vapaus johtaa ansaan

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Kun nyt eriävät käsitykset sisustusratkaisuista tulivat puheeksi, kerrottakoon, että poikaystäväni, tuo valistuksen lapsi ja rationaalisen ajattelun kirkkain kruunu, halusi ripustaa sängyn yläpuolelle kopion Ranskan heinäkuun vallankumousta esittävästä maalauksesta Vapaus johtaa kansaa.

 

Minun vastaukseni siihen oli topakka non.

 

En minä ole vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa vastaan. Enkä edes rationaalista ja loogista ajattelua (vaikka tästä moni tuttavani saattaisi kyllä olla eri mieltä).

 

Mutta se vapaushomma. Vapaus johtaa kansaa. Alan epäillä, että vapaus johtaa ansaan.

 

Eugène Delacroix: Vapaus johtaa kansaa (1830)

Minä olen aina ollut poikkeuksellisen itsenäinen ihminen. Liian, sanoi terkkari jo ala-asteella. Olen arvostanut vapauttani typeryyteen asti, kävellyt monen hienon asian ja ihmisen ohi siksi, että piti pitää ovet auki ja pakoreitti selvänä.

Monen monta joulupäivää ja tapaninpäivää olen viettänyt ahdistuneena. Pelkkä tieto siitä, etteivät bussit kulje, riittää saamaan aikaan tunteen siitä, että loukussa ollaan. Silloinkin, kun tietää, ettei ole tarvetta lähteä minnekään.

 

Olen ihminen, joka tykkää asua yksin. Ja juuri siksi minun ei pitäisi antaa asua yksin. Minulla on muutenkin liikaa vapautta. Jo ammattinimikkeeni, vapaa kirjoittaja, kertoo, ettei täällä kukaan ole sanomassa mitä pitää tehdä ja milloin. Asun yksin, teen töitä yksin, opiskelen yksin. Tai itsenäisesti, kuten nykyään tykätään sanoa.

 

Frédéric Bartholdi: Vapaus valaisee maailmaa (1886)

Suuren vapauden kanssa tulee suuri vastuu, kirjoitin äikän aineeseen yläasteella (se käsitteli kotiintuloaikoja). Minä väärinkäytän vapauttani jatkuvasti enkä kanna vastuuta. Töistä, muista ihmisistä ja laskuista selviydyn (elämäni kaoottisiin olosuhteisiin nähden) kunnialla, melkein ajoissa ja hyvin, mutta mitä itseeni tulee - laissez faire, mademoiselle. Joskus skippaan lounaan ja syön sen sijaan kaksi Daim-patukkaa. Joskus saatan huomata että ups, en ole käynyt kahteen vuorokauteen ulkona. Joinain päivinä unohdan pukea päälle ja huomaan seitsemältä illalla olevani yhä pyjamassa. Jos ryhdyn katsomaan jotain tv-sarjaa DVD-boksilta, kaikki muu saa jäädä enkä lopeta ennen kuin kaikki jaksot on katsottu.

 

Jonkun pitäisi olla välittömässä läheisyydessäni elämässä jonkinlaista järkevän ihmisen elämää, jossa töissä käydään kahdeksasta neljään, illallinen syödään seitsemältä ja jossain välissä harrastetaan jotain tervehenkistä liikuntaa. Minun elämäni menisi mukavasti siinä sivussa, rutiinien imussa. Toisin sanoen, vapaus pysyköön demokratian kantavana periaatteena nyt ja aina, mutta omassa elämässäni minä tarvitsen vahvan arvojohtajan. Enkä nyt puhu mistään Niinistöstä.

 

Lynyrd Skynyrd: Free Bird (1973)

 

Vapaudenpatsaassa lukee Give me your tired, your poor, your huddled masses yearning to breathe free. Tämä nimenomainen väsynyt ja köyhä hengittäisi vähän vapaammin, jos se voisi vapaasti valita olevansa ihan vähäsen vähemmän vapaa. On vapautta, ja sitten on juurettomuutta ja holtittomuutta.

