Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Voi räkä.

Uudenvuodenaaton suunnitelmani vaihtuivat juuri glitter-mekoista, cocktaileista ja tähtisadetikuista kuumemittariin ja nenähuuhtelukannuun.

Pieniä ongelmia toki maailman mittakaavassa, mutta hitto että kiukuttaa. En ole nimittäin hetkeen ollut yhtä paljon bileiden ja symbolisen uuden alun tarpeessa. Nyt joudunkin tuijottamaan yksin kotona samoja vanhoja villasukkia.

Mutta minkäs teet? Luotat siihen, että elämä järjestää tiellesi vielä uusia uusia alkuja ja tähtisadetta.

Kaksi parhaaksi havaittua flunssalääkettä: perinteinen kanakeitto ja moderni teknologia.

Netflixin stand up -videot ovat vallankumouksellistaneet sairastamisen. Tässä tilassa en tiedä mitään parempaa kuin sen, että voin laittaa kuulokkeet korville ja joku kertoo minulle tunnin putkeen vitsejä. Nauruhan tunnetusti parantaa.

Joten toivotan teille paljon naurua tälle illalle ja koko ensi vuodelle!

Ja kuka tietää, ehkä lakkaan kuitenkin kynnet hopeisella glitterlakalla, ihan vain omaksi ilokseni... Ei ehkä ihan mätsää näihin pyjamahousuihini, mutta saahan uudenvuodenaattona olla vähän villi.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Tältä näytti ensimmäinen joulu omas kodis. 

Joo joo, nämä kuvat olisi pitänyt laittaa tänne jo ajat sitten, mutta elimistöni on viimeisen viikon hylkinyt teknologiaa. Tietokoneelle istahtaminen tai sähköpostin tarkastaminen tuntui jotakuinkin samalta kuin olisi pakotettu kävelemään lankkua pitkin jääkylmään mereen. 

Paitsi että se jäinen meri saattaisi olla sentään raikastava kokemus.

Huomasin, että Mariahin sanoin all I wanted for Christmas oli ruusukaalit ja samppanja. Kaikki muu oli vähän samantekevää. Stockalta oli jo aatonaatonaattona loppu silakat, stilton ja chabichou, mutta huomasin, että reaktioni niiden puuttumiseen oli pääasiassa pinnallinen. (Sisällä ei oikeasti kuohunut, mutta sitä nyt vain kuuluu kauhistella, ettei jouluna ole stiltonia.)  Ja vaikka laatikot ovat minusta tosi tosi hyviä, en osannut kaivata niitäkään. Päätin, että tässä on uusi jouluperinteeni: pidän joulussa pakollisina vain niitä asioita, joita alan malttamattomana odottaa jo 21. päivä.

Ensi joulun saatan kyllä viettää jossain reissussa. Kyllä kolme päivää syömistä ja neljän seinän sisällä makaamista on ihan liikaa. Sen ymmärsin tänä vuonna. Aikaisempina vuosina olen ollut liian vakavassa suklaakoomassa tajutakseni yhtään mitään.

Mutta täs mä ny oon, tietokoneella piuhan päässä, takaisin arkeen ja niin edelleen. Ja totta puhuen tuolla kameran muistikortilla on vielä lisää jouluisia kotikuvia. Ehkä julkaisen ne ensi jouluna, ehkä huomenna. Äiti nimittäin opetti, että joulu kestää 6. tammikuuta saakka.

Äiti opetti myös, että jouluaattona laitetaan päälle mekko, vaikka oltaisiin vain perheen kesken. Pidin siitä kiinni täällä ikiomassakin joulussa - ja lisäsin vielä yhtälöön korkkarit ja huulipunan. Erinomainen valinta, väitän.

Joten niin, mitä ensimmäinen ikioma joulu opetti: ehkä (tämä) ihminen kuitenkin tarvitsee elämäänsä vähän vähemmän verkkareita, sohvalla makaamista ja halpaa suklaata, ja vähän enemmän ryhtiä ja samppanjaa. Ja vihreitä vihanneksia. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Ja niin on taas joulurauha julistettu Brinkkalan talon parvekkeelta, Maamme-laulu laulettu ja rauhanjulistusglögit juotu.

Seuraavaksi aion sulattaa nämä kohmeiset varpaat. Sitten ryhdyn paahtamaan ruusukaaleja ja odottamaan joulupukkia.

Hyvää joulua kaikille teille aivan parhaille lukijoille! Nauttikaa ja nähdään taas pian, vatsat täynnä herkkuja ja syömmes toivon mukaan rauha!

Share

Pages