Vanhoillislestadiolainen rakkaustarina

Ladataan...

Työkaverini tarjoili Pauliina Rauhalan Taivaslaulun minulle ihanana rakkaustarinana. No jopas on, tuumasin, koska yleensähän tätä aihetta lähestytään niin mediassa kuin kylänmiestenkin keskusteluissa varsin negatiivisesta näkökulmasta.

Jaa niin mitä aihetta? No vanhoillislestadiolaisuutta, ja varsinkin siihen liittyviä ihmis- ja perhesuhteita. Tartuin siis suurella mielenkiinnolla kirjaan, ja suurella mielenkiinnolla ja nautinnolla sen myös luin.

Rauhalan kirjakin pureutuu lestadiolaisen elämäntavan raskaisiin puoliin, erityisesti siihen, mitä ehkäisykielto ja alati kasvava lapsikatras tarkoittavat naisille. Näkökulma ei kuitenkaan jää kapeaksi miehet vs. naiset -vastakkainasetteluksi, vaan tarina kerrotaan yhden avioparin kummankin osapuolen näkökulmasta. Ja olipa ihanaa, että miehet tässä kirjassa eivät ole mustavalkoisesti pahiksia. Tai ainakaan eivät kaikki, ei se tärkein.

Loppujen lopuksi kirjassa ei ole kyse lapsiluvusta, vaan siitä, miten löytää oma paikkansa yhteisössä, joka ei suhtaudu erilaisuuteen myötämielisesti. Se on tuskin helppoa miehillekään.

Kirja ei kiihkoile suuntaan eikä toiseen - se kritisoi, mutta myös kiittää. Kieli on kaunista ja kerronta sujuvaa, jopa koukuttavaa.

Olen itse nähnyt vanhoillislestadiolaisuuden läheltä mutta ulkopuolisena, ja kirja oli siksi todella mielenkiintoinen - tuttuja juttuja Inexin varastosta suviseurojen makkarajonoon. Toisaalta Taivaslaulu on varmasti kiinnostava katsaus lestadiolaisyhteisöön myös ja juurikin niille, jotka tuntevat aiheen pääasiassa ihmisten kahvipöytäjutuista ja kauhistelevista lööpeistä.

Vahva suositus!

(PS. Kirjan kuva on räpsäisty kollegani Jennan työpöydällä, koska omani ei ole kovinkaan kuvauksellinen. Chanelin huulirasvojen ja kauniiden pähkinäpurkkien sijaan sillä on tällä hetkellä neljä kaoottista paperiläjää, kolme rumaa tietokonetta ja selluliittikapseleita. Älkää kysykö...)

((PPS. Toinen työkaverini huutaa, että tämä EI ollut rakkaustarina. Lukekaa ja päättäkää ite!))

Share
Ladataan...

Kommentit

_Sini_ (Ei varmistettu) http://myblueandwhitekitchen.com

Itse hankin tämän kirjan jouluksi lukuisten suositusten saattelemana, mutten ole vieläkään ehtinyt aloittaa sitä (*huoh*). Tämän postauksen jälkeen on kyllä pakko saada pikaisesti tuo keskeneräinen kirja päätökseen niin pääsen tämän pariin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo, koukuttavin kirja hetkeen - keskittyminen harhaili töissä, kun olisi koko ajan halunnut päästä lukemaan kuinka henkilöiden käy. :) toivottavasti kirja lisää avoimuutta liikkeen sisälläkin.

eeepu (Ei varmistettu)

Kiinnostais lukea tämä, en vain vielä ole saanut aikaiseksi, kirjaston jonot ovat niin pitkiä. Itse odotan kirjalta miellyttävää lukukokemusta, hyvää romaania, enkä niinkään ajatusten ja keskustelun heräämistä vanhoillislestadiolaisuuden ongelmista. Käsittääkseni kirjailijakin on halunnut kirjoittaa hyvän romaanin, ei vaikuttaa asioihin. Toisaalta, ainahan on eduksi jos tällä kirjalla jotain positiivista saataisiin aikaiseksi liikkeemme sisällä!

