Ladataan...

" I think that many people try to make everything as difficult as they possibly can. You should try to take the philosophy of: What if it’s just easy?

 

If you give up all the resistance and go ahead and forgive, resolve your issues, open your heart, stay in your compassion, sleep when you are supposed to sleep, eat when you are supposed to eat, exercise when you are supposed to exercise, show up on time for your jobs, keep your agreements, and live in your truth, you will have a healthy life.”

... tuumaa Sharon Stone uusimmassa New You -lehdessä.

Kuva Elle Russia tammikuu 2012

 

Share

Ladataan...

Minusta tuntuu vahvasti siltä, että kesä, loma tai kesäloma on kadottanut kykyni kirjoittaa mitään edes etäisesti järkevää. Olen lukenut pari loman jälkeen kirjoittamaani juttua ja lähinnä pyöritellyt silmiäni - siis mitä...

Siksi aionkin nyt kertoa teille Provencesta kuvin. Kuvista välittynee se, mikä minulle jäi mieleen: aurinko, upeat maisemat, kissat, tuoreet merenelävät ja huurteisenkylmä rosee.

Meidän parkkipaikalla asui tosi pahantuulinen kissa, ja muualla pihalla oli vielä kuusi tai seitsemän lisää.

Petanque-papat.

Pihassa kasvoi kissojen lisäksi appelsiini- ja oliivipuita. Ja vadelmia!

Ranskalainen supermarketti on ruokahullun taivas, toreista nyt puhumattakaan...

Tuoreet artisokat maksoivat vähän päälle euron nippu. Ostettiin niitä leikkokukiksi, ovat niin kauniita - ja toisin kuin pionit, ne voi lopuksi syödä voin ja sitruunan kanssa.

Viikunat, persikat ja aprikoosit olivat taivaallisia. Ja tomaatit, oo la la.

Ainoa kuva minusta koko reissussa: muikeana ensimmäisenä iltana Cap Martinissa, ihkaekan oikean provencelaisen roseelasin äärellä. Tuossa se hymy taisikin sitten pysyä kaksi ja puoli viikkoa - hyytyi vasta Nizzassa.

Kiitos kaunis Provence, ehkä nähdään taas - ja silloin olisi paras olla niitä laventelipeltojakin näytillä.

Share

Ladataan...

Heips toverit, ja tsorpat parin päivän hiljaisuudesta. Täällä on ollut teknisiä ongelmia, jotka sittemmin kyllä osoittautuivat siunaukseksi. Niistä ehkä lisää joskus toiste, sillä nyt aion kertoa ihan vanhanaikaisesta paperikirjasta.

Huomaan kärsiväni puutostilasta - en ole päässyt maaliskuun jälkeen sellaiseen tilanteeseen, jossa osaisin vain päivät pitkät makoilla ja nautiskella kirjoista. Selkeästi olen kuitenkin ihminen, joka tarvitsee moista vähän niinkuin kaikki tarvitsevat C-vitamiinia. Ilmankin elää hetken, mutta jossain vaiheessa systeemi alkaa tökkiä...

Ennen osasin unohtaa maailman ja uppoutua romaaneihin ihan arki-iltaisinkin, mutta sitten tulivat oikiksen tenttikirjat. Niitä päivät pitkät tankatessa illalla ei enää jaksanut lukea. Kun ne katosivat elämästäni, tuli tämä uusi työni, joka puolestaan sisältää jatkuvaa lukemista, kirjoittamista, netin selailua ja asiasta toiseen hyppimistä. Työni surullinen sivuvaikutus on se, että en enää osaa kunnolla syventyä pitkien romaanien lukemiseen muuten kuin lomalla. 

Vaikka tämä kesälomani oli varsin rentouttava, oli se kuitenkin enemmän aktiivilomailua. Päivisin hengailin muiden seurassa ja tein kaikenlaista, illalla taas olin kaikesta hengaamisesta ja tekemisestä niin väsynyt, että simahdin saman tien sänkyyn päästyäni. Nyt kaipaisin kiperästi vaikka edes yhtä viikonloppua mökillä, jotta pääsisin vain makaamaan laiturille kirjan kanssa. Harmi, ettei ole mökkiä... ehkä otan hotellihuoneen jostain ja lukittaudun sinne kirjapinon kanssa?

Sain lomallani luettua vain yhden kirjan, mutta onneksi se oli edes kiva kirja. Amor Towlesin Seuraelämän säännöt on aika hurmaava 30-luvun New Yorkiin sijoittuva romaani, jossa kaksi vaatimattomista oloista tulevaa tyttöä tutustuvat salaperäiseen rikkaaseen nuoreen herraan ja sitä kautta pääsevät osaksi New Yorkin seurapiirejä.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja oikein sujuvaa luettavaa, vaikka välillä päähenkilö alkaakin hieman raastaa hermoja. Muistattehan kun tyttökirjoissa päähenkilö oli aina täydellisen mahtava pakkaus, jonka kanssa aivan kaikki haluavat olla kavereita ja johon jokainen poika rakastuu, ja jolla on silti raudanluja oma tahto ja käsitys oikeasta ja väärästä? Amor Towlesin päähenkilö on vähäsen tätä sorttia. Amor Towles itse taas intoutuu toisinaan kirjoittelemaan sivun jos toisenkin knoppitietoa, joka tuntuu päälle liimatulta ja irralliselta - kun taustatietoa on kerätty rutkasti, sitä ei vain ehkä malta olla laittamatta kirjaan...

Mutta kirja siis on kertakaikkisen mukava, sujuva lukukokemus. Suosittelen, jos olet vaikkapa uuden Gatsby-leffan myötä innostunut aikakaudesta - Towles lainaa paljon Gatsbyn teemoja, vaikka kirjassa eletäänkin hieman eri aikaa. Ja vaikka kyseessä on kirja, suosittelen myös teille, jotka olette innostuneet 30-luvun estetiikasta - tämä on sen sortin teos, jota lukiessa tapahtumat ja ihmiset näkee koko ajan filminä mielessään vaatteita ja kampauksia myöten.

Share
Ladataan...

Pages