Uusia alkuja

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Tulin kotiin vietettyäni pari päivää äidin luona. Oletin löytäväni pystyyn kuivuneen ja kuolleen joulukuusen - tai itse asiassa en olettanut, olin unohtanut koko kuusen olemassaolon - mutta mitä vielä.

Kaikkialla naapurustossa joulukuusia kannetaan roskikseen, mutta minun ikkunalaudallani odotti tämä näky. Kuusi pukkaa uutta kirkkaanvihreää kerkkää.

Herkäksi veti - en ihan heti keksi parempaa mainosta uusille aluille kuin elämäänsä kevääseen jatkava joulukuusi.

Näin pari päivää sitten metrossa mainoksen, jossa oli luku 2015 ja ihan hätkähdin. 2015! Kohta pitää taas opetella kirjoittamaan uusi vuosiluku päivämääriin. Ja samalla hyvästellä tämä vanha.

Voi vuosi 2014. Uudenvuodenaattona valitsimme ystävieni kanssa vuoden 2014 teemabiisiksi Queens of the Stone Agesin Smooth Sailingin. Hahah! Miten väärässä sitä ihminen voikaan olla.

Mikään asia tähänastisessa elämässäni ei ole ollut vähemmän smooth sailing kuin vuosi 2014 (ei edes se, kun kerran Thaimaassa erehdyin tuulisella säällä speedboatin kyytiin). Oli niin paljon kaikkea perhepiirissä, työelämässä, terveyden saralla ja ihan fyysisessä ympäröivässä todellisuudessakin - uusi kotikaupunki, muutto, vanhan kodin myynti. Valvoin öitä hikoillen ja heräilin. Kävin jatkuvaa taistelua sen kanssa, millaista itse haluan elämäni olevan ja mitä luulin ihmisten odottavan minulta. Ja viimekeväinen ero oli hirveä, mitä sitä kieltämään.

Nyt kun katselen kulunutta vuotta pienen etäisyyden päästä ymmärrän, että en varmaan myöntänyt kenellekään miten rankkaa ja vaikeaa ja paikoitellen  aivan kamalaa oli. Olisi varmaan kannattanut.  

Minulla on aina ollut optimistisen luonteeni vastapainoksi taipumus melankoliaan, enkä ole koskaan pitänyt sitä huonona asiana. Minusta omassa alakulossa kieriskely on silloin tällöin terapeuttista ja inspiroivaa. Mutta tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa elämässäni kokenut surua, johon sekoittui täydellistä toivottomuutta. Oli päiviä, kun ajattelin, että tässä sitä nyt sitten ollaan, tämä suru ei lopu koskaan. En ole siitä edelleenkään ihan varma.

Mutta ehkä sen ei kuulukaan. Sain vähän aikaa sitten jonkinlaisen ahaa-elämyksen katsoessani The Wireä. Yhdessä kohtauksessa Stringer Bell kysyy Omarilta You looking for closure? ja Omar vastaa,

Lookit, man, ain’t no closure. Not unless Brandon walk up out his grave and come up in this room right now.

Ehkä minä olen siinä mielessä samanlainen kuin Omar (paljon muuta yhteistä meillä ei sitten olekaan), että minullekaan ain’t no closure. Ehkä kaikkia asioita ei voi käsitellä loppuun ja kääriä nättiin pakettiin, vaikka kalenterissa vaihtuukin vuosiluku. Ehkä jotkut asiat kouraisevat niin syvältä, että pienenpientä osaa niistä kantaa aina mukanaan. Ehkä se ei ole pelkästään huono asia.

Mutta on tämä vuosi ollut myös mahtava. Synkimpinäkään päivinä maailma ei antanut minun unohtaa upeuttaan. Joskus yritin oikein väkisin - suljin aurinkoisena kesäpäivänä verhot ja menin peiton alle murjottamaan. Sitten tuli nälkä ja oli pakko nousta. Matkalla lähikauppaan näin jotain, koomisen pienen koiran joka raahasi perässään jättimäistä hanskaa, tai haistoin naapuritalon sisäpihan ruusut. Ja taas muistin, kaunis maailma, puolillaan hyvää, ei siihen voi olla rakastumatta uudestaan ja uudestaan. Ärsyttävä paskiainen.

Kesä oli ihmeellinen pitkine kuumine päivineen ja kesäinen kaupunki oli ihanampi kuin olisin voinut edes kuvitella. Kävin Pariisissa. Saksa voitti jalkapallon maailmanmestaruuden. Rannassa kukkivat pionit.

