Ladataan...

Olen saanut paljon kysymyksiä liittyen mehun puristamiseen kotona, ja nyt kun ihana Vilma P:kin huhuili vinkkejä mehumasiinan valintaan, päätin vihdoin tarttua sitruunaa sarvista ja puristaa teille aiheesta pienen tietopaketin.

(Ja se, joka väittää, ettei sitruunalla ole sarvia, ei ole koskaan maistanut tuorepuristettua sitruuna-inkivääri-greippimehua. Pirullisen tymäkkää tavaraa...)

Tässä siis mehun puristamisen useimmiten kysytyt kysymykset sekä erään innokkaan mehunpuristelijan (ei ravitsemusterapeutin tai teknologianeron, toim. huom.) vastaukset. 

1. Miksi tehdä mehua kotona, sitähän saa kaupasta?

Tuorepuristettu mehu on niin

hyväää!!!!

Toisekseen tuorepuristetussa mehussa on valtavasti enemmän ravintoaineita kuin kaupan mehussa. Kaupan "tuorepuristetut" mehut tehdään usein sekoittamalla eri vuosien satoa, josta osa voi olla vuosia vanhaa (koska mehun täytyy maistua kuluttajan suussa samalta vuodesta toiseen) ja mehu käy läpi myös aikamoisen monta käsittelyä ennen kuin se päätyy tuoreesta hedelmästä lasiisi.

Kotona puristettu mehu on superhelppo tapa saada hirveä määrä ravintoaineita, sillä et ehkä söisi aamiaiseksi puolta kiloa vihanneksia ja hedelmiä, mutta voit helposti juoda ne. Mehusta ravinteet myös imeytyvät elimistön käyttöön helpommin ja paremmin kuin vain pureskelluista kasviksista.

Mutta ennen kaikkea: teen tuorepuristettua mehua, koska se maistuu hyvältä ja siitä tulee hyvä ja raikas olo. 

2. Millainen mehupuristin kannattaa valita?

Kotona puristettu mehu on aina parempaa kuin kaupan mehu (väitän), mutta jos haluat ihan superhyvänmakuista ja erityisesti superterveellistä mehua, kannattaa valita mehuprässi mehulingon sijaan. Laadukas mehuprässi ikään kuin hieroo mehun ulos hedelmistä rauhallisesti, jolloin ravinteet ja maku säilyvät paremmin. Mehuprässit tuppaavat olemaan myös hiljaisempia kuin mehulingot, mitä moni varmaan aamuisin arvostaa. Terminologia ei tunnu olevan selkeää ja vakiintunutta, joten jos jonkinmoista laitetta saatetaan myydä mehulingon, mehupuristimen, mehuprässin tai jopa mehustimen nimellä (mehustin taitaa kuitenkin yleisimmin viitata semmoiseen vanhanaikaiseen höyrymehustimeen, mutta nyt haluamme tietysti nimenomaan kylmäpuristettua mehua). Kannattaa  siis tutustua laitteisiin huolellisesti, mahdollisuuksien mukaan googlailemalla kokemuksia ennen ostamista.

Kunnollista mehupuristinta ei saa ihan halvalla, mutta minusta on fiksumpaa ostaa kerralla kunnollinen ja nauttia siitä sitten vuosia eteenpäin. Laadukas mehupuristin säästää rahaa pitkällä tähtäimellä paitsi siksi, ettet joudu heti ostamaan uutta laitetta, myös siksi, että laadukas kone puristaa hedelmistä ja vihanneksista viimeisetkin mehut eikä mitään näin ollen mene hukkaan. Hyvän laitteen merkki on se, että kuitumassa tulee koneesta ulos aivan kuivana, ei ollenkaan kosteana.

Oma mehuprässini on Cowayn JuicePresso, josta tykkään niin paljon, että sillä on jopa nimi (Juice Leskinen). Vuosi sitten Stockalta sen ostaessani Leskinen maksoi 240 euroa. Harmi kyllä tätä mallia ei enää ilmeisesti myydä Suomessa, mutta ystäväni oli taannoin päätynyt Cowayn sijasta Oscar Neon mehuprässiin ja kehui sitä oikein hyväksi.

