Vaaleanpunaista höttöä

Muistan edelleen City-lehden ingressin 16 vuoden takaa. Siinä luki: "Kuka sanoo tahdon on vaaleanpunaista höttöä". 

Kuka sanoo tahdon on myös yksi lempielokuvistani, enkä häpeile kertoa sitä ääneen. 

Ehkä siksi, että olen koko lapsuuteni syönyt vaaleanpunaista höttöä.

Äitini vispasi marjapuuroa niin kauan, että puuro muuttui haalean vaaleanpunaiseksi, ilmavaksi, hattaranpehmeäksi vaahdoksi. Yleiskoneen ympärille käärittiin muovipussi, koska hattaranpehmeys vaati vispilän käymistä 20 minuuttia täysillä.

Joskus 10-vuotiaana lähetin Niksi-Pirkkaan seuraavanalaisen viestin: "Vatkatessa vispipuuroa kannattaa yleiskoneen ympärille kääriä muovipussi, niin puuro ei roisku pitkin keittiötä."

Niksiä ei julkaistu. Myöhemmin elämässä minulle selvisi, että ilmeisesti kaikissa perheissä marjapuuroa ei vispata hattarankevyeksi, vaaleanpunaiseksi hötöksi. Joissain perheissä marjapuuro syödään punertavanruskeana puurona. Joissain perheissä marjapuuroa ei syödä.

Tänään minä tein ekaa kertaa itse vispipuuroa, koska omistan nykyään yleiskoneen. Kyllä sitä kai voi tehdä ilmankin, mutta ei meidän perheen tyyliin.

Se tehdään näin:

1 litra vettä

1,5 dl tummia mannasuurimoita

3 dl puolukoita

1 dl sokeria (käytin hippipalmusokeria)

1/2 tl suolaa

Kiehauta vesi ja vispaa joukkoon mannasuurimot. Lisää loput aineet. Kuummenna kiehuvaksi ja keitä keskilämmöllä n. 7 minuuttia välillä sekoittaen. Anna jäähtyä kokonaan. Vispaa yleiskoneella vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi (luja vispaus n. 15-20 minuuttia). 

Niksi: Vatkatessa vispipuuroa kannattaa yleiskoneen ympärille kääriä muovipussi, niin puuro ei roisku pitkin keittiötä.

(Siitäs sait, Pirkka.)

 

Share

Kommentit

Siry (Ei varmistettu)

Meillä on syöty tummanpunaista vispipuuroa! Tai ei ihan tummanpunaista, vähän väkisinhän se vaalenee kun vähänkin vispaa, mut siis ei ihan tommosta täysin vaaleeta siis. Tää osui just hyvään aikaan koska tein itse just toissapäivänä vispipuuroa ja olin yllättynyt kun siitä tuli just tommosta vaaleanpunaista, vaikka en ees vispannut sitä kauaa. Se selittyi sillä, että (itse poimimani) puolukat ei ollu vielä täysin kypsiä, vaan ne oli jääny semmosiks valkosiks sisältä, punaista oli vain kuori. (Tuli muuten vähän nolo hetki kun rupesin miettimään että kuulukos niiden puolukoiden näyttää sisältä valkoisilta, en ees muista miltä puolukka näyttää...). Jos muuten on semmosta ruskeeta sokeria niin se on tosi hyvää ton vispipuuron päällä :).

Eeva Kolu

Haha, voi ei :) Puolukat ei tosiaan taida ihan vielä olla kypsiä, tai ehkä nippa nappa nyt alkaa olla :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meilläkin vispipuuro on vaaleanpunaista höttöä. Mutta kyllä sen saa sellaiseksi ihan tavallisella sähkövatkaimellakin vatkattua.

Eeva Kolu

Juu varmasti saakin, mutta mää en ainakaan jaksa seistä 20 minuuttia pitelemässä sitä vatkainta :) Ja jos sitä vatkaa lyhyemmän aikaa, ei vaan tuu mun makuun tarpeeksi vaahtomaista.

Hekla (Ei varmistettu)

Minun äitini teki myös tuollaista hattaramaista vispipuuroa kun olin lapsi. Hänen salaisuutensa (koska hei, kuka jaksaa vatkata 20 min!?!) oli laittaa kulho veteen. Oletan että vesi oli todella kuumaa. Tällä konstilla vatkausaika ei ollutkaan enää niin pitkä.

