Viikkoni hedelmäfarmeilla

Kaikki mitä rakastin

Dios mío mikä viikko! Olen nähnyt missä avokadot kasvavat ja syönyt tamarindeja suoraan puusta. Lisäksi olen oppinut passionhedelmien ja mangojen viljelystä niin paljon, että pystyisin todennäköisesti pian pistämään oman farmin pystyyn. (No oikeasti en - olen taas kerran äimän käkenä nähdessäni ihmisiä tekemässä työtä asiantuntemuksella, vuosien kokemuksella ja intohimolla.)

Olemme kierrelleet Olmosin alueella usealla eri farmilla, ja on ollut jännä huomata, miten jokainen niistä on ihan erilainen. Toiset ovat vähän kuin farmareiden takapihoja, joilla hedelmät kasvavat pelkällä vedellä ja huolenpidolla, toiset taas huomattavasti suurempia ja modernimpia. 

Opin tällä viikolla, että esimerkiksi mango ei käytännössä koskaan kaipaa lannoitetta tai torjunta-aineita. Myös osa passionfarmeista oli käytännössä täysin luonnonmukaisia, vaikka mitään sertifikaatteja ei kukaan ole ryhtynyt hakemaan. Eron huomasi kyllä heti paljaalla silmällä: teollisia lannoitteita käyttävillä farmeilla hedelmät olivat melkein jättimäisiä!

Yksi parhaista jutuista ikinä: farmilla paahtavassa auringossa vietetyn päivän jälkeen tuoreena tehty passionhedelmämehu. Passionhedelmät eli maracuyát ovat täällä ihan erinäköisiä kuin Suomessa myytävät, ja myös todella paljon kirpeämpiä. Kuoresta saa kätsästi kaiverrettua kupin - muistapa tämä, jos satut joskus eräjormailemaan Etelä-Amerikkaan ja kuksa jää kotiin.

Olen joskus Ranskassa ollessani ihmetellyt näitä friikkejä kukkia, ja nytpä selvisi, että se on passionhedelmän kukka! Kulkee kuulemma Suomessakin puutarhakasvina nimellä kärsimyskukka.

Lattareissa kun ollaan, niin hedelmätehtaan pihallakin on tietysti futiskenttä työntekijöitä varten... Ja juu, nurmen kastelusta pidetään hyvää huolta!

Olemme tässä käyneet läpi oikeastaan kaikki vaiheet aina siementen ja taimien istutuksesta kasteluun ja sadon korjaamiseen ja lopulta myös hedelmien prosessointiin esimerkiksi mehuiksi ja soseiksi. Rankkaa työtä joka vaiheessa. Jos olisin päättämässä, mitä koulussa opetetaan, määräisin ehdottomasti pakolliseksi visiitit tällaisiin paikkoihin. Sitä osaa arvostaa jokaista suupalaa ihan eri tavalla kun on itse nähnyt, kuinka monen ihmisen panoksen se on vaatinut.

Tässä on mun ikioma passionhedelmäpuu, jonka sain istuttaa. Minulle luvattiin lähettää tasaisin väliajoin valokuvia sen kasvukehityksestä. Puolen vuoden päästä siinä on jo kuulemma hedelmiä.

Pienemmillä farmeilla maanviljelijä perheineen asuu viljelyksien yhteydessä, ja pihalla pörrää aina lauma kanoja, erinäisiä visiitillä olevia sukulaisia ja vähintään pari koiraa.

Olot farmeilla ovat hyvin askeettiset, mutta ihmiset vaikuttavat ainakin päällisin puolin elämäänsä tyytyväisiltä. Vaikea tietysti näin ulkopuolisena tarkkailijana sanoa, miltä oikeasti tuntuu olla perulainen maanviljelijä. Sen selvittämiseen ei taida viikko riittää. Täällä Olmosissa en ole kuitenkaan kohdannut shokeeraavaa köyhyyttä - tilanne näytti heti hieman erilaiselta ylempänä vuorilla.

Ehkä parasta koko jutussa onkin ollut päästä tapaamaan näitä ihmisiä. Perulaisten ystävällisyys, vieraanvaraisuus ja tietynlainen karisma on jotain, jollaista en ole missään muualla kokenut. 

Hymy on herkässä harva se hetki. Ihana, ihana, ihana maa.

