplasti Stocka-hankinnan verran. Kaunis historia kaupan päälle, vähän niin kuin muillakin parhailla tyypeillä.

Eeva (Ei varmistettu)

Kiitos kaikille kommenteista ja pahoittelut etten ole ehtinyt vastailla, täällä Turussa ei ole oikein kunnollista nettiyhteyttä. Tässä nyt kuitenkin vastauksia kysymyksiinne: ********** K: suosittelen tsekkaamaan tuon blogini Kirjat-tunnisteen, josko sieltä löytyisi jotain kiinnostavaa :) Joululahjakirjaa on vaikea ehdottaa, kun ei tunne lahjan saajaa. ************* NETIKETTI: suosittelen hieman miettimään, miten ihmisiä kannattaa lähestyä, jos haluat oikeasti vastauksia näihin kysymyksiisi :) **************** Kriti: ohjetta ei ole Voisilmäpelissä, mutta ne syntyvät kun ensin haudutetaan porsaanniskaa muutama tunti vesi-suola-juures-yrttiliemessä ja sitten liha revitään suikaleiksi (siksi "pulled pork"). Sitten seuraksi tehdään coleslaw punakaalista, creme fraichesta, etikasta, piparjuuresta, suolasta ja mustapippurista. That's it!

Eeva (Ei varmistettu)

Choiru: jos ohjetta noudattaa kirjaimelleen, niin siinä ei VOI epäonnistua. Luultavasti olet siis tehnyt jossain kohti jotain muuta kuin piti. Muistithan puolittaa myös liivatteen määrän? Ja käytit sellaisia normaalikokoisia, kaupoissa myytäviä (esim. Meira, Dr. Oetker) liivatelehtiä, et sellaisia isoja ranskalaisia liivatelehtiä, joita käytetään joskus ravintoloissa? Kermaa ei kuulu vatkata, ihan sellainen sekoittelu riittää. Suosittelen kokeilemaan vielä uudestaan ja seuraamaan ohjetta pilkuntarkasti, tsemppiä ja onnistumisia! *************** Virgo: ehkäpä pari kertaa viikossa päivittyvä blogi ei ole se, jonka perusteella kannattaa tehdä diagnooseja masennuksesta :) Olen pahoillani, jos kirjoitukseni eivät ole pelkkää auringonpaistetta ja riemua, mutta kuvittelin lukijoiden arvostavan rehellisyyttä (tosin jännä miten joku poimi tästä postauksesta pelkästään alun alakulon, eikä tuota lopun elämä on ihanaa -sanomaa).

yks anonyymi täällä hei. (Ei varmistettu)

Mä oon seuraillut eriliaisia tyyli-, sisustus-, elämätapablogeja yms yms ja mä vastikään (about kuukausi sitten?) löysin tänne tuolta Trendin etusivulta. Mä oon monesti miettinyt, että miten tää sun blogi nyt eroaa mun mielestä noista mun muista päivittäin seuraamistani - koska jotainhan tässä on erilaista. Oli jo heti ykköskerralla täällä vieraillessani. Mulle valkeni se sillai salamaniskuna tänään töissä! Verrattuna niin turhauttavan moneen muuhun blogiin tää on siitä niiiiiiin ihana, että täällä ei oo päivitystolkulla niitä postauksia missä luetellaan mitä uutta on tullut hankittua ja mihin hintaan ja mistä ja mitä pitäisi ostaa ja sitä sellaista järjetöntä kulutushysteriaa. (Plus tietty se itsestäänselvyys on kanssa lisättävä, että siehän kirjoitat niin ihanasti, että tulee aina hyvä mieli!). Nyt kiitän isosti ja suuresti ja poistun tuonne taka-alalle äänettömäksi lukijaksi: KIITOS EEVA!
Heippa hei ja oikeaa talvea odotellessa.

choiru (Ei varmistettu)

oikeassa olet, kyllä se pannacotta taitaa olla helpoin jälkiruoka ikinä!
eilen alkaessani tekemään uutta annosta huomasin, että kaksi liivatelehteä oli tarttunut toisiinsa kiinni ja näin annokseen oli tullut puolikas lehti liikaa.

kiitos ihanasta ohjeesta, oli menestys!

Virgo (Ei varmistettu)

Harvemmin tekee mieli palata selittämään sanojaan, mutta: alakulo ja kaamosmasennushan eivät ole sama tauti kuin masennus. Valon väheneminen vaikuttaa terveisiinkin, itselläni kesti pitkään tajuta että daim-rakeiden ja sohvan kutsu olisi jotenkin hoidettavissa. Muulla kuin "ylös, ulos ja lenkille" -itsekurina.

Itsestään selvää on, että viittasin vain postauksiisi, muutahan en tiedä. Anteeksi jos vinkki tuntui puoskaroinnilta.

Kommentoi