Löysin lääkkeen kaikkeen. Sen nimi on liikkuminen. Olen koko elämäni elänyt enimmäkseen ajatusten, puheen ja kirjaimien maailmassa. Vasta tänä vuonna aloin todella hiffata, mikä merkitys on sillä, että ihminen elää paitsi päällään, myös kehollaan, oli se sitten urheilua tai tanssimista tai paljain jaloin kävelyä tai kavereiden säännöllistä halailua. Se oli yksi tärkeimmistä asioista, joita opin tänä vuonna. 

Ystäväni, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan, kysyi vähän aikaa sitten, mitä tänä vuonna on tapahtunut. Tiivistelmää kertoessani huomasin ajattelevani, että olen itse asiassa loppujen lopuksi järjettömän kiitollinen ihan kaikesta tapahtuneesta, niin perseestä kuin suurin osa niistä jutuista on ollutkin. Jos nimittäin saisin valita, olisinko mieluummin tämä ihminen, jolla on kaikki se tieto ja kokemus jonka tämä hullu vuosi on mukanaan tuonut, vai palaisinko takaisin vuoden takaiseen - no, jälkimmäinen ajatus tuntuu kauhistuttavammalta kuin se, että rämpisin tämän kaiken läpi vaikka toistamiseen.

Eräs viisas ihminen sanoi minulle vähän aikaa sitten näyttää siltä, että olet löytänyt itsesi, mutta nyt sinun täytyy vielä rakentaa elämäsi puitteet sinun näköisiksesi. Se meni aika nappiin.

Vuosi 2014 todellakin opetti kantapään - ja olkapään, vatsalaukun, korvanlehtien ja vatsanpohjan, ihan joka solun - kautta, kuka oikein olen. Ehkä vuonna 2015 alan sitten rakentaa niitä "itseni näköisiä puitteita", mitä ikinä se tarkoittaakaan. Siitä ajattelin nyt ottaa selvää.

Ehkä ihan kaikkia asioita ei voi taputella loppuun, vaan osa niistä jää kummittelemaan mielen perukoille. Mutta kummitustenkin kanssa oppii elämään. Ehkä niiden kanssa voi jopa ystävystyä.

Joka tapauksessa suunta on selvä: eteenpäin. Olen niiiiin valmis uusiin asioihin, ja uuteen vuoteen. 

Joten 2014 - kiitos kaikista tyrskyistä ja karikoista, mutta en pistäisi ollenkaan pahakseni jos ensi vuosi olisi vähän enemmän smooth sailing.

Ok?

Share
Ladataan...

Kommentit

maitokahvi
Päivän ajatus

Upea, viisas ja kaunis kirjoitus kuvineen, kiitos tästä ja voimia ja onnea uuteen vuoteen!

Hosuli
Hömppäblogi

Viisaita, samastuttavia ajatuksia ja nättejä kasvikuvia. Tuli taas viherkasvi- ja leikkokukkahimo.

Katjakokko (Ei varmistettu) http://www.katjakokko.com

Keveää ensi vuotta Eeva! Vuosi 2014 oli kirjoittamanasi oikeastaan tismalleen samanlainen kuin omani. Otan vuoden 2015 avosylin vastaan, toivottavasti se syleilee takaisin, hellästi ja ihanasti.

satuh (Ei varmistettu)

Koskettava ja inspiroiva kirjoitus! Kaikkea hyvää ja smooth sailing tulevaan vuoteen!

Marisha (Ei varmistettu)

Jotenkin tuo vuotesi kuvaus kuulostaa tutulta ja jotenkin kaikki mitä olet kirjoittanut tämän vuoden aikana tuo mieleen sen vuoden kun itse kävin läpi hyvin vaikean erokuvion silloisesta suhteesta. Muistan yhden erittäin vaikean kesän kun olin jo oikeastaan menettänyt toivoni silloisessa parisuhteessani enkä tiennyt mitä tehdä. En oikein pystynyt menemään peiton alle, joten lähdin ulos kävelemään. Siinä lähellä oli lampi ja lähdin kävelemään ihan vaistomaisesti ilman mitään ajatusta sinne suuntaan. Katselin miten kirkas kesäaurinko loistaa lammen pinnasta ja näen kun sorsa sukeltaa. Sillä tavalla hassusti kun sorsat nyt sukeltavat, pyrstö jää pystyyn pinnalle ja nokka menee veden alle. Se oli jotenkin niin koominen ja samalla niin viattoman kaunis kesäinen näky, että eihän sitä voinut olla hymyilemättä ja ihmettelemättä tätä maailmaa.

