Viikonloppuna

Lilyssä liikkuneista huhuista huolimatta en ole viettänyt hiljaiseloa presidentillistä krapulaa potiessa...

Sen sijaan olen tehnyt töitä, kieriskellyt sängyssä miettien töitä, heräillyt yöllä miettimään töitä ja niin edelleen. (Pohdin tässä, että kuinkahan monta vuotta pitää tehdä töitä, ennen kuin tulee sellainen olo, että määhän oon ihan hyvä? Onko tähän olemassa jonkinlainen useimpiin ihmisiin pätevä aikahaarukka?)

Mutta yhdessä asiassa meikä on hyvä ja tietää sen: näiden hermoiluntäyteistenkin päivien lomassa osaan onneksi varastaa niitä kivoja hetkiä. Pieni kiva vartti siellä, toinen täällä, ehkä kahvit jossain, kävely jokirannassa, vähän kukkien haistelua.

Esimerkiksi eilen huomasin, että Casagranden talon seinässä lukee Omnia vincit amor (rakkaus voittaa kaiken). Olen kävellyt tuosta ohi lähes päivittäin seitsemän vuoden ajan, mutta nytpä vasta pistin merkille. Melko mahtipontista.

Join pullakahvit kahden herrasmiehen kanssa. Mikään ei ole parempaa kuin pysähtyminen kahvilaan kylmänä pakkaspäivänä. Tilasin kesäteetä. 

Kävin Svenska Teaternilla kuuntelemassa Verneri Pohjola Quartetia. Ovat kyllä mahdottomia poikia nuo. Trumpetti meinasi välillä viiltää tärykalvot puhki, välillä taas meni kylmiä väreitä siitä, millaisia tunnelmia neljä ihmistä ja muutama soitin voivatkaan saada aikaiseksi. Jazzmuusikoiden ei varmaan tarvii käydä salilla, sen verran kuolleilta näyttivät musikantit keikan jälkeen. 

Svenska Teaternin Café Tiljanissa on maailman epämukavimmat tuolit, mutta onneksi myös aika paljon tunnelmaa talvi-iltana, kun lunta pyrytti kuin Esterin... mistä ruumiinosasta se tulee, jos se on lunta eikä vettä?

Löysin mahdollisesti maailman parhaan asian: joulustiltonin. Otetaan stilton-kiekko, porataan keskelle reikä, asetetaan reikään avattu port-pullo väärinpäin ja odotetaan, että aika tekee tehtävänsä. Turun kauppahallin juustokauppias on tietääkseni ainoa Suomessa, joka tätä tekee. Loputtoman viisas ihminen.

Yhtenä iltana piipahdin etkoilla, joilla lakattiin kynsiä ja tehtiin aitoja caipirinhoja. Minulla on nyt kynsissä Bordeaux ja suussa loputon himo drinkkeihin, jotka saavat naaman mutrulle ja hammaslääkärin itkemään.

Sain keskiviikon juhlissa niin paljon kukkia, että jouduin jo keksimään luovia maljakkoratkaisuja. Miten ihanaa, että koti on ihan täynnä ruusuja, neilikoita ja kukkia, joiden nimiä en edes tiedä!

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Freesioita taitavat olla ;)

Noo (Ei varmistettu)

Eeva, voisitko tehdä keittokirjapostauksen? Kiinnostaa, mitä kirjoja olet hankkinut itsellesi ja mitä suosittelet.

Hetken jo suunnittelin viikonloppupyrähdystä Raaheen, jotta Verneri Pohjolan ja kumppanit näkisin. Taidan fiilistellä Mr Vertigoa muistelemalla. Muutenkin postaus täynnä kokeilemisen taim uistamisen arvoisia asioita.

Vierailija (Ei varmistettu)

Sen verran kun olen blogejasi ja lehtijuttujasi lukenut, voin sanoa, että kyllä sinä olet jo nyt erittäin hyvä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi kun oot ihana!

Eeva Kolu

Kiitos kommenteista kaunokaiset!

Noo, keittokirjajuttu on hyvä idea! Pistetäänpä korvan taakse.

_petra (Ei varmistettu)

"Some people are more certain of everything than I am of anything." - Robert Rubin

Tämä tuli mieleen tuosta että milloin oman hyvyytensä ymmärtää. Tästä huolimatta toivon että ikä toisi varmuutta.

Vilkku (Ei varmistettu) http://siivujaonnesta.blogspot.com

Kahvilahetki on varsinkin silloin kiva, kun sen viettää Cafe Artissa ! :-)) Teekannu tunnistettu!

TV (Ei varmistettu)

Pidän tästä postauksesta hyvin, hyvin paljon. Lähes tältä istumalta menen hankkimaan itselleni joulustiltonia, nams!

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen tällä hetkellä vaihdossa ja käytävän Brasilialainen poika tekee aina caipirinhoja. Päätin erään illan päätteeksi, että kaapissani on aina tästä eteenpäin cachacaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuinka kauan kestää siihen, että tuntuu, että on ihan hyvä? Aika kauan. Erään suuren maakuntalehden nykyinen päätoimittaja mietti samaa Susun kolumnissaan pari vuotta sitten. Hän pohti, kuinka kauan kestää, että muut huomaavat, että hän on pelkkä kupla. Hän pelkäsi muiden tajuavan yhtäkkiä, että eihän tuo mitään osaa. Hänellä ei ollut vastausta.

Hermoilin samaa asiaa tuhannetta kertaa tässä hiljattain. Olen samalla alalla kuin sinä, melko suuressa talossa. Työystävä otti kädestä kiinni, katsoi silmiin ja totesi, että "Sun pitää tehdä vain parhaasi. Ja se sun paras on aika hemmetin paljon enemmän kuin monen muun". Usko se. Mieti, kuka tekisi sun duunin paremmin kuin sinä? Niinpä.

Tsirptsirp, kivaa tätäkin viikonloppua!

Kommentoi