Oho, tulipa sekava kirjoitus. Kaikenkaikkiaan siis odotan innolla että pääsen käsiksi tähän kehuttuun romaaniin. Huippua, että Rauhala on saanut tehtyä näin paljon myydyn ja kehutun romaanin!

Maijis
Kupit kaapissa

Luin kirjan joululomalla. Vanhoillislestadiolaisuus on itselleni melko tuttua, joten kirjaan ja sen kieleen oli helppo päästä sisälle. Mietin lukiessa kuitenkin, että miten se avautuu ihmisille, joille vanhoillislestadiolainen puhetapa, termistö ja käytännöt eivät ole lainkaan tuttuja. Ihana tarina, rikasta kieltä ja jotekin todella kaunis ja koskettava kirja.

palsta

Pidin kirjasta todella paljon, ilmankos pari kaveriakin sitä hehkutti (toinen ymmärtääkseni edelleen vl-piireissä, mutta jossain määrin oman tiensä kulkija). Luin sen n. vuorokaudessa, koska kerronta oli jotenkin niin maagista, etten meinannut pystyä laskemaan kirjaa käsistäni.

Shoegalll (Ei varmistettu)

Ihana, että sinäkin tykkäsit! Luin tuon juuri pari viikkoa sitten, yhdeltä istumalta. Alkuun en tykännyt kirjan "runollisesta" tyylistä, mutta muutaman kymmenen sivun jälkeen olin täysin myyty. Lestadiolaisuus ei ole mulle yhtään tuttua muutoin kuin yleistiedon tasolla, mutta kirjan lukemisen jälkeen päädyin lueskelemaan tosi paljon asiasta ja opin paljon uutta. Nyt haluaisin valtavasti päästä juttelemaan jonkun kanssa, jolla ois esim. omakohtaista kokemusta tuosta uskonlahkosta tai siis herätysliikkeestä. Että miten nuo säännöt menee - itseruskettava ok, mutta meikata ei saa, mitä tapahtuu, jos ehkäisee...

Mä otin tuon kirjan rakkaustarinana, mutta myös jonkinlaisena yhteiskunnallisena kannanottona loppujen lopuksi. Mutta ennen kaikkea vaan upeana kaunokirjallisuutena :)

Mirka Maaria
Oisko tulta?

Meidän Oisko tulta? -blogissa täällä Lilyssä on aika ajoin käsitelty myös lestadiolaisuutta, koska se nyt on yksi ev.lut. kirkon herätysliikkeistä (ja meidän blogi on siis kirkon rahoittama) ja koska meistä osa on lestadiolaisia. Niin myös allekirjoittanut. :) Minä kirjoitin aiheesta muun muassa postauksessani "Kummallisena tavallinen ja lestadiolaisena arvokas". Muita blogeja, joita kehotan kiinnostuneita lukemaan on Torvi-blogi ja Oho! Siioni, joita kumpaakaan ei ehkä kannata ottaa kaikilta osin tosissaan... :D 

Kiitos Eeva, hienosta postauksesta! Tällainen kiihkoton kirjoittaminen lisää kunnioitusta tässä iltapäivälehtilööppien maailmassa, jossa moni on tietävinään paljon kaikesta, josta ei tiedä mitään. 

Kohti suvaitsevaisempaa maailmaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kävin lukemassa, hieno kuvaus siitä, mitä lestadiolaisuus on (tai voisi olla), kun unohdetaan rajoitukset ja ahtaat normit. Toivottavasti tapasi ajatella saa kannustusta ja leviää!

 

Yks parhaista lukemistani kirjoista! Luulen, että tähän lukukokemukseen vaikuttaa kyllä vahvasti se, että näihin piireihin on jonkinlaista kosketuspintaa. Ja kieli, se oli kyllä loistavaa.