Tuosta on aikaa ja sen jälkeen on tapahtunut paljon. Sinulla erosta on alle vuosi, kyllä se aikanaan helpottaa, vaikka ei ehkä vielä siltä tunnu. Itselleni tämä kulunut vuosi on sitten taas ollut todella hyvä. Pitkästä aikaa on tapahtunut hyviä asioita ja jotenkin on koko vuoden ollut sellainen ihmeellinen olo, että onni on kulkenut mukanani. Upean vuoden jälkeen taas vähän hirvittää jättää hyväisiä tälle vuodelle. Aavistelen, että vuodesta 2015 tulee erilainen. Mutta niinhän se aina on. Haluan toivottaa sinulle mitä parasta itsesi näköisten puitteiden rakentamista tulevalle vuodelle!! :)

S (Ei varmistettu)

Voi että.

Tekstiä lukiessa lähti soimaan satunnaisella soimaan jotain, mikä on pakko jakaa:

Try to remember, that you can’t forget
Down with history, up with your head
For sweet tomorrow, she never fell from grace
We might still know sorrow but we got better days

(Edward Sharpe & the Magnetic Zeros - Better days)

Kiitos ihanista teksteisi tänä vuonna, toivottavasti ne jatkuvat seuraavana.

HelmiNainen (Ei varmistettu) http://elamanaallokossa.blogspot.fi

Kaunis ja tyyni kirjoitus, rehellinen. Antaa toivoa muillekin, minullekin <3

ameliaemilia

Mielestäni olet todella rohkea kun kirjoitat näin rehellisesti. Ja rohkeutta on myös rakentaa omannäköinen elämä. Toivon paljon onnellisia ja iloisia päiviä sinulle Eeva ja kaikille muillekin mukaville (ja rohkeille) ihmisille vuodelle 2015. Jos tähän kommenttiin voisi piirtää niin piirtäisin kuvan minun maailman söpöimmästä kissasta joka onnellisena torkkuu tässä sohvalla minun vieressä. Paras onnellisuus-guru. :D 

Olet viisas!

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi Eeva!
Yhtenä päivänä kirjoitat kepeän hauskasti mielikuva-Eevan täydellisestä ranskasta ja ikuisesta rusketuksesta ja hymyilen itsekseni mainiolle tekstillesi. Seuraavana päivänä sitten kirjoitatkin jotain näin viisasta, joka hymyilyn sijaan saa minut nyökkäilemään ja toistelemaan mielessäni "KYLLÄ, KYLLÄ!". Olet kyllä mahtava! :) Oma vuoteni ei ole ollut lähellekään niin rankka kuin sinun, mutta onhan tässä tapahtunut kaikenlaista siltikin. Ja jotenkin juuri tuo itsensä näköisten puitteiden rakentaminen tuntuu kovin ajankohtaiselta. Joten kiitos Eeva tästäkin tekstistä ja kaikkea mukaa vuodelle 2015!

Anne T (Ei varmistettu)

Kuten varmaan moni muukin, minäkin samaistuin tähän tekstiin ja oikein itkun kanssa! Oon niin iloinen että kirjoitat tätä. Siis kiitos TUHANNESTI, ja kiitos siis myös mulle että tajuan lukea tätä. Olkoon vuosi 2015kin täynnä hyvää kaikkien karikoitten lomassa. Halit!

Vierailija (Ei varmistettu)

En ole seurannut blogiasi vielä puolta vuottakaan, mutta saan kirjoituksistasi älyttömän paljon. Minulla on tällä hetkellä elämäni kamalin ja vaikein asia käsiteltävänä ja sinun tekstisi ja myös täällä olevat muut kommentit antavat minulle nyt toivoa, että tämä vielä tästä helpottuu ja vuoden päästä voin olla tästä kaikesta jotenkin jopa kiitollinen. Muutenkin raskas vuosi tulossa opintojen suhteen ja olen jo alkanut melkein tottua siihen ettei elämä vain solju lempeästi eteenpäin. Kaipaan niin sitä tavallista turvallista tylsää arkea.