Riikka/ Vatsasekaisin Kilinkolin (Ei varmistettu) http://vatsasekaisinkilinkolin.blogspot.fi/

Ettei äitisi sittenkin olisi yrittänyt nopeuttaa puuron jäähtymistä laittamalla kulhon kylmään veteen? Sillä puuron tulee olla mahdollisimman hyvin jäähtynyttä (mielellään kylmää), jotta se vatkautuu höttökuohkeaksi. :)

Hekla (Ei varmistettu)

Ihan mahdollista. Kuten sanoin, veden lämpötila oli oletus. Toivoinkin vähän että joku viisaampi kommentoisi siitä jotain tarkempaa. Viimeksi olen tuota hattarapuuroa syönyt... ööh, olisikohan ehkä 25 vuotta sitten?

-kaisa (Ei varmistettu)

minun äitini jaksoi vatkata tavallisella vatkaimella, en tiedä kuinka kauan vaan se vispipuuro oli melkein valkoista ja pilvenkevyttä <3

Anskuli (Ei varmistettu)

Ooo, mikä vinkki! Itse ainakin teen vispipuuroa syksyisin niin puolukoista, viinimarjoista ja omenastakin ja rakastan juuri sellaista höttöistä vaaleaa puuroa. Nyt vaan muovipussi yleiskoneen ympäri ja vatkaamaan.

Emmiina (Ei varmistettu)

Meillä ei juuri kotona tehty vispipuuroa, koska pikkuveljeni kieltäytyi muutaman kerran äidin hartaasti vispaamasta puurosta ja taisi äiti ottaa siitä sitten nokkiinsa. Opiskeluaikana innostuin vispipuurosta uudelleen, se oli mitä parhain (ja riittoisin) iltapala! Nykyään gluteeni aiheuttaa vatsavaivat. :( Jospa josrain vielä löytyisi gluteeniton vaihtoehto mannalle..?

Hosuli
Hömppäblogi

Lappapuuro, oi että. <3 Mulla on sama gluteeniongelma, joten teen lappapuuron nykyään raakaversiona. Superhyvää näinkin: http://hosuli.blogspot.fi/2012/03/vaaleanpunainen-iltapala.html (Viikunoiden tilalla voi muuten käyttää taateleita.)

MiiaK (Ei varmistettu)

Nimenomaan lappapuuroa meilläkin. Tornionlaaksossa.

Figlia (Ei varmistettu)

Gluteenitonta vispipuuroa voi tehdä ainakin tästä jauhosta :)
http://www.vuohelanherkku.fi/fi/tuotteet/jauhot-ja-seokset/farina-tuotte...

Anonyymi (Ei varmistettu)

Tuosta karkeasta riisijauhosta valmistan minäkin gluteenittoman lappapuuron ja tulee muuten hyvää! Myös maissiryyneistä voi tehdä gluteenitonta lappapuuroa.

Emmiina (Ei varmistettu)

Kiitos vinkeistä, täytyypä lähteä riisijauho-ostoksille!! Jos vaikka jo tänään sais taas vispistä! :)

Sini / Nautiskellen (Ei varmistettu) http://nautiskellen.blogspot.com

Alkoi tehdä mieli vispipuuroa, juuri tuollaista vaaleanpunaista höttöä, mitä äitikin teki lapsuudessani. Ja tekisi mieli ostaa myös kukkia! Voih!

Riikka/ Vatsasekaisin Kilinkolin (Ei varmistettu) http://vatsasekaisinkilinkolin.blogspot.fi/

Eeva! Mä kuvittelin aina viime syksyyn asti, että vaaleanpunainen höttö kuuluu tehdä pelkistä puolukoista. Sitten menin laittamaan puuroon puolukoiden lisäksi mansikkaa, ja siitä vasta tulikin höttöjen höttö. Tykkäsin siitä (kirjaimellisesti) kuin hullu puurosta ja söin koko satsin samana päivänä... Tuossa viikkona yhtenä tein myös höttöä mustista viinimarjoista (tai oikeammin pelkistä siemenistä ja kuorista, kun olin paseerannut ne yhteen toiseen juttuun) ja siitäkin tuli ehkä vielä parempaa kuin puolukoista tehdystä puurosta. Ja minä siis olen aina ollut puolukkaisen vispipuuron superfani. Että kantsii koklata.

Eeva Kolu

Hihii juu oon kuullut tästä, mutta en ole vielä uskaltautunut kokeilemaan. Meidän perheessä ollaan puolukkauskovaisia ja mansikat oli vähän semmosta nössöjen touhua. Pelkäsin että jos nyt lähdenheti ekalla kerralla sooloilemaan niin suvun karma tulee ja kostaa. Ehkä sit seuraavaan satsiin! 

