Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Jepurallaa, vuoden viimeiset ja tärkeimmät hipat, ja aamulla peilistä katsoo Rob Zombie. Nyt ei yhtään liioitella - kuume, flunssa, unettomuus ja pirullisen ruma tukka voivat saada aikaan sellaista.

Vaan eipä tässä olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Tiedän tasan tarkkaan, miten zombie herätetään.

Ei todellakaan millään vihermehulla ja lempeällä aamujoogalla. Eijei, zombielle riittää pehmeäksi laskuksi ne Appetite for Destructionin 35 ensimmäistä sekuntia ennen kuin Welcome to the Jungle lähtee kunnolla käyntiin.

Seuraavaksi zombie on saatava suihkuun. Sitä ennen suosittelen kuivaharjausta, joka herättää koko kropan ja saa myös sykkeen nousemaan (jos se ei siis vielä noussut tarpeeksi siinä kohdassa kun huusit You know where you are? You're in the jungle, baby! You're gonna dieeeeeeeeeeee). AFD:ltä hyvä kuivaharjausbiisi on Mr. Brownstone. Kun tarpeeksi vanhaksi elää, oppii jänniä taitoja. Kuten sen, minkä Gunnareiden biisin tahtiin on hyvä kuivaharjata.

Suihku kannattaa aivan ehdottomasti päättää jääkylmään suihkuun, joka viimeistään herättää ja tekee myös ihmeitä zombien iholle ja hiuksille.

Seuraavaksi kofeiinia ja sterkoista It's So Easy. Normaalisti en juo energiajuomia, mutta silloin kun käsillä on Projekti Zombie, tarvitaan järeämpiä aseita. Tässä ei taida olla oikeasti yhtään enempää kofeiinia kuin kahvissa, mutta psykologinen vaikutus on heti tehokkaampi kun tietää, että aine on pahaksi terveydelle.

Sitten on aika saada zombie näyttämään ihmiseltä. Lusikka, silmämaski, kurkkuviipaleet, kaikki käyvät, kunhan ne ovat olleet jääkaapissa. Ne silmäpussien päälle ja vartti lepäilyä. Tässä on nyt tärkeää, ettei ala uudestaan nukuttaa, joten suosittelen musiikiksi jotain pehmeää mutta menevää, sellaista kuin Phoenixin Lisztomania.

Sitten kasvonaamio. Mielellään kirkastava tai kiinteyttävä. Jos matkailette Aasiassa, suosittelen ostamaan matkalaukullisen Leaderin kangasnaamioita (ja tuomaan mulle toisen), ovat ihan parhaita. Ja lisäksi ne saavat käyttäjänsä näyttämään kauhuelokuvasta karanneelta, joten zombiella on niissä oikein kotoisa olo.

Tärkeä vaihe: vaatteet. Jotain, jossa on hyvä ja itsevarma olo. Zombiudenkarkotukseen auttaa parhaiten valita päälle jotain aavistuksen liian sähäkkää, jota ei normaalisti laittaisi. (Itsestäänselvä biisivalinta: Jay Z - Change Clothes.)

Kynnet, naama ja tukka kuosiin. Kannattaa kaivaa esille kaikki valoa heijastavat tuotteet. Ja tietysti raskasteollisuustason peitevoide. Tämän kaiken duunin jälkeen saattaa tulla hyytyminen ja epätoivo, joten tarvitaan sopivankokoinen annos uhoa. Hyvä vaihtoehto on esimerkiksi Rick Rossin Hustlin' tai T.I.:n What You Know.

Nyt zombien pitäisi alkaa aika lailla näyttää ihmiseltä. Seuraava askel on saada zombie tuntemaan olonsa jotenkin vähän viehkeäksi. Suosittelen korkokengissä hengaamista ja jotain biisiä, jonka tahtiin tekee vähän mieli muikistella. Esimerkiksi sellaista kuin The Black Keysin Everlasting Light.

Joko helpottaa? Kriittisin ja dramaattisimman muutoksen aiheuttava vaihe tulee tässä: skumppa auki ja kajareihin Kanye Westin Good Life. Se on siinä!

Tässä kuvassa mää skoolaan teille kaikille, ootte parhaita!

Kiitos armaat lukijat vuodesta 2013 ja tuokoon 2014 teille hyviä asioita! 

Nu ska vi baila!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Tjaa. Jännä tunne elää vuoden toiseksi viimeistä päivää.

Kai se olisi jonkinlaisen tilinpäätöksen aika. Mutta luulenpa, että sitä varten pitäisi ottaa pari viikkoa lomaa ja vetäytyä johonkin luolaan kuuntelemaan kuukkelien kujerrusta ja tuijottelemaan näätiä silmästä silmään. Tuntuu, että itsekään en oikein vielä hiffaa, mitä kaikkea tänä vuonna on tapahtunut. 