Kiitos blogistasi ja siitä että jaat. Ja kaikkea mahtavaa uudelle vuodelle!

mirmeli (Ei varmistettu)

Samaistun täysin. En ole ennen ymmärtänyt, mitä itsensä löytämisellä tarkoitetaan, mutta 2014 opetti sen kantapään kautta. Päällimmäinen tunne on itsellänikin kiitollisuus, vanhaan itseeni en palaisi mistään hinnasta. Iloa ja hyvyyttä uuteen vuoteen sulle Eeva ja kiitos, että kirjoitat :)

Evin

Sä oot kyllä loistava kirjoittaja, tääkin teksti on niin ihana ja rehellinen. Kiitos! Ja mahtavaa uutta vuotta 2015!

marju b. (Ei varmistettu)

Kiitos tästä tekstistä. Kirjoitan itse paljon fiktiota ja aika ajoin yritän myös pitää päiväkirjaa, olenpa aloittanut blogejakin. Koen niiden kirjoittamisen jotenkin vaikeaksi, totuuden annostelun ja koko kirjoittamistyylin, mutta sinä osaat kirjoittaa omasta näkökulmastasi niin, että yksityisestä tulee yleistä. Tähänkin tekstiin samastuu varmasti moni, erilaisessa mutta jollain tapaa samanlaisessa tilanteessa oleva ihminen. Myös minä. Kiitos Eeva ja ihanaa vuotta 2015!

Gia (Ei varmistettu)

Oma vuoteni kaikkine sekoiluineen, tyrskyineen ja ahdinkoineen kiteytyy aika hyvin käyttämääsi lauseeseen: "Kävin jatkuvaa taistelua sen kanssa, millaista itse haluan elämäni olevan ja mitä luulin ihmisten odottavan minulta."

Ensi vuonna toivon olevani vapaa tuosta - toivon olevani vapaa olemaan oma itseni, tekemään rohkeasti omat ratkaisuni ja kulkemaan omat polkuni. Muiden ihmisten mielipiteillä saa olla merkitystä, mutta ne eivät saa määrittää sitä, mitä milloinkin rohkenen ja uskallan tehdä ja ennen kaikkea olla.

Ja joskus rohkeutta on myös se, että on vähemmän ja tekee vähemmän, silloin kun kaikki muut vaativat enemmän ja yhä enemmän. Kyllä se draivi sieltä vielä löytyy ja puskee päälle niin että oksat pois!

Sinun blogillasi on ollut suuri rooli omiin pohdintoihini etenkin kuluneen vuoden aikana, ja koen, että olemme ajatelleet monesti samalla tavalla elämästä. Osaat kauniisti kuvata vaikeitakin asioita, joita elämä tiellesi tuo. Toivottavasti saamme olla mukana matkassa vielä pitkälle ensi vuoteen :-)

Valoisaa, kevyttä ja onnesta hykertelevää vuotta 2015 sinulle, ihana Eeva!

peony_ (Ei varmistettu)

Voi Eeva! Et tiedäkään kuinka paljon iloa, oivallusta ja kiitollisuutta blogisi kautta annat ihmisille. En koskaan kommentoi blogeja ja aniharvoin jaksan lukeakaan - koska harvalla on oikeasti jotain sanottavaa. Elämää jonkin verran jo oivaltaneena silti luen ajatuksiasi inspiroituneena. Kiitos sinulle ja smooth sailing.

Hxo (Ei varmistettu)

Tämä oli niin pysäyttävä, kaunis, osuva ja miljoonaa muuta huikeaa asiaa sisältävä teksti, että kirjoitin koko jutun vihkoon itselleni ylös.
On riittävän rankkaa toipua erosta yksinään, mutta siihen päälle itsensä etsiminen, uskominen ja rämpiminen eteenpäin juuri muiden odotukset ja odotukset harteilla (vaikka luultavasti olet itse olettanut, että muut olettavat, if u know what i mean) teki myös omasta vuodestani hyvinkin aallokkoisen.

On häkellyttävää, kuinka tekstisi jokainen rivi oli kuin omasta elämästä. Monta kertaa löin hanskat tiskiin ja ajattelin "vitut antaa vaan olla" ja monta kertaa nostetta tarjosivat esimerkiksi sinun teksisi. Kiitos.
Tämä vuosi on ollut tsemppaamisen vuosi, ja voi kuinka olen vihannut tuota sanaa tänä vuonna. Uudestaan ja uudestaan aloittanut aamulla alusta ja todennut, että kyllä, sleep on it ja kyllä se siitä.

On eri asia sanoa, että karikot kasvattavat, kuin itse kokea ja tajuta, ettei vaihtaisi mitään pois. Olen löytänyt itseni tänä vuonna ja vaikka en tiedä vielä miten saan kaiken järjestettyä, uskon vakaasti, että elämä tarjoaa ne työkalut. Uusi työ tulee kyllä, niinkuin myös työkumppanit ja puitteet. Ja silloin kun usko menee, mene kävelylle tai nukkumaan. Uni korjaa. Happi korjaa.

