Ladataan...

 Ei varmaan tarvitse olla Sherlock Holmes osatakseen päätellä, että viimeiseen puoleen vuoteen meikäläistä ei ole pahemmin nämä vaatehommat kiinnostaneet. 

 

Syitä on monia, eikä mikään niistä ole kiva (paitsi ehkä se, että just nyt ajattelen enemmän huonekaluja ja kaakeleita kuin vaatteita). Minua on kuitenkin viime aikoina alkanut ahdistaa rönttöinen olemukseni. Tuntuu, että väsähtänyt ulkonäkö vetää paitsi mielialaa myös tehokkuutta alaspäin. Välillä oikeasti jättäydyn pois sosiaalisistakin tilanteista ihan vain siksi, etten kehtaa näyttäytyä taas kerran XXXL-kokoisessa villapaidassani ja karvatöppösissä. En vain oikein tiedä, mitä asialle tekisi - 90 % vaatteistani on muuttolaatikoiden pohjalla tetris-tyyliin pakatussa varastokomerossa, eivätkä ne menisi päälle kuitenkaan, vaikka ne saisikin sieltä esiin kaiveltua.

 

 

No - tämä on ainakin alku. Vaikka shoppailua pitäisi yleisesti ottaen pitää hyi-kamalana-asiana ja sitä se monesti onkin, juuri nyt olen lähinnä ylpeä itsestäni. Meitsi kävi kaupungilla, osoitti mielenkiintoa ja jopa varovaista innostusta kauppoihin ilmestyneitä kevätvaatteita kohtaan! Wohoo!

 

 

Ja kattokaas - olen tehnyt pari löytöäkin. Uutuuksia vaatekaappiin. Siis jos olisi vaatekaappi, eikä yksi hylly, jonka poikaystävä tyhjensi omastaan. (Nyt se mutisee jossain tietokoneensa takana, että eipäs kun kaksi hyllyä, mutta sillä toisella säilytetään myös WC-paperipakettia, joten Räsänen hiljaa.)

 

 

En oikeastaan koskaan osta mitään Weekdaysta, koska vaatteet eivät ole oikein tyylisiäni ja materiaalit jättävät monesti toivomisen varaa, mutta tämä neule oli 100 % puuvillaa ja 100 % Eevaa. Ja ihana raikas punaoranssi värikin siinä, kattokaas kuulkaa, näin sitä noustaan ankeuden harmaasta ikeestä!

 

 

Tämän Zaran laukun ostin eilen puhtaana heräteostoksena ja sori nyt vaan, mutta ei edes hävetä. Olen yleensä tällaisissa asioissa todella harkitseva, googlaan, nukun yön ja toisenkin yli, kysyn kavereiden mielipidettä - mutta tällä kertaa näin jotain kivaa, ihastuin ja hankin sen ihan vain itseäni piristääkseni. Ja se toimi.

 

Olen sitä mieltä, että shoppailu on vähän kuin alkoholi tai suklaa. Ei millään niistä kannata lähteä sielussa ammottavaa tyhjiötä paikkailemaan tai suuria ongelmia lääkitsemään (eikä niistä varsinkaan kannata tehdä elämänsä pääsisältöä), mutta pieninä annoksina nautittuina ne saattavat joskus ihan oikeasti ilahduttaa, piristää ja kohentaa mielialaa. Ja siinä ei ole mielestäni mitään väärää.

 

 

Share

Ladataan...

 Vuosien saatossa minulle on valjennut, että taidan olla aika yksin mielipiteeni kanssa, mutta aionpa nyt silti tuoda sen julki. Minusta myös naisille (miehistä nyt puhumattakaan) sopivat tuuheat kulmakarvat ja on suorastaan vääryys, että luonnostaan tuuheakulmaisia naisia kehotetaan usein nyppimään "puskat" pois.

 

Itse kun olen nimenomaan kateudesta vihreä kaikille, joita on siunattu paksuilla kulmilla! Ne tuovat niin paljon ilmettä ja särmää kasvoihin. Onneksi muoti on nyt menossa siihen suuntaan, että tätäkin piirrettä aletaan arvostaa.

 

 

Jennifer Connelly on mielestäni yksi Hollywoodin upeimpia ja karismaattisimpia naisia, ja vahvoilla, katsetta kehystävillä kulmilla on varmasti osuutensa asiaan. Myös Ashley Olsenin kulmakarvoja olen ihaillut jo vuosia. Uusin kulmakarvaidolini on kovassa nousussa oleva brittimalli Cara Delevingne, ja uskallanpa väittää, että hänenkin menestyksensä on ainakin osittain noiden ilmeikkäiden kulmien ansiota.

