Ladataan...

Heippa kamut.

Voisin taas kerran pahoitella sitä, että blogissa on ollut hiljaista. Mutta sen sijaan ajattelinkin nyt olla rehellinen ja kertoa, että hiljaisuus ei johdu hajonneesta kamerapiuhasta tai kiukuttelevasta nettiyhteydestä vaan siitä yksinkertaisesta seikasta, että painin tällä hetkellä aika isojen ja vaikeiden asioiden kanssa.

Semmoisten juttujen, joihin kukaan ihminen ei osaa varautua. Jos elämäni olisi näytelmä, tässä kohtaa kriitikot kirjoittaisivat, että pääosan esittäjä tyrkättiin lavalle selvästi ilman riittävää valmistautumista. Juonenkäänteet muuttuivat epäuskottaviksi ja näytti siltä kuin pääosan esittäjä olisi joutunut improvisoimaan koko roskan.

Ja näin siis improvisoin parhaani mukaan. Koetan keksiä oikeita repliikkejä ja ratkaisuja lennossa. 

Parin päivän piinaavan odottelun jälkeen pääsin vihdoin Turun-bussiin ja yöllä kotiin. Itku meinasi tulla, taas, kun tuntui niin hyvältä olla kotona. Olin odottanut eniten omaa sänkyä, mutta yllättäen kaikista tärkeimmältä tuntuikin keittiön muovimatto paljaiden jalkojen alla.

Mun koti on täällä. Juuri nyt täällä on hiljaista, vain minä ja nukkuva koira ja kuihtuneet tulppaanit maljakossa. Mutta ehkä jo ensi viikonloppuna täällä kaikuu kälätys ja tuoksuu vohveleilta. Siihen asti on ihan hyvä näinkin.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Olen täällä tänään jakamassa kuivakan onnellisuusvinkin. Siihen ei tällä kertaa liity mitään jännittävää kuten hengitysmeditaatiota tai mitään pehmeän lempeää kuten hemmotteluiltaa ystävien seurassa.

Ei, olen täällä tänään kertomassa, että numerot tekevät onnelliseksi.

Yksi uudenvuodenlupauksistani oli se, että opettelen vihdoin säästämään rahaa. Sitten innostuin vähän enemmänkin. Sen sijaan, että laittaisin vain tietyn summan kuukaudessa säästötilille, päätin ryhtyä Raha-Asioideni Herraksi (RAH).

Rivien välistä ymmärtänette, että aikaisemmin en sellainen ollut. Rahat olivat aina loppu viikkoa ennen seuraavaa palkkiota, minulla ei ollut hajuakaan, paljonko tienaan (tämä koskee toki lähinnä meitä freelancereita, joiden tulot tulevat palasina useasta eri osoitteesta), ja tilini saldoa kulloisellakin hetkellä saatoin vain arvailla. Itkuhan siinä tuli, kun jostain puskan takaa pläjähti taas parin tonnin pakollinen yrittäjän eläkemaksu tai muuta mukavaa. Mutta hei, elämä kantaa, minähän olen humanisti enkä voi siksi tajuta raha-asioita, rahaa tulee, rahaa menee, rai rai ja muita kliseitä.

Penni on miljoonan alku, tuumasi Eeva, kun 65 senttiä karkkipurkkiin talletti.

Päätin selvittää, paljonko minulla oikeasti kuluu kuukaudessa mihinkin. Päätin pysyä jatkuvasti perillä tilieni saldoista, erääntyvistä laskuista, tulevista palkkioista ja opintolainani suuruudesta. (Päätin myös alkaa maksaa opintolainaa takaisin.)

Olen ollut Raha-Asioideni Herra vasta pari viikkoa, mutta olen jo oppinut hurjasti.