Riikka / Vatsasekaisin Kilinkolin (Ei varmistettu) http://vatsasekaisinkilinkolin.blogspot.fi/
Vierailija (Ei varmistettu)

Omakin lapsuuteni oli täynnä vaaleanpunaista höttöä! Juuri se ilmavuus ja pehmeys oli/on vispipuurossa parasta :) Ainoa asia mistä meidän perheessä kiisteltiin oli se, että onko puuro parasta lämpimänä maidon kanssa vai jääkaappikylmänä. Lisäksi meillä puuroa kutsuttiin "vipsipuuroksi" silloin juuri puhumaan oppineen pikkuveljeni sanojen mukaisesti :)

Morsio
Mennään vaan!

Meilläkin vispipuuro on ollut aina vaaleanpunaista höttöä!! Sellaista ihanaa vaahtomaista, jonka rakenteen voi rikkoa lusikalla, koska se säilyttää muotonsa. Mummun tekemä on ollut aina parasta. Pinnalle sokeria ja reunoille (ei tietenkään päälle ettei ihana sokeri sula!) kylmää rasvatonta maitoa. Täydellisyys!

(opiskeluaikoina olen surrutellut myös 20 minuuttia sähkövatkaimella kun vielä en omistanut yleiskonetta)

jaanaday (Ei varmistettu)

Raparperi, karviainen, luumu ja aprikoosi on ihan mahtavia vaihtoehtoja puolukalle vispipuuroon. Ja todellakin niin kauan vispataan että höttöpilveä on tuloksena.

Jesca (Ei varmistettu)

Maailman parasta puuroa. Noepammin sen saa vatkattua höttövaahdoksi kun laittaa kulhon - kylmään- veteen!!! Jos haluaa oikein herkku, ällömakeaa, kannattaa kokeilla vatkata sinne joukkoon vaniljakastiketta. :)

Katarimaria (Ei varmistettu) http://katarimaria.blogspot.com

Kiitos tästä paljastuksesta! Nyt tiedän, miksi äitini marjapuuro ei ollut yhtään samanlaista herkkua kuin koulun ruokalassa! Meillä oli siis ala-asteella tosi hyvä ruoka (pikkukoulu ja oma keittäjä) ja joka päivä jälkkäriä, usein juuri sellaista ihanaa kuohkeaa vaaleaa vispipuuroa. Äitini taas ei ole kovinkaan innokas keittiöihminen, joten kotona marjapuuro oli tummaa ja jäähtyi limaiseksi lohkeavaksi klöntiksi. Yleiskonetta en omista, ja sähkövatkaimella tuntuu aika pitkältä ajalta vatkata 20 min, mutta ehkä silti on pakko joku päivä kokeilla :)

Eelis (Ei varmistettu)

Vispipuuron paluu jee! Mäkin tein eilen vispipuuroa! Käytin mustaherukoita ja mansikkaa - hyvää tuli. Tätä lukiessa alkoi houkutella kokeilla vielä aprikoosia ja omenaa - mahdollisuudet ovat rajattomat!!! Vispipuuro on hyvä eväs. Jos sen laittaa lasipurkkiin ja lusikoi sieltä, se on lisäksi tosi söpö eväs.

Olenko ihan väärässä, vai onko mannasuurimoita saatavilla myös spelttiversiona? Itsellänikin vehnä on vähän ongelma, joten ajattelin etsiä niitä seuraavaksi (vielä aika monta vispipuuroa tehtävänä ennenkuin vehnämannasuurimot loppuu - riittoisaa kamaa).

Sarppa (Ei varmistettu)

Vispipuuro, paras asia maailmassa. Tai ainakin siellä kärkipäässä :D punaisista viinimarjoistakin saa ihan hurjan hyvää visparia!

Spelttimannaa on olemassa, kuten myös ruismannaa. Molemmista tulee tosi hyvää normaalipuuroa, jonka rakenteesta vauvakin tykkää. Tein viime syksynä puolukkavispipuuroa varmaan kerran viikossa, koska siihen tuli raskaana ollessa hirveä himo. Silloin en ollut vielä speltti- ja ruismannaa löytänyt, vaan tein ihan tavallista. Mutta härregyyd puolukkavispipuuro ruismannasta! Sen on pakko olla hyvää! Teenkin heti tänään, pakastimessa on vielä viimevuotista puolukoita. Kiitos!

