Ladataan...

Heipparallaa.

Mitä sulle kuuluu, sitä on kyselty. Ei aina ihan noin kivoin sanankääntein. 

Pitkään ajattelin, että en jaksa kertoa. Enkä halua. Ei kuulu kellekään.

Nyt ajattelen, että ihan sama. Olen mikä olen. Olet mitä olet. Kuuluu mitä kuuluu. 

Mitä siis kuuluu?

Muutin Helsinkiin. Aika monena päivänä pyörryttää. En voi tajuta, että ihminen voi ja saa asua sellaisessa paikassa kuin nämä Etelä-Helsingin kulmat. Toistaiseksi en ole vielä ehtinyt näkemään kotikaupunginosastani juuri muuta kuin kodin ja ratikkapysäkin välin, ja pari kauppaa ja kuppilaa. Mutta minulla on aavistus siitä, että olen nähnyt vasta pintaraapaisun. Ja että pinnan alla on jotain vielä paljon ihanampaa.

Juuri nyt fiilistelen Marokkoa, erityisesti keramiikkaa, appelsiininkukkavettä ja nuoren Yves Saint Laurentin seikkailuja Marrakechissa.

Olen viime aikoina kuunnellut pääasiassa Gunnareita, Beach Boysia, Drakea, Mama Cassia ja brasilialaista musiikkia.

Kaksi viikkoa sitten sain kuulla, että minulla ei ole kasvainta. Halleluja.

Kuusi viikkoa sitten erosin upeasta miehestä. Terve ja kiitos kaloista, muru. Elämäni hienoimpia vuosia.

Ja sitten tuli läheisen sairaus, vanhempien ero, täydellinen muutos omaan arkeen ja elämänrytmiin. Johan tässä alkaa olla cocktail kasassa.

Tein ison päätöksen, joka ei ehkä sitten ollutkaan oikea päätös. Mutta nykyään ajattelen näin: jos valitsit väärin, valitse uudestaan.

Seuraavaksi ajattelin ehkä ottaa vapaaillan ja romahtaa. Nääs kun ihminen, joka itkee nähdessään söpöjä koiria ja Doven mainoksia, ei sitten kuitenkaan ehkä itke, kun tulee ero, muutto ja sairaus. Kun ei saa valittaa, jos asuu jugend-yksiössä ja on kakluuni. 

Mutta nyt ajattelen niin, että ihan kaikkea ei tarvitse jaksaa, vaikka olisi sata kakluunia. Joskus saa sanoa, että vittu kun väsyttää. Ja nyt voin kertoa, että väsyttää... 

Ja silti: hetkeksikään, edes pieneksi ohikiitäväksi sekunnin miljoonasosaksi, en ole menettänyt luottamustani siihen, että kaikki järjestyy. Koska kaikki järjestyy.

Tuolla jossain odottaa kaikki - aurinko, meri, huojennus ja hymy joka saa polvet veteliksi. 

Ja oikeastaan kaikki tarvittava on jo tässä. Niille ihmisille, jotka väittävät, että pienillä asioilla ei ole väliä - haistakaa kukkanen. Siis oikeasti, haistakaa ihan oikea kukkanen, jokin ihana ja parfyyminen. Ja väittäkää sitten, että pienillä asioilla ei ole merkitystä.

Nimittäin jos jokin on pitänyt minut järjissäni tämän kaiken keskellä niin kuuma take away -kahvi ja sopivan voiset korvapuustit, terrierit, jotka vispaavat peppua hassusti juostessaan, ne kukkaset ja se, että bussin radiosta tulee oikealla hetkellä Kauko Röyhkän Lauralle. 

En muista, milloin olisin viimeksi hengittänyt vapaasti. Mutta tiedän, että vielä sekin päivä tulee. Ja silloin en vain hengitä vapaasti, silloin vetäisen keuhkot niin täyteen ilmaa, että kohoan lentoon...

Share
Ladataan...

Ladataan...

Uudenlainen perjantain after work: skipataan baari, ostetaan pullo viiniä kotiin ja mennään skumppalasit kädessä päikkäreille. Nukutaan, syödään pähkinöitä sängyssä ja selataan Pinterestiä kännykältä.

Sänky - täysin aliarvostettu paikka platoniseen sosiaaliseen kanssakäymiseen!

Aamujuna Turkuun, seurana Daniel Kehlmann.

Ilta Kapteeninkadulla, seurana hämmästyttävän myöhään laskeva aurinko. (Kuvat kronologisesti väärässä järjestyksessä.)