Mä toivon koko sydämestäni sulle kaikkea mahtavaa ja upeaa ja ihanaa ja kaunista. En usko, että tiedät kuinka monen ihmisen arkea ja elämää ihastutat teksteilläsi. Kiitos, että olet niin rohkea, että avaat ajatuksiasi meille muillekin.

Tähän loppuun vielä yksi juttu. Kirjoita kirja. Olisi ihana palata ajatuksiisi uudestaan ja uudestaan kirja kädessä, teekuppi vieressä ja oivaltaa uudestaan ja uudestaan. En tiedä, onko se sitä, mitä itse haluat, mutta jos on, uskon, että se olisi menestys. Sinua ei ole toista :)

Kaunista vuotta 2015

eevafani4eva (Ei varmistettu)

Sen kirjan ostaisin!

hilda (Ei varmistettu)

Tunnistan itsestäni samantyyppisen melankoliaan taipuvaisuuden, mutta myös ärsyttävän sitkeän positiivisuuden. Se väittää aina ja kaikesta, että hyväksi tämä vielä muuttuu ja jokin tarkoitus tälläkin on. Tänä vuonna elämääni on tullut sellaisia asioita, joista äitini sanoin joudun toteamaan, että "elämässä voi olla sellaisia p*skajuttuja, jotka eivät sen kummemmiksi tai kivemmiksi muutu". Toki näilläkin jutuilla voi olla tarkoituksensa ja hyvät seurauksensa, mutta minä en niitä välttämättä koskaan tule ymmärtämään. Tämäkin on jollain kumman tavalla lohdullinen ajatus: ei mun tarttekaan kaikkea osata edes päässäni kääntää parhain päin. Tämmöstä elämä on, mutta käännän nyt nenäni noihin mukavampiin asioihin. Iloa ja valoa tulevaan vuoteen sulle Eeva!

Kieppis (Ei varmistettu)

Hieman hirvittää. Jotenkin tuntuu siltä, että itsellä tuleva vuosi tulee tuomaan eteen vaikeita päätöksiä ja luopumista tutusta ja turvallisesta joka on kulkenut matkassa lähes 10 vuotta. Ajatustyötä asiasta olen tehnyt jo pitkään, mutta jotenkin odotan jotain isompaa merkkiä jonka seurauksena uskaltaisi repäistä laastarin irti. Mielessä pyörii "mitä jos sittenkin teen virheen", toisaalta miettii onko epäröinti vain osittaista laiskuutta, jo pelkästään oman elämän fyysisten puitteiden laittaminen uusiksi tuo valtavasti työtä puhumattakaan henkisestä prosessista.

Taavi-Teresa (Ei varmistettu)

Itselläni on ollut rankka vuosi. Vähän niinkuin sinunkin. Rakkauselämäni koki pahat kolauksen, kun luulemani se oikea, ei kokenutkaan samalla lailla kuin minä. Työ- ja opiskeluelämä toi omat suuret hankaluutensa kuvioon tänä vuonna.

En halua kuulostaa kiittämättömältä tai mitenkään katkeralta, mutta sen huomasin, että vaikka kerroin kuinka rankkaa minulla on ja kuinka tarvitsen apua niin en saanut tätä eri tahoilta. En edes ammattilaisilta. Paljon rakkautta ja huolenpitoa olen saannut läheisiltäni, kiitos siitä heille, mutta eivät hekään pystyneet auttamaan minua niiden asioiden kanssa, jotka vaikuttivat minuun muualta. Itse olen joutunut kohtaamaan ne ja kasvattamaan paksua nahkaa ja sisua ja voimia kaiken käsittelyyn. Olen tänä vuonna oppinut ja hyväksynyt etenkin sen, että kun ei jaksa niin sairasloman hakeminen voi olla loppujen lopuksi ainut keino, jonka avulla saa tilanteen pahentumisen pysäytettyä ja hieman etäisyyttä. Lisäksi omista vaikeuksista täytyy osata puhua oikeille ihmisille, läheiset eivät välttämättä ole heitä, mutta luottamusmiehet ovat.