HappyEnd (Ei varmistettu)

Heh, minäkin muistan lapsuudesta vispipuuron. Puuro oli äitini suurta herkkua ja ehkä juuri siksi hän jaksoikin vatkata sitä antaumuksella juuri tuollaiseksi kuohkeaksi ja vaaleaksi. Talvella muistaakseni hän upotti kattilan hankeen ja vatkasi siinä :-)

Tuli heti suuhun se vispipuuron karvas, tai mikälie maku, niin on makunytstyrät jo ehdollistuneet. Pakko tehdä pian itsekin vispipuuroa, on se vaan niin hyvää!

niksuniksu (Ei varmistettu)

Paras höttöpuuro tulee, kun keittää ensin hetken pelkkiä puolukoita ja siivilöi sitten kuoret pois. Puuro keitetään sitten tähän puolukkamehuun. Valmiin puuron annetaan rauhassa jäähtyä haaleaksi ja sitten vispataan - täydellinen höttöytyminen ei kauaa kestä, kun kuoret on poissa hidastamasta ja viileä puuro vatkautuu parhaiten!

terttunen (Ei varmistettu)

Turha niitä puolukan kuoren kuituja on hukata. Hajoavat kypsinä hyvin vatkatessa, sähkövatkaimellakin. Sitäpaitsi tulee vähempi työvaiheita ja tiskiä.

MS (Ei varmistettu) http://aboutmissordinary.blogspot.com/

Oi nam. Vispipuuroa, kylmää maitoa ja himppasen hienoa sokeria päälle - ehkä yksi parhaista herkuista :p

MPP (Ei varmistettu)

Vispipuuron vispausta nopeuttaa, kun vatkatessa lisää hieman kylmää vettä sekaan. Tulee todella ilmava höttöä, ja sähkövatkaimellakaan ei mene ikuisuuksia. :)

merevi (Ei varmistettu)

Hei, en yhtään ihmettele jos Pirkka ei oo julkaissu sun niksiä, sillä mä oon lukenu joskus sellasen niksin missä käsketään leikkaamaan leivinpaperiin reikä ja vatkaamaan siitä sitte ni ei roisku :D

Todellaupea Layra
Mad & Fab

Ehkä niksi ei julkaistu, koska siinä ei laitettu sukkahousuja yleiskoneen ympärille :P 

Mutta ihanaa, vispipuuro on namia ja sen kuuluu olla ilmavaa ja kauniin väristä <3 Voisi koittaa tehdä ensimmäistä kertaa elämässä sitä jopa itse, tähän asti se on ollut herkku jota mummo ja äiti tekee.

ninieni (Ei varmistettu)

Meidän virolainen au pair teki ihanaa vaaleanpunaista höttöä mansikoista. :)

jannakoo (Ei varmistettu)

Vispipuuroa söin minäkin koko lapsuuteni, ja luonnollisesti vaaleana, kuohkeana vaahtona. En edes tiennyt, että sitä voi valmistaa jotenkin muuten. Tuo yllä jo mainittu siivilöinti- ja puuron jäähdytystrikki on takuuvarma, puurosta tulee superkuohkeaa vaahtoa eikä vatkausaika ole pitkä. Harmittaa, etten oikein pysty syömään vispipuuroa sen vehnäisyyden takia. Tarttis keksiä joku korvike, mut kun ei mikään muu varmastikaan vaan ole sama.

karoliin (Ei varmistettu)

Mä en pitkään edes tiennyt, että vispipuuro tehdään puolukoista - meillä se tehtiin punaisista viinimarjoista. Luultavasti siksi, että niitä kasvoi pihassa, eikä tarvinnut lähteä metsään kökkimään. Äitini on aina osannut yhdistää pullantuoksun ja laisk- ...mukavuudenhalun kätevällä tavalla. On muuten periytyvää.

Ja mulla on myös karvas Niksipirkka-kokemus! Lähetin vastaavassa iässä niksin siitä, että lääkeruisku on kätevä apu piparitalon sokerikuorrutuksella koristelussa, terveisin tyttö 10v. Eivät julkaisseet.

oi (Ei varmistettu)

Vispipuuro, lapsuuteni rakkaus! Äiti teki aina vispipuuron puolukoista, mutta mummo tekee joskus myös mustaherukoista tai punaherukoista. Tai vadelmista! Kyllä nyt vispipuuro maistuisi :)

Mimosa.
Mimosa

Meillä äiti teki juuri tommosta vaaleanpunaista höttöä. Ja jossain vaiheessa tuli itekki tehtyy tota melkein viikottain, joten tuli pieni ähky. Nyt pitäs alkaa taas tekee, jotta vauveli sais syödä höttöä.

Meillä laitettiin usein mansikoita joukkoon, koska meikäläinen on tuskallisen tarkka kirpeistä ja happamista ruuista. Mansikat pehmentää sitä makua ihanasti.