3. Onko mehupuristimen käytöstä paljon vaivaa?

Tämä on oikeastaan asennekysymys. Mehuprässissä on monta osaa, joten sen kokoaminen, purkaminen ja peseminen vie hetken. Toisaalta ainakin oma prässini on tosi helppo koota, purkaa ja pestä - ainoastaan yhteen osaseen täytyy käyttää tiskiharjaa, muut puhdistuvat huuhtelemalla.

Oma asennevammani liittyy mehuprässin osien kuivattamiseen - kun osia on monta, kuivattelulle ei oikein tahdo löytyä tilaa, enkä ole niin reipas, että kuivaisin osat heti käsin pyyhkeellä. Tämä on pääsyy siihen, miksi en tee mehua päivittäin vaan viikoittain. Mutta kuten sanottua, kyseessä on tosiaan enemmän asenneongelma kuin mikään muu.

Terveysfriikit suosittelevat tuorepuristetun mehun juotavaksi heti, sillä ravinteet alkavat kadota puristetuista hedelmistä nopeasti. Mutta koska minusta mikään ei ole epäterveellisempää kuin stressaaminen, puristan usein mehua noin litran kerralla. Juon sen kuitenkin aina 1-2 päivän kuluessa, koska useita päiviä jääkaapissa hengaillut mehu menettää herkullisimman makunsa ja sen tuorepuristetun mehun ihanan fiiliksen. (Ja koska se on niin hyvää, ettei se siksikään juuri säily.)

4. Mitä voi mehustaa?

Ihan kaikkea! Yllättävää on se, että kun käytössä on hyvä mehupuristin, sinne voi heitellä aivan mitä tahansa (liikutaan nyt kuitenkin vielä hedelmien ja vihannesten maastossa, ei esimerkiksi elottomissa esineissä tai pienissä eläimissä) ja lopputulos maistuu aina hyvältä.

Oma Juice Leskiseni jauhaa kaiken mehukkaista sitrushedelmistä koviin porkkanoihin ja lehteviin yrtteihin. Erityishuomiota vaativat selleri, inkivääri ja omena. Selleri ja inkivääri täytyy pilkkoa aivan pienenpieniksi palasiksi, koska muuten niiden pitkät kuidut tukkivat helposti mehuprässin. Omenissa taas kannattaa valita mahdollisimman kova lajike, sillä pehmeät omenat tekevät mehusta mössöistä.

Mehujen puristaminen kotona on tosi hauskaa puuhaa. Siinä pääsee leikkimään vähän sellaista piirretyistä tuttua hullua tiedemiestä, joka vain tiputtelee ainesosia koneeseen ja jännittää, minkä väristä ja makuista litkua tulee ulos.

Omia suosikkiyhdistelmiäni ovat esimerkiksi:

- appelsiini + porkkana + selleri + inkivääri

- greippi + appelsiini + sitruuna + inkivääri

- greippi + korianteri

- vihreä omena + kurkku + minttu

Yleisimmin teen kuitenkin vain jonkinlaisen sotkun, joka sisältää erinäisiä kaapista löytyviä hedelmiä sekä vihreitä vihanneksia.

+ bonarikysymys: Mihin mehustamisesta jäävän kuitumassan voi käyttää?

Jos puristin on laadukas, hedelmistä ja vihanneksista jäljelle jäävä mäski on pääasiassa kuivaa kuitua eikä siis enää sisällä mehua tai merkittävästi ravinneaineita. Kuitu sinänsä on tietty hyväksi, joten mäskiä voi käyttää esimerkiksi leivän leivonnassa tai smoothiessa kuitulisänä leseiden tapaan. Viitseliäät ihmiset ovat tehneet mäskistä myös esim. pestoa ja crackereita. Tai jos perheessäsi on barffaava koira, vihannesmäski on hyvä tapa lisätä vähän kuitua turren ruokavalioon. 

Mäskissä ei kuitenkaan ole hyvän puristimen jäljiltä merkittävästi ravintoarvoja ja koostumus ei ainakaan itseäni juurikaan houkuttele, joten  en pode huonoa omaatuntoa sen heittämisestä pois. Puristamalla mehun saan kuitenkin hedelmät ja vihannekset niin paljon paremmin hyödynnettyä kuin vain syömällä ne, joten en osaa ajatella, että mehustaessa jotain menisi "hukkaan". 