Olen jo pari kuukautta sitten huomannut, että vuoden 2015 ottaa vastaan toisenlainen minä kuin vuoden 2014. Kenties tämä oli minulle lopullisen aikuistumisen ja itsenäistymisen vuosi vaikkakin se tapahtui hieman ikävissä merkeissä. Eilen ja tänään huomasin hyväksyväni sinun laillasi sen, että osan tästä painolastista kannan mukanani ensi vuoteen. Osa on vielä käsittelemättä (ero) ja osa ikävistä kokemuksistani on vahvistanut minua tuntemaan itseni ja ohjaamaan minua oikealle polulle ammatillisestikin. Näen jo nyt, että tällä vuodella on voinut olla erittäin hyvä oikeaan suuntaan työtäisevä vaikutus, joka voi vaikuttaa loppuelämäni ajan. :)

Kiitos lohduttavista sanoista. Toivon sinunkin tunnistavan vielä sen voiman itsestäsi, joka on kantanut sinut läpi tämän vuoden. Ehkä oletkin sen jo löytänyt, mutta et mainitse asiaa tuossa kirjoituksessa.

Suvi_p (Ei varmistettu)

Mullakin hyvin samaistuttavat fiilikset, tää vuosi on ollut elämäni rankin. Itse en ole järin optimisti mutta etenkin tämän vuoden alku oli niin huono että ensi vuosi ei voi olla muuta kuin hyvä! Itelläni on vaikeina aikoina auttanut lause "Keep up the good feeling". Toteutukoon ensi vuoden toiveemme, hyvää uutta vuotta!
P.s. Haluaisin kysyä lukemisesta, kun ilmeisesti luet paljon että miten sä pystyt? Tarkoitan että ite luen jotenkin tosi hitaasti ja haluaisin lukea nopeammin ettei yhden kirjan tahkoamisseen menis niin paljoa aikaa mut sit jos luen nopeasti, menee koko juoni ihan sivu suun, onko antaa mtään vinkkiä?

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei Eeva, olet ihana. Toivottavasti tuleva vuosi on sinulle lempeä ja hyvä.

rokkirusetti
Lehtovaaran helmi

Kirjoitat elämästä samaan tyyliin kuin mitä haen kirjoista. Sillä tavalla rakkaudella. Että jokaisen mutkan takana odottaa uusi suuri seikkailu. Eikä seikkailu olisi mitään ilman mustelmia ja vaaran tuntua. Näitä asioita kannattaa välillä pohtia. Varsinkin niinä päivinä jotka viettää kokonaan pyjamassa ja saa osakseen huvittuneita katseita oveen koputtavalta kaupustelijalta.

 

Oikein upeaa vuotta 2015 sinulle, Eeva!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos Eeva tästä vuodesta ja kirjoituksistasi. Kyllä siellä rivien välissä jos riveilläkin on ollut paljon.
Toivottavasti pyydät ja sitten sallit itsellesi onnea ja iloa, joskus se on siitä kiinni.

Sapu (Ei varmistettu)

Ihana kirjoitus, itketti. Oot niin upea.

Valkoinen tähdikki (Ei varmistettu)

Kiitos. Tekstisi osui ja upposi (jälleen kerran). Täällä on toinen, joka vannoo liikkumisen nimeen. Luulen, että ilman liikunnan (oli se sitten kevyttä kävelyä tai rankkaa hikoilua) tuomaa iloa olisin jo aikaa sitten "pimahtanut". Ihminen on niin paljon enemmäin kuin ajatukset ja sanat.

Not another GIF Blog

Kaikkea hyvää tulevaan vuoteesi.

ebbis (Ei varmistettu)

Kaikkea hyvää sinulle :)

Nanneli (Ei varmistettu)

Ok! ;o)

Iida-Emilia (Ei varmistettu) http://iidaemilia.com

Huh, aikamoisissa tyrskyissä olet kyllä joutunut seilaamaan tänä vuonna. Mutta kuten sanoit, kyllä niistä vastoinkäymisistä aina jotain oppii, vaikka muuta positiivista niistä ei käteen jäisikään. Toivottavasti ensi vuonna pääset nauttimaan tyynemmästä aallokosta.

sirppis (Ei varmistettu)

<3

Lillan (Ei varmistettu)

Oi Eeva. En edes tiedä mitä sanoa, muuta kuin, että tämä kirjoitus kosketti.

Haller (Ei varmistettu)

Kiitos jälleen hienosta ja ajatuksia herättävästä tekstistä. Muistutti taas siitä, että jokaisesta onnellisesta päivästä ja hetkestä olisi syytä olla kiitollinen. Vaikka joskus elämä paiskaa eteen asioita, joita ei halua, mutta joita tarvitsee. Rankat kokemukset ovat yleensä juuri näitä.