(Ja poikaystäväni meni kertomaan tämän äidilleen, niin anoppi on sitten varta vasten mulle tehnyt monet kerrat mansikka-puolukkavispipuuroa normi puolukkavispipuuron tilalta. :D)

phocahispida

Ei mikä vispipuuron himo. Kirottua!

eveliina23 (Ei varmistettu)

meillä kans isä vispasi, ihan vatkaimella kylläkin :) rakastin sitä vaaleanpunaista puuroa! tummat ja kirpsakat ei kelvannu :D

Kaati (Ei varmistettu) http://kotivalossa.blogspot.com

Oi mikä valaistumisen hetki koitti! En ole tajunut, että sitä pitäisi todella vatkata niin kauan! Vatkaan sähkövatkaimella ehkä max 5 minuuttia (sen jälkeen se onkin niin kuuma että pelkään sen räjähtävän) ja olen harmitellut kun ei siitä tule sellaista kuohkeaa..

Elisa85 (Ei varmistettu)

Meilläkin tehtiin juuri tuollaista vaaleanpunaista ja kuohkeaa vispipuuroa, jota tosin sanottiin lappikseksi :) Ensin altaaseen kylmään veteen kattila, jotta puuro jäähtyisi, sitten muutama henkilö sai ahertaa vatkaimen kanssa, jotta puurosta tuli tarpeeksi kuohkeaa.. Puuroa vatkattiin niin kauan, että määrä kaksinkertaistui. Eli puuro oli puoliksi ilmaa ja meteli oli sitten illalla sen mukainen, kun ilman piti jotenkin kropasta poistuakin.. :D No joo, mutta ei siitä sen enempää..

Nii-iina (Ei varmistettu)

Lappapuuroa! Oi kyllä.&lt;3 Ja todellakin vaaleanpunaista höttöä! Puolukalle hyviä vaihtoehtoja on täälläkin mainitut mustat viinimarjat ja sitten mansikka-mustikkapuuro. Puolukasta tulee kuitenkin se alkuperäinen, maailman ihanin vaaleanpunainen lappapuuro. Aaah.

Unia

Kiitos tämän postauksesi, meillä tehtiin tänään vispipuuroa. Ja varmaan aika monessa muussakin lukijoidesi huushollissa. Sanokaa vaan vaikutuksille alttiiksi, mutta vispipuuro ei koskaan ole pahasta! ^^

wikke
Luukkuja

Lappapuuro! Täytyy lisätä se heti "vaaleanpunaiset asiat, joista pidän"-listalleni. Kiitos tästä muistutuksesta, postauksen luettuani aloin ihmetellä, miten aiemmin olen selvinnyt lappapuurottomista syksyistä.

Annennnneeee (Ei varmistettu)

Arvaahan sen, että eilen illalla laitettiin vatkain laulamaan kun luin tämän :) Ekaa kertaa kokeilin laittaa vadelmia mukaan ja vispipuuroa ikänsä inhonneelta mieheltä tuli sellaista kommenttia, että "jos et kerro mun äidille niin voin sanoa että tää on hyvää". Success! :D

Laura1 (Ei varmistettu)

Koen olevani experttitasolla vispipuuron tekijänä, koska olen sitä tehnyt nyt raskausaikana kymmeniä kertoja. En kuitenkaan ymmärrä 20 MINUUTIN vatkausaikaa! What? Eilen illalla tein taas, ja oikein katsoin kellosta ja kolme minuuttia vatkasin ja tulos ilmava ja kuohkea. Siivilöin kyllä marjat, eli keitän puuron mehuun, ja jäähdytän vesialtaassa 30 min., ei saa liikaa jäähdyttää, puuron on parempi olla lämpöistä kuin kokonaan jäähtynyt, muuten vatkaamisesta ei tule mitään. Ja vatkaaminen siis myös vedessä, jos on iso vesiastia ja kapea kattila niin kattila pyörii itsekseen vedessä ja riittää kun pitää vatkainta paikallaan. Huh, tää on miulle kyllä muodostunut sydämen asiaksi :D.

Tunnetilan Nina (Ei varmistettu) http://ninan-tunnetila.blogspot.fi/

Meillä vispipuuro oli myös iso osa lapsuutta. Muistan, kun eräs ystäväni lapsena aina ihmetteli kovasti kun kerroin syöneeni vispipuuroa. Kerran hän oli meillä kun äitini pyysi meidät välipalalle. Ystävä kauhistui kun äiti pyysi meidät vispipuurolle. Ystäväni sanoi ettei tykkää siitä. Selvisi, että hän oli kaikki nuo vuodet kuullut väärin ja luullut että syömme usein VISKIpuuroa ja luuli nyt joutuvansa syömään sitä itsekin. :D

Pages

Kommentoi