Ladataan...

Huomenna kukonlaulun aikaan, jos ilmojen jumalat suovat ja Charles de Gaullen henki on suotuisa, liihotan kohti Pariisia.

Aion lähteä matkaan pelkillä käsimatkatavaroilla. Totesin että tämä jos mikä on täydellinen hetki testata kapselivaatekaappia käytännössä: rajallisesti tilaa laukussa, ja tilanne, jossa vaatteiden on oltava sekä mukavia että tyylikkäitä ja toimittava sekä päivällä että illalla.

Laukkuni sisältö on matemaattisen tarkan ajatustyön tulosta: 5 vaatetta = 6 asua, koska kaikki käy kaiken kanssa.

Mitkä tahansa 2 + buutsit = rento päiväasu, mitkä tahansa 2 + piikkikorot = astetta skarpimpi ilta-asu.

Ja koska 2 +1 on yllä lentokoneessa, tarttee laukkuun pakata vain 3 + 1! (No okei, sitten vielä pyjama ja alusvaatteet, mutta pikkujuttuja.)

Minimaalisella linjalla mennään myös meikkipussin suhteen: vain pakolliset tuotteet raivari-ihon peittoon, ripsari, kulmakynä ja poskipuna.

Sekä tietysti Chanelin hajuvesi, kun Pariisiin ollaan menossa. Tässä ollaan minimalisteja, ei eläimiä.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Yhteistyössä Fresita

Siitä on tasan kymmenen vuotta, kun sain juuri Turkuun muuttaneelta ystävältäni tekstarin: Turun vappu on paras! 

Vuotta myöhemmin koin itse Turku-vapun ekaa kertaa. Ja olihan se. Paras. Maaginen. Vihdoin älysin, mistä vapussa on kyse.

Tänä vuonna vapun lähestyminen on aiheuttanut hiipivää ahdistusta - ekaa kertaa melkein vuosikymmeneen en ole Turussa. Ei lakitusta Museonmäellä, ei treffejä Leninin patsaalla, ei yöburgereita Eerikinkadun Hesellä eikä piknikiä Vartsarilla.

Hitot jouluista ja pääsiäisistä: vasta vappu iski kuin metrinen leka. Sellainen leka, joka muistuttaa, että eräs elämänvaihe on auttamatta ohi ja aika mennyt ei koskaan palaa.

Mutta: varför Åbo, vi har ju Paris! Päätin paeta tänä vuonna vappua Ranskan Turkuun.

Koska vappu jää tänä vuonna väliin minun liihotellessani valojen kaupungissa, järjestin pienimuotoisen pre-vapun. Hodareita, minimunkkeja, kuohuvaa ja Beyoncéa. Vappupillit puuttuivat, mutta ne korvattiin kovaäänisillä vierailla.

 


Pre-vapun superhelpot tarjoilut toimisivat varmasti myös oikeana vappuna:

Astetta maukkaammat hodarit syntyivät chorizonakeista, aiolista, chilikastikkeesta sekä marinoidusta punasipulista.

  • Punasipulin marinointi on maailman iisein homma: sipuli silpuksi tai suikaleiksi, perään reilu loraus punaviinietikkaa tai balsamicoa, loraus hunajaa ja oliiviöljyä, myllystä suolaa ja mustapippuria. Anna marinoitua vähintään tunti, mutta yönkin yli jääkaapissa passaa. 
  • Aiolia saa valmiina kaupasta, mutta tujumman maun saat sekoittamalla tuoretta, silputtua valkosipulia maustamattomaan majoneesiin. Ja ennen kuin joku kysyy, ei, en tee majoneesia itse ja kieltäydyn tuntemasta siitä huonoa omaatuntoa. Elämä on liian lyhyt.
  • Käytin itse hodareissa Helsingin makkaratehtaan chorizoja, jotka leikkasin puoliksi. Ne ovat enemmän nakkimallia, joten sopivat paremmin hodareihin kuin sellainen karkean lihaisa, jopa kestomakkaraa muistuttava chorizo.

Jälkkäriksi tein vartaat vaahtokarkeista, mansikoista ja minimunkeista. 

Ekstraherkulliseen versioon munkit kannattaa paistaa itse: tee munkkitaikinasta rinkilöiden sijaan pieniä palleroita, paista upporasvassa ja kieritä sokerissa. Kiireisen emännän tai isännän hippakeittiössä voi hyvin käyttää kaupan valmiita minimunkkeja tai -donitseja.

(Olen vihdoin päässyt elämässäni siihen pisteeseen, jossa ihmisiä voi ihan hyvin kutsua kylään, vaikka kaikki ei olisi vimpan päälle itse tehtyä ja täydellisen onnistunutta. Ja vaikka lattia olisi imuroimatta ja tukka pesemättä. Vapauttavaa.)

Kemujen kuohuvat tarjosi Fresita. Uudistunut pullo on minusta upea. Niinkin, että käytin niitä myös maljakoina.

Kiitos kamut, kiitos kuohuva ja kiitos Turun vappu 2005-2013. 

Kuplivaa vappua kaikille!

Share

Ladataan...

Aloitin eilen kapselipuvustoni kokoamisen. Ongelmani taitaa olla päinvastainen kuin yleensä - siinä missä moni joutuu pähkäilemään, miten saisi puvustonsa rajattua X kappaleeseen, minulla ei näemmä ole tarpeeksi vaatteita. KOPS! Se siinä oli ääni, joka kuului, kun äitini pyörtyi juuri tuon luettuaan.

Kaapissani oli edelleen kassillinen ihan liian suuria kledjuja, vaikka kuvittelin juuri myyneeni ne kaikki Fashion-kirppiksellä. Oma lukunsa olivat rikkinäiset (!), loppuun kulutetut ja peruuttamattomasti tahriintuneet vaatteet. Silkkipaidat säästin yöpaidoiksi, muut saavat mennä lumpuksi.

Lisäksi valtaosa vaatteistani on kiistatta talvikauden vaatteita. Paksuja mustia, tummansinisiä ja harmaita neuleita. Hameita, joita voi käyttää vain paksujen mustien sukkahousujen kanssa. Huomaatteko miten usein tässä toistuvat sanat paksu ja musta? Ainoa reaktioni on äääähhh. Sama kuin joku tulisi vappupiknikille glögitermarin kanssa. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Ja villapaidat, teidän aikanne ei ole toukokuun kynnyksellä.

(Paksuista mustista asioista puheenollen, olinpas närkästynyt kun pari päivää sitten huomasin, että Pandan Paksu-Pepen nimi on nykyään Pepe XXL. Tylsää! Paksu-Pepe kuulostaa sympaattiselta pulskalta mafiapomohahmolta, kun taas Pepe XXL kuulostaa itäsuomalaiselta pornotähdeltä.)

Mutta niin! Kaappi on nyt joka tapauksessa karsittu: käyttökelpoisia vaatteita jäi jäljelle 15, sellaisia joihin tekee oikeasti mieli pukeutua ehkä 10. 

Viikonloppuna laitoin ravintolaan ylle niistä kaksi: Zaran farkut, joita olen käyttänyt koko alkuvuoden, sekä Filippa K:n sinisen paitapuseron. Jalassa kohua herättäneet Rizzon pistokkaat. 

Sukat laitan jalkaan seuraavan kerran syyskuussa. 

Share

Pages