Ladataan...

Voisihan sitä sanoa, että kävin Turussa, mutta lähempänä totuutta olisi sanoa, että söin Turun.

 

En viikonlopun aikana tehnyt juuri muuta. Kahdessa ja puolessa päivässä piti käydä läpi kaikki, mitä kaupungista kaipasin - Pinjan risotto, torin puoli-ilmaiset mansikat, Tintån pizza ja Blankon brunssi (ja näiden lisäksi vielä muutama uutuus, joita kaupunkiin oli ilmaantunut muuttoni jälkeen).

 

Sunnuntaina kannoimme ystävieni kodin banaanilaatikoissa pakun perään. Saldo: Maailma 5 - Turku 2. Kolme pistettä Helsinkiin, yksi Geneveen, yksi Australiaan.

 

Kaupunki oli ihana, kuten aina. Tutulla kävelyreitillä tuoksui ihan samalta kuin viime kesänä, mutta jokin sanoi, että aika oli oikea lähtemiselle. Vaikka kurkkua hieman kuristikin, kun näin Meidän Kodin ikkunassa valot. Ja parvekkeella ruman tuolin.

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Mikä on parempaa kuin loma? No tietysti loma Turussa!

 

Olen päättänyt pitää ensimmäisen varsinaisen lomani herra ties kuinka pitkään aikaan ja otan tänään suunnan kohti lempparikaupunkiani.

 

Kun opiskelee ja tekee töitä kotoa, ongelmana on se, että työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy - tai pikemminkin katoaa. Moni kadehtii freelancerin vapaita työaikoja, ja toki niissä on puolensa. On ihanaa, että saa herätä silloin kun huvittaa ja järjestellä menonsa juuri niin kuin haluaa. Mutta harva tulee ajatelleeksi sitä, että kun ei ole määrättyjä työaikoja, ei myöskään ole määrättyjä loma-aikoja (puhumattakaan lomarahoista...). Se voi olla todella kuluttavaa.

 

Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin kertoa opiskelevansa ja tekevänsä töitä freelancerina ja saada vastaukseksi aa niin et sä et oo nyt töissä missään. Aivan kuin ilman kellokorttia tehty työ ei olisi työtä lainkaan. Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan kirjoittamista ja opiskeluistanikin tykkään (ainakin joskus), mutta kuten kaikki tiedämme, mielekäskään työ ei ole verrattavissa siihen, että laiskottelisi päivät pitkät.

 

 

Melkein lomalaista virnuiluttaa, oijoijoi, kohta se alkaa...

 

No, enhän minäkään tietenkään tee töitä tai opiskele 24 tuntia vuorokaudessa, mutta koska kukaan ei ole määritellyt työaikaani, työt ja opiskelut kummittelevat mielessä koko ajan. Jouluaattona kirjoitin itku kurkussa yhtä juttua, koska yliopiston joulua edeltävän tenttisuman vuoksi sitä oli mahdotonta saada valmiiksi ennen joulua, ja tänä vuonna skippasin vapun juhlinnan, koska pyhä oli ainoa hetki jolloin pystyin keskittymään yliopiston esseisiin. Ulkomaanmatkoillakin touhu menee lopulta aina siihen, että "pitäiskö nyt sit kuitenkin yrittää kirjottaa sieltä joku matkajuttu, jos mä nyt kumminkin otan sen läppärin mukaan". Vähän aikaa sitten onneksi havahduin siihen että hei spede, tää ei voi enää jatkuu näin.

 

Haaveenani olisi löytää työhuone, jossa töihin voisi keskittyä rauhassa ilman, että kaupungille täytyy aina lähteä mukanaan matkalaukullinen tavaraa, ja ilman, että läppäri pitää pakata laukkuun joka kerta, kun haluaa käydä vessassa tai hakemassa juotavaa. Työhuone auttaisi erottelemaan vapaa-ajan ja työajan. Olisi mahtavaa, kun joka päivä voisi mennä johonkin paikkaan, joka on pyhitetty vain työnteolle. Toistaiseksi moista ei ole vielä pikkubudjetilla löytynyt, mutta siihen asti yritän vain opetella uudenlaista suunnitelmallisuutta ja ajankäyttöä. Jos ruudun takana könöttää muita freelancereita, olisi tosi kiva kuulla, miten te olette ratkaisseet tämän epätyöajan aiheuttaman stressin ja sekavuuden.

 

Itse ajattelin aloittaa nyt siitä, että pari kertaa vuodessa pidän ihkaoikeaa lomaa. Meni ihan liian kauan ennen kuin tajusin, että jos kukaan ei anna minulle lakisääteistä lomaa, minun täytyy ottaa sellainen itse. 

 

Se alkaa TÄNÄÄN iltapäivällä, jahka palautan vikat jutut ja käännökset. Sitten tämä tyttö ei aio viikkoon vilkaistakaan sähköpostia, eikä suoda ajatustakaan millekään muulle kuin kahviloille, kirjoille, joogatunneille ja lounassalaateille. Ehkä tälle blogille sentään vähän, mutta vasta sitten, kun loman Turku-osuus on ohi - koska läppäri ei lähde Turkuun mukaan.

 

Voikaa hyvin!

Share

Ladataan...

Kirjoitin juuri pitkän sepustuksen siitä, miten tänään yksinkertaisesti mikään ei ole onnistunut ja vaadin jo modernin työelämän sääntöjen muuttamista niin, että känkkäränkkäpäivinä saisi pitää palkatonta vapaata, pistää valot pois ja vetää peiton pään yli. Mieluiten koko päiväksi.

 

No, arvatkaapa hävisikö se postaus bittiavaruuteen kaikkine jorinoineen? Kuten sanoin: tänään mikään ei toimi.

 

Siksi postaankin vain eilispäivän asun ilman sen kummempia tarinoita. Epäilemättä ne tarinatkin menisivät tänään jotenkin rikki tai läikyttäisin niille punaviiniä.

 

 

Sen verran uskallan ehkä kertoa, että paita ja shortsit ovat sekondhändiä, jakku on H&M:ltä, laukku Piecesin ja kengät Vagabondin.

Share
Ladataan...

Pages