Share

Kommentit

Saara M (Ei varmistettu)

Steinerkoulussa kuuluu opetussuunnitelmaan lukion ekalla maatalousleiri/-harjoittelu, jonka tarkoitus on jokseenkin juuri tuo mistä puhuit, nähdä mistä vilja, liha, yms tulee. En tiedä kuinka hyvin kokemus uppoaa suomalaisiin teineihin suomen harmaudessa - ehkä ajatusta voisi jalostaa vaihdoksi Etelä-Amerikkaan.. :)

Mirja H (Ei varmistettu)

Ihana, ihana, ihana Eeva! :)

Varpunen (Ei varmistettu)

Ei herranjestas! Tuo voittaisi varmaan kaikki maailman löhölomat, irtiotto arjesta ilman turhauttavaa laiskottelua. Järjestetäänköhän tollasille tiloille jotain vapaaehtoistyömahdollisuutta Euroopasta käsin...

Peru on musta aina ollut siellä muiden Etelä-Amerikan maiden keskellä jotenkin erityinen ja kiehtova, joten nä sun matkakertomukset sieltä on kyllä tosi ihania! Pieni kateus iskee... Etelänmatkoilla oon aina ihastellu ehkä eniten niitä vuoristoja, mitä täällä eteläsuomessa ei voi ihailla, joten tuo tokavika kuva on aivan henkeäsalpaava!

Annee (Ei varmistettu)

Ihana opintomatka sinulla! Ihana Peru! Usein se on niin että ihmiset joilla ei tunnu olevan mitään, niin niillä on kaikki.

http://howsheloves.blogspot.fi/ (Ei varmistettu) http://howsheloves.blogspot.fi/

Oi että, onpa kiintoisaa kuulla ja nähdä, millaista siellä on! Pysyvät jäljet varmasti reissu jättää :)

Päivi

sylvi taimi

kärsimyskukkaköynnös kasvaa turun linnankadullakin kesäisin (jos siinä kirjastosta seuraavassa korttelissa on vielä se pieni kukkakauppa).

Sidyr (Ei varmistettu)

Monena vuonna olen Turussa nähnyt kauniin kärsimyskukka-köynnöksen kasvamassa myös Itäisellä Rantakadulla siinä Pinellan kulmalla, tai Pinellasta vähän merelle päin. Muistaakseni en enää tänä vuonna, mutta voi olla, etten ole vaan kävellyt ohi.

Eeru
Packing peanuts

Kyllä nyt rupesi tekemään mieli raikkaita hedelmiä!

Oon samaa mieltä, että itse kullekin tekisi hyvää päästä näkemään edes pieni häivähdys kaikesta siitä työstä mikä tehdään jonkin valmiin tuotteen eteen - ehkä sillä saisi hukkaan heittämistä ja haaskausta hieman hillittyä.

Merja, Villa Inkeri (Ei varmistettu) http://www.villainkeri.com

Kun asuimme Kaliforniassa, passionhedelmää kasvoi takapihalla. Ja siinä vieressä oli todella hyvin tuottava mandariinipuu myös.

Sanph
Sanph

Moikka Eeva, kiitos kivasta blogista! Kävin heittämässä sulle haasteen, vastaile, jos kerkeät :)  http://www.lily.fi/blogit/sanph/minut-haastettu

sokerivanu (Ei varmistettu)

Näin Saksassa dokumentin maracujien matkasta tiloilta mehuksi länsimaiden kuluttajille. Dokumentista selvisi, että maracujamehu saattaa olla peräisin joko niistä punertavanruskeista ryppyisistä hedelmistä tai noista vihreistä yksilöistä, mutta purkkiin painetaan useimmiten sen ryppyisen version kuva, sillä maku on kuulemma yhtäläinen ja ryppversio länsimaisille kuluttajille tutumpi.

marrr (Ei varmistettu)

Ah, mitä kuvia! Toi hurjasti lämpöä ja aurinkoa pakkasen keskelle :)

Eeva-rakas, kävin just triljoona postausta läpi etsien Pariisi-vinkkejä. Mutta en löytänyt mistään tietoa siitä missä ootte Pariisissa yöpyneet. Meillä on lennot varattu, mutta majoitus uupuu. En oikein tiedä mistä lähteä etsimään edullista "loma-asuntoa". Onko sulla vinkkejä? Tai mitä kautta ootte teidän majoituksen yleensä varanneet? Kiitos jos ehdit vastata :)

Kommentoi