Ladataan...

Piipahdin viime viikonloppuna Tampereella.

Viikonlopun perusteella uskaltaisin antaa yhden neuvon: jos sinulla on jossain toisessa kaupungissa joku, jonka sohvalla nukkua, ota jo tänään puhelin käteen ja pirauta. Ei se välttämättä vaadi kahta viikkoa ulkomailla, että pääsee vähän irti omista kuvioistaan ja saa tuntea olleensa lomalla.

Tietysti sekin saattaa vaikuttaa asiaan, että majapaikkani emäntä on yksi maailman parhaista ihmisistä, jonka luona "pieni välipala" tarkoittaa sitä, että jääkaapista ilmestyy kotitekoinen, sydämillä koristeltu porkkanakakku ja pullo valmiiksi viilennettyä skumppaa. 

Eikä siitäkään varsinaisesti haittaa ole, että ystäväni luona on kamalan nättiä ja kalustukseen kuuluu myös 4-kuukautinen koiranpentu. 

Kaupunki tuntui paljon isommalta kuin muistin. Ja raikkaammalta, kansainvälisemmältä. Jotain uusia tuulia siellä puhaltaa, vaikka myös vanhat suosikit olivatkin yhä paikallaan.

Ryntäsin suoraan asemalta Piemonteen. Pari vuotta sitten olin siellä usein ainoa asiakas, nyt koko paikka oli arki-iltana täynnä. Tulipa hyvä mieli - tamperelaiset ovat vihdoin oppineet arvostamaan tuota helmeä. Juhlistin juomalla lasin Contratton kuohuviiniä, jonka tekoon kävin tutustumassa Italiassa. Hyviä muistoja, pitääkin kertoa siitäkin retkestä teille joskus enemmän. 

Muita ikisuosikkeja Tampereella: Kauppahallin Neljä vuodenaikaa, jota oli vieläpä rutkasti laajennettu sitten viime näkemän (mutta ei kuitenkaan liikaa - paikan pikkiriikkisyys on osa charmia) ja kahvila La Famillen kotoisa yläkerta, jossa on vuosien saatossa punottu jos jonkinlaisia juonia. Korvapuustin mussutuksen yhteydessä tietysti.

Niin, ja sitten oli paljon kivoja, uusia paikkoja. Sisustuskauppoja, kahviloita, ravintoloita... Kadunpätkät, jotka pari vuotta sitten olivat ihan kuolleita, olivatkin nyt yhtäkkiä täynnä elämää. Suurkaupungin meininkiä, suorastaan - että johonkin voi ihan yhtäkkiä syntyä jotain uutta ja odottamatonta.

Yksi parhaista uusista kokemuksista oli ravintola Huber, joka on Berthan ravintoloitsijoiden uudempi paikka. Bertha on edelleen yksi kaikkien aikojen parhaita ravintolakokemuksiani, joten oli ihan selvä homma, että halusin testata myös Huberin. Ympäristö ja ruoka olivat Brooklyn-henkisen trendikkäät, mutta paikka ei tuntunut silti teennäiseltä. Ruoka oli hyvää, palvelu pelasi ja drinkit maistuivat (oma gin fizzini tehtiin kotitekoiseen limonadiin, hurraa). Hinnat ovat erittäin kohtuulliset: lisukkeista vihersalaatti, tomaattisalaatti ja haudutettu lehtikaali maksoivat 2 euroa kappale. Täällä on älytty se, että jos yksinkertaiset lisukkeet ovat kohtuuhintaisia, niitä myös ostetaan... toivottavasti. Minä ainakin ostin.

Mutta annokset ovat kyllä aivan järjettömän suuria. Kuka tarvitsee puoli kiloa lihaa kerralla? Ei kukaan, ei edes tamperelainen jääkiekkoilija. Itse ajattelen, että koska liha on, no lihaa, siihen tulisi suhtautua kunnioituksella eikä ylenmääräisesti mässäillen. No, epäilemättä moni on kanssani eri mieltä... Suosittelen siis lämpimästi harkitsemaan annoksen puolittamista. 

Muita kivoja uusia ja uudehkoja paikkoja, joissa piipahdin: kahvila-ravintola Oma, sisustuskauppa Design Boulevard, vaatekauppa Cotton.

Kiitos Tampere, nähdään taas!

Share

Ladataan...

Muistatteko teoriani siitä, että 2000-luvulla Woody Allenin joka toinen leffa on mestarillinen, joka toinen vähän huono?

No, kuten ehkä muistatte, en pitänyt When in Romea juuri minään, joten jos teoriani pitää paikkansa, Blue Jasmine tulee olemaan fantastinen. Odotan sitä jo aika malttamattomana. 

(Ai niin, muita Woody-uutisia: en ikävä kyllä törmännyt heinäkuussa kuvausryhmään Etelä-Ranskassa, vaikka kuvasivat kuulemma tukikohdassamme Grassessakin. Ystäväni onnistui kyllä vaihtamaan Allenin puvustajan kanssa pari sähköpostiviestiä. Niin lähellä, niin lähellä...!)

Blue Jasmine tulee ensi-iltaan tänä perjantaina, ja saan ilokseni jakaa teille parit liput.

Koska olen utelias, haluaisin kuulla, 

mikä on mielestäsi paras Woody Allen -leffa (ja miksi)?

Osallistu vastamaalla kysymykseen kommenttilootassa.

Jaossa on kolme kahden hengen lippupakettia, jotka käyvät kaikkien Suomen Finnkinojen Blue Jasmine -näytöksiin. Lisäksi yksi voittaja saa omakseen myös Armanin uuden Sí-tuoksun, jonka mainoskasvona nähdään Blue Jasminen pääosassakin näyttelevä Cate Blanchett. 

Liput lähetetään sähköpostitse, joten manitsethan toimivan sähköpostiosoitteen kommentissasi! Osallistumisaikaa on perjantaihin 30.8. klo 12 asti.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Keep it simple, stupid.

Viime aikoina olen palannut perusasioiden äärelle.

Vaihtanut kukkakimonot harmaisiin neuleisiin ja kaupunkicowboyn bootsit mustiin ballerinatossuihin.

Leikkaan leipäpalan, pistän päälle voita. Ei muuta kiitos.

Olen oppinut huomaamaan (ainakin joskus) milloin kannattaa mieluummin kuunnella kuin puhua. Ihminen voi rakastaa kaikkia ja olla silti hiljaa, lähteä kotiin ajoissa. 

Lisää elämän perusasioita: Free Bird. Kun olen yksin kotona ilman cooliuspoliiseja, kuuntelen toistolla Free Birdiä, vaikka Simple Man sopisikin ehkä päivän teemaan paremmin. Mutta mikään ei juuri nyt tunnu yhtä parantavalta kuin Ronnie Van Zant laulamassa Lord knows I cannot change. Koska vaikka tiedän, ettei se ole totta, on lohdullista ajatella näin:

vuonna 1974 (melkein 40 vuotta sitten)

jostakusta jossain

ihan eri tilanteessa, eri ajassa ja eri paikassa

on tuntunut ihan samalta kuin minusta nyt.

Ja niin se menee. Et ole koskaan eka, etkä vika. 

Ja sekin on yksi elämän perusasioista. Emme ole draamoissamme koskaan hirvittävän ainutlaatuisia. Ja se on aika vapauttava ajatus... saa kaiken tuntumaan kovin pieneltä.

Sillä hyvällä tavalla pieneltä. Sillä tavalla, että hei tyttö, asiat ovat lopulta aika yksinkertaisia. Keep it simple, stupid...

Share
Ladataan...

Pages