Vielä kerran Pariisi

Ladataan...

Eilen oli meidän ranskalaisten elokuvien kerhon ensimmäinen kokoontuminen. Katsoimme elokuvan Nainen, jonka nimi on Nathalie (siitä myöhemmin lisää) ja piehtaroimme kollektiivisessa Ranska-ikävässä. Sitten muistin, että vielähän näitä on, Pariisi-kuvia kännykän muisti täynnä.

Tällä kadulla oli ihania taloja, kukkaloistoa sekä yksi aivan hillitön, kuriton ranskanbuldoggi, joka teki mitä huvitti eikä sitä, mitä isäntä käsi. Ranskassa koiratkin ovat ranskalaisia.

Pöytäliinaan on kirjoitettu lasku.

Laduréen macaroneja, totta kai. Jokaisen Pariisi-visiitin pakollinen etappi, johon en kyllästy turistilaumoista ja jonoista huolimatta. Vähintään yhtä kivoja kuin itse leivokset ovat ne rasiat, joihin ne pakataan. Tuo nimenomainen toimii nykyään täydellisenä korurasiana.

Pääsin vihdoin käymään Musée de Montmartressa. Suosittelen kaikille, jotka tavallani ovat pakkomielteisen kiinnostuneita belle époque -ajan Pariisista sekä taiteilijoiden Montmartresta. Monta kertaa meinasi tulla poru, esimerkiksi silloin, kun näin Renoirin keinun ihkaelävänä.

Niille, joita taasen Montmartren taiteilijahistoria ei kiinnosta, suosittelen museota näiden upeiden näkymien sekä kauniin sisäpihan puutarhan ansiosta. (Tuo viehkeä neiti ei tosin kuulu vakiokalustoon, sen toin mukanani Suomeen.)

Mutta kuitenkin parasta museossa ovat juuri nämä tämmöiset todisteet siitä, että se aika oli totta, että Toulouse-Lautrec oikeasti istui joka ilta Moulin Rougessa ja La Goulue tanssi ja Au Lapin Agilen nurkkapöydissä kohoteltiin maljoja ja ja ja. Olisin maksanut aika paljon enemmän kuin viisi frangia saadakseni olla mukana noissa kemuissa.

Helsinki on meille jugend-faneille paljon parempi bongailupaikka kuin Pariisi, mutta kyllä noita metrokylttejä täytyy aina ihastella ja pari turistikuvaakin ottaa. Harmittaa vietävästi, etten tajunnut (vieläkään) käydä katsomassa Castel Bérangeria, joka on metrokyltit suunnitelleen Guimardin aivan kreisi talo. Käykää te!

Kengät levähdyspaussilla Montmartressa.

Iällä ei ole väliä, ellet ole juusto.

Iltaisin me ja noin miljoona muuta kokoonnuimme St. Martinin kanaalin rannalle juomaan viiniä, juttelemaan ja katsomaan veteen heijastuvia valoja. Omaa korkinavaajaa tai pahvimukia ei tarvita, ne saa naapuriseurueelta tai ainakin sitä seuraavalta tai sitä seuraavalta.

Tämäkin kahvihetki oli pakon sanelema - sadetta karkuun terassin alle. Ei ollenkaan pöllömpi tapa odotella kuuron lakkaamista.

Kahvikauppa Latinalaiskorttelissa, galetteja Marais'ssa.

Nyt takaisin Turkuun. Keittiössä porisee papusoppa, aurinko paistaa ikkunoista sisään ja kohta alkaa askartelukerho. Ei hullumpaa täälläkään.

Suosittelen muuten kaikille muille Pariisi-ikävää poteville uutta palstaa täällä Lilyssä, C Paris, jossa Camilla kirjoittelee elämästään Pariisissa.

 

Share
Ladataan...

Kommentit

sannero (Ei varmistettu)

oh, kyllä nyt kelpaisi pariisilainen macaron-leivos ja juusto, toki myös iltakävely pariisin kaduilla !

vilma.p
Vilma.P

Rakastan Pariisia ja näitä sun kuvia sieltä!!! Ihan vietävä matkakuume iski, mutta kiitos edes tästä hetkestä pariisilaisessa fiiliksessä. Odotan innolla, mitä mieltä olet Nainen, jonka nimi on Nathalie elokuvasta... :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mikä ravintola, kuva 1 ?

jukka s.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oih, mukava katsella kuvia kun oma Pariisi-neitsyys lähtee noin kuukauden päästä. Vähän jännittää, kerkeääkö neljässä päivässä tulla muuta kuin paha mieli siitä mitä kaikkea ei ehdi nähdä ja kokea. Tuskin. :)

annaheikinheimo.blogspot.com (Ei varmistettu)

Ensimmäinen kuva on hieno! Voin kuulla mielessäni, mikä ihana häly ja keskustelujen sekamelska ravintolassa oli.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos ihanista kuvista, jotka toimivat loistavasti akuuttiin Pariisi-ikävään! Olen asunut Pariisissa kahteen kertaan kolmen ja kahden kuukauden pätkissä, käynyt kaupungissa sen lisäksi varmaan yli kymmenen kertaa, mutta se on kaupungeista sellainen, johon ei koskaan kyllästy. Mikähän siinä on? Noh, kuvasi antavat siihen kyllä hyvän vastauksen :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Jukka s. Veikkaisin Chez Chartieria.

