Ladataan...

Tähän väliaikaiselämään on ainoastaan yksi lääke, joka auttaa kestämään kaiken kaaoksen, remonttipölyn ja sen, että jokainen tarvitsemasi tavara on lähes poikkeuksetta jonkun muuttolaatikon pohjalla jossain häkkivarastossa väärässä kaupungissa. Se on tietysti unelmointi ja suunnittelu - toisin sanoen sen miettiminen, miten Ihanaa Ja Täydellistä kaikki tulee olemaan, kunhan päästään muuttamaan uuteen kotiin.

 

Olemme siippani kanssa jo päättäneet, että nyt kun muutamme niin hienoon vanhaan taloon, meistäkin täytyy tulla astetta arvokkaampia. Lopetamme tietysti kiroilemisen, Viidakon tähtösten katsomisen ja pakastepizzojen ostamisen (jälkimmäinen ei tule olemaan vaikeaa, sillä uudessa asunnossamme emme luonnollisestikaan enää koskaan pode dagenefteriä). Riidat ratkaisemme asiallisesti keskustelemalla emmekä huutamalla siis ei vittu voi olla noin daiju. Ja kipsirosettien valvovan silmän alla ei luonnollisestikaan koskaan kaiveta nenää.

 

Joten niin, sanomattakin selvää, että siellä uudessa kodissa en voi enää nukkua kulahtaneessa mainos-t-paidassa ja virttyneissä Suomen puolustusvoimien kalsareissa. Tervetuloa elämääni, tyylikäs silkkipyjama.

 

 

Olin katsellut tätä H&M:n Marni-malliston silkkistä settiä jo promokuvista, mutta pidin hintaa turhan huimana pyjamalle. Kumpainenkin vaate on siis kyllä tarkoitettu ihan päiväkäyttöön, mutta itselleni himoitsin tätä nimenomaan yövaatteeksi sekä sunnuntaiaamujen astetta tyylikkäämmäksi univormuksi.

 

Tänään kuitenkin ystäväni laittoi tekstarin, että KOP-kolmion liikkeessä oli koko Marni-mallisto puoleen hintaan, joten syöksyin kärppänä keskustaan (lue: raahustin vapisevin jaloin, koska en ole vielä se aristokraatti, joka herää jokaisena lauantaiaamuna ilman jälkiä perjantai-illasta. Mitenköhän selviydyn aristokraattina, kun saan krapulan jo parista viinilasillisesta? Nehän juovat koko ajan viskiä sellaisesta kristallipullosta, joka on aseteltu olohuoneen sivupöydälle hopeisten antiikkijääpalapihtien viereen).

 

Ja oh, siellähän se odotti minua. Ihanasti laskeutuva, päällä vilpoisa ja hengittävä, ylellisen tuntuinen, uuden kotini arvoinen silkkipyjama! Tässä kelpaa hengailla kipsirosettienkin alla.

 

Ja mikä parasta, kun sunnuntaiaamuna hilpaisen uuteen lähikauppaamme hakemaan kahvimaitoa (en enää koskaan pakastepizzaa, tietenkään), voin tehdä sen vaihtamatta vaatteita. Tämähän on kuitenkin suunniteltu kaupunkikelpoiseksi asuksi.

 

 

Share

Ladataan...

Semmoonen ylläri tuli keskiviikkoiltaan, että blogini palkittiin eilisissä Aussie Blog Awardseissa parhaana lifestyle-blogina.

 

Kiitän tunnustuksesta, kumarran ja pidän yllä parhaan lifestyle-blogin mainetta julkaisemalla jälleen kerran yhden rakeisen kännykkäkuvan.

 

En itse päässyt eilen paikalle palkintogaalaan työesteiden vuoksi, mutta yritin kyllä nakittaa Inken hakemaan palkinnon puolestani. Puheenkin ehdin kirjoittaa tekstariin valmiiksi, se kuului lyhyydessään ja ytimekkyydessään näin:

 

Ny rillataan!