Mutta toivotaan hyviä asioita tulevalle vuodelle :)

Apua (Ei varmistettu)

Voisitko myös kääntää muilla kuin suomenkielelellä kirjoitetut lainaukset suomenkielelle. Olen kyllä kileitaitoinen, mutta en tyhmyyttäni kaikkien syvyyttä ymmärrä.

kaisa.m. (Ei varmistettu)

Vuosi 2014 on totta tosiaan ollut rankka, täälläkin, jopa hämmentävän samoista syistä kuin sinulla siellä. Kiitos, että olet jakanut näin kauniisti ja avoimesti tuntemuksiasi. Et tiedäkään, miten paljon voimaa ja luottoa elämään olen niistä saanut.

Vuodesta 2015 tulee hyvä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olet oikeassa, ei surusta ja menetyksistä varsinaisesti pääse koskaan yli, mutta niiden kanssa oppii elämään. Se kipu on kuin luoti, joka sattuu kamalasti oman aikansa, mutta ajan kanssa se koteloituu elimistöön ja vihloo ainoastaan niinä ankeina hetkinä. Niinä harmaina päivinä kipu on kuitenkin enää luonteeltaan tylppää ja sen pystyy työntämään mielen taka-alalle, toimimaan normaalisti ja olemaan rusentumatta enää sen alle.

Liikuttunut lukija (Ei varmistettu)

Kiitos tästä ihanasta ja koskettavasta kirjoituksesta, niin kuin kaikista aiemmistakin. Toivon sinulle upeaa vuotta 2015.

Vierailija (Ei varmistettu)

siinä missä muut bloggarit yrittää feikisti imitoida surkeella imelyydellä ja äitelyydellä sun tekstiä (kuten stella harasek ja missä olet laura, gaah...), sä osaat oikeesti kirjottaa, luontevasti ja jouhevasti ja ilman äitelyyttä ja teennäistä hehkutusta. ihailen suuresti. huomaa että luet kirjoja.

bina (Ei varmistettu)

Minulle tuli taas mieleen juuri Stellan tekstit: ihan kuin olisin lukenut samanlaisen (samanhenkisen ainakin) kirjoituksen siellä aiemmin, vastaavassa tilanteessa, eron jälkimainingeissa.

Vierailija (Ei varmistettu)

ne kirjotukset mitä mä olen ko. bloggarilta lukenut, ovat olleet läpeensä laskelmoituja "uuh olen kaihoisa runotyttö ja korulausein teille söpöilen soopaa" -lässytyksiä...

Ehkä (Ei varmistettu)

Itku tuli kun tuntuu itsestä niin samalta. Kiitos vertaistuesta.

Elisabeth2 (Ei varmistettu)

Ehkäpä Smooth sailing voi sittenkin olla osuva teemabiisi vuodelle 2014, muistutuksena myrskyjen keskellä, että pehmeämpiä laineita kohti menossa ;) koska totta vie niitä tulee! <3

PowerGirl (Ei varmistettu)

Tää menee kirjanmerkkeihin.

Itsellä kipeä ja rankka eroprosessi aluillaan, välillä vaan tekee mieli luovuttaa ja lakata olemasta. Tai siis nukkua, kunnes pää tulee kipeäksi. Sitten kuitenkin tuolla ulkona on sairaan kaunis maailma, kirjaimellisesti, ja tajuan todellakin haluavani päästä tästä yli ja elää, mieluiten täysillä. Ehkä joudun itsekin hyväksymään sen, että muistoja ei voi pyyhkiä mielestä, eikä elettyä elämää voi deletoida, vaikka muistot kuinka sattuisivatkin. Välillä koskee fyysisesti.

Mutta ehkä se onkin sitä elämänmakua, sen kitkerää puolta. Makeaa toivottavasti ensi vuonna. Rakastan symbolismia, ja torstai, vuoden ensimmäinen päivä, merkitsee mulle uuden sivun kääntämistä ja ohjien ottamista omiin käsiin, sen verran kuin vaan saan.

Tämä kirjoitus on täyttä dynamiittia ja totta, kiitos siitä. Osui, upposi ja kosketti - ja sai mut tajuamaan lopullisesti, että surun läpi on kävelty jo tuhansien vuosien ajan. Enkä mä oo tän asian kanssa yksin, vaikka yön syvinä tunteina siltä tuntuukin.

Let the sunshine in.

Toivon sulle sydämestäni upeaa ja onnellista uutta vuotta ja lempeitä, kannattelevia aaltoja seilaukseen. Pus!