Kyllä, uskon edelleen siihen, että yksin täällä ollaan ja yksin täältä lähdetään. Mutta ennen kun se lähtö tulee, ei kai se ole niin kamalaa joutua myöntämään:

minäkin, vapaaseen maahan vapaana syntynyt, tarvitsen toista ihmistä.

 

 

kuvat Wikipedia

Share

Kommentit

Noooooooooora (Ei varmistettu)

Aaaa. Mä tajusin taas isoja asiota itsestäni, saan olla kiitollinen kun joku kertoo ne mulle.
Mutta olen vain niin nuori ja naiivi, että aion vieläkin syödä välillä daimpatukoita lounaan sijaan. Uskon sen olevan hyväksi mielenterveydelleni. Naiivi kun olen.

anu (Ei varmistettu)

vau

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Noooooora: joo, kyllä se on välillä hyväksi. Mutta kohtuus vapaudessakin ;)

magnolie (Ei varmistettu)

Vähän samantapainen ongelma mulla just tällä hetkellä..Välivuosi menossa, palasin vähän aikaa sitten kolmen kuukauden Euroopan rundaukselta ja yritän löytää jonkinlaista työtä. Päiviin alkaa jo kaipaamaan jonkinlaista rutiinia, kun on vaan hengailut kotona ja tehnyt ei mitään.Kun ei oo mitään rutiinia, päivät hujahtaa niin helposti ohitse ja huomaa illalla, että ei ole tehnyt päivän aikana oikeestaan mitään järkevää. Sitten se suomalaisen ankara luterilainen itsetunto alkaa soimaamaan. Vapauttakin voi siis olla liikaa. Ihana kirjoitus muuten taas. Voin yhtyä edellisen henkilön kommenteihin; kiva kun joku toinen osaa ilmaista omat tunteeni ja ajatukseni paremmin kuin minä.:)

kinka (Ei varmistettu)

Tuo sun elämänmenon kuvaus pyjamapäivineen kaikkineen osui niin ihanasti mun edelliseen elämään... (kunnes tuli lapset ja piti alkaa vähän skarppaamaan ja luomaan rutiineja). Mutta pointtina tässä, että musta on ihanaa kun uskallat tunnustaa olevasi välillä vähän vähemmän kohtuullinen ja siksi niin inhimillinen... Luulenpa että se on yksi syy miksi pidän blogistasi niin paljon. Sun postaus jäätelöpuikkojen syönnistä lämmittää mua vieläkin :) Täällä käydessa tulee aina hyvälle mielelle :) Ihana blogi!

Marja (Ei varmistettu)

Tunnistan niin itseni tuosta. Järkyttävän hieno kirjoitus jälleen kerran.

Olga (Ei varmistettu)

Tässäpä aihe, jota on tullut pyöriteltyä mielessä monet kerrat lähivuosina, sen jälkeen, kun kaverini totesi, että olen niin itsenäinen, että se on jo luotaantyöntävää. Kun ei tarvitse ketään, kun kaikesta selviää ja on aina selvinnyt yksin. "Kyllä mää tän itekin..." Se on ihan mänttiä, koska minusta olisi mukavaa olla tärkeä jollekin, sillä lailla, että joku TARVITSISI minua. Miksi en siis antaisi jollekulle mahdollisuutta olla minulle tärkeä, joku, jota tarvitsen?

Tiia (Ei varmistettu)

Hihi, hieno juttu :) Olemattomat lounaat, sisätiloissa notkumiset ja pyjamapäivät on kyllä varsin tuttuja myös gradunvääntäjälle (tuli sitä tekstiä eli ei). Ja on se vaan kiva silloin, kun poikakaveri on käymässä ja pitämässä järjestystä yllä: "Ajattelitko pukea vielä tänään?" ... Ja nyt se varmaan jo pakottaisi mut nukkumaan...

e merten takaa (Ei varmistettu)

Eeva, kiitos taas. Olet mahtava!

