Ladataan...

Yhtenä iltana meidän takapihalta löytyi tommosia. Kesäihmisiä. Ja yksi pieni kesäkoira myös.

Kesäihmisen erottaa talvi-ihmisestä pari senttiä alempana olevat hartiat, kulmakarvojen välistä puuttuva rytistysryppy ja se, että ne juovat lounaalla kaksi lasia viiniä, jos tekee mieli. Ne saattavat jutella vieraille. Kesäihmiset sanovat harvemmin entä jos ja useammin hei mennäänkö.

Nyt, kun oppisi vielä salaisuuden siihen, miten olla kesäihminen ympäri vuoden...

Koirat tuntuvat osaavan sen paremmin. Paitsi että ne ovat tietysti koiria. Hetkittäin toivon, että oisinpa minäkin.

(Sitten muistan, kumpi saa istua pöytään grillattu pihvi edessään ja kumpi syö pöydän alla homeista siankorvaa.)

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tässä postauksessa oli tarkoitus kirjoittaa kirjoista, joissa nuoret miehet vaeltelevat päämäärättöminä kesäisissä kaupungeissa.

Idea tuli mieleeni, kun luin Peter Cameronin kirjan Someday This Pain Will Be Useful to You. Sitä miettiessäni muistin nimittäin ainakin kaksi tai kolme muuta kirjaa, jossa nuoret miehet vaeltelevat päämäärättöminä kesäisissä kaupungeissa (ja miettivät, mitä haluavat elämältä), mutta nyt en muistakaan kuin yhden - Riku Korhosen Lääkäriromaanin.

Kamalasti muuta yhteistä näillä kirjoilla ei tietenkään ole. Korhosen sankari on vähän härski turkulainen, Cameronin päähenkilö rikkaan perheen newyorkilaisvesa ja epäuskottavan kiltti ollakseen 18-vuotias newyorkilainen ihmisvihaaja. Kummassakin kirjassa on kesä. Kumpaakin päähenkilöä taitavat ärsyttää muut ihmiset ja kumpikin ärsyttää lukijaa, mutta samaan aikaan kumpikin on kuitenkin vähän symppis.

Cameron on onnistunut luomaan päähenkilö Jamesista juuri sellaisen tyypin, jollaisia tietynlaiset teini-ikäiset ihmiset ovat (ja jollainen minäkin olin). Sellaisen vähän ärsyttävän (paikoitellen tosi ärsyttävän), joka kuvittelee olevansa ensimmäinen henkilö maailmassa, joka on koskaan kyseenalaistanut muita ihmisiä ja vallitsevia tapoja. Tiedättehän. Sellainen, joka ei tiedä mitään raivostuttavampaa kuin aikuiset, jotka hymyilevät tietäväisesti ja sanovat voi, se on toi ikä, mutta joista isona tulee itse tietäväisesti hymyileviä aikuisia.

Että sikäli. En nyt tiedä, mitä muuta ajattelisin tästä kirjasta, jota on kovin ylistetty ja joka on takakannen mukaan LA Weeklyn kriitikon mielestä "possibly one of the all-time great New York books". En tosiaan tiedä. Viihdyttävä ja paikoitellen hauska kirja lukea juurikin nyt kesällä, mutta ei tästä nyt kamalasti jäänyt käteen.

Suosittelen hikisiin kesäisiin iltapäiviin kun mietit, mitä tekisit elämälläsi. Tosin suosittelen ehkä vielä mieluummin sitä Lääkäriromaania, josta en siitäkään tavallaan tajunnut mitään, mutta josta kuitenkin tiesin pitäväni. 

(Ai niin, mutta pidin valtavasti tämän kirjan nimestä. Se kaikuu minulle samalla tavalla ankarana mutta lohdullisena kuin The Smithsien kappale You Just Haven't Earned It Yet, Baby.)

Share
Ladataan...

Ladataan...

"Because I do not associate with people who blame the world for their problems. Because you’re your problem, Annie, and you’re also your solution."

Melissa McCarthyn hahmo elokuvassa Morsiusneidot.

"No one can hate me as much as I hate myself, so any mean things someone is going to think of to say about me, I've already said to me, about me, probably in the last half hour."

Lena Dunhamin hahmo tv-sarjassa Girls. 

"Did you know that the best night I've had in the last 5 years is a night that Zooey and I split a bottle of wine, we made a summer salad and watched 'Chocolat' together?" 

Paul Ruddin hahmo elokuvassa I Love You, Man.

Kamalan sinnikäs tämä flunssa. Eilen koetin tahdonvoimalla parantua ja lähdin rautakauppaan. Melkein pyörryin, oksensin ja kuolin samanaikaisesti.

Ei siis auta kuin jatkaa möllöttämistä. Onneksi komedioita katsomalla saattaa salakavalasti oppia jotain. Kuten sen, että jokainen on oman onnensa seppä. Ja sen, että toisten tölväisyistä ei kannata pahemmin välittää, koska olet kuitenkin jo sanonut itsellesi jotain paljon pahempaa. Ja sen, että yksinkertaiset asiat ovat todellakin niitä parhaita - ja että on ihan ok olla vähän vanha ja väsynyt.

(Mutta tänään menen kyllä postiin vaikka kontaten. Ja lounaalle. En pysty enää elämään sämpylöillä ja karkilla. Ja olen katsonut jo kaikki mahdolliset ja mahdottomat komediatkin. Jopa yksi ja puoli tuotantokautta Puumanaista. Joka on muuten huomattavasti parempi kuin nimi ja alkuasetelma antaisivat odottaa. Kaverini suositteli sitä sanoin sää saattaisit tykätä siitä, siinä juuaan koko ajan viiniä. Siinä tosiaan juodaan viiniä. KOKO AJAN.

Oi viini. Kuinka kaipaankaan sinua. Ja makuaistiani.

Sen opin Puumanaisesta.)

Share

Pages