 

Kun marisin kampaajalleni ohuehkoista ja vaaleista kulmistani, hän vinkkasi tuotteesta, josta saattaisi olla hyötyä tuuheampien kulmien metsästyksessä: Lumenen Eyebrow Control -kulmakarvavahasta.

 

 

Tämä kyseinen tuote toimii kulmakynää paremmin siinä mielessä, että sillä töpötellessä värjäytyvät myös ne kaikista vaaleimmat kulmakarvat, joiden olemassaolosta ei edes tiennyt. Näin kulmat näyttävät välittömästi tuuheammilta kuin kynällä piirtäessä. Kulmia värjäillessä selvisikin, ettei minullakaan oikeasti ole (kamalan) ohuet kulmat, vaan vaaleat. Tällä tuotteella lopputulos on myös paljon luonnollisempi kuin kynällä piirtäessä. 

 

Toinen hyvä puoli tässä tuotteessa on se, että värin lisäksi vahamaisella koostumuksella voi muotoilla kulmia haluamaansa suuntaan, ja ne pysyvät ojennuksessa aika hyvin. Ainoa miinus on se, että sävyjä on tarjolla vain yksi. Sävy kuitenkin sopinee suurimmalle osalle suomalaisista. 

 

 

(tässä kuvassa oli tarkoitus demonstroida tuotteella aikaansaatua lopputulosta, mutta enpä ikinä ajatellut, että on noin vaikeaa saada kulmakarvat näkymään kunnolla valokuvassa!) 

 

Levitysvinkki: vaikka harja on samanlainen kuin ripsivärissä, tätä ei mielestäni kannata harjata kulmiin ripsivärin tavoin, vaan pikemminkin kevyesti töpötellä ja lopuksi harjata kulmat oikeaan muotoon, kun harjassa on väriä enää vähän. Harjasta kannattaa ennen laittoa pyyhkiä osa väristä pois, muuten lopputulos on helposti liian tumma ja luonnottoman liimamainen.

 

Kaiken kaikkiaan loistotuote, joka jää ehdottomasti osaksi meikkipussini vakiosisältöä. Vai tietääkö joku vastaavan, mutta vielä paremman?

 

 

Share

Ladataan...

 Ah, elämälläni on jälleen suunta ja määränpää! 

 

Varasimme kesäreissun Pariisiin. Kahdeksan päivää, kolme tyttöä ja kaksio Le Marais'ssa. Vaikka reissuun on vielä pitkä aika, suunnitelma toi ihan uutta puhtia tämän loska-ajan kestämiseen.

 

 

 

 

Olen tällä viikolla keksinyt (no, tuskin olen tätä keksinyt, mutta siis... keksinyt omassa elämässäni) uuden tavan pitää päämäärät ja mieli kirkkaana.

 

Kun loska ja epäilemättä stressaava tuleva kevät tuntuvat vaikeilta jaksaa, visualisoin mielessäni itseni palkintokorokkeella: Pariisissa juomassa aamukahvia.

 

 

 

 

Kun Suurena Pahoinvoinnin Syksynä 2011 kertyneiden liikakilojen kanssa taistelu tuntuu uuvuttavalta, en käytä energiaani sen miettimiseen että pitäis laihtuu pitäis urheilla pitäis syödä salaattia vaan visualisoin itseni ensi kesänä jokirantaan istumaan jossain ihanassa kesämekossa, hyvinvoivana, virkeänä ja itseeni tyytyväisenä - ja yhtäkkiä ei tunnukaan enää lainkaan vaikealta jaksaa juosta vielä toiset kymmenen minuuttia.

 

Kun ei-mihinkään-suuntaan etenevä remontti tuntuu turhauttavalta ja liian massiiviselta projektilta, en mieti itse remonttia, vaan kuvittelen sen hetken, kun herään uudesta kodistani ensimmäisen siellä nukutun yön jälkeen. Olennaista on luoda mielikuvasta mahdollisimman pikkutarkka - miten lattia narahtaa jalkojen alla sängystä noustessani, miten avaan ensimmäiseksi makkarin ikkunan ja kuinka kävelen olohuoneen läpi keittiöön tekemään aamupalaa. Ja miten kreisin mahtavalta se kaikki sitten TUNTUU.

 

Kuulostaa ehkä hihhuloinnilta, mutta toimii. Yhtäkkiä mikään ei tunnukaan enää kovin vaikealta. Pikemminkin naurettavan yksinkertaiselta. Kun teen vain tarvittavat asiat, siellä se odottaa - loistava tulevaisuus.

 

(Kuvat edelliseltä Pariisin-reissulta vuodelta 2010.)

 

 

Share

Pages