 

(Jostain syystä Inke ei sitten suostunut.)

 

 

Tänään kuitenkin skoolasin blogilleni Stockan samppanjabaarissa, jonne pujahdin kesken työpäivän (totuus: olin siinä vaiheessa seissyt tauotta 10 tuntia ja jalkani huusivat hoosiannaa, eikä niillä juuri sopivan pehmoisilla mutta silti jämäköillä nojatuoleilla saa istua, jos ei osta skumppaa).

 

Töitä on tosiaan tällä viikolla ollut ihan tuhottomasti, mutta ei voi valittaa, kun saa tehdä maailman toiseksi parasta duunia (paras on joko samppanjakuplientutkija tai se, joka huoltaa prinssi Harryn lihakset hevospoolomatsin jälkeen, en ole vielä päättänyt).

 

Mutta joo - ihanaa päästä ylihuomenna raksalle rentoutumaan.

 

 

Share

Ladataan...

Osaan vastustaa kaikkea paitsi kiusausta, sanoi Oscar Wilde.

Minä sanoisin, että osaan vastustaa kaikkea paitsi kynsilakkoja. Juu, olkaa hyvä vaan aforismikirjojen tekijät ja hääkarkkien askartelijat, voitte käyttää.

 

(Lausehan ei ole lainkaan totta, sillä minä en osaa vastustaa yhtikäs mitään. Syyttäkää vanhempiani kun antoivat minulle tällaisen nimen. Nomen est omen, kiusauksiin lankeaminen on meillä Eevoilla verissä. Esimerkiksi eilen sorruin ostamaan junaan sellaisen kipsan valmiin karkkipussin, vaikka tiesin, että kaikki ne namit siellä sisällä olisivat lötköjä ja ällösti pehmenneitä. Miksi ne on sellaisissa pusseissa aina ällösti pehmenneitä ja miten niistä edes saa sellaisia?! Mutta niin, tuskin Oscar Wildekään aina puhui totta.)

 

 

Olen ollut alkuvuodesta saakka kynsilakkojen ostolakossa. Sinä aikana olen tosin saanut poikaystävältä lahjaksi yhden lakan ja töiden kautta kuusi, mutta ainoatakaan en ole ostanut eli olen ollut täysin viaton uhri lakkakokoelman karttumisessa. (Ja ne töiden kautta saadut annan eteenpäin, koska kelpuutan kokoelmaani vain sellaisia sävyjä, jotka puhuvat juuri minulle. Ai mitä, eikö kynsilakat puhu teille?)

 

Tänään oli tosin retkahdus lähellä, kun huomasin, että Essien lakat on vihdoin tuotu Suomeen oikein suurella rytinällä.

 

Siellä ne vaanivat kesken ruokaostosten, isossa ständissä keskellä vantaalaista Citymarketia, nuo kutsuvat paholaiset pastelliasuissaan. Erityisesti kevätkokoelma oli suorastaan sietämättömän himottava ja alle minuutissa olin haalinut ostoskoriini kolme: Navigate Her'n, Orange, It's Obviousin ja Ole Calienten.

 

Mutta kah, mitä tapahtuikaan seuraavaksi! Laskin kymmeneen, hengitin syvään, muistin sen, että joudun tätä nykyä yrittäjänä tilittämään itse veroni ja eläkemaksuni ja ne kuulkaa tuntuvat kun eivät mene salakavalasti suoraan palkasta tai työnantajan pussista. Sitten mietin sitä, että minä kyllä tosissani tarvitsisin uuden kameran ja tadaa - laitoin lakat takaisin hyllyyn ja kävelin muina naisina vihannesosastolle. Niin vastusti Eeva kiusausta.

 

Mutta sen minä päätin, että jos pysyn kynsilakkojen ostolakossani kesän alkuun saakka niin sitten saan ostaa palkinnoksi Ole Calienten (olenhan minä). Älkää väittäkö, ettenkö olisi kykeneväinen loogiseen ajatteluun.

 

 

Share

Pages