Ulospäin ei ehkä valtavia asioita, mutta pään sisällä on naksahdellut moni asia paikoilleen ja pois paikoiltaan monta kertaa. Maaliskuussa se alkoi, kun tein elämäni parhaan päätöksen ja pidin ensimmäisen loman kolmeen vuoteen.

Lähdin yksin aurinkoon, kahlasin meressä, luin kirjoja, opettelin hengittämään ja päästämään irti. Ottamaan kevyemmin. Hymisin ja myhäilin. Tuon loman satoa korjaan edelleen, vaikka sittemmin ajatteluni on kyllä taas muuttunut aika radikaalisti. En nimittäin oikein enää usko hymisemiseen. Tai no ei se kai mikään uskon asia ole. En halua hymistä.


Hullu, hullu vuosi. Ihana ja kamala, kevyt ja raskas, toisinaan seesteinen ja välillä silkkaa sekoilua. En nyt halua arvottaa, mutta arvotanpa silti: ehkä tärkein tähän mennessä elämistäni. 

Mutta olen tosi valmis jättämään sen taakse. Heippa vaan 2013, kohta katselet parvekkeelta loittonevaa selkääni.

Tervetuloa 2014. En tiedä mitä tuot tullessasi, mutta huomenna keskiyöllä kuljen matkalaukku kädessä korttelin ympäri, punaiset alusvaatteet päällä, poltan toiveita paperilla ja sammutan ne skumpalla.

Jos espanjalaisia, kolumbialaisia ja venäläisiä on uskominen, tämän kaiken pitäisi taata, että vuosi 2014 pitää sisällään matkustamista, hyvää onnea, rakkautta ja toteutuneita toiveita. 

En ole kyllä vielä ihan varma, mitä ne toiveet ovat.

The rest is still unwritten, kuten siinä laulussa sanotaan. Ja Luojan kiitos niin. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Kaikki mitä rakastin

Olin toissapäivänä alennusmyynneillä.

Ostin juuri sen harmaan collegepaidan, jonka olin ajatellutkin ostaa. Lisäksi ostin mustat farkut, ne samat, jotka omistan jo, mutta jotka olen käyttänyt puhki. Ja kirkuvan punaiset rintsikat, koska jos koko espanjankielinen maailma uskoo punaisten alusvaatteiden tuovan hyvää onnea uudelle vuodelle, kannattaa sitä ainakin kokeilla.

Ostettuani nämä kolme asiaa piipahdin vielä Zaraan, hikoilin hetken kaaoksessa pöydille mytättyjen vaatekasojen keskellä ja totesin, että mitä mää nyt täällä enää pyörin kun sain jo kaiken mitä halusin. Ja että vietän nämä minuutit paljon mieluummin kahvilassa istuen.

Ei ehkä kuulosta kummoiselta oivallukselta, mutta nuorempi Eeva olisi ollut järkyttynyt. Nuorempi Eeva olisi kiertänyt jokaisen kaupan, nekin, joista tietää, ettei koskaan löydä mitään. Ihan periaatteesta. Kun on aletkin!

Täytin viime kuussa vuosia. H-hetkellä ei ollut parhaita ystäviä, mekkoja tai samppanjaa. Sen sijaan istuin rakennustyömaalla ja join halpaa kaljaa ihmisen kanssa, jonka olin tavannut kaksi päivää aikaisemmin. Kuuntelin aasien mölinää jostain kadulta. Kivenmurikka porautui kankkuun. Uusi tuttavani sanoi, että tämä ei nyt varmaan ollut ihan sellainen syntymäpäivä kuin olit ajatellut. Minä vastasin siihen, että juuri tällä hetkellä minulta ei puutu yhtään mitään. Ja se oli totta. 

Olen miettinyt tuota hetkeä ja tuota ajatusta aika paljon viime aikoina. 

Ja tähän tulokseen olen tullut:

Monesti isommat kicksit saa ostamatta jättämisestä kuin ostamisesta.

Sohvatyynyt ja leikkokukkien asettelu maljakkoon ovat kivoja asioita, mutta ei niistä kuitenkaan ole elämälle sisällöksi.

Parhaissa ravintoloissa ei ole valkoisia pöytäliinoja ja pokkuroivia tarjoilijoita, niissä on muovituolit, särisevät loisteputkilamput ja meren tuoksu.

Kauniit ja laadukkaat asiat ovat ihania, mutta jos ne otettaisiin pois, olisin todennäköisesti ihan yhtä onnellinen. Halpa viini nimittäin muuttuu oikeassa tilanteessa hyväksi viiniksi. Taikuutta!

Estetiikka on tärkeää, muttei läheskään yhtä tärkeää kuin hauskanpito.

Tärkeintä on tuntea olonsa vapaaksi. Ja suurinta vapautta on ehkä se tunne, kun ei tarvitse mitään enempää.

 

(Otsikon lainaus: Nylon Beat)

Share
Ladataan...

Pages