Esimerkiksi sen, että ne "ohhoh, kortti ei mennyt läpi, kokeillaas uudestaan" -tilanteet kassalla ikävä kyllä joskus menevät läpi. Herraties kuinka monta sataa ellei tuhatta euroa olen vuosien saatossa menettänyt vain siksi, että kaupan kassalla tai ravintolassa sama asia on laskutettu kahteen tai kolmeen kertaan. Tai siis toisin sanoen siksi, että en ole seurannut tiliotettani.

Lisäksi olen oppinut, kuten epäilinkin, että käytän hämmästyttävän määrän rahaa ulkona syömiseen, kahvitteluun ja eväsleipiin. Ulkona syömisestä en halua tinkiä (koska jos en käytä rahaa ulkona syömiseen niin mihin sitten?), mutta niistä ankeista juna-aseman patongeista ja kitkeristä take away-kahveista kyllä. Kun luovun niistä, jää enemmän herkkulounaisiin.

(Tässäpä muuten tärkeä pointti: raha-asioissa ei aina tarvitse pyrkiä siihen, että käyttäisi mahdollisimman vähän rahaa. Siksihän töitä (kai?) tehdään, että olisi rahaa, jota voi sitten käyttää itselle tärkeisiin asioihin. Sen sijaan kannattaa hiffata ne aivan turhat asiat, joihin rahaa kuluu, vaikka niistä ei saa edes erityisemmin nautintoa.)

Mikä parasta, tiedän nykyään koko ajan, missä mennään. Ja se jos mikä on omiaan laskemaan stressiä ja vähentämään ahdistusta. Olen aina kuvitellut olevani ihminen, jota raha-asiat eivät ahdista. Mutta oikeastaan vasta kun minusta tuli RAH, huomaan, että jostain takaraivon suunnilta on yllättäen loppunut nakutus, jota en aikaisemmin tiedostanut. Kun se nakuttaja on hiljaa, jää enemmän energiaa miettiä ihan muita juttuja.

Haluan vinkata teille yhdestä ihan mahtavasta iPhone-sovelluksesta, jonka avulla olen noussut talousasioideni pomoksi. HomeBudget on sen nimi, ja se taisi maksaa alle euron. Paras käyttämäni euro tänä vuonna. Ohjelma on  varsin monipuolinen ja kaikkien sen hienouksien opettelu vaatii vähän aikaa, tarkkaavaisuutta ja kärsivällisyyttä, mutta kun kaikki on reilassa, homma sujuu kuin itsestään. Etkä enää menetä yöuniasi raha-asioiden vuoksi. Niitä ei tarvitse pyöritellä mielessä, kun ne ovat kaikki siellä jossain tallessa - kännykässä, kalenterissa tai vaikka muistivihossa.

Loppujen lopuksi kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta: hallinnan tunteesta.

Vaikka rahaa olisi vähän tai velkaa paljon, lupaan, että tuntuu paljon paremmalta kun tiedät tasan tarkkaan, missä mennään.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kiitos Jake Bugg, kun teet uutta musiikkia, jota jopa minunkaltaiseni musiikkifossiili haluaa kuunnella.

Olkoonkin, että musiikkisi kuulostaa siltä kuin se olisi kirjoitettu, biisistä riippuen, vuonna 1965 tai vuonna 1995. (Jolloin olit muuten 1-vuotias. Just shoot me.)

Ja onhan se vähän hassua, että näytät ihan samalta kuin rakastamani englantilaiset moppitukat näyttivät noina herran vuosina, kun sinä vasta kuolasit äiskän rinnuksille. Silti, mieluummin yksi englantilainen moppitukkatoisinto kuin sata brooklyniläistä partaa.

Kiitos Jake Bugg siitä, että kun sinä 18-vuotiaan äänelläsi laulat and don't be cruel, 'cause things do happen, riipaisee jostain rintalastan kohdalta ah niin makiasti. Sillä tavalla jolla ei koskaan riipaise, kun ne makeet tyypit Flow-festareilla laulavat mitä ne nyt laulavatkaan. Vähän sattuu ja silti hymyilyttää.

Olinkin jo unohtanut sen tunteen.

Share
Ladataan...

Pages