Kylli (Ei varmistettu)

Minullapa on tähän pakettiratkaisu: lapsi.

Itse olen elänyt lapseni kanssa kahden sen jälkeen kun hän täytti kaksi, eli seitsemisen vuotta nyt, ja vaikka välillä kiroan erinnäisiä yksinhuoltajuuden aiheuttamia elämän hankaluuksia, olen kiitollinen lapselle monen muun asian lisäksi myös siitä, että hän tekee minusta vastuullisen ja toimintakykyisen ihmisen. Lapsen ollessa toisaalla olen kolmekymppiseksi naurettavan avuton: en tiedä milloin pitäisi syödä, mitä pitäisi syödä tai monelta mennä nukkumaan - enkä edes että miksi. Lapsen ansiosta myös sellainen yleinen koheltaminen ja sössiminen, johon olen ikäväkseni taipuvainen, jää myös huomattavasti vähemmälle. Spontaaniutta kaipaan kroonisesti, mutta sen menetyksestä huolimatta mulla on mielestäni varsin käypä diili.

Koira, puoliso tai tuppautuva äiti ajanee jotakuinkin saman asian. I stay with this.

http://www.lily.fi/palsta/jenna-k (Ei varmistettu)

Eeva, sinä rakas pikku neropatti <3 Päiväni alkoi tasan tästä.

Inga (Ei varmistettu)

Loistava kirjoitus, jälleen kerran! Täällä myös yksi, joka useissa tilanteissa "arvostaa vapauttaan typeryyteen asti" ja ahdistuu bussivuorottomina pyhinä. Todennäköisesti ei pitäisi. Tuttavapiirini osoittaa, että yliopisto-opiskelu (tietyt alat poissulkien) paitsi saattaa tehdä ihmisistä "valistuksen lapsia" ja rationalisteja, myös lisää todennäköisyyttä ajautua vapauden väärinkäytöksiin. Itselleni pientä rajaa yltiöpäiseen vapauteen (harhaan johdattamisineen) on onneksi viime aikoina tuonut keskiluokkaiseen päivärytmiin sidottu, aikataulutettu työ. Mahtavaa, että on pakko olla aamulla kahdeksalta jossain ja pyrkiä rationaaliseen toimintaan ainakin työpäivän ajan. Viikonloppuisin voi sitten haahuilla pyjamassa, syödä irtokarkkeja lounaaksi ja koetella vapauden rajoja:).

v (Ei varmistettu)

Ei voi muutakuin ihmetellä kirjoituksiasi :) Voisin maksaa ajatuksistasi!

suvi (Ei varmistettu)

Viime aikoina olen huomannut sen, että jos on liikaa aikaa käytettävänään niin sitten sitä tosiaan alkaa viettämään aikaansa pyjamassa ja katsomaan hömppäsarjoja. Ei siinä mitään pahaa ole sinänsä, itse rakastan esim. lukemista ja voisin tehdä sitä koko ajan. Siinä on vaan se huono puoli, että ennen pitkää siihen turtuu. Se on hyvä olla ohessa jonkinasteisia rutiineja (työ/koulu tms.), koska silloin kirjan kanssa rentoutuminenkin maistuu paremmalta. Pätee myös toisinpäin: jos osaa aina välillä rentoutua ja varata aikaa itselleen, saa energiaa niihin rutiineihin. Tasapaino olisi siis se, miten elämästä saa kaiken irti.

dimma (Ei varmistettu)

Mulle pikkasen vanhempana (39) tulee mieleen se, että millaisia pyrimme olemaan ja miksi. Johonkin rajaan itsensä kasvattaminen toimii, joissain asioissa nuo "kauneusvirheet" ovat ihan vain sitä luovaa höpsöyttä joka hyvään elämään ja regressioon:D kuuluu. Itsekuri on hyve,mutta onnellinen osaa myös löysätä ja nähdä sen arvon. Nykyajan tehoaika ja - talous tuntuvat näkevän ihmisen kovin rationaalisena olentona. Emmehän me ole. Elämässä riittää haastetta kerrakseen itse kullekin.