JN (Ei varmistettu)

Heippa! Itselläni takana elämäni rankin vuosi niin henkisesti kuin fyysisesti ja odotan vuoden 2014 loppua enemmän kuin innoissani. Oli ihana terapeuttista lukea kirjoituksesi ja pohtia mitä olen oppinut vuoden aikana, ja se on paljon se. Oli myös lohduttavaa huomata, ettei tämä vuosi ole ollut ihan kaikkien elämän paras vuosi. Huomasin niin paljon samaa kuin mitä olen kokenut varsinkin tämä kappale oli tuttua tutumpi:
Nyt kun katselen kulunutta vuotta pienen etäisyyden päästä ymmärrän, että en varmaan myöntänyt kenellekään miten rankkaa ja vaikeaa ja paikoitellen aivan kamalaa oli. Olisi varmaan kannattanut.
Olen oppinut sen nyt ja se helpottaa kamalasti elämistä! Jokatapauksessa kommenttini pointti oli kiittää sinua tästä kirjoituksesta ja toivottaa onnea ensi vuoteen halauksen kera! Uskon, että meille molemmille ensi vuodesta tulee onnekas! :)

populus (Ei varmistettu)

Kiitos kauniista kirjoituksesta. Itselläni oli pari vuotta taaksepäin samankantaltainen tilanne. Sen aikaiset tapahtumat saivat aikaan tapahtuma sarjan josta olen todella kiitollinen. Elämässä on ehkä hienointa se kun vastoinkäymistä löytää lopulta ne hyvät puolet ja miten ne saakin tutkimaan itseään ja löydät koko ajan uusia puolia itsestäsi ja elämästäsi. Toivotan sulle ihanaa tulevaa vuotta 2015 ja sopivasti vastoinkäymisiä joista löytää taas ajan kanssa sen ihanan kolikon toisen puolen..

traaaa (Ei varmistettu)

Moi! Hyvää uutta vuotta Eeva! Minusta meiltä puuttuu täysin käsitteet, joilla lähestyä vanhoja rakkauksia. Ei pelkästän entinen poikaystävä riitä mitenkään kuvaamaan sitä ihmistä, jota on rakastanut koko ihmisyydessään ja varmaan aina rakastaakin. Se vaan on niin omituista, että tavallaan rakastaa mennyttä, omaa elämäänsä sellaisena kuin se oli. Tosiasiassa entiset poikaystävät muuttuvat siinä missä itsekin. Mutta koskaan mikään ei poista menneisyyden muistoa sydämessä ja sitä ei voi lakata rakastamasta ikinä. Ja sitä samaa muistoa kantaa myös entinen kumppani. Molemmat voi palata muistoihin, mutta koskaan ei voi saada takaisin sitä mitä oli. Nöyrästi kai siihen on suhtauduttava ja kunnioitettava elämää sellaisena kuin se oli, kuin se on ja kuin se tulee olemaan. Rakkautta Eeva sinulle ja keskitalven aurinkoa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Haluan niin kommentoida jotain, vaikka en tiedä luetko kaikkia kommentteja. Kirjoituksesi kosketti. Siksi haluan sanoa takaisin jotain. Muistan kun 2013 vuoden lähestyessä loppuaan ajattelin "huh, mikä vuosi, olen niin valmis kääntämään uuden lehden". Vähänpä tiesin, 2014 ei kyllä ollut yhtään helpompi. Nyt, mitä enemmän löydän itsestäni sen kohdan, jossa en odota oikein mitään, sitä vapaammin hengitän. Toki unelmat ja haaveetkin on edelleen mussa, omassa kohdassaan. Yhden asian ainakin olen taas todennut: ei todellakaan VOI TIETÄÄ mitä tulee. Ja se on se hienouskin. Olen myös miettinyt sitä mitä pyydämme elämältä itsellemme. Jos haluan suuria asioita, ehkä mun pitää olla valmis maksamaan myös suuri hinta. Itseään on vaikea muuttaa, mutta silti minulla on vahvoja kuvia siitä minkälainen ihminen haluan olla ja millaista elämää elää, millaisessa parisuhteessa ym....Ehkä jos nuo kuvat ovat riittävän vahvoja, jos tahdon joitain asioita todella, eteeni tulee asioita, jotka pakottavat minut oikeaan suuntaan. Sitä voi kyllä olla vaikea nähdä, tarkotusta, valoa... On tää joka tapauksessa ihmeellistä tää elämä, ei lakkaa hämmästyttämästä.

Pages

Kommentoi

Ladataan...