Vierailija (Ei varmistettu)

Neljänneksi alin kuvahan muistuttaa kovasti kotoista Aurajoen rantaa! :)

Jii (Ei varmistettu)

Oi Pariisi, näemme jälleen keväällä <3

Kaikille Pariisista, Ranskasta podcasteist pitäville suosittelen upouutta The France Project-podcastia! www.thefranceproject.com

Taina
Taina

Hihii, mäkin katoin juuri eilen Nainen nimeltä Nathalien :) Ja mullakin on Ladurée-rasia korurasiana :D

Ja ihan kuin siinä ei olis tarpeeksi Pariisia, nyt nämä ihanat kuvat. Oi oi! Haluan Pariisiin.

Marjo
Saa olla

Olen aina pitänyt Pariisi-faneja vähän höyrähtäneinä. Muutama viikko sitten kävin itse kaupungissa ja nyt ymmärrän Pariisiin ihastuneita. Kauniit rakennukset, tyylikkäät ihmiset ja hyvä ruoka lumosivat minutkin täysin.

Onneksi seuraavaa matkaa odotellessa Pariisista pääsee nauttimaan blogeissa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Chartierhan se eli googlaus varmisti. Yksi omista Pariiisin muistoista; ihastelin muinoin Fauchonin herkkukaupan ikkunoita. Samoin tekivät pari hiirtä ikkunan toisella puolella. Eivätkä vain ihastelleet, söivät herkkuja varsin valikoiden.

jukka s.

wannabeParisienne (Ei varmistettu)

Säikähdin otsikkoa "Vielä kerran Pariisi"! Vaikka ihanat kuvat loppuisivatkin, aina olen valmis lukemaan kohtalotoverin kertomuksia Pariisista tai sen kaipaamisesta. Itsellä kova ikävä myöskin, kesällä käymäni viimesimmän reissun aikana päätinkin vakaasti, että kyllä minä vielä joku päivä asun siellä!

Piukku (Ei varmistettu)

Huomenta Eeva!

Sinut on haastettu hyvän asian puolesta: http://yesdearyes.blogspot.fi/2012/09/operaatio-nalkapaiva.html

-Piukku

Eeva Kolu

Kiitos kaikille tosi kivoista kommenteista!

Jukka S, ekassa kuvassa on tosiaan Chartier  - ja tuo tarinasi Fauchonin hiiristä kiteyttää mielestäni osuvasti Pariisin charmin :)

Salla-Riina (Ei varmistettu)

En oikein koskaan ole ymmärtänyt Pariisi-hehkutusta. Itse vietin siellä muutaman päivän joitakin vuosia sitten, ja mieleen jäivät päällimmäisenä likaisuus ja epäystävälliset ihmiset. Kuvasi Pariisista eivät kyllä tue tätä mielikuvaani, joten pitänee lähteä joku viikonloppu katsastamaan uudelleen tuota "rakkauden kaupynkia", ehkä olen erehtynyt! :) Koska muutin juuri Lilleen, koen velvollisuudekseni suositella Lilleen pistäytymistä Pariisin sijaan: hintataso on alhaisempi ja ihmiset erittäin kohteliaita ja miellyttäviä. Eiffeltornia täällä ei kyllä ole. Mäkin kirjoittelen täältä blogia, mutta ehkä enemmän "the real life in France"-meiningillä, koska tietenkään arkielämä Ranskassa ei tarkoita vain macaron-leivoksia: http://croissantquotidien.blogspot.fi/

Vivvi (Ei varmistettu)

Näistä kuvista pääsee itsekin lomafiiliksiin!

Camilla
C Paris

Hei Eeva!

Kiitos tunnustuksesta blogilleni, tuli hieman puskista ja yllätyksenä minulle :) Mainintasi ansiosta blogissani on nyt vieraillut huima määrä ihmisiä, reilusti yli tuhat parin viime päivän aikana, mikä huomattava ero normaaliin vajaaseen sataan rakkaaseen lukijaani!

Ensimmäinen kuva Chartierista on upea, vaikka toisinaan annokset ovatkin vähän mummola-kamaa. Tämän jutun perusteella aloin myös todella miettiä, josko Montmartren museo sittenkin kiinnostaisi minua, koska kyllähän tuo belle époque -nostalgia minuunkin puree.

Mukavia syksyjä sinne!

Bisous, C

Eeva Kolu

Camilla, kiva kuulla että blogiisi eksyi täältä uusia lukijoita! Ja hei Chartierin pointti ON just se mummolaruoka! Käyn siellä joka reissulla, yleensä useammin kuin kerran, se on aina vaan niin ihana.

Kommentoi

Ladataan...