Tätä blogia on kiva lukea juuri näistä elämännautinnollisista syistä,joissa mennä kuitenkin vähän pinta syvemmälle. Vapaudesta ja (inhimillisen)vapauden harhasta on kirjoitettu paljon kirjoja, esim. Timo Airaksisella on hyviä pointteja.

blister (Ei varmistettu)

vapaus jostain ja vapaus johonkin..? Vapaus ja vastuu kuuluvat aikuisen elämässä myös yhteen:)
Aihe on valtava. just näitä helppo lässyttää, vaikea toteuttaa..:D

Karoliina (Ei varmistettu)

Suvin kommenttiin viitaten: ajan kulku tavallaan hidastuu jos on liikaa aikaa käytettävissä. Joskus kun olin useamman kuukauden työttömänä, elin pyjamassa, luin kirjoja ja olin netissä päivät pitkät, enkä sitten paljon muuta "ehtinytkään" tehdä. Empiirisen tutkimukseni mukaan todella joutilaalle yksi askare päivässä on realistinen saavutus. Esimerkiksi kirje postiin, lakanoiden vaihto tai koneellinen pyykkiä. Nyt kun olen töissä, saan kaikilla elämänalueilla aikaan niin paljon enemmän. Kaipaan siis joitakin raameja elämääni, liika vapaus lamauttaa.

Eeva (Ei varmistettu)

Kiitos kaikille kommenteista. Tuntuu tyhmältä edes sanoa tätä, mutta näköjään silti täytyy: en tietenkään tarkoittanut, että ihmisen pitäisi olla pelkästään rationaalinen, kurinalainen ja järkevä. Voi huoh. Unelmoin ajasta, kun internetissä voi todeta jotain ilman, että se sulkee kaikki muut vaihtoehdot pois. Elämä ei ole mustavalkoista, ei siis kannata tulkita näitä kirjoituksiakaan niin. ************* Karoliinalle vielä erikseen - kommenttisi viimeinen lause kiteytti ajatukseni täydellisesti :)

päivi (Ei varmistettu)

Oi Eeva, olet ihana <3

Tunnistan myös itsessäni vahvan itsenäisyyden- ja vapaudentarpeen. Siksi maalaistytön oli päästävä pääkaupunkiin heti, kun se oli mahdollista. Kaipaan illuusiota valinnanmahdollisuuksista, että voin tehdä tätä ja tuota ja mennä sinne ja tänne - vaikka en niin koskaan tekisikään. Itsenäisyyden- ja vapaudentarve aiheuttaa joskus jännitteitä parisuhteessa, sillä mieheni näkemys yhteisestä elämästä on symbioottisempi kuin minun. Oman itsensä kadottaa, jos mukautuu ylikorostettuun me-identiteettiin.

Karoliina (Ei varmistettu)

Hupsista, tarkoitin tietenkin aiemmassa kommentissani sanoa, että ajan kulku nopeutuu, ei hidastu, jos sitä on mielin määrin käytettävissä. Niin, ja hyvää joulua Eeva!

Elo (Ei varmistettu)

Eeva olet ihana.

puskis (Ei varmistettu)

vapaus ja väkivalta nyt on vaan näitä yhdistelmiä,jotka ei oikein avaudu. ei pahalla, mutta kyllä tuo kuva kuuluu sinne 1700-luvulle. Sisällöllisesti,siis.

#23 (Ei varmistettu)

itku meinaa tulla, aika hienosti sait minutkin puettua sanoiksi

Kommentoi

Ladataan...