Ladataan...

... baarikärryjä!

Toimitus haastoi blogissaan lilyläisiä ennustamaan, mikä tulee olemaan seuraava sisustushitti.

Kyllä se on saleen baarikärry.

Ja sellaisesta pikkuisen haaveilen itsekin. Muistatteko nimittäin, kun Kauniissa ja rohkeissa kameran etualalla oli aina se kristallipulloilla täytetty baarikärry? Siitä sitten Eric tai Stephanie kaatoi viskiä lasiin pitkän päivän päätteeksi.

Aika usein niitä laseja myös heiteltiin seiniin dramaattisten riitojen aikana. Muistaakseni johonkin kristalliseen viskipulloon taidettiin joskus lorauttaa vähän myrkkyäkin joukkoon.

Kristallisessa astiassa oli aina myös jääpaloja, joita otettiin hopeisilla pihdeillä. Telkkarissa jääpalatkaan eivät sula. Paitsi jos niillä hivellään jonkun otsaa samalla kun synnytys käynnistyy Big Bearin vuoristomajassa.

Koska olen ymmärtänyt ja hyväksynyt viime aikoina, että olen sittenkin ihminen, joka kaipaa elämäänsä vähän draamaa, tämä sisustustrendi voisi sopia minulle huomattavasti paremmin kuin vitivalkoinen minimalismi tai omin käsin virkatut korit ja villasukkakotoilu.

YOU BASTARD!, huutais tähän Brooke. Ja viskilasi lentäis. Lähikuva. Musiikki. Poikki!

Share

Ladataan...

Mikä on maailmassa parasta? Kirjat, viini ja kahvilat.

Onko siis muuta mahdollisuutta kuin että nämä kaikki kolme asiaa yhdistävä paikka voisi olla mitään muuta kuin TÄYDELLINEN?

(No okei, täydellisen siitä tekisi se, että jossain nurkassa olisi vielä kukkakauppa. Mutta ystäväni epäili, että silloin paikka olisi jo räjähtänyt omaan täydellisyyteensä. Todennäköisesti.)

Kun astuin sisään Aarhusissa Løves Bog og Vincaféhen, huusin ekana mä muutan tänne. Joku oli tainnut saada saman ajatuksen - baaritiskillä norkoili joku villasukat jalassa. Pöydissä luuhasi ihmisiä tekemässä töitä ja lukemassa. Isoimman pöydän oli vallannut tanskalainen perhe, nurkkapöydässä oltiin ilmiselvästi ekoilla treffeillä.

Konsepti on nerokas: etuosassa on kirjakauppa, takaosassa viinikauppa. Baaritiskiltä saa juotavaa ja pientä syötävää ja niiden kanssa voi majoittua mihin vain.

Tunnelma on kiireetön ja lämmin, jazz soi. Naistenvessassa on antiikkilipasto.

Tapasten jälkeen voi selailla ja maistella kaupan valikoimaa ja viedä mieleisen kirjan tai pullon kotiin.

Harmi, että Suomen alkoholimonopoli ei ikinä mahdollistaisi tällaisen paikan olemassaoloa. Mutta ehkä meilläkin jonain päivänä... totesi hän toiveikkaasti huokaisten. Siihen asti fiilistellään ulkomailla.

Jos siis ikinä satut Aarhusin, Løven paikka on ehdoton! Löydät sen osoitteesta Nørregade 32.

Share

Ladataan...

Luin Paula McLainin kirjan Nuoruutemme Pariisi. Nimestäkin jo arvaa, että kirja liittyy jollain tavalla Ernest Hemingwayhin.

Nuoruutemme Pariisi kuuluu genreen "todelliset henkilöt fiktiivisinä henkilöinä". (Kertokaas kirjallisuudenopiskelijat onko tälle genrelle jokin oikea nimi. Keksin tuon tuossa kahdessa sekunnissa, eikä se kieltämättä ole kovin iskevä.

Lempikirjani tässä genressä on muuten Eva Dozzin Vihaan sinua John Lennon. Ihan vaan tiedoksi.)

Nuoruutemme Pariisi kertoo Ernest Hemingwayn ensimmäisestä avioliitosta, nimenomaan vaimo Hadley Richardsonin näkökulmasta, ja osittain myös koko Hemingway-myytin synnystä.

Stoori on herkullinen, kuten tiedämme: nuori karismaattinen lehtimies muuttaa Pariisiin, istuu päivät pitkät Dômessa ja Deux Magotsissa, laahustaa Montparnassen kaduilla ja hengailee Ezra Poundin ja F. Scott Fitzgeraldin kanssa. Ja lopulta tekee läpimurtonsa ja muuttuu myyttiseksi Papa Hemingwayksi. 

Sikäli kirja olikin vähän pettymys: sekä Hemingwayden avioliitosta että sen hajoamisesta ja siihen johtaneista syistä olisi saanut enemmänkin irti, samaten kuin Hemingwayn muuttumisesta tavallisesta pojasta kirjailija-Hemingwayksi. Nyt jäi vähän sellainen olo, että kirjailijalla oli kiire luetella tunnettujen ihmisten ja paikkojen nimiä sen sijaan, että mihinkään olisi pureuduttu kovin syvällisesti. (Tämä tosin lienee historiallisten romaanien ominaispiirre - aineistoonsa liiankin rakastuneet kirjailijat, kuten muuan työkaverini analysoi.)

Silti kirja oli oikein nautinnollista, kepeää luettavaa - juuri oikea kirja tällaiseen melkein-kevääseen. Ja jos ei muuta, tämä ainakin herättää uudestaan innon lukea lisää Hemingwayn, Fitzgeraldin ja Steinin tuotantoa (Ezra Poundia en ole ikinä jaksanut). Ja ehdottomasti haluan lukea Zelda Fitzgeraldin elämäkerran.

Suosittelen vapaapäivään kahvin ja croissantin kera.

Share
Ladataan...

Pages