SPF (Ei varmistettu)

Minäkin pidin Taivaslaulusta todella paljon. Itselläni ei ole mitään kontaktia lestadiolaisiin, mutta ei se haitannut lukukokemusta yhtään. Eri juttu tietysti, jos ei olisi mitään yleistietoa aiheesta, mutta niin umpiossa varmaan harva elää.

Mä en ole aikoihin ahmaissut kirjaa samanlaisella intensiteetillä kuin tän. Enkä itkenyt kirjaa lukiessani sitten Veljeni Leijonamielen joskus alle kouluikäisenä (mulle siis luettiin se). Tai mouhuten suositellut kirjaa kaikille. Aivan ristuksen hyvä kirja (pun intended)! 

Mielenkiintoinen kysymys, että onko tarina rakkaustarina. Mä sanoisin, että on.

Mulle kävi muuten itsellekin ihan poikkeuksellinen rakkaustapahtuma tätä kirjaa lukiessa. Normaalisti mä luen vain julkisissa kulkuvälineissä ja illalla sängyssä. Tätä kirjaa luin kaikkialla ja koko ajan. Eräänä iltana istuttiin poikakaverin kanssa sohvalla jalat solmussa ja luettiin molemmat. Ja mä aloin taas kerran itkeä. Poikakaveri silitti vähän varpaillaan mun jalkaa ja jatkoi hiljaa lukemista. Se oli aika ihanaa.

Hillamari (Ei varmistettu)

Selailin kirjaa kaverin luona, mutta mulla tökkäs siihen kieleen. Jotenkin se, että äidinmaitoa kutsuttiin "kuuhunajaksi" ja "ravitsevaksi koivumahlaksi" (yöööh!) oli mulle liikaa, vaikka aihe kiinnostaakin. Kansi on myös huippukaunis. Lupaan yrittää uudelleen, jos törmän kirjastossa.

Asikaine
Asikaine

Juuri sain Taivaslaulun luettua ja mietin, miten oudosti aivot toimii. Asuin koko peruskouluikäni lestadiolaisperheen naapurissa ja vietin heillä ja heidän kanssa paljon aikaa. Kirjaa lukiessani minulle palasi mieleen lapsuusmuistoja ja hetkiä, jotka olin täysin unohtanut. Maalaileva kieli kuljetti lapsuuteen.

Ja muutenkin pidin kirjasta! (vaikka välillä vähän ahdasmielisyys ahdisti.)

 

Anna / kotiAni (Ei varmistettu) http://kotiani.blogspot.fi

Voi tuo kirja on pitänytkin lukea kun ystävä kehui sitä paljon!! Niin mielenkiinotoinen aihe, ja kiva jos on tarkasteltu niinkun kerroit!

JiiOO (Ei varmistettu)

Mä ostin kirjan itselleni ennen joulua ja olen yleensä luonteeltani "kirja iltapalaksi" tyyppiä niin tämä on edelleen kesken. En saanut jotenkin tempauduttua mukaan.

Aihe on mielenkiintoinen monellakin tapaa mutta ehkä olen itse niin kriisini keskellä että en pysty tätä siksi vielä lukemaan.

paljon lukeva (Ei varmistettu)

Pidin kirjaa vähän rakkaustarinana, ja se tuntui tutummalta omaan elämääni, samanmoista ollut meidän alku, iltakylissä seurojen jälkeen, kun yksi kaveri alkoi tuntua tuttua tutummalta. Tuttua kirjassa oli myös se vahva side lapsiin.
Monet uskonasiat oli tehty liioitteleviksi, ja jollain lailla moni kohta tuntui pilkalliselta tai ivaamiselta. Muttä ehkäpä se vaan näyttäytyy ulkopuoliselle siten, se on kuitenkin niin täysin käsittämöntä järjelle, meidän usko.
Vaikkakin me inhimillisesti ollaan ihan jokainen ihminen samankaltainen....