Juna saapuu Turun asemalle, minä painelen suoraan Café Artin terassille. Mikä tuuri - lempparibarista töissä, pöydässä lempparikahviseura ja kupissa se paras cappuccino. Taivaalla aurinko ja ihmisten naamoilla virne. Turun jokirannassa on taikaa, aina vaan... mutta erityisesti keväisin.

Popcornilta tuoksuvat tassut ja tuhiseva nokka - tämän tyypin viereen jaksaisi matkustaa nukkumaan kauempaakin.

Aamupalaa ja suoraan kylyvstä tullut pumpulipilvi (joka muuttuu peikoksi noin viidessä minuutissa).

Lauantai-iltana Pizzariumin synttäreillä. Onnea Suomen parhaille pizzantekijöille, veroistanne ei ole toista. Ja uskokaa huviksenne, että etsitty on.

No jos nyt vielä yksi koirakuva...

Sunnuntaina auto alle, kamat takakonttiin ja motaria kohti. Perillä Helsingissä huomaan, että avaimet jäivät Turkuun ja minulla on muuttokuormani viimeiset rippeet keskellä katua.

Livahdan rappukäytävään naapurin jalanjäljissä, kannan kamppeet portaikkoon ja painelen La Morenaan syömään kaupungin parasta ja ainoaa perulaista. Tilaamme neljä annosta, jotta aika kuluu. Kuski kääntää kokan takaisin kohti Turkua, minä kierin vatsa pinkeänä takaisin Ullanlinnaan, jonne vara-avainteni haltija on juuri saapunut. Unohdun juoruamaan keittiöön, syömään jäätelöä, grillaamaan parsaa ja väittämään, että en halua viiniä, jonka sitten kuitenkin juon.

Kymmenen aikaan illalla muistan syyn, miksi tulin. Ne avaimet! Kiitos ja kotiin. Korttelin matkalla törmään vielä ystävään, jolta saan tiukan rutistuksen.

Kannamme muuttokuorman keittiöön. Rojahdan sänkyyn, luen viisi minuuttia Gwynethin avioerosta ja simahdan kuin tukki. Sellainen viikko oli se, tilataan aurinkoa tähän uuteen!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Iho

Tämä pakkaseton talvi on ollut iholle kuin tanssia vain - paitsi mitä naamaan tulee. Se on viimeiset pari kuukautta vetänyt raivarit aivan joka asiasta.

Kaikki vanhat suosikkipuhdistustuotteeni ovat alkaneet tuntua liian ärjyiltä ja kuivattavilta. Kokeilin myös öljypuhdistusta sillä tuloksella, että naamani kasvatti tuhat pientä punaista näppylää. Myös kaikki hajusteet kasvotuotteissa ovat tällä hetkellä pannassa, joten kaikki ihana ruusuntuoksuinen luonnonkosmetiikkanikin on nyt jäähyllä...

Kosmetiikkamarkkinoilla tunnutaan tuntevan kaksi ihotyyppiä - joko iho on kuiva ja herkkä tai rasvainen ja epäpuhdas. Entä jos iho on näitä kaikkia neljää? Onnentyttö, ihotyyppibingossa neljä rastia väärin!

Tämän vuoksi on ollut vaikea löytää sekä putsaria että kosteusvoidetta - kuivalle tarkoitetut tukkivat ihon, epäpuhtaalle tarkoitetut ovat liian ärjyjä. Yhtenä päivänä apteekissa bongasin La Roche-Posayn hyllystä putsarin, jossa luki sekä sanat intolerant että combination skin.

Tiedostin, että kyseessä saattoi olla vain sanavalinta eikä niinkään merkittävä ero tuotteen koostumuksessa, mutta olin niin otettu siitä että joku oli edes copy-huoneessa ajatellut juuri minua. Niisk! Kassan kautta kotiin.

... Mikä unelmaputsari! Pesee kaikki meikit ja vaahtoaa kevyesti, muttei jätä tippaakaan kiristävää tunnetta iholle. Ei hajusteita, ei punotusta, ei polttelevaa tunnetta naamalla.

Ainoat miinukset: ei sovellu silmämeikin pesuun ja tulee superankeassa pakkauksessa.

Miten ihanaa olisikaan ottaa hyväntuoksuista putsaria kauniista pullosta! Mutta kun saa ihotyyppibingossa neljä rastia väärin, on tyydyttävä siihen, mikä toimii.

Vahva suositus, jos nämä iho-ongelmat kuulostavat yhtään tutuilta. Pohdiskelin tässä, josko seuraavaksi uskaltaisin testata saman Toleriane-sarjan kosteusvoiteita. Löytyykö kokemuksia?

Share
Ladataan...

Pages