Herääkö muita kysymyksiä? Tai onko mahtavia mehureseptejä jaettavana? Sana on vapaa!

Share
Ladataan...

Ladataan...

On monia syitä sille, miksi pyrin nykyään lopettamaan viininjuomisen muutaman lasin jälkeen. Kiistatta tärkein on se, että olisi kamalaa viettää lauantai ja sunnuntai krapulassa, kun yhtä hyvin voisi herätä aamukahdeksalta siivoamaan.

Siivouspäivä on ihana päivä. Aamulla voi laittaa soimaan Beach Boysia ja huhkia pari tuntia rätti kädessä. Kaikki huipentuu siihen, kun roudataan pahvit, paperit, lasit, metallit ja pullot keräykseen ja paiskataan roskiksen kansi kiinni.

Sitten keitetään päiväkahvit laventelipesuaineen tuoksuisessa keittiössä. Tai, vielä parempaa, lähdetään kaupungille hakemaan kukkia ja herkkuja siistiin kotiin.

Ystäväni Jenna ostaa aina siivouspäivän kunniaksi skumppapullon, sipsipussin ja kukkakimpun. Minä teen vähän mitä sattuu, mutta palkinto siivouspäivästä kuuluu kyllä tapoihin täälläkin. Tänään se oli käynti torilla, Pizzariumin jumalainen lauantaileipä ja kevään ensimmäinen pioni.

Niin ja tietysti se palkinnoista tärkein: siisti ja puhdas koti, jossa ilma kiertää ja mieli toimii vähän kirkkaammin kuin paperinkeräysläjien keskellä. Tästä on hyvä lähteä viikonlopun viettoon. Hulluja ne, jotka väittävät siivoamista ikäväksi puuhaksi.

Pesuaineen, kukkien ja kahvintuoksuista siivouspäivää kaikille! (Paitsi niille, jotka ovat krapulassa. Teille toivotan sopivan rasvaista pizzaa ja sopivan lällyjä romanttisia komedioita.)

Share
Ladataan...

Ladataan...

Eilen torilla myytiin mansikoita. Hinta oli kolme euroa kilolta, joten en voinut vastustaa.

Kilo mansikoita on paljon.

Laitoin ne tarjolle nättiin astiaan ja napsin niitä aina ohi kävellessäni. 

Tein lempisalaattiani, johon tulee esimerkiksi mansikoita ja avokadoa. Myhäilin tyytyväisenä tajutessani, miten hyvin taidan nykyään tuntea omat mieltymykseni, kun lähes aina ryhtyessäni kokkaamaan jotain kaikki ainekset löytyvät valmiina kotoa. 

Tein salaatille jälkkäriksi raakasuklaakakun (siihenkin ainekset löytyivät kaapista), jonka päälle viipaloin mansikoita.

Toin mansikkakulhon tyrkylle, kun katsoimme tietokoneelta Rakas sinusta on tullut pullukkaa. (Pullukat on niin uusi Satuhäät, nyt kun Satuhäät on muuttunut unilääkkeeksi.)

Seuraavana aamuna pyöräytin vielä mansikkasmoothiet. Ja sinne ne lopulta hupenivat. Neljä ruokalajia yhdestä ja samasta mansikkasatsista. Monikäyttöisiä veijareita.

No, eiväthän ne nyt mitään mielettömän herkullisia vielä olleet. Mutta syön mieluummin ulkomaisia mansikoita kuin kotimaisia irtokarkkeja.

Ja ennen kaikkea: jos jotain olen tänä loputtomana talvena oppinut niin sen, että kun maailma tarjoaa palan kesää, vain hullu jättää ottamatta.

Seuraavaksi aionkin metsästää itselleni pionin. Näin jo sellaisen Annen Instagramissa, joten oletettavasti Turussa on jo ollut tarjolla ainakin yksi. Ehkä se toinen odottaa juuri minua.

Share
Ladataan...

Pages