Myrttinen (Ei varmistettu)

Hei, sentään pystyt sanomaan pöydällä olevan neljä erillistä paperikasaa yhden levinneen läjän sijaan. Se on jo arkistoinnin alku! ;)

Maiju ja maailma on sun (Ei varmistettu) http://maailmaonsun.wordpress.com

Voi huikeus! Ostin tuon kirjan itselleni synttärilahjaksi ja ahmin sen sanat jo ennen juhlapäivää. Kauniisti, herkästi ja runollisesti paneuduttu niin vaikeaan aiheeseen. Tykkäsin kirjasta aivan valtavasti ja tiruuttelin kauniin tarinan vuoksi kyyneliä muutamaan otteeseen. Saattoivat nuo kanssa-auringonottajat hieman ihmetellä, kun uimarannalla ilakoinnin sijaan niistin itkuräkiä nenäliinaan...

pienisisko
Spin off

Kiitos kirjavinkistä! Saisinkohan enää luettua mitään, jollen saisi helppoja ja hyviä vinkkejä täältä? :D

Mutta yhtä tärkeä asia on tuo pähkinäpurkki! Hah, siis miten en muka ole tajunnut viedä töihin nättejä purkkeja sinne rumuuden keskelle. Nyt minulla kaunistaa työpöytää lähinnä tuhat johtoa ja epämääräinen läjä tuppeerwarea ja eväsnyssäkkää. Jes!

Mari Inka
Oisko tulta?

Hieno kirjoitus, kiitos Eeva.

Kirjoitin itsekin Taivaslaulusta taannoin: 

http://www.lily.fi/blogit/oisko-tulta/asukuvaviikko-viltti-villasukat-ja-taivaslaulu

niinminäkin (Ei varmistettu)

Olen miettinyt tämän kirjan lukemista, mutta mua vähän ahdistaa jo valmiiksi.. pelkään, että petyn, että provosoidun taas yhdestä niin vääristyneeltä kuulostavasta tarinasta. Mutta ehkä nyt rohkaistun. :)
Tuntuu välillä vaan niin raskaalta kuulla ja lukea kritiikkiä joka puolelta, jostain itselle niin rakkaasta ja tärkeästä. Tiedän, että tässä vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on myös kritiikin aihetta, on korjattavia asioita.. mutta silti niin usein pahoitan mieleni siitä, miten mustavalkoisesti asiat esitetään. Jokainen kokee asiat eri tavalla - myös vanhoillislestadiolaisen uskon - ja se tuntuu niin kummalliselta lukea toisen näkökantaa aiheesta. Että ei, eihän tuo nyt noin mene! Ja ei tämä asia ole minun elämässäni ollut niin! Tämä ei tarkoita sitä, ettäkö kulkisin jotenkin silmät ummessa. Mutta se vaan hämmentää miten joku voi kokea samat asiat niin eri tavalla. Ja sitten tekisi mieli mennä viereen huutamaan ihmisille, että tämän asian voi kokea myös näin niinkuin minä, että tämä asia tuntuu minusta hyvältä, vaikka sinua ahdistaa. Harmittaa, kun ne negatiiviset äänet saavat kuulijakuntaa, mutta positiiviset jäävät jalkoihin, ja sitten mielikuva lestadiolaisista on mitä on..
Mutta ehkäpä tämä kirja sisältäisi kritiikin vähän kauniimmin kuin iltapäivälehdet.. :)

raek (Ei varmistettu)

Hihii, Pauliina on mun vanha äikänmaikka - on ollut tosi kiva seurata ja lukea kuinka positiivista palautetta tämä kirja on saanut!

mmiu (Ei varmistettu)

Tietääkö kukaan missä myytäisiin kivoja tv-tasoja? Miksi ne on aina niin rumia? Eeva onko sinulla vinkkiä? Olen nyt jumittanut vanhan tason kanssa vuosia, kun en vain ole löytänyt mitään kivaa.

Kommentoi

Ladataan...